Alkukesän touhuja

Vaikka kevät on ollut pitkä, tässä kohtaa tulee tunne, ettei mitenkään ehdi kaikkeen mihin haluaisi. Vehreä kasvillisuus valtaa alaa ja pitäisi ehtiä kerätä luonnonyrttisatoa, kun se on parhaimmillaan ja istuttaa & kylvää kasveja kasvimaalle. Kaiken kumartelun ja kyykkimisen jälkeen pitäisi vielä yrittää kukistaa sinnikkäät lupiinit. On harmillista miten paljon energiaa menee vieraslajien hävittämiseen. 

Tuntuu hölmöltä, että lapsuudessani mummoni veljenvaimo vaali lupiineja (kun ei tiennyt niiden haitallisuudesta alkuperäisluonnolle). Nyt minä kerään sitä ”satoa” ja koetan saada lupiinit hävitetyksi ennen kuin ne alkavat kukkia ja siementää. (No, nämä nyt ovat pieniä lupiinisotia verrattuna siihen mitä tulevat sukupolvet joutuvat kohtaamaan nykysukupolven jäljiltä.) 
Hyvät ohjeet vieraslajien hävittämiseen löytyvät TÄÄLTÄ.

Olette kysyneet ohjeita nokkosten ryöppäämiseen. Yksinkertaisuudessaan homma menee niin, että kerätyt nokkoset laitetaan kiehuvaan veteen ihan vain muutamaksi kymmeneksi sekunniksi (10–20 sekuntia). Nokkonen muuttaa värinsä hienon vaaleanvihreäksi, painuu kasaan ja pehmenee. Sitten nokkoset huuhdellaan kylmällä vedellä. Siis nokkosia ei keitetä, vaan ne vain nopeasti käytetään kuumassa vedessä. Jos nokkosia on paljon (esim. ison kattilan verran), voi nokkosten pehmeneminen kestää hitusen kauemmin, mutta ei kauaa silloinkaan. 

Täällä on aiempia kirjoituksiani nokkosesta:

Maistaisitko nokkosta?

Nyt on nokkosaika

 

Entä mitä voi tehdä lipstikasta, muuta kuin maagisia lemmenjuomia ja karkottaa pahoja henkiä kodin ympäristöstä? Lipstikka on lääkekasvi ja sitä voi käyttää mausteena ruoanlaitossa, jolloin se vahvistaa elimistöä. Lipstikka on voimakas mauste, joten sitä kannattaa käyttää varovasti. Moni tietää Maggi-liemikuutiot. Maggikraut on saksaa ja tarkoittaa liperiä eli lipstikkaa. Sitä voi käyttää samalla tavalla kuin käyttäisi kasvisliemikuutioita. Lipstikkaa voi kuivata, jolloin sen maku hiukan miedontuu tai sitä voi pakastaa ja käyttää ympäri vuoden erilaiseen ruoanlaittoon (keittoihin, kastikkeisiin, patoihin, laatikoihin jne.). 
Tässä helppo kasviskeitto-ohje:

1 sipuli

2-4 lipstikan lehteä

4 suolaheinän lehteä/vartta (antavat happoisen maun)

4 nokkosen lehteä/vartta

öljyä

4 dl vettä

suolaa, mustapippuria

(kasviskermaa/kermaa)

Silppua lipstikan lehdet pieniksi.

Ryöppää suolaheinä ja nokkonen ja silppua. Poista varret, jos ne ovat kovia. Pehmeitä varsia ei tarvitse poistaa.

Kuumenna öljy, sipuli ja lipstikat, lisää ryöpätyt suolaheinä ja nokkoset, kaada joukkoon vesi ja kiehauta. Halutessasi kaada joukkoon kerma.Tarjoa kylmänä tai kuumana.

Keviniltä terveisiä, että kokeilkaa ehdottomasti lautasella olevaan keittoon muutamaa Tabasco-tippaa.

Nyt on nokkosaika!

Luonnon herkkupuoti on avattu. Herkkuruokaa ja superfoodia saa aivan ilmaiseksi, sillä luonnonyrtit heräilevät talviuniltaan. Nokkonen on ehdoton suosikkini. Se on niin monikäyttöinen, että sen käyttötarkoituksia luetellessa hengästyy. 

Nokkonen on kuin pinaatti, mutta pinaattiin verrattuna siinä on moninkertaisesti valkuaisaineita ja kuitua, seitsenkertainen määrä kalsiumia ja lisäksi rautaa, fosforia ja A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja. Siitä voi valmistaa nokkoslättyjä, nokkossämpylöitä tai nokkoskeittoa ja sitä voi kuivata talveksi ja lisätä sitä jauheena kaikkiin ruokiin.
Nokkosta ja sen siemeniä voi laittaa keittoihin, piirakoihin, paistoksiin, kastikkeisiin, lisukkeisiin, muhennoksiin. Siitä siis saa todellista lähiruokaa, joka on ilmaista, terveellistä ja maukasta. Nokkonen on myös tärkeä kasvi perhosille ja naapurikasvien hyvinvoinnille ja nokkosista voi valmistaa lannoitevettä ja luonnonmukaista torjunta-ainetta kasvimaalle.
Mistä tulee kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan nokkonen on hävitettävä? Nokkonen on todella kaunis, kun tietää mitä kaikkea se monimuotoisuudessaan edustaa. Jos nokkonen ei polttaisi, ihmiset ja eläimistö olisivat syöneet sen sukupuuttoon, niin monipuolinen ja ravitseva ruoka-aine se on. (Ote Irti oravanpyörästä-kirjasta.)

Nokkonen lisää yleiskuntoa ja vahvistaa sairauksia vastaan ja sopii erityisen hyvin anemiaa sairastaville, kalpeille, väsyneille ja masentuneille. Nokkosten siementen pitäisi sopia erityisen hyvin eturauhas- ja impotenssivaivoista kärsiville. Nokkonen lisää elimistön vastustuskykyä ja immuunipuolustusta.
(Nokkonen on niin voimallinen rohto, että sydän- tai munuaissairauksista kärsivien kannattaa käyttää sitä varoen.)

Ohjeita nokkosen keräämiseen:
Kerää nokkosia puhtaalta paikalta. (Ei vilkasliikenteisten teiden läheltä, navetan tai huussin takaa tai alueilta joissa on käytetty torjunta-aineita.)
Nokkosia saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta muista kunnioittaa luontoa ja toisen maata. Älä kerää liikaa, jotta kasvi toipuu.
Nokkosia voi helposti kasvattaa pihassaan. Nokkosen voi vaikka siirtää sinne varta vasten. (Naurakaa vaan, hih hii, mutta kyllä kannattaa! Jos nokkonen ilmestyy kasvimaalleni, teen mutkan siinä kohtaa penkkiä ja toivotan nokkosen tervetulleeksi. Ellen ehdi nokkosta hyödyntää, perhosen toukat syövät sen. Aina voittaa.) :)

Nokkosta pelätään aivan suotta. Ei se pahasti polta. Yhden keiton ainekset kerää helposti paljain käsin. Nokkosen poltinkarvoissa on pii-kiteitä, joiden sisällä on muurahaishappoa. Kun poltinkarvat katkeavat, saa ”minikuppausta”.
Isompiä määriä kerätessä kannattaa käyttää hanskoja. (Tavalliset talvi- tai työhansikkaat sopivat tähän hommaan hyvin.)

Nokkosta voi ja kannattaa kerätä nyt, kun se on vielä nuorta ja kauttaaltaan pehmeä, jolloin varretkin voi vielä käyttää. Myöhemmin nokkosten varret muuttuvat koviksi. Kannattaa pitää nokkospuska matalana, silloin yhdestä puskasta saa monta satoa kesän aikana.

Nokkosten ryöppäys:
Huuhtele nokkoset juoksevan veden alla (ja pelasta kaikki esiin vipeltävät örkit).
Laita kattilaan vettä kiehumaan.
Kaada nokkoset kiehuvaan veteen ja kiehauta nopeasti siten, että nokkoset pehmenevät ja muuttavat värinsä kirkkaan vihreiksi. Älä keitä!
Nosta nokkoset kattilasta, huuhtele pikaisesti (käytä vain pieni hetki hanan alla) ja hienonna.
Nokkonen on valmista heti käytettäväksi tai sen voi pakastaa vaikka talven varalle.
Keitin(- ja huuhtelu)veden voi käyttää (sen jäähdyttyä) huonekasvien tai kasvimaan lannoittamiseen.

Nokkosten kuivaus:
Kuivuria ei tarvitse, kun sitoo nokkosista väljiä nippuja ja ripustaa ne esim. kattoon roikkumaan ja kuivumaan. Kun nokkoset ovat kuivuneet, ne rutistetaan jauheeksi, jota voi käyttää kaikkeen ruoanlaittoon.

Nokkoskeitto:
1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 l maitoa
100 g tuoretta nokkosta
suolaa, pippuria ja tuoretta ruohosipulia maun mukaan

Ryöppää nokkoset.
Sulata rasva kattilassa, lisää jauhot ja kiehauta hetki.
Lisää maitoa vähän kerrallaan sekoittaen.
Lisää ryöpätty nokkonen ja keitä kymmenisen minuuttia.
Lisää lopuksi mausteet.
Nam!

Maistaisitko nokkosta?

Viime aikoina blogikirjoitukseni ovat käsitelleet puutarha-asioita. Nyt tulee asiaa niillekin, joilla ei omaa pihaa ole. Suomen jokamiehenoikeuksien ansiosta sinun ei tarvitse kyntää eikä kylvää, lapioida eikä talikoida, ei omistaa eikä vuokrata maata. Sen kun otat korin ja sakset mukaasi ja lähdet metsään, poluille ja pientareille mahdollisimman kauas autoteistä ja lähdet keräämään luonnon tarjoamia yrttejä. Mutta mitä ne luonnonyrtit ovat?

Suomen luonnossa kasvaa kymmeniä luonnonvaraisia yrttejä, jotka kelpaavat syötäväksi. Tässä joitain niistä:
Nokkonen on ehdoton suosikkini. Se on todella monikäyttöinen kasvi, herkullisen makuinen ja siinä on valtavan korkeat ravintoarvot. Moni kavahtaa nokkosta sen poltinkarvojen vuoksi. Aivan suotta. Hanskat käteen ja menoksi! Nokkoset voi ryöpätä nopeasti kiehuvassa vedessä (ja jäähdytetyn ja lantratun keitinveden voi hyödyntää huonekasvien lannoitteena tai hiusten huuhteluaineena). Tai nokkoset voi kuivata sellaisenaan ja käyttää niitä ruuanlaitossa samalla tavalla kuin pinaattiakin. Kuivatut nokkoset, ja yrtit yleensäkin, säilyvät paperipusseissa ja lasipurkeissa. Ryöpätty nokkonen painuu pieneen kasaan, jolloin sitä voi pakastaa talven varalle ja näin on aina aineksia piirakoihin, leipä- ja lettutaikinoihin ja keittoihin.

Siankärsämö on lääkekasvi, jonka sanotaan puhdistavan verta, vahvistavan sydämen toimintaa ja ruuansulatusta. Siankärsämö on myös ainutlaatuinen haavanhoitoaine: se parantaa haavat todella nopeasti. Siankärsämön kuivattuja kukkia kannattaa aina pitää lääkekaapissa haavan varalta. Tai ei siankärsämöä tarvitse lääkekaappiin laittaa, jos kuivaa siankärsämöä ruuan mausteeksi (pippurinen maku), voi samasta purkista annostella laastarinkin alle.

Maitohorsman varhaisia versoja voi keittää suolavedessä ja syödä parsan tapaan. Valko- ja puna-apilaa voi käyttää salaatteihin, keittoihin, teehen jne. Poimulehti on hyvää salaattina ja leivänpäällisenä. Poimulehteä kutsutaan naistenyrtiksi, sillä se auttaa erilaisiin naistenvaivoihin. Luonnonyrttien voisi jatkaa pitkään: pihlaja, kuusi, koivu, kataja, kultapiisku, mesiangervo, vuohenputki, voikukka ja niin edelleen.

Yrtit ovat samaan aikaa ruokaa, ravintoa ja lääkettä. Luonnonyrttejä kannattaa kerätä kevään ja kesän mittaan, jolloin ne ovat parhaimmillaan, syödä tuoreeltaan, kuivattaa ja säilöä. Yrttien monet vitamiinit ja hivenaineet vaikuttavat yleiskuntoa kohottavasti, elimistöä puhdistavasti ja sairauksia ehkäisevästi. Monet luonnonyrteistämme ovat vanhoja lääkekasveja ja tämä tunnustetaan jo nykyaikaisessa lääketieteessäkin. Yrteistä voi myös valmistaa teetä joka nautitaan sisäisesti tai teessä voi liottaa kankaanpaloja, joita käytetään ulkoisena hauteena tiettyyn ongelmakohtaan.

Yrtit säilötään kaikkein helpoiten kuivaamalla. Kuivaaminen onnistuu erityisellä kuivurilla, mutta yrtit kuivuvat yhtä hyvin uunissa 35 - 40 asteessa, uuninluukku vähän raollaan. Uunin lämpötilaa ei kannata nostaa kuivumisen nopeuttamiseksi, yrttien ravintosisältö tuhoutuu.  Sähköäkään ei välttämättä tarvita. Kerätyt yrtit voi sitoa pieniin nippuihin ja ripustaa ne ilmavasti kuivumaan.

Yrttejä kuivataan kunnes ne ovat niin kuivia, että ne murenevat käsissä. Myös jääkaapin ja pakastimen päällinen on hyvä paikka levitellä yrtit sanomalehtipaperin päälle kuivumaan.
Kuivatuista luonnonyrteistä voi valmistaa viherjauhetta: kerää ahomansikan, vadelman, voikukan ja mustaherukan lehtiä, nokkosta, siankärsämöä, poimulehteä, valkoapilaa, vuohenputkea ja esimerkiksi ruusun kukintoja tai kanervankukkia oman mieltymykseksi mukaan. Yrtit kuivataan ja jauhetaan hienoksi. Kun viherjauhetta säilyttää esimerkiksi keittiön pöydällä lasipurkissa (kaunis koristeenakin), niin muistaa ripauttaa joka päivä ruokaan voimaa-antavan annoksen: leipätaikinoihin, keittoihin, puuroihin, patoihin ja mihin tahansa ruuanvalmistukseen.

Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon. Kipin kapin kirjastoon! Kannattaa lainata ainakin Toivo Rautavaaran: Mihin kasvimme kelpaavat, Ulla Lehtosen: Ullan luonnonyrtit ja Henriette Kressin: Hanhikista kissanminttuun.