Kaukonäköisten jalanjäljillä - työtä luonnon puolesta jo 50 vuotta

Viime kuukaudet olen työskennellyt Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen jäsenlehden parissa. Yhdistys täyttää 50 vuotta, joten lehdestä tuli tavallista laajempi. Ikinä ei uskoisi mikä määrä työtä ja yksityiskohtia (ja meiliä ja puhelinsoittoja) lehden koostamisesta seuraa. Mutta siitäkin kaikesta on selvitty ja nyt lehti on valmis.

Aloitin yhdistyksen arkistoon tutustumisen jo vuosi sitten helmikuussa. Oli antoisaa keskustella eri ihmisten kanssa ja kuulla erilaisia tarinoita vuosien takaa. On lohduttavaa ajatella, että yhdistys on toiminut jo silloin kun minä olin vasta lapsi. Hienoa, että on ollut viisaita ja kaukokatseisia ihmisiä, jotka ovat halunneet työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta.

Luonnonsuojelijat ovat olleet aikaansa edellä ja monet asiat, joista he ovat puhuneet jo vähintään 50 vuotta, alkavat vasta nyt yleistyä. En ole koskaan ymmärtänyt esimerkiksi jätelajittelun pitkiä siirtymäaikoja - kyse ei ole rakettitieteestä vaan enemmänkin tahdosta. Homman saa haltuun nopeasti, kun siihen on motivaatiota.

Erityisen antoisaa oli olla mukana koostamassa lehden ”Martes-osiota”. Aivan uskomattomia tarinoita ”vanhoista hyvistä ajoista”, kun metsät olivat vielä metsiä ja nuorilla terveet harrastukset, jotka ovat johtaneet ammatteihin luonnon parissa. Mietityttää millainen mahtaa olla nykynuorten luontoyhteys.  

Lehden tekeminen on aina yhteistyön tulos. Lämmin kiitos kaikille haastateltaville, kuvaajille ja kirjoittajille. Erityinen kiitos taittajalle, hänen visuaalisen silmänsä ansiosta lehti on kaunis ja viimeistelty.

Tässä on linkki lehden sähköiseen versioon.

Toivottavasti lehti tarjoaa kiinnostavaa luettavaa ja uusia näkökulmia asuinpaikkakunnasta riippumatta!

Kesäkuulumisia: kun joka ikkunasta tulvii valoa

Tänä vuonna kevät oli säiltään erikoinen. Huhtikuussa jyrisi ukkonen järven ollessa vielä jäässä. Tuli takatalvi ja joutsen hautoi lumi selässään. Oli epätavallisen pilvinen ja vähäaurinkoinen kevät ja sen yli hypättiin vauhdilla. Sitten mentiin toiseen äärilaitaan: toukokuussa oli ennätykselliset 16 hellepäivää eikä sadetta tullut lainkaan. Kesäkuussakin oli helteitä. Epätavallisen aikaisten hellejaksojen vuoksi kukat ovat kukkineet nopeasti ja poikkeuksellisen aikaisin. 

Sisäinen ajantajuni on mennyt sekaisin. Välillä on mietittävä mitä päivää tai kuukautta eletään, kun ensimmäiset ahomansikat ovat olleet poimittavissa pari viikkoa ennen juhannusta ja normaalisti heinäkuun lopussa kukkivat kukat ovat jo kukkineet. Mietityttää, miten eläimet selviytyvät, jos poikaset syntyvät entisen rytmin mukaan, mutta esimerkiksi helteiden vuoksi hyönteisten toukkien esiintyminen ajoittuu eri hetkeen. Ehkä ne eivät selviydykään ja tuo on taas yksi monista syistä, miksi eläinten määrä jatkuvasti vähenee.

Ilmastonmuutoksen eteneminen tuo lisää ääreviä sääilmiöitä, tulee paljon lunta, on kovat pakkaset, helteitä, sateetonta ja sitten kaatosateita ja tulvia. Suomessa ollaan hyvin pian hätää kärsimässä esim. jos helteet pitkittyvät ihan jo siksikin, koska järvet ovat reheviä ja verraten matalia. Sinileväkukinnat tuottavat heti ongelmia ei vain uimareille tai helteistä virkistystä kaipaaville vaan kaikelle vedensaannista riippuvaiselle toiminnalle. Sinilevä ei ole levä vaan syanobakteeri, joka tuottaa erilaisia myrkyllisiä aineita. Leväkukinnat ovat suuri riski koti- ja luonnoneläimille, jotka eivät osaa varoa leväistä vettä. Eikä syötäviä kasveja voi kastella myrkyllisellä vedellä.

Jokainen voi kuvitella mitä kuivuus ja puhtaan veden pula aiheuttaa ruoan saatavuudelle ja sen hinnalle, kun samaan aikaan ulkomaillakin on kuivuuskausia, maastopaloja, luonnonkatastrofeja ynnä muita konflikteja. Ilmasto- ja ympäristöongelmat tulevat vaikuttamaan kaikkien maiden aiemmin tunnettuihin ominaisuuksiin ja resursseihin. Ruoan saatavuus ja hinnannousu tulee olemaan vain yksi murhe, jos muutoksia ei saada aikaan. Esimerkiksi lääkkeiden raaka-aineita tulee Intiasta, jossa on ollut yli 50 asteen helteitä.

Mutta meteorologit ne vain ilmoittavat iloisena helteistä varmaankin ajatellen ihmisten lomasäitä, viis ympäristökatastrofista. Tällaisessa maailmantilanteessa on iso ristiriita, kun monet suomalaiset nauttivat lämpimästä ilmasta.  

Tarvitsemme poliittisilta päättäjiltä juuri nyt valtavan kunnianhimoisia toimia sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta meillä on pahainen Orpon hallitus. Sen jo tiesi ennen vaaleja mitä siitä seuraa, jos kokoomus ja perussuomalaiset pääsevät huseeraamaan, mutta on silti epätodellista, miten kovat arvot puolueilla oikeasti on. Kunpa ihmiset miettisivät todella, ketä äänestävät eivätkä antaisi vaalipuheiden sokaista.

Kovasti puhutaan velan taittamisesta, kestävyyysvajeesta ja talouden kuntoon laittamisesta, mutta millään niistä ei ole mitään merkitystä, jos meillä ei ole kantokykyistä ekosysteemiä. Kaiken keskiössä pitäisi olla luonnon elinvoimaisuuden ja ilmastotoimien parantaminen. Meillä ei olisi varaa hellittää yhtään ja toimia pitäisi lisätä. Mutta hallitus sen kun peruuttaa. Se ohjaa miljoonia euroja ympäristölle haitallisiin tukiin kuten metsäjäteille (UPM, Stora Enso ja Metsä Group, jotka ovat voittoa tekeviä yrityksiä) jotka aiheuttavat luontokatoa ja liikahakkaavat metsiä. Myös lentoliikennettä, turpeenkäyttöä, turkistarhausta ja eläintuotantoa tuetaan. Erikoisia valintoja. Säästöjä ja yhteiskuntamuutoksia voisi tehdä varsin toisella tavalla.

Miksi olemme luoneet systeemin, jossa luonnon tuhoaminen kasvattaa taloutta? Sen pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos tuhoaa luontoa, sen pitäisi näkyä negatiivisena vaikutuksena talouteen ja siitä pitäisi aiheutua sanktioita. Koko talousjärjestelmä olisi muutettava niin, että lakattaisiin hakemasta jatkuvaa kasvua ja keskityttäisiin ihmiskunnan ja luonnon hyvinvointiin maapallon kantokyvyn rajoissa. Elinvoimainen ja terve luonto on kestävän talouden ja hyvinvoinnin perusta.

Orpon hallitus ei ainoastaan tee minimaalisen vähän hyvien asioiden puolesta vaan hartiavoimin edistää negatiivisia asioita. Se on peruuttanut ilmastotoimia ja leikkaa ympäristön- ja luonnonsuojelusta, joka tulee viime kädessä paljon kalliimmaksi. Hallitus lupasi pysäyttää luontokadon ja suojella valtion viimeiset vanhat metsät, mutta se vääristelee vanhojen metsien luokittelukriteerejä sellaisiksi, että hallitus välttyy suojelemasta Etelä-Suomesta mitään. On vaarana, että viimeiset luonnonmetsät muuttuvat avohakkuiksi ja selluksi. Lisäksi hallitus on myös vastustanut luonnon tilaa parantavaa EU:n ennallistamisasetusta ja siinä olisi heikennetty Suomen luonnon lisäksi koko Euroopan luonnon tilaa. 

Onneksi elämässä on valtavasti asioita joista iloita.

Kiitos Kari Leolle metsätähden kuvasta.

Ennallistamisasetus meni läpi ja se on voitto koko Euroopan luonnolle! Se oli hilkulla, vain yhdestä äänestä kiinni. Luontokato ei pysähdy jäljellä olevien luonnontilaisten alueiden suojelulla, joten asetuksella velvoitetaan EU:n jäsenmaita tekemään riittäviä toimia luonnon ekologisesti hyvän tilan saavuttamiseksi eri elinympäristöissä.  

WWF:n lehdessä kerrotaan, että EU on tehnyt luonnon hyväksi enemmän kuin yksikään Suomen hallitus:

"Vaikka saamme lukea luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta synkkiä uutisia, ympäristön tila niin Suomessa kuin globaalisti olisi vielä tukalampi ilman Euroopan unionia.”  

Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen saanut lukuisia yhteydenottoja lähialueen asukkailta. Naapurustossa asuu joukko ihmisiä, joilla on huoli luonnon tilasta ja jotka haluavat puolustaa sitä. Olen todella yllättynyt ja ilahtunut! On hienoa antaa ja saada tukea ja toimia hyvän puolesta yhdessä. On mielenkiintoista kuulla tarinoita kuinka henkilöt ovat päätyneet näkemään asioita uusin silmin.  

Varsinainen jymyjuttu on ollut se, kun luonnonsuojelualueeni viereinen metsä suojeltiin! Sellaista onnea en ole osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Joten arvaatte, että liitelen pilvissä. Kiitos viisaalle ja sydämelliselle maanomistajalle ja kaikille suotuisille asioidenkäänteille, että maailmaan saatiin lisää rauhaa ja rauhoitettuja alueita. 💓   

Marraskuussa kerroin koostavani valituksia Pirkanmaalle myönnetyistä ilvesten tappoluvista. Toukokuussa tuli päätös, jossa hallinto-oikeus kumosi kaikki tappoluvat! Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin ja hallinto-oikeus totesi, että syitä ilvesten metsästämiseen ei ollut. Maa- ja metsätalousministeriö ja riistakeskus yrittivät siis rikkoa tai kiertää lakia. Tavallisten kansalaisten on oltava hereillä ja valvottava, että poliitikot ja viranhaltijat (ja metsästäjät) noudattavat lakia. Aikamoista.

Elämme sellaisia aikoja, että on entistäkin tärkeämpää tukea ympäristöjärjestöjä jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Ihan tavalliset vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset huolehtivat luonnosta ja siitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Mitä enemmän meitä on, sen isomman muutoksen voimme saada aikaan. Elämä muuttuu mielekkääksi, kun toimii luontoa kunnioittaen. Luontoystävällinen elämäntapa luo tasapainoa ja tyydytystä elämään.

Oravanmarjan kukinto. Kuva Kari Leo.

Tänä vuonna sammakot tekivät kutuja postilaatikon viereiseen ojaan. Kuivuuden aikana kannoin huolta nutipäiden pärjäämisestä. Ehtisivätkö nutipäät kehittyä pikkusammakoiksi ennen kuin ojat kuivuisivat? Selvisi, että onkin hyötyä siitä, että tieurakoitsijat kaivoivat ojat huonosti viettäviksi. Ojiin muodostuu lätäköitä ja nutipäät selvisivät pikkusammakoiksi.   

Kesässä on ihanaa muun muassa se, kun saa pitää ikkunaa auki ja kuulla sisälle luonnon äänet, lintujen laulun, puiden lehtien kahinan ja eläinten liikkeet. Kun koko talven on tehnyt parhaansa pitääkseen lämmön sisällä ja luukut tiiviisti kiinni, niin kesällä tulee suuri vapauden tunne pelkästä ikkunan aukipitämisestä. Tuleekohan kerrostaloasujan koskaan ajateltua moista asiaa?

Sekin on ihanaa, kun iltamyöhään joka ikkunasta tulvii valoa. Voi lukea kirjaa sytyttämättä lamppua. Välillä voi laskea kirjan kädestään ja vain ihailla epäuskoisena valon tulvaa. Ulkona havisevat haavanlehdet tekevät sisäseinille elävän taideteoksen, kun lehdet vilkuttavat ja muuttavat valoa ja varjoja.

Tiedättehän kuinka mediassa ilmoitetaan aina ”Suomi mainittu”, kun Suomi vilahtaa ulkomaisissa medioissa? Pitänee ottaa kaava käyttöön: ”Kaarina mainittu” (Alhonlahden ulkopuolella). Sadat suomalaiset ilmoittivat suosikkikirjojaan Ylelle ja Irti oravanpyörästä -kirjani mainittiin. Jee! Sydämellinen kiitos ilmoittajalle! 😍

Loppuun Brad Paisleyn So many summers -biisi. Meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Jos leikittelee ajatuksella, että eläisi vaikkapa 70-vuotiaaksi (joka sekään ei tietenkään ole taattua), montako kesää sinulla on jäljellä? Eli: What are you waitin´ for? Mitäs enää odottelet, tartu hetkeen!

 

Tavoitteena kauniimpi elämä

Tässä on Elonkehä-lehdessä julkaistu kirjoitukseni.:

Ihmisillä on tapana etsiä hyvää huonosta. Koronapandemian ansiosta ihmiset ovat alkaneet elää ainakin jossain määrin ekologisemmin, kulutus, lentoliikenne ja turhantouhuaminen ovat vähentyneet. On havahduttu siihen, mikä on tärkeää: terveys, läheiset, ruoka ja omavaraisuus, paikallisuus ja luonto. Työtä on järkeistetty ja tekniikkaa on alettu käyttää etätyöskentelyyn ja -tapaamisiin. Tarpeettoman matkustamisen vähennettyä ja työaikojen joustaessa on elämänlaatukin voinut parantua. Moni on palannut kädentaitojen ja itsetekemisen pariin. Kun koronarajoituksia purettiin kesällä, monet olivat kiitollisempia kuin koskaan päästessään fyysisesti työpaikalle tapaamaan kollegoja. Työtyytyväisyys lienee lisääntynyt niilläkin, jotka eivät etätyötä tee, koska on niin monia, jotka ovat menettäneet työnsä tai terveytensä.

Pandemia muutti elämän ja työn tekemisen tavat kertaheitolla. Työ on mutkikas käsite ja sen sisältö ja merkitys on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi. Ennen työtä tehtiin luontaistaloudessa. Ansiotyötä tarvittiin vähemmän, mutta kotitöitä oli enemmän. Teollisuuden myötä tulivat kodin ulkopuoliset työpaikat ja saman työnantajan palveluksessa saatettiin työskennellä eläkeikään saakka. Nykyään itsensä työllistävien epätyypilliset työt ovat yleistyneet. Tulevaisuudessa osa-aikatyön, määräaikaistyön, vuokratyön, freelance-työn ja yrittäjien määrä lisääntynee. Työntekijöitä tarvitaan vähemmän teknologisen kehityksen ja digitalisaation edetessä. Jatkuvaan kasvuun pyrkivässä taloudessa tehostetaan, automatisoidaan, kilpailutetaan, ulkoistetaan ja irtisanotaan. Globaalit markkinat tekevät kaikesta poikkeuksellista ja vaikeasti ennakoitavaa, samoin ilmastonmuutos, lajien sukupuutot, velkaantuminen ja pandemiat.

Nopeiden muutosten takia työn määritelmä on vanhentunut. Ajattelemme helposti, että vain ansiotyö on työtä, mutta se on vain osa sitä. On valtavasti arvokasta toimintaa, joka vaatii kykyjä ja taitoja, mutta jota ei luokitella työksi: vapaaehtoistyöt, kotitaloustyöt, vanhemmuus, omaishoito, luonnonsuojelu, maailmanparantaminen ja niin edelleen. Moni tarpeellinen työ jääkin rahoittamatta. Onkin ongelmallista, mitkä työt arvioidaan toimeentulon arvoisiksi. Esimerkiksi kotivanhemman tai omaishoitajan työ on yksi vaativimmista eikä heidän palkatonta työtään lasketa juuri minkään arvoiseksi. Kumma kyllä, heti kun lapsi menee päiväkotiin tai vanhus vanhainkotiin, hoitajat saavat palkkaa ja laitospaikat ovat kalliita.

Erilaisissa ”kannattavuuslaskelmissa” ei huomioida myöskään luonnon tarjoamia mittaamattoman arvokkaita asioita. Tällä hetkellä niin markkinat kuin työn käsite ja töistä maksettavat palkatkin vääristyvät, kun luonnolle ei lasketa mitään arvoa. Monenlainen hyödyllinen toiminta jää arvottomaksi taloudessa, jonka mittarina käytetään bruttokansantuotetta. Luonnon monimuotoisuuden arvo on korvaamaton ja sen taloudellinen arvo ääretön, mutta sitä köyhdyttävä toiminta tai uhanalaisten lajien määrä ei näy Kiinaan toimitettavan vessapaperin tai energiapolttoon menevän hakkeen hinnassa.

Koronapandemia on varoitus. Se on selvä osoitus ympäristön tilan heikkenemisestä ja siitä, mitä luonnossa tapahtuvat muutokset aiheuttavat yhteiskunnille, taloudelle ja työlle. Koronavirus on osoittanut muutoksen tarpeen sekä sen, että ihmiset ja työn tekemisen tavat voivat muuttua käytännössä yhdessä yössä. Ilmastonmuutoksen hidastaminen tulee kuitenkin vaatimaan meiltä paljon suurempia elämäntapamuutoksia kuin koronapandemia. Suurinta osaa työstä, jota tarvitsemme ja teemme tulevaisuudessa, ei ole vielä edes keksitty. Tarvitsemmekin lisää työtä, joka keskittyisi siihen, miten löydämme tasapainon ekosysteemien rajoissa.

Järkevä työ

Mitä työ siis on? Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan työ voitaisiin määritellä uudelleen älykkääksi tekemiseksi, työksi jossa on järkeä. Tarvitsisimme BKT:n sijaan uudenlaisia mittareita, joita vasten peilata työn merkitystä. Nyt hyvinvointi on alistettu talouden palvelemiseen, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin.

David Attenborough kertoo Yksi elämä, yksi planeetta -kirjassaan miten Uudessa-Seelannissa luovuttiin BKT:stä ensisijaisena taloudellisen menestyksen mittarina vuonna 2019. Tärkeimpien kansallisten tavoitteiden pohjalta luotiin oma indeksi. Tällä toimenpiteellä pääministeri Jacinda Ardern on suunnannut maansa prioriteetit pelkästä kasvusta kohti jotain, mikä kuvastaa niitä kysymyksiä ja tavoitteita, joita monilla meistä nykyisin on. Attenborough toteaa, että nykyisin monien maiden asukkaat haluavat päättäjien asettavan ihmiset ja planeetan etusijalle pelkän talouskasvun sijaan. Tämä osoittaa, että äänestäjät ja kuluttajat saattavat olla valmiita kestävään ja kasvuneutraaliin (engl. growth-agnostic) maailmaan.

Nykyisessä työkulttuurissamme ihmiset, jotka yrittävät teoillaan edistää ihmisten todellista hyvinvointia ja resurssien ja luonnonvarojen säästämistä, joutuvat kärsimään taloudellisesti, koska yhteiskuntaan ei ole vielä luotu järjestelmiä, jotka tukisivat kohtuulliseen elämäntapaan pyrkimistä. Järkevässä maailmassa kestävä elämäntapa olisi aina myös taloudellisesti kannattavaa.

Omat työni kaikessa pienimuotoisuudessaan ovat intohimoisia toimia suuremman päämäärän hyväksi. Yritän tehdä itseni mahdollisimman haitattomaksi elonkehälle ja kompensoida aiheuttamaani haittaa, mutta pelkästään rahallisesti mitattuna toimeni ovat huonosti kannattavia. Osittaisessa luontaistaloudessa elävänä askareeni vaihtuvat jaksoittain vuodenaikojen mukaan. Sen lisäksi että kasvatan ja kerään osan ruoastani, teen työtä sen eteen, että pieni maatilani kehittyy ”luontotilaksi”, jossa on paljon elämää. Kirjailijana haluan puolestaan innoittaa ihmisiä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja olla edistämässä yhteiskunnan luovaa ilmapiiriä. Teosten vaikutukset yhteiskuntaan eivät kuitenkaan useinkaan välity tekijälleen palkkana vaan aineettomina tekoina ja abstraktina maailmana.

Poikkeustilanne on aiheuttanut työelämän ja toimeentulon turvaamisen nopeita muutoksia ja sen mukana epätasa-arvoa. Pandemia on osoittanut nykytyöelämän ja sosiaaliturvajärjestelmän heikkoudet. Tilanne tarjoaa meille mahdollisuuden muuttaa sosiaaliturvaa ja käsityksiämme työstä ja ihmisarvosta. Nyt kun moni suomalaisista on koronan myötä samankaltaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi taiteilijat ovat olleet pitkään, toivoisi viimein ymmärrettävän, mikä merkitys perustulolla tai kansalaispalkalla olisi kaikelle ihmistoiminnalle.

Perustulo tai kansalaispalkka mahdollistaisi luovan ja eettisen työn. Perustulo mullistaisi työn tekemisen tavat, koska sitä maksettaisiin meille arvostamme ihmisinä, mikä antaisi energiaa eikä veisi sitä kuten nykyiset sosiaalietuudet, jotka näkevät ihmisen kulueränä ja taakkana. Perustulo olisi oikeudenmukainen ja varmistaisi, että lyhytaikainen pienipalkkainen tai yrittäjänä tehtävä työ olisi aina kannattavaa.

Paavo Järvensivun kirjassa Rajattomasti rahaa niukkuudessa pohditaan millaista olisi, jos kaikille maksettaisiin vastikkeeton perustulo. Perustulo mahdollistaisi niukan mutta riittävän elintason ja vapauttaisi meidät tekemään töitämme täysipainoisesti sen sijaan, että joutuisimme kantamaan huolta seuraavista projekteista. Kun materiaalinen tuotanto vähenee ja automaatio korvaa työntekijät, perustulo huolehtisi siitä, ettei kukaan putoaisi yhteiskunnan kyydistä. Samalla se antaisi tilaa kriittiselle keskustelulle ja henkilökohtaisille päätöksille luodessaan vapauksia muodostaa uusia suhteita työntekoon ja mahdollisuuden kieltäytyä vahingollisesta työstä. Perustulo auttaisi luopumaan vanhentuneista yhteiskuntarakenteista, kun ihmiset voisivat hakeutua mielekkääksi kokemiinsa tehtäviin. Perustulolla, lainsäädännöllä ja tukirahoilla voitaisiin ohjata kansalaisia kohti ilmastoystävällisempää ja kestävämpää elämää. Työ on epätäydellistä, monimutkaista ja ristiriitaista eikä kenelläkään ole viisasten kiveä. Mutta se on selvää, että maailman muuttuessa työmarkkinoista on tullut yhä huonompi väline todellisen hyvinvoinnin jakamiseen.

Näyttelijä Ethan Hawke on sanonut: ”Moni ei edes yritä elää elämäänsä paremmin. He vain yrittävät koota enemmän tavaraa. Katson ympärilleni ja näen, ettei se tuo onnea. Koko elämä on valjastettu siihen, että pitää menestyä. Mietin itseäni ja ajattelen, että minulla on puolet elämästäni edessäni. Jos en tavoittele aineellista hyötyä eikä minulla ole uskonnollista kutsumusta, mitä varten oikein elän? (…) Kun ajattelen työtäni ja yritän yhdistää sen taloudelliseen merkitykseen, syntyy valtava ristiriita. Välillä ajattelen, että se mitä ajan takaa on kauniimpi elämä. En vain osaa toteuttaa sitä.” Tämä lienee monille syväekologeille ja luonnon elämässään keskiöön laittaville tuttu tunne, heidän yrittäessään löytää itselleen sopivia tekemisen tapoja nykymaailmanmenossa.

Ehkä tulevaisuudessa meillä on järkeviä töitä ja elämäntapoja, jotka auttaisivat meitä toteuttamaan kauniimpaa maailmaa: luonnonennallistajia, omavaraiskonsultteja, kaupunkiviljelijöitä, aurinkopaneelisiivoojia, lähienergiantuottajia, elinympäristöanalyytikkoja, kaavoitusvaikuttajia, kierrättäjiä, korjaajia, ekorakentajia, villiinnyttäjiä, vieraslajien torjujia ja kohtuullistajia. Luonnonsuojelija ei olisi enää joidenkin käyttämä haukkumanimi vaan ammatti. Ei olisi enää maatiloja ja maanviljelijöitä vaan luontotiloja ja luontotilallisia, jotka vaalisivat kaikkea elämää eivätkä vain yhden lajin satoa.

Meillä olisi työtä ja koulutusta, jotka auttaisivat esimerkiksi mielen- ja elämänhallinnassa, ohjaisivat pois rajattomasta haluamisesta kohti ekologisesti kestävää elämäntapaa. Saisimme moraalikoulutusta, opetusta empatiasta, kiitollisuudesta, tyytyväisyydestä ja muiden auttamisesta. Perustavoitteemme olisi korkeammalla kuin yksilön hyöty. Ymmärtäisimme sosiaalisen vastuumme ja osaisimme antaa toisillemme ja luonnolle. Siirtyisimme elämään, jonka arvot ovat muualla kuin materiaalisessa maailmassa. Menestyksen mittarina käyttäisimme sitä, kuinka paljon pystyy auttamaan toisia ja olemaan tuhoamatta luontoa. Emme tavoittelisi henkilökohtaista voittoa vaan henkistä kasvua ja toivoa.

 

Ympäristöahdistus helpottaa, kun tekee jotain konkreettista luonnon auttamiseksi

Tällä viikolla ilmestyi uusi Luonnonsuojelija-lehti ja samalla starttasi Suomen luonnonsuojeluliiton ”Luonnonsuojelun kasvot” -kampanja.

Sain kunnian olla hankkeessa mukana ja valokuvaaja Raisa Kyllikki Rannan kuvattavana. Raisa kiersi neljän kuukauden ajan Suomea kuvaten Luonnonsuojeluliiton vapaaehtoisia ja nyt hänen työnsä tulokset esitellään Luonnonsuojelija-lehdessä, verkossa ja somenäyttelyssä Instagramissa ja Facebookissa. 

Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

Luonnonsuojelun kasvot -kampanjalla halutaan näyttää ihmiset luonnonsuojelutyön takana. Raisa kertoo miettineensä, keitä ne sadat vapaaehtoiset luonnonsuojelijat ovat, ja mistä tulee se voima jaksaa tehdä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoiset kertoivat, että ympäristöahdistus on helpottanut, kun tekee jotain konkreettista luonnon auttamiseksi.

Raisa kertoo, että monia vapaaehtoisia yhdistää tietynlainen herkkyys ja hereillä olo: 

”He tuntuvat aistivan tämän maailman asiat herkemmin kuin moni muu. Voisi hyvin sanoa, että herkät ihmiset ovat yhteiskunnan indikaattoreita. He huomaavat muutokset ja aistivat, mitä on tapahtumassa. Olisi tärkeää nähdä heidät niin.”

Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät luonnon puolesta tehtävän työn positiivisuuden. Toiminta saattaa joskus näyttäytyä jotakin vastaan taistelemisena, vaikka kyseessä on lakien noudattamisesta ja hyvän puolesta toimimisesta. Ilman elinvoimaista luontoa, meillä ei ole mitään.

Luonnonsuojeluliiton jäseneksi liittyminen on helppo tapa auttaa luontoa. Tervetuloa ”Norppa-jengiin” mukaan!

 

Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

Kuvaukset olivat huhtikuun lopulla. Edeltävänä yönä oli ollut pikkupakkasta. Aamulla oli hyvä sää kuvauksia varten. Haastattelussa ja kuvauksissa meni muutama tunti. Otimme kuvia kukkivien haapojen äärellä järven rannassa ja Mahnalan kansallismaisemissa. Toivon, että luonnon hyväksi tehtävä työ näkyisi kauas laajassa maisemassa.