Kesäkuulumisia 2025: viidakkopäivät

Alkukesästä riitti ylenpalttisesti kosteutta (melkein liiankin kanssa) ja sen seurauksena täällä pihamaalla kaikki on tosi rehevää. Aikoinaan, 1990-luvulla, Tampereen paikallisradiossa oli puutarhakaupan mainos, jossa hoettiin ”Viidakko-, viidakko- viidakkopäivät”. Nyt on totisesti sellaiset. Melkein pitäisi olla machete-viidakkoveitsi, että pääsee kasvillisuudesta läpi.

Ympäröivä hehtaarin pelto vaihtelee kukintojaan. Alkukesästä on omat kukkijansa ja tähän aikaan vuodesta toisenlaiset kukkijat. Kukkien äärellä on tuhansia ja taas tuhansia hyönteisiä, jotka synnyttävät hienoa meditatiivista hurinaa koko tienooseen.  

 

Kirjoittaessani tätä ulkona ampiainen tuli ihan milliin ja alkoi irrottaa puupöydästä kuituja pesäänsä. Se ei ollut moksiskaan minusta enkä minä siitä, paitsi että ihailin. Ampiaisista puheen ollen, kerroin viime vuonna kasvihuoneen kastelukannussa pesivistä ampiaisista ja sitä edellisenä vuonna siinä asuneesta oravaperheestä. Tänä vuonna orava teki taas pesänsä kastelukannuun, mutta se taisi olla varapesä tai päivälepopaikka, koska siellä ei koskaan näkynyt ketään. Viikkokausia seurattuani tilannetta, katsoin parhaaksi ottaa kastelukannun alas seinältä, se on ihan liian kuuma paikka oravanpesälle. Luulen oravan tulleen samaan lopputulokseen. Kastelukannu unohtui minulta naulaan viime syksynä, kun jäin odottamaan, että tiaiset putsaisivat ampiaispesän jämät.

Kerran tässä istuin kasvihuoneessa lukemassa kirjaa, kun kiinnitin huomiota siihen, että noin viiden minuutin välein ampiainen viiletti ohitseni ja sitten tuli hiljaista ja hetken päästä mentiin taas takaisin sieltä mistä äsken tultiin. Siinä oli kuningatar pesäainesten keruumatkoillaan. Laskin kirjan käsistäni ja jäin odottamaan kuningattaren paluuta, jotta selviäisi minne se pesäänsä rakensi: kasvihuoneessa kumollaan olevaan kumisaappaaseeni! On taas suojele, säästä -nauhalla käyttöä, etten mene ajatuksissani vetämään saappaita jalkaani. Olisi surkeaa rikkoa ampiaisten pesä.

**

Tuosta juontui mieleeni Dave Goulsonin Kimalaisten kyydissä -kirja, jota luen parhaillaan.
Siinä kerrotaan (s 126), että kimalaistutkijat värväsivät avukseen suuren yleisön löytääkseen kimalaisten pesiä. Pesien löytäminen on vaikeaa ja aikaa viepää. Siksi vapaaehtoisia pyydettiin viemään puutarhaansa mukava tuoli ja istumaan siinä 20 minuuttia. Tuoli ei ollut välttämätön mutta se teki hankkeen miellyttävämmäksi – samoin kuin kylmä drinksu. Tänä aikana ihmisten tuli tarkkailla valitsemaansa 6 x 6 metrin kokoista aluetta ja seurata näkyykö kimalaisten liikennettä. Kaksikymmentä minuuttia valikoitui siksi, että se riittää pesän huomaamiseen, vaikka se tuntuu mahdottoman pitkältä ajalta, jos mitään ei tapahdu. Siksi tuoli ja virvoke. Jos havainnoitsija löysi pesän, hänen tuli tunnistaa laji mahdollisimman tarkkaan. Puutarhoissa oli keskimäärin 36 pesää hehtaarilla, kun maaseutualueella niitä oli paljon harvemmassa. Nykyiset viljelytekniikat pitävät suuret alat yksipuolisina ja rikkaruohottomina joilta ei löydy myyränkoloja (jonne kimalaiset voisivat pesiä). Puutarhoissa puolestaan tehdään jotain oikein: siellä on valtavasti erilaisia kukkia, kompostikasoja, vajoja, pensasaitoja, aidanvieriä ja terassinalusia sekä kivikkoistutuksia koloineen. Yhden pesän työläiset saattavat etsiä ruokaa sadoista puutarhoista, joten ei haittaa vaikka kimalaisten suosimien kukkien määrä vaihtelee pihasta toiseen.

**

Kävin yleisölinturetkellä ja siellä sattui mukava tilanne. Eräs mies tuli juttelemaan minulle ja sanoi: ”Tiedätkö, olet ensimmäinen ihminen, joka on koskaan hymyillyt mulle Prismassa kassahenkilöiden lisäksi”.  Ai jaa? Olipas hauskaa. Minulla oli kohtaamisesta hämärä muistikuva. Mies kertoi meidän kohdanneen hedelmäsäilykevälikössä. Tästä toisten ihmisten huomioimistaajuudesta kerron Toisinnäkijän päiväkirjassa. Aina kannattaa hymyillä vastaantulijoille, siinä piristää toisen päivän ja omansakin.

”Kaupungissa kävellessäni hymyilen usein ohikulkeville ihmisille, kun on kaunis päivä tai hyvä mieli. Ihmisten reaktiot ovat erikoisia. He havahtuvat sisäisestä maailmastaan ja vilkaisevat varovasti taakseen olisiko siellä joku, jolle hymyilin. Suomalaisia pystyy ilahduttamaan tai järkyttämään helposti. Heille ei tarvitse kuin hymyillä.”

Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta s 59.

Kirjojen lukeminen on parasta rauhoittumista ja helppoa matkustamista toisiin maailmoihin. Toisinnäkijän päiväkirjaa ja kaikkia muitakin kirjojani on edelleen saatavilla (täältä), ja niistä voi lukea lisää pohdintoja ihmisten kohtaamisista ja luonnon merkityksestä.

**

Palatessani kotiin linturetkeltä metsäni kohdalla oli auto. Metsän reunassa istui mies pienellä jakkaralla edessään pieni pöytä. Oliko hän eväsretkellä? Hiukan erikoisen paikan oli siihen valinnut. Miehellä oli kuulokkeet korvillaan ja kun kuljin lähemmäs näin, että hän oli vetänyt lankoja puihin. Menin tietysti kysymään mitä hän tekee. Hän kertoi olevansa radioamatööriharrastaja ja heillä oli teemapäivä, jolla koetetaan aktivoida radioamatöörejä luontoon.

- Ilmoitatko sä sinne mitä kaikkia eläimiä kuulet ja näet, vai, kysyin.

- En mä, tässä riittää, että ollaan luonnonsuojelualueella, josta yhteyttä otetaan, mies vastasi.

Aha. En oikein saanut ideasta kiinni, pitivät siis toisiinsa yhteyttä eri luonnonsuojelualueiltako(?), mutta olipahan erikoinen ilmestys. Pitkään periskooppivapaan oli viritetty eri suuntiin kymmeniä metriä pitkät antennijohdot. Niitä oli hämmästyttävän vaikea erottaa taustamaastosta. Hiukan huoletti, etteivät linnut lentäisi niitä päin. Mutta ei kai mies siinä kauaa olisi. En viitsinyt sanoa, että hän oli minun metsässäni, häneltä olisi varmaan mennyt pasmat sekaisin. Ihmiset usein ajattelevat, että luonnonsuojelualueet ovat valtion.

**

Minä se vaan sitkeästi käytän ”tyhmää puhelinta”, joka on siis erittäin älykästä eikä tyhmää ollenkaan, kun seuraa tätä zombiemaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. Kuinka paljon ihmiset menettävätkään kulkiessaan kaduilla kuulokkeet päässä!

Olin vieraalla paikkakunnalla ja etsin tiettyä osoitetta. Minulla oli paperikartta kädessä ja koetin pyytää neuvoa usealta henkilöltä, jotka kaikki kävelivät kuin robotit ohitseni mitään noteeraamatta. Sen nyt ymmärsi etteivät he kuule mitään, mutta miten se voi vaikuttaa näköönkin! Viimein korotin ääntäni ja karjaisin hiukan, muuten olisin saanut seistä siinä koko päivän. Yksi mies pelästyi, punastui ja otti kuulokkeet korviltaan ja alkoi tutkia ja pyöritellä kanssani karttaa. Hän mainitsi aiemminkin joskus paperista karttaa käyttäneensä(!), mutta nyt siitä ei tullut mitään. Hänen oli pakko ottaa puhelimestaan kartta esiin jotta hän ymmärtäisi missä sillä hetkellä olimme. Lopulta sain hyvät neuvot ja erotessamme molemmilla oli kohtaamisesta hymy huulilla.  

 **

Tänä vuonna joutsenilla on kuusi poikasta, kaksi munaa jäi kuoriutumatta. Sinisorsalla oli peräti 12 poikasta (nyt enää kahdeksan)! Miten munat ovat mahtuneet sen mahan alle, juuri hautomalaikun kohdalle?

Kurjetkin ovat onnistuneet saamaan viimein yhden poikasen maailmalle. Se on erityisen riemullista, koska parina edellisenä vuonna pesinnät menivät pieleen.

Minulla oli kasvimaalla jo hyvällä mallilla härkäpavun ja porkkanan taimet, kun yhtenä aamuna kaikki oli nypitty ylös ja popsittu parempiin suihin. Sipulimaan poikki oli kuljettu ja naatteja tallottu nurin ja muutama sipulikin heitetty sivuun. Mutta eiväthän eläimet sitä tahallaan tehneet, eivät ne tiedä mitä sopisi nyppiä tai mitä ei. Ruokaahan hekin etsivät, suloiset ystävät. Mukavaa kun kurkiperhe viihtyy täällä. On niin hauskaa ja ihanaa, kun on elämää joka paikassa. Kylvin sitten muodostuneisiin tyhjiin paikkoihin nopeasti kasvavia kesäkukkia, vaikka kukkia täällä on muutenkin niin mahdottomasti. Kukkia ja pölyttäjiä ei voi olla koskaan liian paljon.

Olen saanut kannustavia viestejä mielipidekirjoituksiini liittyen. Kiitos niistä. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän samalla I.K.:ta paperikirjeestä. I.K. kertoi rohkaistuneensa kirjoittamaan myös mielipidekirjoituksia. Jatka samaan malliin! On tärkeää tuoda esille toisenlaisiakin näkökulmia. Joskus mielipidekirjoitukset voivat tuoda yhteenkuuluvuuden tunnetta samanmielisissä, mutta ennen kaikkea ne voivat avata myös sellaisten ihmisten silmät, jotka eivät ole ehtineet pohtimaan asioita.

Kirjoittakaa mielipidekirjoituksia ja ottakaa kantaa ja kommentoikaa! Toisten pilkkaavista tai ivaavista kommenteista ei kannata välittää tuon taivaallista. Kommentit kertovat lausujansa maailmankuvasta, tietämättömyyden määrästä ja siitä mikä heille on – tai ei ole – tärkeää.

Meillä on velvollisuus toimia ”maan äänenä” ja pitää huolta siitä, koska olemme velkaa luonnolle kaikesta. Luonto ei ole vain maata, vettä, ilmaa ja erilaisia luonnonvaroja tai resursseja vaan opettaja ja koko elämän antaja. Kun katson, kuuntelen ja aistin kaikin tavoin tätä rehevää ympäristöä, en ajattele olevani sen omistaja tai hallitsija vaan kaiken tämän ympäröivän elämän yksi pieni osa, perheenjäsen. Haluan auttaa ja puolustaa sitä parhaani mukaan.

Kaunista, nautinnollista ja luontorikasta kesän jatkoa kaikille! Kokeilkaa 20 minuutin kimalaistarkkailua – eli samalla koko ympäröivän luonnon tarkkailua. Kannattaa taatusti.

Aiemmat kesäkuulumiseni löytyvät täältä:

2016

2017

2018

2021

2023

2024

Viime vuonna kirjoitin Brad Paisleyn So many summers -biisin innoittamana siitä, kuinka meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Elämä on osoittanut minulle viime aikoina, miten hauras ja arvaamaton se on. Aika kuluu nopeammin kuin uskomme eikä aikaa ole niin paljon kuin luulemme sitä olevan. Kannattaa tarttua hetkiin ja olla läsnä.

Kesäkuulumisia: kun joka ikkunasta tulvii valoa

Tänä vuonna kevät oli säiltään erikoinen. Huhtikuussa jyrisi ukkonen järven ollessa vielä jäässä. Tuli takatalvi ja joutsen hautoi lumi selässään. Oli epätavallisen pilvinen ja vähäaurinkoinen kevät ja sen yli hypättiin vauhdilla. Sitten mentiin toiseen äärilaitaan: toukokuussa oli ennätykselliset 16 hellepäivää eikä sadetta tullut lainkaan. Kesäkuussakin oli helteitä. Epätavallisen aikaisten hellejaksojen vuoksi kukat ovat kukkineet nopeasti ja poikkeuksellisen aikaisin. 

Sisäinen ajantajuni on mennyt sekaisin. Välillä on mietittävä mitä päivää tai kuukautta eletään, kun ensimmäiset ahomansikat ovat olleet poimittavissa pari viikkoa ennen juhannusta ja normaalisti heinäkuun lopussa kukkivat kukat ovat jo kukkineet. Mietityttää, miten eläimet selviytyvät, jos poikaset syntyvät entisen rytmin mukaan, mutta esimerkiksi helteiden vuoksi hyönteisten toukkien esiintyminen ajoittuu eri hetkeen. Ehkä ne eivät selviydykään ja tuo on taas yksi monista syistä, miksi eläinten määrä jatkuvasti vähenee.

Ilmastonmuutoksen eteneminen tuo lisää ääreviä sääilmiöitä, tulee paljon lunta, on kovat pakkaset, helteitä, sateetonta ja sitten kaatosateita ja tulvia. Suomessa ollaan hyvin pian hätää kärsimässä esim. jos helteet pitkittyvät ihan jo siksikin, koska järvet ovat reheviä ja verraten matalia. Sinileväkukinnat tuottavat heti ongelmia ei vain uimareille tai helteistä virkistystä kaipaaville vaan kaikelle vedensaannista riippuvaiselle toiminnalle. Sinilevä ei ole levä vaan syanobakteeri, joka tuottaa erilaisia myrkyllisiä aineita. Leväkukinnat ovat suuri riski koti- ja luonnoneläimille, jotka eivät osaa varoa leväistä vettä. Eikä syötäviä kasveja voi kastella myrkyllisellä vedellä.

Jokainen voi kuvitella mitä kuivuus ja puhtaan veden pula aiheuttaa ruoan saatavuudelle ja sen hinnalle, kun samaan aikaan ulkomaillakin on kuivuuskausia, maastopaloja, luonnonkatastrofeja ynnä muita konflikteja. Ilmasto- ja ympäristöongelmat tulevat vaikuttamaan kaikkien maiden aiemmin tunnettuihin ominaisuuksiin ja resursseihin. Ruoan saatavuus ja hinnannousu tulee olemaan vain yksi murhe, jos muutoksia ei saada aikaan. Esimerkiksi lääkkeiden raaka-aineita tulee Intiasta, jossa on ollut yli 50 asteen helteitä.

Mutta meteorologit ne vain ilmoittavat iloisena helteistä varmaankin ajatellen ihmisten lomasäitä, viis ympäristökatastrofista. Tällaisessa maailmantilanteessa on iso ristiriita, kun monet suomalaiset nauttivat lämpimästä ilmasta.  

Tarvitsemme poliittisilta päättäjiltä juuri nyt valtavan kunnianhimoisia toimia sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta meillä on pahainen Orpon hallitus. Sen jo tiesi ennen vaaleja mitä siitä seuraa, jos kokoomus ja perussuomalaiset pääsevät huseeraamaan, mutta on silti epätodellista, miten kovat arvot puolueilla oikeasti on. Kunpa ihmiset miettisivät todella, ketä äänestävät eivätkä antaisi vaalipuheiden sokaista.

Kovasti puhutaan velan taittamisesta, kestävyyysvajeesta ja talouden kuntoon laittamisesta, mutta millään niistä ei ole mitään merkitystä, jos meillä ei ole kantokykyistä ekosysteemiä. Kaiken keskiössä pitäisi olla luonnon elinvoimaisuuden ja ilmastotoimien parantaminen. Meillä ei olisi varaa hellittää yhtään ja toimia pitäisi lisätä. Mutta hallitus sen kun peruuttaa. Se ohjaa miljoonia euroja ympäristölle haitallisiin tukiin kuten metsäjäteille (UPM, Stora Enso ja Metsä Group, jotka ovat voittoa tekeviä yrityksiä) jotka aiheuttavat luontokatoa ja liikahakkaavat metsiä. Myös lentoliikennettä, turpeenkäyttöä, turkistarhausta ja eläintuotantoa tuetaan. Erikoisia valintoja. Säästöjä ja yhteiskuntamuutoksia voisi tehdä varsin toisella tavalla.

Miksi olemme luoneet systeemin, jossa luonnon tuhoaminen kasvattaa taloutta? Sen pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos tuhoaa luontoa, sen pitäisi näkyä negatiivisena vaikutuksena talouteen ja siitä pitäisi aiheutua sanktioita. Koko talousjärjestelmä olisi muutettava niin, että lakattaisiin hakemasta jatkuvaa kasvua ja keskityttäisiin ihmiskunnan ja luonnon hyvinvointiin maapallon kantokyvyn rajoissa. Elinvoimainen ja terve luonto on kestävän talouden ja hyvinvoinnin perusta.

Orpon hallitus ei ainoastaan tee minimaalisen vähän hyvien asioiden puolesta vaan hartiavoimin edistää negatiivisia asioita. Se on peruuttanut ilmastotoimia ja leikkaa ympäristön- ja luonnonsuojelusta, joka tulee viime kädessä paljon kalliimmaksi. Hallitus lupasi pysäyttää luontokadon ja suojella valtion viimeiset vanhat metsät, mutta se vääristelee vanhojen metsien luokittelukriteerejä sellaisiksi, että hallitus välttyy suojelemasta Etelä-Suomesta mitään. On vaarana, että viimeiset luonnonmetsät muuttuvat avohakkuiksi ja selluksi. Lisäksi hallitus on myös vastustanut luonnon tilaa parantavaa EU:n ennallistamisasetusta ja siinä olisi heikennetty Suomen luonnon lisäksi koko Euroopan luonnon tilaa. 

Onneksi elämässä on valtavasti asioita joista iloita.

Kiitos Kari Leolle metsätähden kuvasta.

Ennallistamisasetus meni läpi ja se on voitto koko Euroopan luonnolle! Se oli hilkulla, vain yhdestä äänestä kiinni. Luontokato ei pysähdy jäljellä olevien luonnontilaisten alueiden suojelulla, joten asetuksella velvoitetaan EU:n jäsenmaita tekemään riittäviä toimia luonnon ekologisesti hyvän tilan saavuttamiseksi eri elinympäristöissä.  

WWF:n lehdessä kerrotaan, että EU on tehnyt luonnon hyväksi enemmän kuin yksikään Suomen hallitus:

"Vaikka saamme lukea luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta synkkiä uutisia, ympäristön tila niin Suomessa kuin globaalisti olisi vielä tukalampi ilman Euroopan unionia.”  

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen saanut lukuisia yhteydenottoja lähialueen asukkailta. Naapurustossa asuu joukko ihmisiä, joilla on huoli luonnon tilasta ja jotka haluavat puolustaa sitä. Olen todella yllättynyt ja ilahtunut! On hienoa antaa ja saada tukea ja toimia hyvän puolesta yhdessä. On mielenkiintoista kuulla tarinoita kuinka henkilöt ovat päätyneet näkemään asioita uusin silmin.  

Varsinainen jymyjuttu on ollut se, kun luonnonsuojelualueeni viereinen metsä suojeltiin! Sellaista onnea en ole osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Joten arvaatte, että liitelen pilvissä. Kiitos viisaalle ja sydämelliselle maanomistajalle ja kaikille suotuisille asioidenkäänteille, että maailmaan saatiin lisää rauhaa ja rauhoitettuja alueita. 💓   

Marraskuussa kerroin koostavani valituksia Pirkanmaalle myönnetyistä ilvesten tappoluvista. Toukokuussa tuli päätös, jossa hallinto-oikeus kumosi kaikki tappoluvat! Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin ja hallinto-oikeus totesi, että syitä ilvesten metsästämiseen ei ollut. Maa- ja metsätalousministeriö ja riistakeskus yrittivät siis rikkoa tai kiertää lakia. Tavallisten kansalaisten on oltava hereillä ja valvottava, että poliitikot ja viranhaltijat (ja metsästäjät) noudattavat lakia. Aikamoista.

Elämme sellaisia aikoja, että on entistäkin tärkeämpää tukea ympäristöjärjestöjä jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Ihan tavalliset vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset huolehtivat luonnosta ja siitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Mitä enemmän meitä on, sen isomman muutoksen voimme saada aikaan. Elämä muuttuu mielekkääksi, kun toimii luontoa kunnioittaen. Luontoystävällinen elämäntapa luo tasapainoa ja tyydytystä elämään.

Oravanmarjan kukinto. Kuva Kari Leo.

Tänä vuonna sammakot tekivät kutuja postilaatikon viereiseen ojaan. Kuivuuden aikana kannoin huolta nutipäiden pärjäämisestä. Ehtisivätkö nutipäät kehittyä pikkusammakoiksi ennen kuin ojat kuivuisivat? Selvisi, että onkin hyötyä siitä, että tieurakoitsijat kaivoivat ojat huonosti viettäviksi. Ojiin muodostuu lätäköitä ja nutipäät selvisivät pikkusammakoiksi.   

Kesässä on ihanaa muun muassa se, kun saa pitää ikkunaa auki ja kuulla sisälle luonnon äänet, lintujen laulun, puiden lehtien kahinan ja eläinten liikkeet. Kun koko talven on tehnyt parhaansa pitääkseen lämmön sisällä ja luukut tiiviisti kiinni, niin kesällä tulee suuri vapauden tunne pelkästä ikkunan aukipitämisestä. Tuleekohan kerrostaloasujan koskaan ajateltua moista asiaa?

Sekin on ihanaa, kun iltamyöhään joka ikkunasta tulvii valoa. Voi lukea kirjaa sytyttämättä lamppua. Välillä voi laskea kirjan kädestään ja vain ihailla epäuskoisena valon tulvaa. Ulkona havisevat haavanlehdet tekevät sisäseinille elävän taideteoksen, kun lehdet vilkuttavat ja muuttavat valoa ja varjoja.

Tiedättehän kuinka mediassa ilmoitetaan aina ”Suomi mainittu”, kun Suomi vilahtaa ulkomaisissa medioissa? Pitänee ottaa kaava käyttöön: ”Kaarina mainittu” (Alhonlahden ulkopuolella). Sadat suomalaiset ilmoittivat suosikkikirjojaan Ylelle ja Irti oravanpyörästä -kirjani mainittiin. Jee! Sydämellinen kiitos ilmoittajalle! 😍

Loppuun Brad Paisleyn So many summers -biisi. Meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Jos leikittelee ajatuksella, että eläisi vaikkapa 70-vuotiaaksi (joka sekään ei tietenkään ole taattua), montako kesää sinulla on jäljellä? Eli: What are you waitin´ for? Mitäs enää odottelet, tartu hetkeen!