Oppaita elämänmuutokseen ja luontoyhteyteen

 Jos pohdit lahjoja läheisillesi – tai miksei myös itsellesi – suosittelen kirjojani.

Ehdit saada kirjat pukinkonttiin, kun tilaat ne viimeistään maanantaina 16.12.2024. Tällöin Posti lupaa toimittaa paketit perille jouluksi.

Ja muistathan - hyvä kirja on aina ajankohtainen, joten kirjavinkit kannattaa laittaa korvan taakse. Hyvä lukuhetki ei katso kalenteria.

 

Linnunlaulua ja varoitushuutoja -kirja sopii:

• kiireiselle kaupunkilaiselle, joka kaipaa hidastamista ja yhteyttä luontoon
• henkilölle, joka kokee elämässään levottomuutta tai stressiä
• luonnosta ja mindfulnessista kiinnostuneelle lukijalle
• ihmiselle, joka haluaa syventää suhdettaan lähiluontoon ja oppia näkemään sen jokapäiväiset pienet ihmeet.

Toinen tie – tietokirjailijan elämää -kirja sopii:

• kirjailijan urasta haaveileville
• lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kirjojen syntyprosessista ja haluavat kurkistaa kulissien taakse
• kirjailijoille ja kirjoittamista työkseen tekeville, jotka kaipaavat vertaistukea ja näkökulmaa ammatillisiin haasteisiin
• elämänmuutosta pohtiville, jotka kaipaavat inspiraatiota ja rohkaisua kohti luonnonläheisempää ja tasapainoisempaa elämäntapaa
• ihmisille, jotka käyvät läpi ammatillista kriisiä tai pohtivat uranvaihtoa
• luovalla alalla työskenteleville tai sinne pyrkiville, jotka samalla pohtivat laajemmin elämänarvojaan ja suhdettaan työhön.

Toisinnäkijän päiväkirja sopii:

• ympäristöstään ja luonnonsuojelusta huolestuneille lukijoille, jotka pohtivat vastuutamme luonnosta ja ympäristöstä
• juuriaan ja identiteettiään pohtiville, erityisesti kahden kulttuurin välissä eläville
• hiljaisempaa elämänrytmiä ja syvempää luontoyhteyttä kaipaaville
• lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita hiljaisuudesta ja sen katoamisesta nykymaailmasta sekä äänimaiseman merkityksestä hyvinvoinnillemme.

Irti oravanpyörästä -kirja sopii:

• työuupumuksen kanssa kamppaileville, jotka kaipaavat konkreettista toivoa muutoksen mahdollisuudesta
• kaikille, jotka kokevat työn kuormittavuutta ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta
• raha- ja taloushuolien kanssa kamppaileville
• ihmisille, jotka kaipaavat konkreettisia esimerkkejä vaihtoehtoisista ja ekologisemmista elämäntavoista
• lukijoille, jotka pohtivat suhdettaan työhön, rahaan ja menestykseen sekä sitä, mitä ”hyvä elämä” tarkoittaa
• muutosta kaipaaville, jotka tarvitsevat inspiraatiota ja käytännön opastusta sen toteuttamiseen.

Rankka kutsumus -kirja sopii:

• hoitoalan opiskelijoille ja alalle aikoville, jotka tarvitsevat realistisen kuvan alan haasteista
• terveydenhuollossa jo työskenteleville, erityisesti sairaanhoitajille, jotka kaipaavat vertaistukea ja työkaluja omien rajojen asettamiseen
• terveydenhuollon päättäjille ja johtajille, jotka haluavat ymmärtää kentän ongelmia ja saada kehitysehdotuksia
• hoitoalan työntekijöiden läheisille, jotka haluavat ymmärtää paremmin alan kuormittavuutta
• yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneille, jotka haluavat ymmärtää naisvaltaisten alojen ja kutsumusammattien problematiikkaa.

 Kirjoja voi tilata TÄÄLTÄ.

Tavoitteena kauniimpi elämä

Tässä on Elonkehä-lehdessä julkaistu kirjoitukseni.:

Ihmisillä on tapana etsiä hyvää huonosta. Koronapandemian ansiosta ihmiset ovat alkaneet elää ainakin jossain määrin ekologisemmin, kulutus, lentoliikenne ja turhantouhuaminen ovat vähentyneet. On havahduttu siihen, mikä on tärkeää: terveys, läheiset, ruoka ja omavaraisuus, paikallisuus ja luonto. Työtä on järkeistetty ja tekniikkaa on alettu käyttää etätyöskentelyyn ja -tapaamisiin. Tarpeettoman matkustamisen vähennettyä ja työaikojen joustaessa on elämänlaatukin voinut parantua. Moni on palannut kädentaitojen ja itsetekemisen pariin. Kun koronarajoituksia purettiin kesällä, monet olivat kiitollisempia kuin koskaan päästessään fyysisesti työpaikalle tapaamaan kollegoja. Työtyytyväisyys lienee lisääntynyt niilläkin, jotka eivät etätyötä tee, koska on niin monia, jotka ovat menettäneet työnsä tai terveytensä.

Pandemia muutti elämän ja työn tekemisen tavat kertaheitolla. Työ on mutkikas käsite ja sen sisältö ja merkitys on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi. Ennen työtä tehtiin luontaistaloudessa. Ansiotyötä tarvittiin vähemmän, mutta kotitöitä oli enemmän. Teollisuuden myötä tulivat kodin ulkopuoliset työpaikat ja saman työnantajan palveluksessa saatettiin työskennellä eläkeikään saakka. Nykyään itsensä työllistävien epätyypilliset työt ovat yleistyneet. Tulevaisuudessa osa-aikatyön, määräaikaistyön, vuokratyön, freelance-työn ja yrittäjien määrä lisääntynee. Työntekijöitä tarvitaan vähemmän teknologisen kehityksen ja digitalisaation edetessä. Jatkuvaan kasvuun pyrkivässä taloudessa tehostetaan, automatisoidaan, kilpailutetaan, ulkoistetaan ja irtisanotaan. Globaalit markkinat tekevät kaikesta poikkeuksellista ja vaikeasti ennakoitavaa, samoin ilmastonmuutos, lajien sukupuutot, velkaantuminen ja pandemiat.

Nopeiden muutosten takia työn määritelmä on vanhentunut. Ajattelemme helposti, että vain ansiotyö on työtä, mutta se on vain osa sitä. On valtavasti arvokasta toimintaa, joka vaatii kykyjä ja taitoja, mutta jota ei luokitella työksi: vapaaehtoistyöt, kotitaloustyöt, vanhemmuus, omaishoito, luonnonsuojelu, maailmanparantaminen ja niin edelleen. Moni tarpeellinen työ jääkin rahoittamatta. Onkin ongelmallista, mitkä työt arvioidaan toimeentulon arvoisiksi. Esimerkiksi kotivanhemman tai omaishoitajan työ on yksi vaativimmista eikä heidän palkatonta työtään lasketa juuri minkään arvoiseksi. Kumma kyllä, heti kun lapsi menee päiväkotiin tai vanhus vanhainkotiin, hoitajat saavat palkkaa ja laitospaikat ovat kalliita.

Erilaisissa ”kannattavuuslaskelmissa” ei huomioida myöskään luonnon tarjoamia mittaamattoman arvokkaita asioita. Tällä hetkellä niin markkinat kuin työn käsite ja töistä maksettavat palkatkin vääristyvät, kun luonnolle ei lasketa mitään arvoa. Monenlainen hyödyllinen toiminta jää arvottomaksi taloudessa, jonka mittarina käytetään bruttokansantuotetta. Luonnon monimuotoisuuden arvo on korvaamaton ja sen taloudellinen arvo ääretön, mutta sitä köyhdyttävä toiminta tai uhanalaisten lajien määrä ei näy Kiinaan toimitettavan vessapaperin tai energiapolttoon menevän hakkeen hinnassa.

Koronapandemia on varoitus. Se on selvä osoitus ympäristön tilan heikkenemisestä ja siitä, mitä luonnossa tapahtuvat muutokset aiheuttavat yhteiskunnille, taloudelle ja työlle. Koronavirus on osoittanut muutoksen tarpeen sekä sen, että ihmiset ja työn tekemisen tavat voivat muuttua käytännössä yhdessä yössä. Ilmastonmuutoksen hidastaminen tulee kuitenkin vaatimaan meiltä paljon suurempia elämäntapamuutoksia kuin koronapandemia. Suurinta osaa työstä, jota tarvitsemme ja teemme tulevaisuudessa, ei ole vielä edes keksitty. Tarvitsemmekin lisää työtä, joka keskittyisi siihen, miten löydämme tasapainon ekosysteemien rajoissa.

Järkevä työ

Mitä työ siis on? Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan työ voitaisiin määritellä uudelleen älykkääksi tekemiseksi, työksi jossa on järkeä. Tarvitsisimme BKT:n sijaan uudenlaisia mittareita, joita vasten peilata työn merkitystä. Nyt hyvinvointi on alistettu talouden palvelemiseen, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin.

David Attenborough kertoo Yksi elämä, yksi planeetta -kirjassaan miten Uudessa-Seelannissa luovuttiin BKT:stä ensisijaisena taloudellisen menestyksen mittarina vuonna 2019. Tärkeimpien kansallisten tavoitteiden pohjalta luotiin oma indeksi. Tällä toimenpiteellä pääministeri Jacinda Ardern on suunnannut maansa prioriteetit pelkästä kasvusta kohti jotain, mikä kuvastaa niitä kysymyksiä ja tavoitteita, joita monilla meistä nykyisin on. Attenborough toteaa, että nykyisin monien maiden asukkaat haluavat päättäjien asettavan ihmiset ja planeetan etusijalle pelkän talouskasvun sijaan. Tämä osoittaa, että äänestäjät ja kuluttajat saattavat olla valmiita kestävään ja kasvuneutraaliin (engl. growth-agnostic) maailmaan.

Nykyisessä työkulttuurissamme ihmiset, jotka yrittävät teoillaan edistää ihmisten todellista hyvinvointia ja resurssien ja luonnonvarojen säästämistä, joutuvat kärsimään taloudellisesti, koska yhteiskuntaan ei ole vielä luotu järjestelmiä, jotka tukisivat kohtuulliseen elämäntapaan pyrkimistä. Järkevässä maailmassa kestävä elämäntapa olisi aina myös taloudellisesti kannattavaa.

Omat työni kaikessa pienimuotoisuudessaan ovat intohimoisia toimia suuremman päämäärän hyväksi. Yritän tehdä itseni mahdollisimman haitattomaksi elonkehälle ja kompensoida aiheuttamaani haittaa, mutta pelkästään rahallisesti mitattuna toimeni ovat huonosti kannattavia. Osittaisessa luontaistaloudessa elävänä askareeni vaihtuvat jaksoittain vuodenaikojen mukaan. Sen lisäksi että kasvatan ja kerään osan ruoastani, teen työtä sen eteen, että pieni maatilani kehittyy ”luontotilaksi”, jossa on paljon elämää. Kirjailijana haluan puolestaan innoittaa ihmisiä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja olla edistämässä yhteiskunnan luovaa ilmapiiriä. Teosten vaikutukset yhteiskuntaan eivät kuitenkaan useinkaan välity tekijälleen palkkana vaan aineettomina tekoina ja abstraktina maailmana.

Poikkeustilanne on aiheuttanut työelämän ja toimeentulon turvaamisen nopeita muutoksia ja sen mukana epätasa-arvoa. Pandemia on osoittanut nykytyöelämän ja sosiaaliturvajärjestelmän heikkoudet. Tilanne tarjoaa meille mahdollisuuden muuttaa sosiaaliturvaa ja käsityksiämme työstä ja ihmisarvosta. Nyt kun moni suomalaisista on koronan myötä samankaltaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi taiteilijat ovat olleet pitkään, toivoisi viimein ymmärrettävän, mikä merkitys perustulolla tai kansalaispalkalla olisi kaikelle ihmistoiminnalle.

Perustulo tai kansalaispalkka mahdollistaisi luovan ja eettisen työn. Perustulo mullistaisi työn tekemisen tavat, koska sitä maksettaisiin meille arvostamme ihmisinä, mikä antaisi energiaa eikä veisi sitä kuten nykyiset sosiaalietuudet, jotka näkevät ihmisen kulueränä ja taakkana. Perustulo olisi oikeudenmukainen ja varmistaisi, että lyhytaikainen pienipalkkainen tai yrittäjänä tehtävä työ olisi aina kannattavaa.

Paavo Järvensivun kirjassa Rajattomasti rahaa niukkuudessa pohditaan millaista olisi, jos kaikille maksettaisiin vastikkeeton perustulo. Perustulo mahdollistaisi niukan mutta riittävän elintason ja vapauttaisi meidät tekemään töitämme täysipainoisesti sen sijaan, että joutuisimme kantamaan huolta seuraavista projekteista. Kun materiaalinen tuotanto vähenee ja automaatio korvaa työntekijät, perustulo huolehtisi siitä, ettei kukaan putoaisi yhteiskunnan kyydistä. Samalla se antaisi tilaa kriittiselle keskustelulle ja henkilökohtaisille päätöksille luodessaan vapauksia muodostaa uusia suhteita työntekoon ja mahdollisuuden kieltäytyä vahingollisesta työstä. Perustulo auttaisi luopumaan vanhentuneista yhteiskuntarakenteista, kun ihmiset voisivat hakeutua mielekkääksi kokemiinsa tehtäviin. Perustulolla, lainsäädännöllä ja tukirahoilla voitaisiin ohjata kansalaisia kohti ilmastoystävällisempää ja kestävämpää elämää. Työ on epätäydellistä, monimutkaista ja ristiriitaista eikä kenelläkään ole viisasten kiveä. Mutta se on selvää, että maailman muuttuessa työmarkkinoista on tullut yhä huonompi väline todellisen hyvinvoinnin jakamiseen.

Näyttelijä Ethan Hawke on sanonut: ”Moni ei edes yritä elää elämäänsä paremmin. He vain yrittävät koota enemmän tavaraa. Katson ympärilleni ja näen, ettei se tuo onnea. Koko elämä on valjastettu siihen, että pitää menestyä. Mietin itseäni ja ajattelen, että minulla on puolet elämästäni edessäni. Jos en tavoittele aineellista hyötyä eikä minulla ole uskonnollista kutsumusta, mitä varten oikein elän? (…) Kun ajattelen työtäni ja yritän yhdistää sen taloudelliseen merkitykseen, syntyy valtava ristiriita. Välillä ajattelen, että se mitä ajan takaa on kauniimpi elämä. En vain osaa toteuttaa sitä.” Tämä lienee monille syväekologeille ja luonnon elämässään keskiöön laittaville tuttu tunne, heidän yrittäessään löytää itselleen sopivia tekemisen tapoja nykymaailmanmenossa.

Ehkä tulevaisuudessa meillä on järkeviä töitä ja elämäntapoja, jotka auttaisivat meitä toteuttamaan kauniimpaa maailmaa: luonnonennallistajia, omavaraiskonsultteja, kaupunkiviljelijöitä, aurinkopaneelisiivoojia, lähienergiantuottajia, elinympäristöanalyytikkoja, kaavoitusvaikuttajia, kierrättäjiä, korjaajia, ekorakentajia, villiinnyttäjiä, vieraslajien torjujia ja kohtuullistajia. Luonnonsuojelija ei olisi enää joidenkin käyttämä haukkumanimi vaan ammatti. Ei olisi enää maatiloja ja maanviljelijöitä vaan luontotiloja ja luontotilallisia, jotka vaalisivat kaikkea elämää eivätkä vain yhden lajin satoa.

Meillä olisi työtä ja koulutusta, jotka auttaisivat esimerkiksi mielen- ja elämänhallinnassa, ohjaisivat pois rajattomasta haluamisesta kohti ekologisesti kestävää elämäntapaa. Saisimme moraalikoulutusta, opetusta empatiasta, kiitollisuudesta, tyytyväisyydestä ja muiden auttamisesta. Perustavoitteemme olisi korkeammalla kuin yksilön hyöty. Ymmärtäisimme sosiaalisen vastuumme ja osaisimme antaa toisillemme ja luonnolle. Siirtyisimme elämään, jonka arvot ovat muualla kuin materiaalisessa maailmassa. Menestyksen mittarina käyttäisimme sitä, kuinka paljon pystyy auttamaan toisia ja olemaan tuhoamatta luontoa. Emme tavoittelisi henkilökohtaista voittoa vaan henkistä kasvua ja toivoa.

 

Hoitaja: oletko väsynyt kolmivuorotyöhön?

Sairaanhoitajaystäväni yritti saada aikaan työaikamuutoksia osastollaan. Autoin häntä koostamaan listan ja kirjelmän kolmivuorotyöstä luopumisen ja kaksityövuorotyöhön siirtymisen eduista. 

Hän laittoi kirjelmän hoitajien kahvipöydälle samaa mieltä olevien ja kokeiluun valmiiden allekirjoitettavaksi. Sitten kirjelmä ja kokeilutoive toimitettiin osastonhoitajan saattelemana ylihoitajalle ja muulle johdolle. 

Halusin jakaa tämän luonnosversion. Sitä saa vapaasti käyttää, jos siitä on apua kolmivuorotyöhön väsyneille hoitajille. Muokatkaa vapaasti näköiseksenne mm. punaisella olevia kohtia. Tsemppiä! :)

******************************

Hoitajien jaksamista voi parantaa ilman lisäkustannuksia siirtymällä kolmivuorotyöstä kaksivuorotyöhön. Työterveyslaitos on julkaissut tammikuussa 2016 tuloksia, jonka mukaan työntekijät voivat paremmin 12,5 h työvuorojärjestelmässä (ks. liite 1).

Ulkomailla on tavallista (ja Suomessakin joissakin sairaaloissa), että hoitajat ovat siirtyneet 12,5 tunnin työvuoroja esimerkiksi klo 7 – 19.30 ja 19 – 7.30.

Sairaala XX, osasto XX:lla olisimme valmiita kokeilemaan miten työvuoromuutokset käytännössä toimisivat.

Nykyään hoitajat tietävät työvuoronsa ainoastaan kolmen viikon päähän. Kaksivuorotyö loisi säännöllisesti toistuvat työvuorot. Kaksivuorotyössä tietäisi mitä vuoroa tekee esimerkiksi juhannuksena 2018. 

Kaksivuorotyössä hoitajien työn- ja elämänhallinta lisääntyy. Vuorojen ennakoitavuus auttaisi omien elämän suunnittelua, joka lisäisi hyvinvointia. Ainoastaan mahdolliset erikoistoiveet jäisivät listantekijän ja osapuolien mietittäväksi. 

Listantekijän aika vapautuu osaston toiminnan selkeyttämiseen.

Nykyisin kolmen viikon listalla on yleensä 15 työpäivää ja kuusi vapaata epäsäännöllisessä rytmissä. Iltavuoron ja aamuvuoron välillä (klo 21.30- 7.00) on ainoastaan 8.5 tunnin tauko, jona aikana pitäisi ehtiä muun muassa työpaikalta kotiin, syödä, peseytyä, nukkua, herätä, tehdä aamutoimet ja palata takaisin työpaikalle. Epäsäännöllinen kolmivuorotyö on omiaan luomaan väsymystä ja passiivista suhtautumista työhön. Siirtymällä 12,5 tunnin vuoroihin työpäiviä olisi kolmen viikon jaksossa keskimäärin yhdeksän ja vapaapäiviä 12.  

Kolmivuorotyössä raporttiaikaa kuluu keskimäärin tunti 45 min per vuoro (osastokohtaista). Kaksivuorotyössä raportit kestävät noin puoli tuntia työvuorojen alussa ja lopussa. Kaksivuorotyössä iltapäiväraporttia ei ole ja aamu- ja iltaraportit lyhenevät 15 minuuttia. Tällöin pelkästään yhdeltä hoitajalta ohjautuisi työviikossa seitsemän ja puoli tuntia, kuukaudessa 30 tuntia ja vuodessa 330 työtuntia muuhun työhön. Tosiasiassa luvut ovat suuremmat, koska raportilla on useampi hoitaja. Esimerkiksi aamuvuorossa neljä hoitajaa antaa raporttia, iltavuoroon tulee neljä.

= Kiire vähenisi. Kyse olisi merkittävästä parannuksesta koko osaston toiminnassa vuositasolla.

Pidemmän 12,5 tuntisen työvuoron jaksaa, kun työ on hallittavampaa ja vapaa-aika yhtenäisempää. Työn kehittämiseen riittäisi energiaa. Palkan vuorolisät eivät muutu paljoa, koska pitkiä vuoroja tehdään yhä ilta-, viikonloppu- ja yöaikaan. Työntekijät saisivat ”palkanlisää” työstä ja harvemmin kuljetuista työmatkoista aiheutuvien kulujen vähentymisen ja ajallisen säästön kautta.
Kolmivuorotyön kuormittavat ja haitalliset vaikutukset jäävät pois. Työntekijöiden terveys, työhyvinvointi ja jaksaminen paranevat, työn hallinta ja mielekkyys lisääntyvät ja sen kautta sairauslomat vähenevät. 

Nykyisin esimerkiksi laboratoriovastaukset tulevat niin myöhään iltapäivällä, että aamuvuoron hoitaja ei ehdi tekemään toteuttamaan niistä aiheutuvia lääkärin määräämiä toimenpiteitä, kuten lääkemuutoksia. Työn toteutus jää iltavuoroon tulijalle - jolle kaikki potilaat saattavat olla tuntemattomia. Iltapäiväraportin tieto on keskeneräistä ja lisää hoitovirheiden mahdollisuuksia. Iltapäivän vuoronvaihto on hektisin hetki päivästä. 

Kaksivuorotyö rauhoittaa osaston toimintaa ja vähentää hoitovirheiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi lääkärin määräysten toteutuminen, lääkemuutokset ja niistä aiheutuvat työt, jatkohoitoon siirtyvien potilaiden asiat ja potilaiden ohjaus paranevat säilyessään saman ihmisen hallinnassa.

Esimerkki: Pitkässä 12,5 h vuorossa oleva hoitaja on mukana lääkärinkierrolla, jolla tehdään potilaille verenpainelääkitysten muutoksia. Hoitaja muistaa tehdä lääkemuutokset, osaa heti tarkkailla vastetta ja osaa ohjata potilasta ja kertoa tarkentaa lääkärinkierrolla sovittuja asioita. Potilaat kokevat turvallisemmaksi, kun sama hoitaja saattaa lääkärinkierron määräykset loppuun ja tietää mitä on sovittu. Yksityiskohtaisten pikkuasioiden hoitoa ja toteutustapaa ei tarvitse käydä läpi raportilla uudelle vuoroon tulevalle hoitajalle. Raportit ovat lyhyitä, kun niitä ei tarvitse käyttää enää hoidon suunnitteluun, ainoastaan tiedonkulun varmistamiseen.  

Pitkät 12,5 tunnin vuorot lisäävät työskentelyn ja tiedonsiirron jatkuvuutta, potilasturvallisuus ja hoidon laatu paranee. Potilashoito muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Hoitajien vastuunkanto onnistuu paremmin. 

Kaksivuorotyö uusine tuulineen toisivat toivon tunteen, että hyviä muutoksia voi tapahtua ilman lisäresursseja.

Tämä muutos on lähtenyt sairaala XX osasto XX hoitajista itsestään ja voimme allekirjoittaa suostumuksen työvuorojen muutoskokeiluun. (Tarvittaessa: Osa hoitajista haluaa jäädä vanhaan työvuorojärjestelmään ja se heille suodaan.)

päivämäärä 

+ nimilista hoitajista jotka ovat valmiita kokeiluun

Liite 1. Työterveyslaitos: Suosituksia 12 tunnin työvuorojen suunnitteluun teollisuudessa Lähde 28.1.2016

*******************

"Jotta väkipyörät saataisiin liikkeelle, suurimpien muutosten täytyy tapahtua yksilötasolla. Hoita­jien täytyy tiedostaa asemansa, ryhtyä hoitamaan itseään ja kohottaa itseluottamustaan. Emme ole työrobotteja. Johtajilla ei ole oikeutta kuormittaa meitä kohtuuttomasti. Meillä on oikeus itsenäisyy­teen ja työrauhaan. Esimiehemme ja työkaverimme ovat aivan tavallisia ihmisiä, eivät sen kummempia kuin mekään. Toinen työntekijä ei ole toista arvokkaampi. Toisella ei ole oikeutta jät­tää ja siirtää työtehtäviään toiselle. Jos sairaanhoitajat jäävät onnenkantamoisten varaan ja vain odotta­vat toisilta työntekijöiltä oikeudenmukaisuutta, he eivät tule sitä saamaan. Mikäli hoitajien työolot ovat onnettomat, se johtuu osittain siitä, että hoitajat itse antavat niiden olla sellaiset. Hoita­jat saavat paremmat työolot vain, jos he itse vaativat niitä. (...)

Hoitajat eivät pääse vaikuttamaan vapaapäiviinsä eivätkä ajankäyttöönsä. Tämä estää heitä vaikut­tamasta jokapäiväisen elämänsä kulkuun. Tarmoa ei koskaan riitä muuhun kuin työn velvollisuuk­siin. Olisi surullista uhrata koko elämänsä laitokselle ja jäädä eläkkeelle neljänkymme­nen vuoden työputken jälkeen ja saada palkkioksi kellon siitä hyvästä, että uhrasi työlleen omat tavoitteensa ja perhe-elämänsä. Työ on elantomme välikappale, eikä meidän pidä sairastuttaa itse­ämme sen takia. Laitokset jatkavat aina eteenpäin, meistä riippumatta. Hoitajien menetettyä elämää ja vapaa-aikaa on vaikea kohtuullisesti korvata. Hyvissä työoloissa voisimme kuitenkin innostua uudelleen työstämme ja käyttää kykyjämme ja taitojamme tuottavasti." 

- Otteet kirjasta Rankka kutsumus