Ajatuksia päivään: sivistyksen merkki, oikeus terveeseen ympäristöön ja sienipaikkoihin

 ”Luonnonsuojelualueen rajat ovat merkki sivistyksestä ja ymmärryksestä, siitä että osaamme asemoida itsemme yhdeksi osaksi elonkehää ja antaa arvoa myös muille eliöille.”

- kuvataitelija Kaija Kiuru Viiankiaapa ikuisesti -kirjassaan

**

”Luontokato on myös ihmisoikeuskysymys, ei vain ympäristökysymys. Jokaisella, myös tulevilla sukupolvilla, pitää olla oikeus terveeseen ympäristöön.”

- professori Ilari Sääksijärvi

**

”Se on parhaimmillaan jopa 300-vuotiasta metsää. Se lohduttaa ihmistä, joka ei enää löydä edes vanhoja sienipaikkojaan. Olen ateisti, mutta koska ihmisen on hyvä uskoa johonkin, minä uskon puihin.”

- elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Aki Kaurismäki, joka lahjoitti vaimonsa kuvataiteilija Paula Oinosen kanssa huomattavan summan Luonnonperintösäätiölle, jonka avulla säätiö hankki Inarista yli 200 hehtaarin erämaisen metsäalueen suojeltavaksi.

Näiden syiden takia sinun pitäisi arvostaa ampiaisia eikä pelätä tai vihata niitä

 

Sain pyynnön kirjoittaa edellistä postausta tarkemmin siitä, mikä ampiaisten tehtävä maailmassa on, joten tässä on jatko-osa edelliseen kirjoitukseeni. Ampiaisia vihataan paljon. Niiden ajatellaan olevan hyödyttömiä. Sen vuoksi ne saavat ihmisten vihat ja väärinymmärryksen päälleen. Usein kohtaamiset päättyvät ampiaisten kannalta huonosti.

Pähkinänkuoressa: Ampiaisilla on merkittävä rooli ekologisen tasapainon ylläpitämisessä. Ne ovat täysin välttämättömiä ja korvaamattomia. Ne muun muassa:

• pölyttävät.
• ovat tärkeitä saalistajia.
• ovat toisten lajien ravintoa.
• kierrättävät ravinteita ja ovat osa hajotustoimintaa.
• pitävät yllä terveyttä ja ekologista tasapainoa.

Sitten aiheesta vähän laajemmin:

1. Aikuiset ampiaiset syövät makeita nesteitä kuten kukkien mettä. Samalla niihin tarttuu siitepölyä ja ne osallistuvat pölytykseen. Ampiaiset eivät ehkä ole aivan yhtä tehokkaita pölyttäjiä kuin kimalaiset ja mehiläiset, mutta maailmanlaajuisen hyönteiskadon vuoksi niiden merkitys kasvaa entistä suuremmaksi. 
2. Aikuiset ampiaiset ovat siis kasvinsyöjiä, mutta niiden toukat tarvitsevat liharuokaa. Tämän vuoksi ampiaiset saalistavat kaikenlaisia selkärangattomia kuten kärpäsiä, toukkia, kirvoja ja kovakuoriaisia, joista moni luetaan maataloudessa tuhoeläimiksi ja vahingollisiksi ihmisten satokasveille. Ampiaiset ovat siis ”tuholaistorjujia” tai paremminkin ekologisen tasapainon ylläpitäjiä. "Tuholainen" on vain ihmisen arvottama nimitys joillekin lajeille.
   
3. Esimerkiksi ilman ampiaisia maailmamme olisi täynnä kärpäsiä (jotka puolestaan levittävät taudinaiheuttajia). Tasapaino katoaisi. Ihmiset käyttäisivät myrkkyjä entistäkin enemmän, kun mikään ei estäisi tuhohyönteisiä lisääntymästä ruton lailla. Torjunta-aineet ovat tuhoisia ja vaikuttavat laajasti koko elonkiertoon. Meidän on päästävä myrkyistä eroon eikä lisättävä niiden käyttöä. Ampiaisten arvostuksen lisääntyminen on yksi keino myrkyttömämpään maailmaan. 
4. Ampiaisten merkitys ”tuholaistorjunnassa” on erilainen kuin esimerkiksi lintujen tai nisäkkäiden merkitys. Linnut ja nisäkkäät lisääntyvät hitaasti. Ampiaisten elinkierto on lyhyt ja sen vuoksi ne pystyvät reagoimaan saaliseläinten määrän lisääntymiseen nopeasti.   
5. Ampiaiset ovat osa ns. puhtaanapitolaitosta. Ampiaiset ovat ensimmäisenä kuolleiden kalojen tai raatojen kimpussa ja estävät ongelmia joita raatojen kertymisistä aiheutuisi. Ampiaiset leikkaavat vahvoilla leuoillaan paloja irti ja vievät ne toukilleen. Toukka antaa vastineeksi aikuiselle sokeri- ja valkuaisainepitoisen pisaran. Tämä ravinnonvaihtoilmiö (trofallaksi) on ampiaisyhteiskunnan koossapitävä voima. 
   
   
   
6. Aikuiset ampiaiset tosiaan osallistuvat pölytykseen etsiessään makeita nesteitä itselleen ravinnoksi. Makeanhimossaan ampiaisia näkee usein sokeripitoisten ja mädäntyvien hedelmien ja marjojen parissa maassa, pensaissa ja puissa. Näin ampiaiset osallistuvat hajotustoimintaan ja pitävät ravinteet kierrossa. 
7. Tästä päästään ampiaisten mikroskooppisen elämän merkitykseen. Kypsissä ja mädäntyvissä marjoissa on luonnonhiivaa. Luonnonhiivan käytöksestä tiedetään vähän. Saccharomyces cerevisiae -hiivasieni on olennainen esimerkiksi leivän, oluen ja viininvalmistuksessa. Vasta joitain vuosia sitten havaittiin, että ampiaiset syödessään hiivapitoisia viinirypäleitä vaikuttavat viininvalmistukseen olennaisella tavalla. Hiivasieni säilyy talvehtivan kuningatarampiaisen mahassa ja sen lisäksi hiivasienistä muodostuu ainutlaatuinen muoto, jota ei muuten syntyisi. Keväällä kuningataren herättyä ja pölyttäessä kukkia ja ruokkiessa toukkia, se siirtää hiivasientä kukkiin ja toukkiin ja sitä kautta se leviää hedelmästä toiseen. Ampiaisten merkitys mm. viininvalmistukseen (ja moneen muuhun asiaan) on suurempi kuin tällä hetkellä käsitämmekään.
   
   
   
8. Arviolta 75 % ihmisten satokasveista ovat hyönteispölytteisiä. Ilman pölyttäjiä meillä ei olisi omenoita, mustikoita, puolukoita, vadelmia, herukoita, päärynöitä, persikoita, rypäleitä, tomaatteja. Ei olisi kahvia eikä kaakaota (=suklaata) eikä paljon muutakaan, kuten puuvillaa tai pellavaa (=vaatemateriaaleja). Kaikki jäisi tuulipölytteisten kasvien varaan. Ihmisten olisi itse alettava pölyttämään kukkia pikkuruisten pensseleiden kanssa. Kyllä huonoa olisi. 
9. Ampiaiset jakavat pesänsä toisten kanssa. Moni hyönteinen elää ampiaisten pesissä, munii ampiaisten pesiin ja jättää jälkeläisensä ampiaisten hoidettaviksi. Toiset lajit, ihmisten tavoin, ovat monella tapaa riippuvaisia ampiaisista. 
10. Ampiaiset siis syövät toisia hyönteisiä, mutta myös ampiaiset ovat monien eläinten ravintoa. Ampiaisten mustakeltakirjava varoitusväri ei tepsi kaikkiin saalistajiin. Ampiaiset, niiden toukat ja kotelot ovat merkittävä proteiininlähde monille lajeille. Ampiaisia syövät esimerkiksi mehiläishaukat, ketut, mäyrät, karhut, näädät, jyrsijät kuten päästäiset ja hiiret, matelijat ja petokärpäset. 
    
    
    
11. Mehiläishaukan lisäksi linnuista ampiaisia syövät ainakin talitiainen, mustarastas, harakka ja muut varislinnut, kottarainen, kirjosieppo ja pääskyt. Varmaankin kaikki hyönteissyöjälinnut voivat syödä ampiaisia, jos saavat siihen tilaisuuden. Pääsääntöisesti ne suosivat ei-myrkkypistiäisiä eivätkä pidä ampiaisia pääruokalajeinaan, mutta linnut ovat opportunisteja ja voivat syödä yksittäisiä ampiaisia jos tilaisuus tulee. Linnuilla on omat tekniikkansa ampiaisten syömiseen jolla ne eivät tule pistetyiksi. Ne voivat esim. hakata ampiaista oksaa vastaan. Mehiläishaukka menee suoraan pesälle ja ottaa toukkakennoja mukaansa. Haukan silmiä ympäröivät sulat ovat suomumaisia jotka estävät pistoja. 
12. Tutkijat tekevät lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa selvitetään voisivatko ampiaisten myrkyn ja syljen antibioottiset ominaisuudet auttaa kehittämään uusia lääkkeitä. Arvellaan, että ampiaistenmyrkky saattaisi auttaa syövän hoidossa. 
13. Vaikkemme aina tietäisi, mikä tehtävä kullakin lajilla on, jokaisella lajilla on itseisarvonsa. Jokainen on merkityksellinen ihan sellaisenaan. Onhan ihmiselläkin itseisarvo, vaikka aiheutamme loputtomasti harmia ja epätasapainoa planeetallamme. Miksei sitten eläimilläkin olisi, jotka ylläpitävät ekologista tasapainoa. Luonnossa kaikilla on tarkoitus eikä mikään ole turhaa, vaikka me emme sitä tarkoitusta ymmärtäisikään. On lukemattoman määrä asioita, josta emme tiedä emmekä osaa aavistaa. Meidän olisi korjattava tekemämme vahingot ja varjeltava tulevaisuutta.

Edellisvuoden pesä kaarisahassa vasemmalla. Sen oikealla puolella on uuden pesän alkua, mutta rakentaminen on jäänyt syystä tai toisesta kesken.

Toivottavasti ihmiset oppivat ymmärtämään paremmin luonnon kokonaisuutta, jolloin on helppo arvostaa ekosysteemien jokaista osasta. Ampiaiset ovat yhtä kiehtovia kuin perhoset tai kimalaiset, jos vain pääsemme ennakkoluulojemme ja pelkojemme yli ja annamme niille mahdollisuuden. 

 

Jos pelkäät ampiaisia, älä tapa niitä. Koeta estää ja karkottaa ampiaisia, anna niille elämisen mahdollisuus. Mieti ensin miten olet omalla käytökselläsi houkutellut niitä paikalle ja poista aiheuttamasi tekijät. Aina pesää ei tarvitse rikkoa ja hävittää vain koska niin on aina tehty. Pesäyhdyskunta elää vain lyhyen hetken, ehkä voit karttaa ko. aluetta sen muutaman kesäkuukauden ajan. Ampiaiset ansaitsevat kunnioituksemme.

Kuvien työkaluihin on kajottu vasta sitten kun ampiaispesä on tyhjentynyt.

 

Ampiaisista, polttopuiden kuivumisesta ja keväthaihdunnasta

Perinteiseen tapaan yritän pysytellä mahdollisimman paljon pois internetistä kevät- ja kesäaikaan, joten postauksia tulee harvoin.

Mutta laitetaan nyt tällainen ajankohtainen asia ampiaisista, polttopuiden kuivumisesta ja keväthaihdunnasta.

Sitä ennen haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä ihania rakkaita ihmisiä tuestanne, kirjatilauksistanne ja kannustavista viesteistänne ja tsempeistä! Monia tuttuja on vuosien takaa, tuntuu kuin meillä olisi oma heimoyhteisö jotka pidämme yhtä ja ajattelemme samalla tavalla. Se lämmittää ja lohduttaa mieltä valtavasti. Emme ole yksin vaan kuljemme yhdessä ja meitä yhdistävät luonto ja monet näkymättömät siteet. Viestinne ovat ilahduttaneet. Olette kertoneet miten paljon odotatte kirjan ilmestymistä ja sen ansiosta minäkin olen alkanut odottaa sitä, vaikka kirjan julkaisu ja sen saama vastaanotto aina jännittää. Kiitos! 💗💗💗

**

Ampiaiskuningattaret ovat viimein lähteneet liikkeelle. Kuningattaret heräävät talvihorroksestaan näillä leveyspiireillä yleensä toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla aina vähän myöhemmin keväällä kuin esimerkiksi kimalaiset tai mehiläiset. Tämän tietäen minulla on aina pieni kilpajuoksu polttopuukasani liiteriin heittämisen kanssa.

Tässä kuningatar on aloittanut pesän rakentamisen. Se aloittaa tekemällä tuollaisen pääjuonteen, jonka varassa pesä roikkuu.

Toivon, että puut kuivuisivat tuulessa ja auringossa keväthaihdunnan ansiosta ennen ampiaiskuningattarien heräämistä, jotta ehtisin saada puut liiteriin ennen kuin kuningatar tekee pesänsä siihen. Ampiaiskuningattaret ovat viehättyneet puukasoista. Kaikki on hyvin jos ehdin saada puut suojaan, ampiainen saa rauhassa pesiä liiteriin. Kesällä puita ei niin tarvitse. Ne vähän mitä tarvitsee saa helposti pinon päältä, ampiaispesä on kasojen uumenissa. Syksyllä pesä joka tapauksessa autioituu, joten silloin enää ei aiheudu kummallekaan osapuolelle haittaa.

Kuningatar on muninut valkoisen munan heti kun ensimmäinen kenno valmistuu. Se yrittää saada nopeasti apuvoimia. On rankkaa samanaikaisesti yksin rakentaa, munia ja ruokkia toukkia.

Kuningatar on lähtenyt hakemaan lisää puukuitua ja pesän alku jää odottamaan.

 

Tänä vuonna sain puut ajoissa ja kuivana liiteriin joten iloni on ylimmillään. Viime vuonna ampiainen ehti aloittaa pesänrakennuksensa ensin. Sellaisina vuosina kun niin käy, kuorin puita isosta kasasta pikku hiljaa ja varovasti. Se onnistuu ihan hyvin, kun tietää missä pesä on ja liikkuu rauhallisesti. Pesän ympärille jätän kasan, suojavyöhykkeen, johon en koske ja se jää yhden kesän hyönteishotelliksi. Ampiaiset asuttavat samaa pesää vain yhden kesän, joten syksyllä pesän tyhjennettyä voi jatkaa polttopuiden suojaan laittamista.

Viime kesän hyönteishotelli. Ampiaiset saavat rauhassa asuttaa jäljelle jäänyttä puukasaa.

Punainen nuoli osoittaa mistä kolosta ampiaiset menivät sisään.

Kurkistus puiden uumeniin näyttää luiskan ja aukon mitä pitkin ampiaiset menevät pesään.

Pesä hiljeni kuuman kesän takia tavallista aikasemmin jo elokuun puolivälissä. Purin polttopuita pesän päältä nähdäkseni mitä sieltä löytyy.

Kuinka ampiaiset saavat kiinnityskohdista niin kestäviä?!

 Pesä on lopulta vain kahdessa polttopuussa kiinni, mutta lujasti.

 

Aina yhtä ihmeellinen taidonnäyte.

Eli yhteenvetona:

• Vaali ampiaiskuningattaria. Kuningatar on tuhansien ampiaisten elinehto. Jos tapat kuningattaren tai tuhoat sen aloittaman pesän, tuhoat samalla tuhansia ampiaisia.
• Kuningatar on ainoa joka on jäänyt viime kesän yhdyskunnasta henkiin. Kuningatar on paritellut koiraiden kanssa edellisenä kesänä ja sen ruumiissa on säilössä tuhansia mikroskooppisen pieniä siittiöitä joita se pitää hengissä elimistössään pitkälle seuraavaan kesään. Koiraat ja työläiset kuolevat aina kesän jälkeen.

 

• Keväällä kuningatar rakentaa yksin pesään ensimmäiset muutamat kymmenet kennoa. Se munii jokaiseen yhden munan. Niistä tulee toukka- ja kotelovaiheen jälkeen ensimmäiset työläiset (noin kuukauden päästä). Vasta silloin kuningatar saa huoahtaa ja keskittyä pelkkään munimiseen, kun työläiset alkavat hoitaa rakennus- ja ruokintahommia. Tämä kuva on otettu eräänä epäonnisena keväänä, kun en havainnut puukasassa ollutta pesää. Kyllä silloin harmitti.  

• Kuningatar munii tietyssä vaiheessa kesää uusia kuningattaria, jotka lähtevät parittelulennolle koiraiden kanssa varmistamaan ensi kesän suvun jatkamisen. Loppukesästä pesään jäänyt kuningatar lakkaa munimasta, kun ruokaa kuten saalistettavia hyönteisiä on luonnossa vähemmän. Siksi loppukesästä on tavallista että ampiaisia näkee tavallista enemmän juomalasien kimpussa. Siinä etsitään viimeisiä ravintomahdollisuuksia ja monet näistä ampiaisista ovat jo hylänneet pesänsä ennen kuin kuolevat.

• Ampiaispesä on Suomessa siis aina yksivuotinen. Uusi kuningatar talvehtii maan- tai puunkolossa ja alkaa keväällä rakentaa uutta pesää aivan alusta. Toisin sanoen vanhat pesät rakennusten yläpohjissa ovat vaarattomia - ja koristeellisia. Kuva on aitan katosta. Joskus tintit löytävät aittaan, ne tykkäävät repiä pesät auki ja tutkia löytyisikö syötävää.
•  Pesiä ei kannata koskaan hävittää tavan vuoksi tai turhaan. Ampiaisia tarvitaan! Ne ovat olennainen osa pölytystä, hyönteistorjuntaa ja ravintokiertoa.  

• Kunnioita ampiaisia, mutta älä turhaan pelkää niitä. Ampiaiset eivät ole kiinnostuneita ihmisistä, kunhan et häiritse niiden pesää. Ampiaiset jotka hakeutuvat ruokalautasille tai laseihin etsivät ruokaa. Malta mielesi, jätä huitomatta ja ole liikkumatta niin voit nähdä kuinka ampiainen leikkaa ateriastasi palan tai hörppää juomasta ja lähtee tekemättä sinulle mitään.

• Jos et halua olla ampiaisten kanssa tekemisissä, jätä hajuvedet laittamatta ja pidä juomiesi päällä kantta.
  

• Vielä puista ja niiden kuivumisesta: Jos tekee google-haun polttopuiden kuivumisesta, annetaan monissa linkeissä virheellistä tietoa ja väitetään, että puun kuivattamisen kannalta paras aika olisi huhti–syyskuu. Kuivuminen on kovin huonoa enää syyskuussa. Haihdunta ja kuivuminen on voimakkainta maalis-kesäkuussa. Heinä-elokuussa ilmankosteus nousee, eikä kuivuminen ole enää ollenkaan samanlaista. (Tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi matot kannattaa pestä viimeistään nyt, jos sellaista touhua harrastaa.) Puita ei pidä kaataa kesällä, koska silloin niissä on jo nestekierto eivätkä ne kuivu hyvin. Ennen kaikkea kesällä pitää antaa eläimille pesimisrauha, silloin ei pidä kajota puihin! Pesät ovat tarkoituksella huomaamattomia, ei niitä raivausintoinen havaitse. Malttia muutenkin puiden kaatamiseen. Puiden kasvaminen on vienyt vuosikymmeniä. Monesti puu kaadetaan hetken päähän pälkähdyksestä ilman että pysähdytään miettimään sen seurauksia. Emme tarvitse elinympäristön ankeuttajia vaan säilyttäjiä ja vaalijoita. 

  Elonkirjorikasta kesää kaikille! 😍
  

   

Tällaiselta näyttää puuliiterissä sijainnut pesä syksyllä, kun pesä on hylätty, ympäriltä on otettu jo polttopuita ja pesä revennyt. Kenellekään ei ole aiheutunut harmia. Kuolleet ampiaiset ovat lintujen energiana ja muussa kierrossa ja uudet kuningattaret ovat jo horroksessa piilopaikoissaan ja saattavat uneksia seuraavan kesän urakoista.

Lue myös tämä postaukseni ampiaisista: Näiden syiden takia sinun pitäisi arvostaa ampiaisia eikä pelätä tai vihata niitä.