Tikku kuusennokassa

Viime joulukuussa sain ihailla huuhkajan aamuvierailua. Yritin silloin hahmottaa linnun kokoa ja vertasin sitä saman puun latvassa kesäisin istuvan tuulihaukan kokoon. Kuusenlatva on tuulihaukan suosikkipaikka.  

Aamulla kuuden nurkilla join kahvia tapani mukaan ulkona. Metsästä kuului tuulihaukan kiikittävä ääni. 

Haukka oli varmaan juuri herännyt ja se ilmoitteli maailmalle ja toisille haukoille olemassaolostaan (tuulihaukat lähtevät pian muuttomatkalle etelää kohti). Ääni voimistui ja tuulihaukka laskeutui kuusenlatvaan.

Tässä vielä huuhkajan kuva talvelta:

 

ja tässä tuulihaukka yhdeksän kuukautta myöhemmin samassa kuusessa:

Rakkaalla pihakuusella on monia tärkeitä tehtäviä, yksi monista on tarjota tähystyspaikka linnuille. 

Siellä se pikkuinen kuusenlatvassa tähyilee kun tarkasti katsoo, vaikka se näyttää erehdyttävästi kuusenoksalta.

Erilainen joulukuusi

Mitä jos istuttaisit (tänä vuonna tai ensi kasvukaudella) pihallesi pienen kuusen, joka toimisi samalla ikuisena joulukuusena? Pihapuun kasvua ja muutosta voisi ikuistaa valokuvin vaikka joka joulu.

Ohessa juttu viime joulukuun Daily Telegraphista, jossa kuvan pariskunta oli ostanut pienen kuusen kuudella punnalla vuonna 1978. 

Nyt  yli 30 vuotta myöhemmin kuusi on taloa korkeampi ja komistaa koko kulmakuntaa.   

Hölmöä edes tarkentaa mutta jouluvalot ei ole se juttu, vaan kertakäyttöjoulukuusikulttuurista eroon pääseminen. Kaunis pihapuu, jonka kasvua vaalitaan ja seurataan, ei koristeluja kaipaa ( korkeintaan punaisen rusetin, jos välttämättä haluaa). ;)