Kesäkuulumisia 2025: viidakkopäivät

Alkukesästä riitti ylenpalttisesti kosteutta (melkein liiankin kanssa) ja sen seurauksena täällä pihamaalla kaikki on tosi rehevää. Aikoinaan, 1990-luvulla, Tampereen paikallisradiossa oli puutarhakaupan mainos, jossa hoettiin ”Viidakko-, viidakko- viidakkopäivät”. Nyt on totisesti sellaiset. Melkein pitäisi olla machete-viidakkoveitsi, että pääsee kasvillisuudesta läpi.

Ympäröivä hehtaarin pelto vaihtelee kukintojaan. Alkukesästä on omat kukkijansa ja tähän aikaan vuodesta toisenlaiset kukkijat. Kukkien äärellä on tuhansia ja taas tuhansia hyönteisiä, jotka synnyttävät hienoa meditatiivista hurinaa koko tienooseen.  

 

Kirjoittaessani tätä ulkona ampiainen tuli ihan milliin ja alkoi irrottaa puupöydästä kuituja pesäänsä. Se ei ollut moksiskaan minusta enkä minä siitä, paitsi että ihailin. Ampiaisista puheen ollen, kerroin viime vuonna kasvihuoneen kastelukannussa pesivistä ampiaisista ja sitä edellisenä vuonna siinä asuneesta oravaperheestä. Tänä vuonna orava teki taas pesänsä kastelukannuun, mutta se taisi olla varapesä tai päivälepopaikka, koska siellä ei koskaan näkynyt ketään. Viikkokausia seurattuani tilannetta, katsoin parhaaksi ottaa kastelukannun alas seinältä, se on ihan liian kuuma paikka oravanpesälle. Luulen oravan tulleen samaan lopputulokseen. Kastelukannu unohtui minulta naulaan viime syksynä, kun jäin odottamaan, että tiaiset putsaisivat ampiaispesän jämät.

Kerran tässä istuin kasvihuoneessa lukemassa kirjaa, kun kiinnitin huomiota siihen, että noin viiden minuutin välein ampiainen viiletti ohitseni ja sitten tuli hiljaista ja hetken päästä mentiin taas takaisin sieltä mistä äsken tultiin. Siinä oli kuningatar pesäainesten keruumatkoillaan. Laskin kirjan käsistäni ja jäin odottamaan kuningattaren paluuta, jotta selviäisi minne se pesäänsä rakensi: kasvihuoneessa kumollaan olevaan kumisaappaaseeni! On taas suojele, säästä -nauhalla käyttöä, etten mene ajatuksissani vetämään saappaita jalkaani. Olisi surkeaa rikkoa ampiaisten pesä.

**

Tuosta juontui mieleeni Dave Goulsonin Kimalaisten kyydissä -kirja, jota luen parhaillaan.
Siinä kerrotaan (s 126), että kimalaistutkijat värväsivät avukseen suuren yleisön löytääkseen kimalaisten pesiä. Pesien löytäminen on vaikeaa ja aikaa viepää. Siksi vapaaehtoisia pyydettiin viemään puutarhaansa mukava tuoli ja istumaan siinä 20 minuuttia. Tuoli ei ollut välttämätön mutta se teki hankkeen miellyttävämmäksi – samoin kuin kylmä drinksu. Tänä aikana ihmisten tuli tarkkailla valitsemaansa 6 x 6 metrin kokoista aluetta ja seurata näkyykö kimalaisten liikennettä. Kaksikymmentä minuuttia valikoitui siksi, että se riittää pesän huomaamiseen, vaikka se tuntuu mahdottoman pitkältä ajalta, jos mitään ei tapahdu. Siksi tuoli ja virvoke. Jos havainnoitsija löysi pesän, hänen tuli tunnistaa laji mahdollisimman tarkkaan. Puutarhoissa oli keskimäärin 36 pesää hehtaarilla, kun maaseutualueella niitä oli paljon harvemmassa. Nykyiset viljelytekniikat pitävät suuret alat yksipuolisina ja rikkaruohottomina joilta ei löydy myyränkoloja (jonne kimalaiset voisivat pesiä). Puutarhoissa puolestaan tehdään jotain oikein: siellä on valtavasti erilaisia kukkia, kompostikasoja, vajoja, pensasaitoja, aidanvieriä ja terassinalusia sekä kivikkoistutuksia koloineen. Yhden pesän työläiset saattavat etsiä ruokaa sadoista puutarhoista, joten ei haittaa vaikka kimalaisten suosimien kukkien määrä vaihtelee pihasta toiseen.

**

Kävin yleisölinturetkellä ja siellä sattui mukava tilanne. Eräs mies tuli juttelemaan minulle ja sanoi: ”Tiedätkö, olet ensimmäinen ihminen, joka on koskaan hymyillyt mulle Prismassa kassahenkilöiden lisäksi”.  Ai jaa? Olipas hauskaa. Minulla oli kohtaamisesta hämärä muistikuva. Mies kertoi meidän kohdanneen hedelmäsäilykevälikössä. Tästä toisten ihmisten huomioimistaajuudesta kerron Toisinnäkijän päiväkirjassa. Aina kannattaa hymyillä vastaantulijoille, siinä piristää toisen päivän ja omansakin.

”Kaupungissa kävellessäni hymyilen usein ohikulkeville ihmisille, kun on kaunis päivä tai hyvä mieli. Ihmisten reaktiot ovat erikoisia. He havahtuvat sisäisestä maailmastaan ja vilkaisevat varovasti taakseen olisiko siellä joku, jolle hymyilin. Suomalaisia pystyy ilahduttamaan tai järkyttämään helposti. Heille ei tarvitse kuin hymyillä.”

Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta s 59.

Kirjojen lukeminen on parasta rauhoittumista ja helppoa matkustamista toisiin maailmoihin. Toisinnäkijän päiväkirjaa ja kaikkia muitakin kirjojani on edelleen saatavilla (täältä), ja niistä voi lukea lisää pohdintoja ihmisten kohtaamisista ja luonnon merkityksestä.

**

Palatessani kotiin linturetkeltä metsäni kohdalla oli auto. Metsän reunassa istui mies pienellä jakkaralla edessään pieni pöytä. Oliko hän eväsretkellä? Hiukan erikoisen paikan oli siihen valinnut. Miehellä oli kuulokkeet korvillaan ja kun kuljin lähemmäs näin, että hän oli vetänyt lankoja puihin. Menin tietysti kysymään mitä hän tekee. Hän kertoi olevansa radioamatööriharrastaja ja heillä oli teemapäivä, jolla koetetaan aktivoida radioamatöörejä luontoon.

- Ilmoitatko sä sinne mitä kaikkia eläimiä kuulet ja näet, vai, kysyin.

- En mä, tässä riittää, että ollaan luonnonsuojelualueella, josta yhteyttä otetaan, mies vastasi.

Aha. En oikein saanut ideasta kiinni, pitivät siis toisiinsa yhteyttä eri luonnonsuojelualueiltako(?), mutta olipahan erikoinen ilmestys. Pitkään periskooppivapaan oli viritetty eri suuntiin kymmeniä metriä pitkät antennijohdot. Niitä oli hämmästyttävän vaikea erottaa taustamaastosta. Hiukan huoletti, etteivät linnut lentäisi niitä päin. Mutta ei kai mies siinä kauaa olisi. En viitsinyt sanoa, että hän oli minun metsässäni, häneltä olisi varmaan mennyt pasmat sekaisin. Ihmiset usein ajattelevat, että luonnonsuojelualueet ovat valtion.

**

Minä se vaan sitkeästi käytän ”tyhmää puhelinta”, joka on siis erittäin älykästä eikä tyhmää ollenkaan, kun seuraa tätä zombiemaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. Kuinka paljon ihmiset menettävätkään kulkiessaan kaduilla kuulokkeet päässä!

Olin vieraalla paikkakunnalla ja etsin tiettyä osoitetta. Minulla oli paperikartta kädessä ja koetin pyytää neuvoa usealta henkilöltä, jotka kaikki kävelivät kuin robotit ohitseni mitään noteeraamatta. Sen nyt ymmärsi etteivät he kuule mitään, mutta miten se voi vaikuttaa näköönkin! Viimein korotin ääntäni ja karjaisin hiukan, muuten olisin saanut seistä siinä koko päivän. Yksi mies pelästyi, punastui ja otti kuulokkeet korviltaan ja alkoi tutkia ja pyöritellä kanssani karttaa. Hän mainitsi aiemminkin joskus paperista karttaa käyttäneensä(!), mutta nyt siitä ei tullut mitään. Hänen oli pakko ottaa puhelimestaan kartta esiin jotta hän ymmärtäisi missä sillä hetkellä olimme. Lopulta sain hyvät neuvot ja erotessamme molemmilla oli kohtaamisesta hymy huulilla.  

 **

Tänä vuonna joutsenilla on kuusi poikasta, kaksi munaa jäi kuoriutumatta. Sinisorsalla oli peräti 12 poikasta (nyt enää kahdeksan)! Miten munat ovat mahtuneet sen mahan alle, juuri hautomalaikun kohdalle?

Kurjetkin ovat onnistuneet saamaan viimein yhden poikasen maailmalle. Se on erityisen riemullista, koska parina edellisenä vuonna pesinnät menivät pieleen.

Minulla oli kasvimaalla jo hyvällä mallilla härkäpavun ja porkkanan taimet, kun yhtenä aamuna kaikki oli nypitty ylös ja popsittu parempiin suihin. Sipulimaan poikki oli kuljettu ja naatteja tallottu nurin ja muutama sipulikin heitetty sivuun. Mutta eiväthän eläimet sitä tahallaan tehneet, eivät ne tiedä mitä sopisi nyppiä tai mitä ei. Ruokaahan hekin etsivät, suloiset ystävät. Mukavaa kun kurkiperhe viihtyy täällä. On niin hauskaa ja ihanaa, kun on elämää joka paikassa. Kylvin sitten muodostuneisiin tyhjiin paikkoihin nopeasti kasvavia kesäkukkia, vaikka kukkia täällä on muutenkin niin mahdottomasti. Kukkia ja pölyttäjiä ei voi olla koskaan liian paljon.

Olen saanut kannustavia viestejä mielipidekirjoituksiini liittyen. Kiitos niistä. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän samalla I.K.:ta paperikirjeestä. I.K. kertoi rohkaistuneensa kirjoittamaan myös mielipidekirjoituksia. Jatka samaan malliin! On tärkeää tuoda esille toisenlaisiakin näkökulmia. Joskus mielipidekirjoitukset voivat tuoda yhteenkuuluvuuden tunnetta samanmielisissä, mutta ennen kaikkea ne voivat avata myös sellaisten ihmisten silmät, jotka eivät ole ehtineet pohtimaan asioita.

Kirjoittakaa mielipidekirjoituksia ja ottakaa kantaa ja kommentoikaa! Toisten pilkkaavista tai ivaavista kommenteista ei kannata välittää tuon taivaallista. Kommentit kertovat lausujansa maailmankuvasta, tietämättömyyden määrästä ja siitä mikä heille on – tai ei ole – tärkeää.

Meillä on velvollisuus toimia ”maan äänenä” ja pitää huolta siitä, koska olemme velkaa luonnolle kaikesta. Luonto ei ole vain maata, vettä, ilmaa ja erilaisia luonnonvaroja tai resursseja vaan opettaja ja koko elämän antaja. Kun katson, kuuntelen ja aistin kaikin tavoin tätä rehevää ympäristöä, en ajattele olevani sen omistaja tai hallitsija vaan kaiken tämän ympäröivän elämän yksi pieni osa, perheenjäsen. Haluan auttaa ja puolustaa sitä parhaani mukaan.

Kaunista, nautinnollista ja luontorikasta kesän jatkoa kaikille! Kokeilkaa 20 minuutin kimalaistarkkailua – eli samalla koko ympäröivän luonnon tarkkailua. Kannattaa taatusti.

Aiemmat kesäkuulumiseni löytyvät täältä:

2016

2017

2018

2021

2023

2024

Viime vuonna kirjoitin Brad Paisleyn So many summers -biisin innoittamana siitä, kuinka meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Elämä on osoittanut minulle viime aikoina, miten hauras ja arvaamaton se on. Aika kuluu nopeammin kuin uskomme eikä aikaa ole niin paljon kuin luulemme sitä olevan. Kannattaa tarttua hetkiin ja olla läsnä.

Etana-arvonta suoritettu, kiitos kaikille osallistujille!

 

Etana-arvonta (eli hidas, pitkään avoinna ollut arvonta) on suoritettu. Asettelin terassille yhtä monta pähkinänpuolikasta kuin oli arvontaan osallistujia (25) sellaiseen paikkaan ja muotoon, että ne olisivat tasapuolisesti edustettuina ja niitä voitaisiin lähestyä mistä suunnasta vain. Jäin odottamaan arvonnan suorittajaa. Arvelin, että joko talitiainen, orava, naakka tai närhi saapuisi pikapuoliin. 

Oravahan sieltä tuli. Otti jo yhden pähkinänpalan mutta laski sen takaisin ja haisteli tarkasti minkä ottaa.

 

Sitten se otti neljä pähkinää, joten tulkitsin sen niin, että kirjoja pitää arpoa kolmen sijasta neljä. Naurattaa kuinka sitten olisi käynyt, jos närhi olisi saapunut, se olisi laittanut kupuunsa pian kaikki, hih hii... Arvonnassa Toisinnäkijän päiväkirjan voittivat: Minna H., Sari L., Markku K. ja Sofianna V. ja olen laittanut heille viestiä.  

Sydämelliset kiitokset kaikille osallistujille! 💓Hienoa saada vastauksianne ja kuulla ajatuksianne, ammennan niistä voimaa! Ehkä tekin saatte näistä vertaistukea ja kanssakulkijuutta.

 

Tiivistelmä arvonnan vastauksista

Arvontaan sai osallistua omalla tyylillä, lyhyesti, pitkästi, joko yhteen tai kaikkiin vastauksiin vastaten. Vastauksistanne kertyi 11 sivua, oho! Jaottelin vastauksia kysymyksittäin, mutta ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Ohessa on lyhennelmä, mutta tästä tuli silti piiitkä postaus. Mutta niin kuin aina: blogin lukeminen on vapaaehtoista. 😉

 

Vastaukset ”Tärkein asia, jonka olet oppinut kirjoistani?” -kysymykseen:

Olen lukenut kirjojasi ensimmäisen ilmestymisestä lähtien ja palaan niiden kaikkien pariin sopivin väliajoin. Kaikista teoksistasi saan valtavasti, mutta Toisinnäkijän päiväkirja on suosikkini. En osaa mainita siitä mitään yhtä tiettyä kohtaa, koko kirja on sellainen, että se nyrjäyttää aivoissa jotain oikeaan asentoon ja muistuttaa mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Jos alkaa ahdistaa omat pienet tulot ja vaatimaton ura, tuttavan pramea asunto ja uutuuttaan kiiltävä auto, on oikea aika kääntyä kirjasi puoleen. 

Niin tarinat lapsuudestasi, kuin tuoreemmat päiväkirjamerkinnät ovat minulle merkityksellisiä.

 

**

Voisi kai sanoa, että kirjasi ovat muuttaneet jotain ajatusmaailmassani hyvinkin pysyvästi. ”Irti oravanpyörästä" on ollut se kaikkein merkittävin omalle ajattelutavalleni. Se opetti, että elämänmuutoksen todella voi tehdä ja ympäristöystävällisemmän elämäntavan voi valita. Mistään ei tarvitse luopua, tai sanoisinko, että mikään josta luovut ei ole loppupeleissä kovin tärkeää. Vähemmällä pärjää, ja elämä voi tulla jopa onnellisemmaksi. 

 

Sekin täytyy sanoa, että nykymaailmassa kirjasi erottuvat joukosta, koska ne ovat hyvin poikkeuksellisia: elät aidosti niin kuin "saarnaat". Uskallat ottaa kantaa ja kannustaa muitakin toimimaan samoin. Kirjasi tuntuvat hyvin aidoilta ja rehellisiltä. Niissä raha ei ole tärkeässä roolissa, kuten tuntuu muuten kaikkialla olevan, vaan tärkeintä on kunnioittaa luontoa ja samalla hoitaa omaa hyvinvointia viettämällä aikaa luonnossa. 

 

**

Paras asia, minkä olen oppinut kirjoistasi, on se, että elämän voi tehdä toisinkin. Irti Oravanpyörästä kirja oli minulle täysin mullistava.

 

**
Onni on ihan muuta kuin mitä useimmat ihmiset luulevat.

**

Niin moni ajatuksesi ja mielipiteesi tuntuu niin tutulta, että en pysty nimeämään tärkeintä. Jo pari vuosikymmentä olen kauhistellut maailman menoa. Tuntuu, että tässä maailmassa ei riitä mikään. Ainoa asia, mikä ratkaisee on raha ja maallinen mammona. Ja kaikki tämä tapahtuu ihmisen, luonnon ja eläinten kustannuksella. Välillä aivan oksettaa kaikki. Kun useampi ihminen tajuaisi, mikä tuo ihmiselle rauhan ja kuinka vähällä ihminen oikeasti tulee toimeen ja saa rauhan sisälleen. Luontokuvauksesi ovat aivan ihania. Ja opettavaisia. Myös mieleeni on jäänyt, kuinka myit elämänmuutoksen myötä omaisuuttasi ja tyhjensit nurkista kaiken turhan.

 

**

Se, kuinka korvaamattoman tärkeää on miettiä ja huomioida luonto ja sen eläimet jatkuvasti, sekä nauttia kaikista aivan pienimmistäkin asioista, erityisesti niistä, mitkä ovat ilmaisia. Avata silmänsä kaikelle sille, mitä luonto ja eläimet tarjoavat, ja oppia uutta joka päivä. Ja se, että vaikka yhteiskunta kuinka painostaa, ei ole pakko elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan.

 

Oli todella inspiroivaa ja kiinnostavaa lukea tarinaasi siitä, kuinka oikeasti hyppäsit irti siitä oravanpyörästä, ja mitä kaikkea siitä seurasi. Jokainen kirjasi kuitenkin on ollut eri tavoilla ihana ja inspiroiva.

 

**

Parasta kirjoissa on ollut luonnon läheisyys, rauhalliseen maalaiselämään päätyminen kuvauksineen sekä erilaisten oivallusten kerronta joista on ilo lukea. 

 

**

Olen saanut paljon kirjoistasi ja blogikirjoituksistasi jota tarkkailen säännöllisesti onko tullut mitään uutta. Ne luovat yleensä toivoa vaikka saattavat sisältää raskaitakin asioita. Kirjat ja blogi on antaneet tietoa siitä että vaihtoehtojakin on erityisesti töiden suhteen. Olenkin tehnyt lyhennettyä työaikaa noin 10v. En usko että olisin pystynyt tähän ilman kannustustasi kirjojen kautta. Toisaalta kirjojesi sisältämä tieto on vaikuttanut omaan arvomaailmaani. (…) Erityisesti olen jakanut murheen eläinten puolesta. Tuntuu että kukaan ei juuri toimi heidän puolestaan yhteiskunnan tasolla. Metsästys tuntuu vuosi vuodelta pahemmalta ja ihminen ei ota vastuuta teoistaan. Lyhyesti kirjat on tuoneet lempeän vaihtoehdon kiireiseen elämään, ei tarvitse juosta rahan perässä, vähemmän on enemmän, luonnosta sen puista, hiljaisuudesta ja eläimistä voi tuntea puhdasta onnea ihan heidän olemassa olostaan vain. Syvä yhteys luontoon tuo sisäistä mielenrauhaa.

 

**

Kirjojesi tärkein oppi on ehkä se että voi elää täysin täysipainoista elämää, jopa laadullisesti parasta elämää kun päästää irti materiasta ja siitä että täyttää päivät älylaitteilla ja tosi-tv:llä. Koska ihminen on tasapainossa vain kun se on luonnon kanssa tasapainossa. Siihen ei tarvita mullistavia energiahoitoja, eikä retriittejä, vaan viisaus elämää kohtaan. Mä en osaa parasta asiaa kirjoista sanoa koska niitä olisi niin paljon, mutta huumori osuu ja erityisesti jäi mieleen pamfletti-pefletti, juuri sama aina tullut mieleen ja sitä pyllynalusta on vaikea yhdistää kirjoittamiseen.

 

**

Luen tällä hetkellä kirjaa ”irti oravanpyörästä.” Se on toiminut minulla herättelijänä moniin asioihin ja arvoihin.

 

**

Tärkeintä, mitä kirjoistasi olen oppinut, on luonnon vaaliminen ja kunnioittaminen ja minusta yhtä tärkeää, myös oman elämän hidastaminen. Vähemmälläkin kerkiää. 

 

**

Tärkeimmät asiat onnellisuuteen ja yhteyden kokemiseen ovat jo olemassa, ne löytyvät kun ulkona avaa aistit; silmät ja korvat ja hiljentyy kuuntelemaan ja katselemaan

 

**

Yhtä tärkeintä oppia on vaikea sanoa, niitä on niin monta mutta lintujen seuraamisen ja talviruokinnan ilon olen saanut sinun innostamana. Kiitos. Linnut tuovat niin valtavasti eloa ja iloa elämään. Kunpa jokainen huomaisi tämän.

 

**

Tärkeimpiä asioita, mitä sinulta olen oppinut, on se että minulla on jo kaikki. Minun ei tarvitse ostaa metsätilaa eikä kukallisia puutarha-hanskoja. Voin tehdä ja soveltaa niillä asioilla, joita jo on.

(…) Ihminen ON luontoa, vaikka sitä tärvelee ja tuhoaa. Luontoa ja maata hoitamalla, ihminen lopulta hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla myös itseään. Tämä on sinun oppisi minulle.

 

**

Tärkein asia, jonka olen oppinut kirjoistasi, lienee se, että ei kannata odottaa vaikkapa eläkeikää/lomaa/vapaapäiviä. Se, että haluaa päästä lomalle omasta elämästä, on merkki siitä, että on syytä tarkistaa omaa elämää. Arkea pitäisi järjestää kestävästi niin, että siitä nauttii. Silloin ei tarvitsekaan hirveästi lomaa eikä välttämättä jäädä edes eläkkeellekään. Tuo ajatus on tullut mieleeni monta kertaa uudestaan, aina kun olen kuullut ihmisten sairastumisista ja kuolemista. (…) Jos asioita on liikaa ja huomaa, että arki on enää vain päivittäistä taistelua, pitää (saada) tehdä muutoksia arkeen. Toivoisinkin, että yhteiskunta heräisi tähän. Olisi vähemmän pahoinvoivia ihmisiä, eikä tarvitsisi jakaa ihmisiä "työikäisiin" ja "eläkeläisiin", jos he voisivat itse päättää, minkä verran ja mitä jaksavat tehdä.

 

**

Matkan varrelle on mahtunut monta oivallusta kirjojen parissa. (…) Kirjoissa on minusta hyvin kerrottu, mitä omannäköinen elämä vaatii ja mitä se antaa, rehellisesti ja kaunistelematta. Muistaa samalla, kuinka mielekästä ja arvokasta itse tehty elämä on. Nyt voin vielä vain lukea elämästä luonnon mukana, sen keskellä ja sen rytmissä. Kunpa jonakin päivänä. 

**

Aika montakin tärkeää asiaa - yhtenä tärkeänä se että vähemmän on enemmän sekä sen että kirjasi ovat kovin ajankohtaisia vuodesta toiseen. Ja jopa nyt ehkä vielä enemmän ajankohtaisia. Esimerkiksi: mitä enemmän omistaa tavaraa, sen työläämpää käytännössä on - "tavaroiden omistaminen vie tavattoman paljon energiaa" (Toisinnäkijän päiväkirja, S. 20)

 

 

Vastaukset ”Mikä on lempikohtasi jostain kirjastani ja miksi?” -kysymykseen:

 

Lueskelin Toisinnäkijän päiväkirjaa ja kyllä siinä on paljon todella ajankohtaista asiaa, ei millään uskoisi että kymmenen vuotta on vierähtänyt. (…) kirjan ansiosta aloitin painamaan jarrua tietoisesti ja karsimaan sellaista, mikä vie energiaani eikä anna sitä.  Kirjassa on monia suosikkikohtiani, mutta s. 63 Toisinnäkijän päiväkirjasta koko 31. lokakuuta kirjoitettu kappale on yksi lemppareistani. 

 

**

Yksi lempikohdistani on Irti oravanpyörästä -kirjassa, kun unohduit katselemaan lintujen touhuja ikkunasta pariksi tunniksi niin, että aamukahvisikin jäähtyi kuppiin. 

 

**

Lempikohta kirjoistasi: luontokuvaukset.

 

**

Minulla on varmaan monta lempikohtaa, mutta kaksi niistä voisin nostaa tässä esiin. Ensimmäinen on "Irti oravanpyörästä"-kirjasta (s. 118-119). Tuo keskustelu sinun ja ystäväsi välillä on jäänyt aina mieleen. Tuli heti sellainen tunne, että joku vihdoinkin ymmärtää! (…) Pelto- ja keräilytyöt ovat aivan oikeita töitä, vaikka yhteiskunta sitä ei näe. On myös äärimmäisen tärkeä ottaa huomioon (…) vuodenaikojen mukaan eläminen. Olisi niin tärkeä, että ihmiset ymmärtäisivät sen. Uskon, että he voisivat myös taas paremmin, luontohan on meidän koti. Minusta tuntuu jotenkin tosi ankealta, että vuodenajasta toiseen sama rytmi toistuisi eikä otettaisi huomioon luonnon vaihteluita, säätä... sehän on kuin eläisi jossain bunkkerissa. Ehkä juuri se on nykyajan vitsaus ja yksi pahoinvoinnin lähde.

 

Toinen lempikohtani on "Toinen tie"-kirjasta (s. 314-315). Perustulo/kansalaispalkka olisi niin tärkeä asia. "Lukemattomia töitä voitaisiin jättää tekemättä, kun niitä ei tarvitsisi tehdä vain rahaa saadakseen. Lukemattomia töitä pitäisi tehdä, mutta nyt joudumme jättämään ne tekemättä, kun niistä ei saa välttämätöntä elantoa." (Perustulo) "...antaisi energiaa eikä veisi sitä kuten nykyiset sosiaalietuudet, jotka näkevät ihmisen vain epäsuotuisiin tilastoihin joutuneena kulueränä, josta koetetaan päästä eroon." Olen aivan samaa mieltä. (…) "työttömiä" nähdään loisina, kulueränä, arvottomina, turhina. Uskon, että suurin osa ihmisistä tekisi hyvää tälle maailmalle oman jaksamisensa mukaan, kun siihen vain olisi mahdollisuus ja ilmapiiri muuttuisi vähän (tai paljon). Nythän palkkatyöllä on itseisarvoa, toisin kuin luonnolla, toisilla eläimillä ja monella ihmisellä. Mitä se palkkatyö sisältää tai aiheuttaa, siinä ei ole väliä. Raha on aina se, mikä ratkaisee.

 

**

Kiitos, että tässä usein toivottomalta tuntuvassa maailmassa annat toivoa, että "kaikki on mahdollista". (…) Tällaiselle erityisherkälle on tehnyt niin hyvää löytää erityisherkkä ystävä kirjojesi ja blogisi kautta. Sillä ystävyyttä koen kanssasi niin samanlaisen ajattelumaailman kautta. Se, että paljastat herkkyytesi ja kerrot mielipiteesi ja toimit niiden mukaan, antaa rohkeutta myös muille tehdä samoin.  

 

**

Lempikohtani on kirjassa Linnunlaulua ja varoitushuutoja s.57 kun satakieli laulaa. Lisäksi kaikki kohdat, joissa ihaillaan kevään ja vuodenaikojen etenemistä ja vaihtelua 💚

 

**

Luonnonlapsena luonto on ollut läheinen lapsuudesta asti. Kaarinan kirjoja lukiessani aistini aukesivat vielä uudella tavalla. Luontohavainnot kirkastuivat, ihastelin ja ihmettelin mitä kaikkea on tarjolla. Hyvän jakaminen, anteliaisuus tulee usein takaisin ja voimaannuttaa. Parasta on yksinkertaisuus joka tuo moninkertaisen ilon. Aina ei voi kyyneleiltäkään välttyä mitä näkee tai kokee. Elämään kuuluvaa ja sielua puhdistavaa. Oman tien kulkijana on hyvä taivaltaa. Tärkein asia on kunnioitus luontoa kohtaan.

Sydämellinen kiitos Kaarina kirjojesi teksteistä!

 

**

Kirjoissa on vaikka kuinka paljon itselleni merkityksellisiä kohtia, mutta yhtenä hauskana tapauksena on jäänyt mieleen Irti oravanpyörästä -kirjassa oleva kertomus Pontsosta. (…) Se muistutti siitä, miten paljon me ihmiset keräämme vaikutteita ympäriltämme ja kuinka paljon ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat ajatuksiimme. (…) Samoin tarina muistutti siitä, että meillä ihmisillä on vastuu tällä planeetalla myös muista kuin itsestämme. Olemme vastuussa luonnon ja eläinten hyvinvoinnista, ja tiedon hankkimisesta siitä miten sitä voi edistää. On parempi luopua, ja saada jotain merkityksellistä tilalle, vaikka kuinka pieneltä asialta se itsestä ja varsinkin muista ihmisistä vaikuttaisi. 

 

 

Vastaukset ”Mikä on blogipostaukseni, joka on jäänyt jostain syystä mieleesi?” - kysymykseen:

 

Blogipostaus, joka jäi mieleeni oli sellainen, missä kerrottiin mm. kimalaisten käyttäytymisestä. Olen siitä lähtien - jo usean vuoden ajan - joka kesä muistuttanut lapsilleni, ettei kimalaisia tarvitse pelätä, eikä huitoa. Että "kimalaiset on kilttejä" ja "te vaan olette osuneet sen lentoreitille, niin sillä menee "navigaattori" sekaisin, minkä vuoksi se jää hetkeksi pörräämään teidän ympärille ennenkuin löytää takaisin kulkureitilleen".

 

**

Kuvat näissä sinun postauksissa on aivan ihania!

 

**

Blogissasi olen tykännyt luontojutuista (…) Sekä erilaisia näkökantoja koskien esim. metsähakkuita. On todella järkyttävää nähdä nykyisten metsähakkuiden jälkiä luonnossa. Kaikki on kuin raiskattu ja eläimet menettäneet kotinsa. Eli vaikea on nimetä jotain yksittäistä asiaa, vaan kokonaisuus ratkaisee. Ja sillä kai aina ilahdunkin, kun huomaan uuden päivityksen blogissasi.

 

**

Rakkautesi lähiluontoon näkyy sekä blokeissasi, että varsinkin viimeisessä kirjassasi. Yksityiskohtana on mieleeni jäänyt jonkin vajan tms. korjaus, jota ei voinut tehdä, koska silloin olisi pitänyt jotenkin siirtää tai hävittää sen nurkassa oleva muurahaispesä, joten korjaus jäi suorittamatta.

 

**

Sanotaan: "Kauneus on katsojan silmissä" :) mutta näin "kaukokatselijana-lukijana" - nähden niin sisäisen kuin ulkoisen kauneutesi Blogipostaajana - luen ajatuksiasi mielelläni :)

 

**

Kaikki erilaiset "vinkki"postaukset, sellaisetkin joissa on ollut kyse ihan pienistä asioista, kuten esimerkiksi perhosbaariohje postaus. Kaikki pienetkin vinkit mitä olen Sulta saanut, ovat olleet mulle todella tärkeitä ja herättäneet minussa paljon inspiraatiota, ajatuksia ja intoa. Lisäksi puhelimen käyttöön/älypuhelimiin liittyvä postaus oli itselleni hyvin ajatuksia herättävä, ja itselläni ilahdutti kovasti huomata, etten ole yksin ajatusteni kanssa.

 

**

Monikin blogitekstisi on ollut koskettava, suoraan ihon alle menevä. Nyt voisin sanoa, että esimerkiksi tämä viimeisin tekstisi, ja varsinkin sen loppuosa on ihana ja voimaannuttava. "Sydämessä voisi kantaa vihaa, mutta ei se kannata." "Kannattaa keskittyä hyvään." "Tärkeintä on elää omien arvojensa mukaan."

 

**

Tärkein asia minkä olen oppinut kirjoista ja blogia lukiessani on metsän/puiden tärkeys meille.
Parhaita kohtia kirjoissa ja blogissa on Alhonlahden rauha/hiljaisuus ja eläinten luottamus sinuun.