Kesäkuulumisia 2025: viidakkopäivät

Alkukesästä riitti ylenpalttisesti kosteutta (melkein liiankin kanssa) ja sen seurauksena täällä pihamaalla kaikki on tosi rehevää. Aikoinaan, 1990-luvulla, Tampereen paikallisradiossa oli puutarhakaupan mainos, jossa hoettiin ”Viidakko-, viidakko- viidakkopäivät”. Nyt on totisesti sellaiset. Melkein pitäisi olla machete-viidakkoveitsi, että pääsee kasvillisuudesta läpi.

Ympäröivä hehtaarin pelto vaihtelee kukintojaan. Alkukesästä on omat kukkijansa ja tähän aikaan vuodesta toisenlaiset kukkijat. Kukkien äärellä on tuhansia ja taas tuhansia hyönteisiä, jotka synnyttävät hienoa meditatiivista hurinaa koko tienooseen.  

 

Kirjoittaessani tätä ulkona ampiainen tuli ihan milliin ja alkoi irrottaa puupöydästä kuituja pesäänsä. Se ei ollut moksiskaan minusta enkä minä siitä, paitsi että ihailin. Ampiaisista puheen ollen, kerroin viime vuonna kasvihuoneen kastelukannussa pesivistä ampiaisista ja sitä edellisenä vuonna siinä asuneesta oravaperheestä. Tänä vuonna orava teki taas pesänsä kastelukannuun, mutta se taisi olla varapesä tai päivälepopaikka, koska siellä ei koskaan näkynyt ketään. Viikkokausia seurattuani tilannetta, katsoin parhaaksi ottaa kastelukannun alas seinältä, se on ihan liian kuuma paikka oravanpesälle. Luulen oravan tulleen samaan lopputulokseen. Kastelukannu unohtui minulta naulaan viime syksynä, kun jäin odottamaan, että tiaiset putsaisivat ampiaispesän jämät.

Kerran tässä istuin kasvihuoneessa lukemassa kirjaa, kun kiinnitin huomiota siihen, että noin viiden minuutin välein ampiainen viiletti ohitseni ja sitten tuli hiljaista ja hetken päästä mentiin taas takaisin sieltä mistä äsken tultiin. Siinä oli kuningatar pesäainesten keruumatkoillaan. Laskin kirjan käsistäni ja jäin odottamaan kuningattaren paluuta, jotta selviäisi minne se pesäänsä rakensi: kasvihuoneessa kumollaan olevaan kumisaappaaseeni! On taas suojele, säästä -nauhalla käyttöä, etten mene ajatuksissani vetämään saappaita jalkaani. Olisi surkeaa rikkoa ampiaisten pesä.

**

Tuosta juontui mieleeni Dave Goulsonin Kimalaisten kyydissä -kirja, jota luen parhaillaan.
Siinä kerrotaan (s 126), että kimalaistutkijat värväsivät avukseen suuren yleisön löytääkseen kimalaisten pesiä. Pesien löytäminen on vaikeaa ja aikaa viepää. Siksi vapaaehtoisia pyydettiin viemään puutarhaansa mukava tuoli ja istumaan siinä 20 minuuttia. Tuoli ei ollut välttämätön mutta se teki hankkeen miellyttävämmäksi – samoin kuin kylmä drinksu. Tänä aikana ihmisten tuli tarkkailla valitsemaansa 6 x 6 metrin kokoista aluetta ja seurata näkyykö kimalaisten liikennettä. Kaksikymmentä minuuttia valikoitui siksi, että se riittää pesän huomaamiseen, vaikka se tuntuu mahdottoman pitkältä ajalta, jos mitään ei tapahdu. Siksi tuoli ja virvoke. Jos havainnoitsija löysi pesän, hänen tuli tunnistaa laji mahdollisimman tarkkaan. Puutarhoissa oli keskimäärin 36 pesää hehtaarilla, kun maaseutualueella niitä oli paljon harvemmassa. Nykyiset viljelytekniikat pitävät suuret alat yksipuolisina ja rikkaruohottomina joilta ei löydy myyränkoloja (jonne kimalaiset voisivat pesiä). Puutarhoissa puolestaan tehdään jotain oikein: siellä on valtavasti erilaisia kukkia, kompostikasoja, vajoja, pensasaitoja, aidanvieriä ja terassinalusia sekä kivikkoistutuksia koloineen. Yhden pesän työläiset saattavat etsiä ruokaa sadoista puutarhoista, joten ei haittaa vaikka kimalaisten suosimien kukkien määrä vaihtelee pihasta toiseen.

**

Kävin yleisölinturetkellä ja siellä sattui mukava tilanne. Eräs mies tuli juttelemaan minulle ja sanoi: ”Tiedätkö, olet ensimmäinen ihminen, joka on koskaan hymyillyt mulle Prismassa kassahenkilöiden lisäksi”.  Ai jaa? Olipas hauskaa. Minulla oli kohtaamisesta hämärä muistikuva. Mies kertoi meidän kohdanneen hedelmäsäilykevälikössä. Tästä toisten ihmisten huomioimistaajuudesta kerron Toisinnäkijän päiväkirjassa. Aina kannattaa hymyillä vastaantulijoille, siinä piristää toisen päivän ja omansakin.

”Kaupungissa kävellessäni hymyilen usein ohikulkeville ihmisille, kun on kaunis päivä tai hyvä mieli. Ihmisten reaktiot ovat erikoisia. He havahtuvat sisäisestä maailmastaan ja vilkaisevat varovasti taakseen olisiko siellä joku, jolle hymyilin. Suomalaisia pystyy ilahduttamaan tai järkyttämään helposti. Heille ei tarvitse kuin hymyillä.”

Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta s 59.

Kirjojen lukeminen on parasta rauhoittumista ja helppoa matkustamista toisiin maailmoihin. Toisinnäkijän päiväkirjaa ja kaikkia muitakin kirjojani on edelleen saatavilla (täältä), ja niistä voi lukea lisää pohdintoja ihmisten kohtaamisista ja luonnon merkityksestä.

**

Palatessani kotiin linturetkeltä metsäni kohdalla oli auto. Metsän reunassa istui mies pienellä jakkaralla edessään pieni pöytä. Oliko hän eväsretkellä? Hiukan erikoisen paikan oli siihen valinnut. Miehellä oli kuulokkeet korvillaan ja kun kuljin lähemmäs näin, että hän oli vetänyt lankoja puihin. Menin tietysti kysymään mitä hän tekee. Hän kertoi olevansa radioamatööriharrastaja ja heillä oli teemapäivä, jolla koetetaan aktivoida radioamatöörejä luontoon.

- Ilmoitatko sä sinne mitä kaikkia eläimiä kuulet ja näet, vai, kysyin.

- En mä, tässä riittää, että ollaan luonnonsuojelualueella, josta yhteyttä otetaan, mies vastasi.

Aha. En oikein saanut ideasta kiinni, pitivät siis toisiinsa yhteyttä eri luonnonsuojelualueiltako(?), mutta olipahan erikoinen ilmestys. Pitkään periskooppivapaan oli viritetty eri suuntiin kymmeniä metriä pitkät antennijohdot. Niitä oli hämmästyttävän vaikea erottaa taustamaastosta. Hiukan huoletti, etteivät linnut lentäisi niitä päin. Mutta ei kai mies siinä kauaa olisi. En viitsinyt sanoa, että hän oli minun metsässäni, häneltä olisi varmaan mennyt pasmat sekaisin. Ihmiset usein ajattelevat, että luonnonsuojelualueet ovat valtion.

**

Minä se vaan sitkeästi käytän ”tyhmää puhelinta”, joka on siis erittäin älykästä eikä tyhmää ollenkaan, kun seuraa tätä zombiemaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. Kuinka paljon ihmiset menettävätkään kulkiessaan kaduilla kuulokkeet päässä!

Olin vieraalla paikkakunnalla ja etsin tiettyä osoitetta. Minulla oli paperikartta kädessä ja koetin pyytää neuvoa usealta henkilöltä, jotka kaikki kävelivät kuin robotit ohitseni mitään noteeraamatta. Sen nyt ymmärsi etteivät he kuule mitään, mutta miten se voi vaikuttaa näköönkin! Viimein korotin ääntäni ja karjaisin hiukan, muuten olisin saanut seistä siinä koko päivän. Yksi mies pelästyi, punastui ja otti kuulokkeet korviltaan ja alkoi tutkia ja pyöritellä kanssani karttaa. Hän mainitsi aiemminkin joskus paperista karttaa käyttäneensä(!), mutta nyt siitä ei tullut mitään. Hänen oli pakko ottaa puhelimestaan kartta esiin jotta hän ymmärtäisi missä sillä hetkellä olimme. Lopulta sain hyvät neuvot ja erotessamme molemmilla oli kohtaamisesta hymy huulilla.  

 **

Tänä vuonna joutsenilla on kuusi poikasta, kaksi munaa jäi kuoriutumatta. Sinisorsalla oli peräti 12 poikasta (nyt enää kahdeksan)! Miten munat ovat mahtuneet sen mahan alle, juuri hautomalaikun kohdalle?

Kurjetkin ovat onnistuneet saamaan viimein yhden poikasen maailmalle. Se on erityisen riemullista, koska parina edellisenä vuonna pesinnät menivät pieleen.

Minulla oli kasvimaalla jo hyvällä mallilla härkäpavun ja porkkanan taimet, kun yhtenä aamuna kaikki oli nypitty ylös ja popsittu parempiin suihin. Sipulimaan poikki oli kuljettu ja naatteja tallottu nurin ja muutama sipulikin heitetty sivuun. Mutta eiväthän eläimet sitä tahallaan tehneet, eivät ne tiedä mitä sopisi nyppiä tai mitä ei. Ruokaahan hekin etsivät, suloiset ystävät. Mukavaa kun kurkiperhe viihtyy täällä. On niin hauskaa ja ihanaa, kun on elämää joka paikassa. Kylvin sitten muodostuneisiin tyhjiin paikkoihin nopeasti kasvavia kesäkukkia, vaikka kukkia täällä on muutenkin niin mahdottomasti. Kukkia ja pölyttäjiä ei voi olla koskaan liian paljon.

Olen saanut kannustavia viestejä mielipidekirjoituksiini liittyen. Kiitos niistä. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän samalla I.K.:ta paperikirjeestä. I.K. kertoi rohkaistuneensa kirjoittamaan myös mielipidekirjoituksia. Jatka samaan malliin! On tärkeää tuoda esille toisenlaisiakin näkökulmia. Joskus mielipidekirjoitukset voivat tuoda yhteenkuuluvuuden tunnetta samanmielisissä, mutta ennen kaikkea ne voivat avata myös sellaisten ihmisten silmät, jotka eivät ole ehtineet pohtimaan asioita.

Kirjoittakaa mielipidekirjoituksia ja ottakaa kantaa ja kommentoikaa! Toisten pilkkaavista tai ivaavista kommenteista ei kannata välittää tuon taivaallista. Kommentit kertovat lausujansa maailmankuvasta, tietämättömyyden määrästä ja siitä mikä heille on – tai ei ole – tärkeää.

Meillä on velvollisuus toimia ”maan äänenä” ja pitää huolta siitä, koska olemme velkaa luonnolle kaikesta. Luonto ei ole vain maata, vettä, ilmaa ja erilaisia luonnonvaroja tai resursseja vaan opettaja ja koko elämän antaja. Kun katson, kuuntelen ja aistin kaikin tavoin tätä rehevää ympäristöä, en ajattele olevani sen omistaja tai hallitsija vaan kaiken tämän ympäröivän elämän yksi pieni osa, perheenjäsen. Haluan auttaa ja puolustaa sitä parhaani mukaan.

Kaunista, nautinnollista ja luontorikasta kesän jatkoa kaikille! Kokeilkaa 20 minuutin kimalaistarkkailua – eli samalla koko ympäröivän luonnon tarkkailua. Kannattaa taatusti.

Aiemmat kesäkuulumiseni löytyvät täältä:

2016

2017

2018

2021

2023

2024

Viime vuonna kirjoitin Brad Paisleyn So many summers -biisin innoittamana siitä, kuinka meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Elämä on osoittanut minulle viime aikoina, miten hauras ja arvaamaton se on. Aika kuluu nopeammin kuin uskomme eikä aikaa ole niin paljon kuin luulemme sitä olevan. Kannattaa tarttua hetkiin ja olla läsnä.

Mukavat kesäseuralaiset

Toukokuussa seurasin pesäpaikkaa etsiskelevää ampiaiskuningatarta. Se tutki kasvihuonetta pari päivää. Ampiaiset viihtyvät yllättävän kuumissa paikoissa kuten talojen ullakoilla. Olen aiemmissa jutuissani kertonut, että ampiaiset ja niiden pesät eivät minua pelota tai haittaa. Ampiaiset saavat kaikin mokomin rakentaa. Tärkeää on vaan tietää, minne pesä perustetaan jotta rauhallinen rinnakkaiselo voi sujua.

Kuningattaren valitsema pesäpaikka selvisi yllättäen. Olin kasvihuoneessa kastelemassa taimia ja otin kastelukannun käteeni, kun kuningatar lensi sieltä. Kevään ensimmäiset ampiaiset ovat aina kuningattaria. Onneksi se sattui olemaan kannussa juuri sillä hetkellä, muuten en olisi pesän rakentamista huomannut. Katselin kannuun enkä nähnyt pesää, mutta kun ampiainen sieltä tuli, niin pesänhän siellä oli todennäköisesti oltava. Käänsin kannua varovasti nähdäkseni kunnolla sen uumeniin. Siellä se oli kahvan mutkassa jo golf-pallon kokoisena! Kieli keskellä suuta asensin kannun takaisin naulaan, että pesä tulisi samaan asentoon kuin mistä sen otin. Siirsin vesitynnyrin pois pesän alta, jotta pystyisin ottamaan kasteluvettä yhdyskunnan kasvaessa.

Muistatteko kuinka orava teki viime vuonna pesänsä kasvihuoneen kastelukannuun? Paikka on ihan sama, kastelukannu vaan on eri! 😃

Kastelukannun ottaminen naulasta on niin refleksinomainen liike, että olin vähän väliä ottamassa kannua käyttöön. Aina viime hetkillä muistin… ai niin! Siksi laitoin kannuun ”suojele, säästä” -nauhaa itselleni muistutukseksi.

Nämä kuvat on otettu 30.6.

On ollut mukava puuhastella kasvihuoneessa seuraten ampiaisten touhuja. Kastelukannu toimi kaikukoppana ja se vahvisti ampiaisten pesältä lähtö- ja tuloäänet. Kasvihuoneessa on kaksi ovea. Jos pidin ovet kylmyyden vuoksi kiinni, ampiaiset lensivät seinälle ja kiipesivät ulos seinänkolosta, kuten kuningatarkin teki keväällä pesäpaikan valitessaan. Jos ainoastaan pesän viereinen ovi oli kiinni, ampiaiset lensivät toisen oven kautta ulos. Päättelin siitä, että lentäminen on ampiaisille mieluisampaa ja järkevämpää energiankäyttöä kuin kävely tai kiipeäminen. Päädyin pitämään pesän viereistäkin ovea raollaan, vaikka viileni. Itselleni tuli siitä hyvä mieli ja kuvittelen ampiaisillekin tulleen.  

 

30.heinäkuuta

Pesästä tuli lopulta aika iso. Mielestäni tämä oli hyvä kesä ampiaisille. Ampiaiset tekivät pesän myös muun muassa eteisen ulkovuoraukseen, talon vieressä olevaan linnunpönttöön, puuliiteriin ja kaksikin pesää ulkona olevaan puukasaan.   

3. elokuuta

Yhdyskunnat kaikista pesistä hajaantuivat samana päivänä lauantaina 10.8., kun satoi 30 millimetriä vettä ja ilma viileni hetkeksi. Kasvihuoneen pesän kuningatar aloitti pesän rakentamisen noin 15.5. ja siitä kuluu aikaa useampi viikko ennen kuin yhdyskunta on syntynyt ja aktiivinen. Pesän elinkaari on siis kovin lyhyt, ei edes kolmea kuukautta. 

Jätin pesän kastelukannuun, koska on tiaisten suosikkihommaa tutkia kaikki. Purkutyöt on jo aloitettu.

  

 

 

Ampiaisista, polttopuiden kuivumisesta ja keväthaihdunnasta

Perinteiseen tapaan yritän pysytellä mahdollisimman paljon pois internetistä kevät- ja kesäaikaan, joten postauksia tulee harvoin.

Mutta laitetaan nyt tällainen ajankohtainen asia ampiaisista, polttopuiden kuivumisesta ja keväthaihdunnasta.

Sitä ennen haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä ihania rakkaita ihmisiä tuestanne, kirjatilauksistanne ja kannustavista viesteistänne ja tsempeistä! Monia tuttuja on vuosien takaa, tuntuu kuin meillä olisi oma heimoyhteisö jotka pidämme yhtä ja ajattelemme samalla tavalla. Se lämmittää ja lohduttaa mieltä valtavasti. Emme ole yksin vaan kuljemme yhdessä ja meitä yhdistävät luonto ja monet näkymättömät siteet. Viestinne ovat ilahduttaneet. Olette kertoneet miten paljon odotatte kirjan ilmestymistä ja sen ansiosta minäkin olen alkanut odottaa sitä, vaikka kirjan julkaisu ja sen saama vastaanotto aina jännittää. Kiitos! 💗💗💗

**

Ampiaiskuningattaret ovat viimein lähteneet liikkeelle. Kuningattaret heräävät talvihorroksestaan näillä leveyspiireillä yleensä toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla aina vähän myöhemmin keväällä kuin esimerkiksi kimalaiset tai mehiläiset. Tämän tietäen minulla on aina pieni kilpajuoksu polttopuukasani liiteriin heittämisen kanssa.

Tässä kuningatar on aloittanut pesän rakentamisen. Se aloittaa tekemällä tuollaisen pääjuonteen, jonka varassa pesä roikkuu.

Toivon, että puut kuivuisivat tuulessa ja auringossa keväthaihdunnan ansiosta ennen ampiaiskuningattarien heräämistä, jotta ehtisin saada puut liiteriin ennen kuin kuningatar tekee pesänsä siihen. Ampiaiskuningattaret ovat viehättyneet puukasoista. Kaikki on hyvin jos ehdin saada puut suojaan, ampiainen saa rauhassa pesiä liiteriin. Kesällä puita ei niin tarvitse. Ne vähän mitä tarvitsee saa helposti pinon päältä, ampiaispesä on kasojen uumenissa. Syksyllä pesä joka tapauksessa autioituu, joten silloin enää ei aiheudu kummallekaan osapuolelle haittaa.

Kuningatar on muninut valkoisen munan heti kun ensimmäinen kenno valmistuu. Se yrittää saada nopeasti apuvoimia. On rankkaa samanaikaisesti yksin rakentaa, munia ja ruokkia toukkia.

Kuningatar on lähtenyt hakemaan lisää puukuitua ja pesän alku jää odottamaan.

 

Tänä vuonna sain puut ajoissa ja kuivana liiteriin joten iloni on ylimmillään. Viime vuonna ampiainen ehti aloittaa pesänrakennuksensa ensin. Sellaisina vuosina kun niin käy, kuorin puita isosta kasasta pikku hiljaa ja varovasti. Se onnistuu ihan hyvin, kun tietää missä pesä on ja liikkuu rauhallisesti. Pesän ympärille jätän kasan, suojavyöhykkeen, johon en koske ja se jää yhden kesän hyönteishotelliksi. Ampiaiset asuttavat samaa pesää vain yhden kesän, joten syksyllä pesän tyhjennettyä voi jatkaa polttopuiden suojaan laittamista.

Viime kesän hyönteishotelli. Ampiaiset saavat rauhassa asuttaa jäljelle jäänyttä puukasaa.

Punainen nuoli osoittaa mistä kolosta ampiaiset menivät sisään.

Kurkistus puiden uumeniin näyttää luiskan ja aukon mitä pitkin ampiaiset menevät pesään.

Pesä hiljeni kuuman kesän takia tavallista aikasemmin jo elokuun puolivälissä. Purin polttopuita pesän päältä nähdäkseni mitä sieltä löytyy.

Kuinka ampiaiset saavat kiinnityskohdista niin kestäviä?!

 Pesä on lopulta vain kahdessa polttopuussa kiinni, mutta lujasti.

 

Aina yhtä ihmeellinen taidonnäyte.

Eli yhteenvetona:

• Vaali ampiaiskuningattaria. Kuningatar on tuhansien ampiaisten elinehto. Jos tapat kuningattaren tai tuhoat sen aloittaman pesän, tuhoat samalla tuhansia ampiaisia.
• Kuningatar on ainoa joka on jäänyt viime kesän yhdyskunnasta henkiin. Kuningatar on paritellut koiraiden kanssa edellisenä kesänä ja sen ruumiissa on säilössä tuhansia mikroskooppisen pieniä siittiöitä joita se pitää hengissä elimistössään pitkälle seuraavaan kesään. Koiraat ja työläiset kuolevat aina kesän jälkeen.

 

• Keväällä kuningatar rakentaa yksin pesään ensimmäiset muutamat kymmenet kennoa. Se munii jokaiseen yhden munan. Niistä tulee toukka- ja kotelovaiheen jälkeen ensimmäiset työläiset (noin kuukauden päästä). Vasta silloin kuningatar saa huoahtaa ja keskittyä pelkkään munimiseen, kun työläiset alkavat hoitaa rakennus- ja ruokintahommia. Tämä kuva on otettu eräänä epäonnisena keväänä, kun en havainnut puukasassa ollutta pesää. Kyllä silloin harmitti.  

• Kuningatar munii tietyssä vaiheessa kesää uusia kuningattaria, jotka lähtevät parittelulennolle koiraiden kanssa varmistamaan ensi kesän suvun jatkamisen. Loppukesästä pesään jäänyt kuningatar lakkaa munimasta, kun ruokaa kuten saalistettavia hyönteisiä on luonnossa vähemmän. Siksi loppukesästä on tavallista että ampiaisia näkee tavallista enemmän juomalasien kimpussa. Siinä etsitään viimeisiä ravintomahdollisuuksia ja monet näistä ampiaisista ovat jo hylänneet pesänsä ennen kuin kuolevat.

• Ampiaispesä on Suomessa siis aina yksivuotinen. Uusi kuningatar talvehtii maan- tai puunkolossa ja alkaa keväällä rakentaa uutta pesää aivan alusta. Toisin sanoen vanhat pesät rakennusten yläpohjissa ovat vaarattomia - ja koristeellisia. Kuva on aitan katosta. Joskus tintit löytävät aittaan, ne tykkäävät repiä pesät auki ja tutkia löytyisikö syötävää.
•  Pesiä ei kannata koskaan hävittää tavan vuoksi tai turhaan. Ampiaisia tarvitaan! Ne ovat olennainen osa pölytystä, hyönteistorjuntaa ja ravintokiertoa.  

• Kunnioita ampiaisia, mutta älä turhaan pelkää niitä. Ampiaiset eivät ole kiinnostuneita ihmisistä, kunhan et häiritse niiden pesää. Ampiaiset jotka hakeutuvat ruokalautasille tai laseihin etsivät ruokaa. Malta mielesi, jätä huitomatta ja ole liikkumatta niin voit nähdä kuinka ampiainen leikkaa ateriastasi palan tai hörppää juomasta ja lähtee tekemättä sinulle mitään.

• Jos et halua olla ampiaisten kanssa tekemisissä, jätä hajuvedet laittamatta ja pidä juomiesi päällä kantta.
  

• Vielä puista ja niiden kuivumisesta: Jos tekee google-haun polttopuiden kuivumisesta, annetaan monissa linkeissä virheellistä tietoa ja väitetään, että puun kuivattamisen kannalta paras aika olisi huhti–syyskuu. Kuivuminen on kovin huonoa enää syyskuussa. Haihdunta ja kuivuminen on voimakkainta maalis-kesäkuussa. Heinä-elokuussa ilmankosteus nousee, eikä kuivuminen ole enää ollenkaan samanlaista. (Tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi matot kannattaa pestä viimeistään nyt, jos sellaista touhua harrastaa.) Puita ei pidä kaataa kesällä, koska silloin niissä on jo nestekierto eivätkä ne kuivu hyvin. Ennen kaikkea kesällä pitää antaa eläimille pesimisrauha, silloin ei pidä kajota puihin! Pesät ovat tarkoituksella huomaamattomia, ei niitä raivausintoinen havaitse. Malttia muutenkin puiden kaatamiseen. Puiden kasvaminen on vienyt vuosikymmeniä. Monesti puu kaadetaan hetken päähän pälkähdyksestä ilman että pysähdytään miettimään sen seurauksia. Emme tarvitse elinympäristön ankeuttajia vaan säilyttäjiä ja vaalijoita. 

  Elonkirjorikasta kesää kaikille! 😍
  

   

Tällaiselta näyttää puuliiterissä sijainnut pesä syksyllä, kun pesä on hylätty, ympäriltä on otettu jo polttopuita ja pesä revennyt. Kenellekään ei ole aiheutunut harmia. Kuolleet ampiaiset ovat lintujen energiana ja muussa kierrossa ja uudet kuningattaret ovat jo horroksessa piilopaikoissaan ja saattavat uneksia seuraavan kesän urakoista.

Lue myös tämä postaukseni ampiaisista: Näiden syiden takia sinun pitäisi arvostaa ampiaisia eikä pelätä tai vihata niitä.