Näin kuivaat kesän sadon talteen

Kysymys: Hei! Perustin tänä keväänä takapihalleni pienen puutarhan: kasvimaana toimii 3 saamaani siirtolavanreunalaatikkoa: 1 iso ja 2 pienempää laatikkoa, sekä jokunen iso kukkaruukku. Istutin niihin puna- ja jakosipulia, silpoydinhernettä, porkkanaa, palsternakkaa, retiisiä ja vähän perunaakin. Perunat ja retiisit tulevat varmasti syödyksi kesän ja syksyn aikana mutta onko sinulla antaa vinkkejä, miten säilöä porkkanat ja palsternakat? Minulla ei ole minkäänlaista kellaritilaa eikä jääkaappiin mahdu kovin isoa satoa, eikä se edes taida olla paras säilöntäpaikka. Miten siis säilöä kesän satoa tavanomaisen rivitaloasunnon tiloissa? Äitini ehdotti juuresten pilkkomista ja pakastamista - tälle kannalle itse olen kallistumassa. Onko se sinusta paras vaihtoehto?

Vastaus: Kiitos viestistäsi. Onnittelut puutarhan perustamisen johdosta. Upeeta, mahtavaa! :D

Juuresten pilkkominen ja pakastaminen on yksi vaihtoehto, mutta pakastimen tila loppuu usein kesken. Pakastamisen sijaan porkkanat ja palsternakat ja muun sadon voi kuivata. Kuivattu tuote painuu kokoon ja on enää kymmenesosan tuorepainostaan. Kuivatut yrtit, sienet, marjat, hedelmät ja vihannekset säilyvät vuosia, kun niitä säilyttää kuivassa ja valolta suojattuna kannellisissa, ilmatiiviissä purkeissa lasipurkeissa tai paperipusseissa.

Kuivaamiseen on useita tapoja eikä tarvitse ostaa kallista kuivuria. Tässä erilaisia vaihtoehtoja (porkkanan kuivaamisen ohjeet alimmaisena):

• jääkaapin ja pakastimen päällä

• lämpöpatterin yllä

• lattialla, lattialämmityksen avulla (huomioi tuuletus ja puhtaus). Levitä kuivattava aines esim. leivin- tai voipaperin päälle ja se lattialämmityksen päälle. Paperi ei saa olla huokoista kuten talouspaperi ettei se ime kosteutta. Tilan on oltava kuiva.

• saunan lauteilla (kiukaaseen pieni tuli/matala lämpötila, hyvä tuuletus)

• takan päällä

• puuhellan tai leivinuunin jälkilämmöllä

• uunissa (jätä uuninluukku raolleen)

• pannuhuoneessa

• tai rakenna kuivuri itse: iso pahvilaatikko + johon tehdään nk. Elfa-koreista tai rautaverkosta (tiheällä silmällä alle 10 mm verkkokoko) hyllyt. Tee pahvilaatikkoon reiät sivuille ja ylös, että ilma pääsee kiertämään. Lämmönlähteeksi käy auton sisätilalämmitin tai hehkulamppu (lämmönlähteen asentoa ja etäisyyttä siirtämällä saa sopivan lämpötilan). Ole varovainen, älä koskaan jätä itse tehtyä tai kaupasta ostettua kuivuria vartioimatta, ettei tule ylikuumenemista ja tulipaloriskiä. 

• Kuivurin kehikot voi rakentaa myös esim. taulun kehyksistä, joihin nidotaan tai liimataan hyttysverkko tai rautaverkko. (Yksi mahdollisuus on ostaa isompi kuivurin yhdessä ystävien, suvun tai naapurien kesken.)

• Yrtit (ja esimerkiksi naruihin pujotetut omenaviipaleet) kuivuvat huoneenlämmössä katosta roikkuen. Ripusta vaikka pyykkinaru seinästä seinään ja kiinnitä niput naruista pyykkipojilla kuivumaan kuivaan tilaan. 
• Käytä mielikuvitustasi, kuivauskonsteja on vaikka minkälaisia. Huom! Älä kuivaa aineksia auringonvalossa tai yli 40 asteen lämpötilassa, etteivät ravintoarvot katoa. Käytä lämpömittaria. Ihannelämpötila on 25–40 astetta. Lämpötilaa ei saa nostaa kuivattamisen nopeuttamiseksi. Kuivausaika vaihtelee kuivattavan aineksen mukaan tunneista useisiin päiviin.  

Yrtit ja sienet ovat kuivia, kun ne rapsahtavat sormien välissä. Omenat, porkkanat ja palsternakat muuttuvat nahkamaiseksi ja sitkeiksi. Marjat muuttuvat koviksi. Jos keität marjamehuja, höyrykattilan siivilään jääneet kuoret + muun aineksen voi kuivata (esim. leivinpaperin päällä).

Ole kuivauksen kanssa tarkkana! Jos pienikin määrä kuivattavaa ainesta on jäänyt kosteaksi, se voi pilata koko erän.

Kuivauksen jälkeen ainekset pakataan paperipussiin tai lasipurkkiin. Säilytä kuivassa ja auringonvalolta suojattuna.  

Porkkanoiden kuivaaminen: Pese porkkanat. Itse kasvatetut varhaisporkkanat voi kuivata kuorineen. Paksumpikuoriset porkkanat kannattaa kuoria. Viipaloi noin 0,5 cm vahvuiseksi ja kuivata. Ota kuivatut porkkanat käyttöön liottamalla niitä vedessä 15–30 minuuttia, voit käyttää myös liotusveden ruoanvalmistukseen antamaan makua.

Myös porkkanan vihreät naatit voi kuivata. Naatit/varret eivät ole myrkyllisiä. Naatit voi keittää ja syödä sellaisenaan tai ne voi kuivata ja niistä tulee erinomaista ”viherjauhetta”, jota voi lisätä porkkanan tavoin keittoihin, patoihin, wokkeihin ja laatikoihin antamaan ravinteita ja väriä.

Good luck! :)

Maistaisitko nokkosta?

Viime aikoina blogikirjoitukseni ovat käsitelleet puutarha-asioita. Nyt tulee asiaa niillekin, joilla ei omaa pihaa ole. Suomen jokamiehenoikeuksien ansiosta sinun ei tarvitse kyntää eikä kylvää, lapioida eikä talikoida, ei omistaa eikä vuokrata maata. Sen kun otat korin ja sakset mukaasi ja lähdet metsään, poluille ja pientareille mahdollisimman kauas autoteistä ja lähdet keräämään luonnon tarjoamia yrttejä. Mutta mitä ne luonnonyrtit ovat?

Suomen luonnossa kasvaa kymmeniä luonnonvaraisia yrttejä, jotka kelpaavat syötäväksi. Tässä joitain niistä:
Nokkonen on ehdoton suosikkini. Se on todella monikäyttöinen kasvi, herkullisen makuinen ja siinä on valtavan korkeat ravintoarvot. Moni kavahtaa nokkosta sen poltinkarvojen vuoksi. Aivan suotta. Hanskat käteen ja menoksi! Nokkoset voi ryöpätä nopeasti kiehuvassa vedessä (ja jäähdytetyn ja lantratun keitinveden voi hyödyntää huonekasvien lannoitteena tai hiusten huuhteluaineena). Tai nokkoset voi kuivata sellaisenaan ja käyttää niitä ruuanlaitossa samalla tavalla kuin pinaattiakin. Kuivatut nokkoset, ja yrtit yleensäkin, säilyvät paperipusseissa ja lasipurkeissa. Ryöpätty nokkonen painuu pieneen kasaan, jolloin sitä voi pakastaa talven varalle ja näin on aina aineksia piirakoihin, leipä- ja lettutaikinoihin ja keittoihin.

Siankärsämö on lääkekasvi, jonka sanotaan puhdistavan verta, vahvistavan sydämen toimintaa ja ruuansulatusta. Siankärsämö on myös ainutlaatuinen haavanhoitoaine: se parantaa haavat todella nopeasti. Siankärsämön kuivattuja kukkia kannattaa aina pitää lääkekaapissa haavan varalta. Tai ei siankärsämöä tarvitse lääkekaappiin laittaa, jos kuivaa siankärsämöä ruuan mausteeksi (pippurinen maku), voi samasta purkista annostella laastarinkin alle.

Maitohorsman varhaisia versoja voi keittää suolavedessä ja syödä parsan tapaan. Valko- ja puna-apilaa voi käyttää salaatteihin, keittoihin, teehen jne. Poimulehti on hyvää salaattina ja leivänpäällisenä. Poimulehteä kutsutaan naistenyrtiksi, sillä se auttaa erilaisiin naistenvaivoihin. Luonnonyrttien voisi jatkaa pitkään: pihlaja, kuusi, koivu, kataja, kultapiisku, mesiangervo, vuohenputki, voikukka ja niin edelleen.

Yrtit ovat samaan aikaa ruokaa, ravintoa ja lääkettä. Luonnonyrttejä kannattaa kerätä kevään ja kesän mittaan, jolloin ne ovat parhaimmillaan, syödä tuoreeltaan, kuivattaa ja säilöä. Yrttien monet vitamiinit ja hivenaineet vaikuttavat yleiskuntoa kohottavasti, elimistöä puhdistavasti ja sairauksia ehkäisevästi. Monet luonnonyrteistämme ovat vanhoja lääkekasveja ja tämä tunnustetaan jo nykyaikaisessa lääketieteessäkin. Yrteistä voi myös valmistaa teetä joka nautitaan sisäisesti tai teessä voi liottaa kankaanpaloja, joita käytetään ulkoisena hauteena tiettyyn ongelmakohtaan.

Yrtit säilötään kaikkein helpoiten kuivaamalla. Kuivaaminen onnistuu erityisellä kuivurilla, mutta yrtit kuivuvat yhtä hyvin uunissa 35 - 40 asteessa, uuninluukku vähän raollaan. Uunin lämpötilaa ei kannata nostaa kuivumisen nopeuttamiseksi, yrttien ravintosisältö tuhoutuu.  Sähköäkään ei välttämättä tarvita. Kerätyt yrtit voi sitoa pieniin nippuihin ja ripustaa ne ilmavasti kuivumaan.

Yrttejä kuivataan kunnes ne ovat niin kuivia, että ne murenevat käsissä. Myös jääkaapin ja pakastimen päällinen on hyvä paikka levitellä yrtit sanomalehtipaperin päälle kuivumaan.
Kuivatuista luonnonyrteistä voi valmistaa viherjauhetta: kerää ahomansikan, vadelman, voikukan ja mustaherukan lehtiä, nokkosta, siankärsämöä, poimulehteä, valkoapilaa, vuohenputkea ja esimerkiksi ruusun kukintoja tai kanervankukkia oman mieltymykseksi mukaan. Yrtit kuivataan ja jauhetaan hienoksi. Kun viherjauhetta säilyttää esimerkiksi keittiön pöydällä lasipurkissa (kaunis koristeenakin), niin muistaa ripauttaa joka päivä ruokaan voimaa-antavan annoksen: leipätaikinoihin, keittoihin, puuroihin, patoihin ja mihin tahansa ruuanvalmistukseen.

Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon. Kipin kapin kirjastoon! Kannattaa lainata ainakin Toivo Rautavaaran: Mihin kasvimme kelpaavat, Ulla Lehtosen: Ullan luonnonyrtit ja Henriette Kressin: Hanhikista kissanminttuun.