Kaukonäköisten jalanjäljillä - työtä luonnon puolesta jo 50 vuotta

Viime kuukaudet olen työskennellyt Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen jäsenlehden parissa. Yhdistys täyttää 50 vuotta, joten lehdestä tuli tavallista laajempi. Ikinä ei uskoisi mikä määrä työtä ja yksityiskohtia (ja meiliä ja puhelinsoittoja) lehden koostamisesta seuraa. Mutta siitäkin kaikesta on selvitty ja nyt lehti on valmis.

Aloitin yhdistyksen arkistoon tutustumisen jo vuosi sitten helmikuussa. Oli antoisaa keskustella eri ihmisten kanssa ja kuulla erilaisia tarinoita vuosien takaa. On lohduttavaa ajatella, että yhdistys on toiminut jo silloin kun minä olin vasta lapsi. Hienoa, että on ollut viisaita ja kaukokatseisia ihmisiä, jotka ovat halunneet työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta.

Luonnonsuojelijat ovat olleet aikaansa edellä ja monet asiat, joista he ovat puhuneet jo vähintään 50 vuotta, alkavat vasta nyt yleistyä. En ole koskaan ymmärtänyt esimerkiksi jätelajittelun pitkiä siirtymäaikoja - kyse ei ole rakettitieteestä vaan enemmänkin tahdosta. Homman saa haltuun nopeasti, kun siihen on motivaatiota.

Erityisen antoisaa oli olla mukana koostamassa lehden ”Martes-osiota”. Aivan uskomattomia tarinoita ”vanhoista hyvistä ajoista”, kun metsät olivat vielä metsiä ja nuorilla terveet harrastukset, jotka ovat johtaneet ammatteihin luonnon parissa. Mietityttää millainen mahtaa olla nykynuorten luontoyhteys.  

Lehden tekeminen on aina yhteistyön tulos. Lämmin kiitos kaikille haastateltaville, kuvaajille ja kirjoittajille. Erityinen kiitos taittajalle, hänen visuaalisen silmänsä ansiosta lehti on kaunis ja viimeistelty.

Tässä on linkki lehden sähköiseen versioon.

Toivottavasti lehti tarjoaa kiinnostavaa luettavaa ja uusia näkökulmia asuinpaikkakunnasta riippumatta!

Tammikuun pohdintoja

Tässä sitä mennään jo tammikuun lopussa. Mieli ei tahdo pysyä ajassa mukana, elän mukamas vielä marras-joulukuuta. Talven säät ovat olleet niin ihmeelliset, ettei talvi ole tuntunut talvelta vaan ennemmin syksyltä. Tai vaikka luistinradalta! Marraskuussa ei tullut Kaisan kaljamia eikä Liisan liukkaita, mutta sen jälkeen on ollut senkin edestä. Ei pääse kunnolla edes liikkumaan tai kävelylle, kun koko ajan on käveltävä varovasti liukuesteet kengissä ja katsottava jalkoihin. Kesä on sitten yhtä juhlaa, kun voi vain kävellä keskittymättä siihen erikseen.

Lintujen ruokintapaikalla on käynyt tähän mennessä 24 lajia. Ainoastaan muutamia tilhiä on käynyt helisyttämässä, edelleen on räkättirastaita ja viime viikolla mustarastaiden määrä nousi kahdeksaan.

Löysin kuolleen viherpeipon ja lähetin sen Ruokavirastoon tutkittavaksi. Etsin netistä ensin Eviran yhteystietoja, kunnes muistin, että Evira ei olekaan enää Evira vaan Ruokavirasto. Ennen Eviraa oli Elintarvikevirasto. Argh, näitä nimiuudistuksia! Kun muistelee Postin kansainvälisen ja maailman ymmärrettävimmän nimen muuttamista Itellaksi ja sitten muutaman vuoden jälkeen takaisin Postiksi, ajattelee, että kyllä olisi kirveellä töitä. Sama tulee mieleen hyvinvointialueiden uudistuksia ja hallituksen leikkauksia seuratessa. Mihin on ihmisten maalaisjärki, kaukonäköisyys, empatia, kriittinen ajattelu ja suhteellisuudentaju kadonnut? Miksi asioita on sekoitettava ja aiheutettava kaaosta ilman selkeää hyötyä? Elämämme voisi olla helpompaa ja mutkattomampaa kuin miksi sen teemme.

No, palatakseni viherpeippoon, en löytänyt mistään Ruokaviraston lähetysohjeita, joten soitin sinne ja asiakaspalvelija neuvoi minut vaihe vaiheelta sivuja läpi. Ensin etusivun ylävalikosta Eläimet-osioon, sieltä eläintautitutkimuksiin, sieltä eläinnäytteiden pakkaamiseen ja sieltä sivuvalikosta lähetysohjeet ja osoitteet eläinnäytteille. Huh huh, en olisi ikinä löytänyt tietoja ilman neuvoa. Miksi tietoja ei voi vaan olla yksinkertaisesti yhteystiedot-kohdassa?

No niin, tulipahan urputettua. Minulla on perinteiseen tapaan ollut talvelle monta suunnitelmaa, mutta kuten aina, ne ovat jääneet kiireellisempien (luonnonsuojelun) jalkoihin. Kiinalainen sananlasku sanoo, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään ole niin tärkeää. Minun sananlaskuni kuuluu: Mikään ei ole niin tärkeää kuin luonto - sillä luonto on kaikki.

Syystalvi ei ole ikinä mennyt niin nopeasti kuin nyt. Ei ollut vähäisintäkään ongelmaa pimeyden kanssa, eikä mennyt syksy edes ollut kovin pimeä ja pilvinen vaan yllättävänkin aurinkoinen. Talitiaiset tapailevat jo kevättä. Käpytikat soidinrummuttavat ja ovat muuttuneet ärhäkkääksi ajamaan lajikumppaneita pois reviireikseen katsomiltaan alueilta. Viherpeippojen luritus on jo täydessä vauhdissa. Eilen aamulla oravauros nuuhkutti niin tarkkaan naarasoravan jälkiä, että tietää mitä siitä pian seuraa. Tänä aamuna terassille oli jätetty pesäainesmytty, joten ehkä on seurannutkin jo... Kevätveikkauksen aika on juuri nyt! 

Lähialueella on taas tehty avohakkuita. Ei siis uutta taivaan alla. Aina vaan löytyy alueita, josta vedetään puut sileäksi, vaikka ajattelisi, että edes joku pieni alue on sellainen, jota ihminen osaisi kunnioittaa ja vaalia. Mutta ei. Rahan ahneus ja nopea taloudellinen hyöty näyttää painavan enemmän kuin vuosikymmenien aikana kehittynyt metsäekosysteemi ja kaunis maisema. Olen miettinyt, eikö metsänomistajia edes hävetä aiheuttaa kaikille naapurustossaan epäviihtyisyyttä – jos luontokato ei paina? Jatkuva kasvatus säilyttäisi sekä luontoarvot että toisi tuloja kestävämmin ja säästäisi maiseman.

Onneksi meillä on meneillään kulttuurinmuutos. Monimuotoisessa ympäristössä nähdään entistä enemmän arvoa. Toivottavasti jo aivan lähitulevaisuudessa avohakkuista tulee tosi hävettävä juttu. Hiukan sama kuin DDT:n kanssa kävi. Kun tieto lisääntyy ja ymmärretään miten tuhoisia avohakkuut ovat monella eri tapaa esim. ilmastolle, vesistölle, lajistolle, myös asenteet alkavat muuttua. Yhä useampi metsänomistaja arvostaa metsiensä virkistyskäyttöä, hiilensidontaa ja luontoarvoja pelkän puuntuotannon sijaan.

Viime vuoden turhakkeeksi valittiin nurmikko. Nurmikko on menettämässä suosiotaan ja pihoille kaivataan monimuotoisuutta. Ihmiset valistuvat pikkuhiljaa.

Jätän teidät Eläinsuojelukeskus Tuulispään perustajan Piia Anttosen viisauden äärelle, joka pätee ihan jokaiseen valintaan elämässämme:

”Kun sinulla on mahdollisuus valita, vahingoitatko vai varjeletko, tuhoatko vai suojeletko?”

Oppaita elämänmuutokseen ja luontoyhteyteen

 Jos pohdit lahjoja läheisillesi – tai miksei myös itsellesi – suosittelen kirjojani.

Ehdit saada kirjat pukinkonttiin, kun tilaat ne viimeistään maanantaina 16.12.2024. Tällöin Posti lupaa toimittaa paketit perille jouluksi.

Ja muistathan - hyvä kirja on aina ajankohtainen, joten kirjavinkit kannattaa laittaa korvan taakse. Hyvä lukuhetki ei katso kalenteria.

 

Linnunlaulua ja varoitushuutoja -kirja sopii:

• kiireiselle kaupunkilaiselle, joka kaipaa hidastamista ja yhteyttä luontoon
• henkilölle, joka kokee elämässään levottomuutta tai stressiä
• luonnosta ja mindfulnessista kiinnostuneelle lukijalle
• ihmiselle, joka haluaa syventää suhdettaan lähiluontoon ja oppia näkemään sen jokapäiväiset pienet ihmeet.

Toinen tie – tietokirjailijan elämää -kirja sopii:

• kirjailijan urasta haaveileville
• lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kirjojen syntyprosessista ja haluavat kurkistaa kulissien taakse
• kirjailijoille ja kirjoittamista työkseen tekeville, jotka kaipaavat vertaistukea ja näkökulmaa ammatillisiin haasteisiin
• elämänmuutosta pohtiville, jotka kaipaavat inspiraatiota ja rohkaisua kohti luonnonläheisempää ja tasapainoisempaa elämäntapaa
• ihmisille, jotka käyvät läpi ammatillista kriisiä tai pohtivat uranvaihtoa
• luovalla alalla työskenteleville tai sinne pyrkiville, jotka samalla pohtivat laajemmin elämänarvojaan ja suhdettaan työhön.

Toisinnäkijän päiväkirja sopii:

• ympäristöstään ja luonnonsuojelusta huolestuneille lukijoille, jotka pohtivat vastuutamme luonnosta ja ympäristöstä
• juuriaan ja identiteettiään pohtiville, erityisesti kahden kulttuurin välissä eläville
• hiljaisempaa elämänrytmiä ja syvempää luontoyhteyttä kaipaaville
• lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita hiljaisuudesta ja sen katoamisesta nykymaailmasta sekä äänimaiseman merkityksestä hyvinvoinnillemme.

Irti oravanpyörästä -kirja sopii:

• työuupumuksen kanssa kamppaileville, jotka kaipaavat konkreettista toivoa muutoksen mahdollisuudesta
• kaikille, jotka kokevat työn kuormittavuutta ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta
• raha- ja taloushuolien kanssa kamppaileville
• ihmisille, jotka kaipaavat konkreettisia esimerkkejä vaihtoehtoisista ja ekologisemmista elämäntavoista
• lukijoille, jotka pohtivat suhdettaan työhön, rahaan ja menestykseen sekä sitä, mitä ”hyvä elämä” tarkoittaa
• muutosta kaipaaville, jotka tarvitsevat inspiraatiota ja käytännön opastusta sen toteuttamiseen.

Rankka kutsumus -kirja sopii:

• hoitoalan opiskelijoille ja alalle aikoville, jotka tarvitsevat realistisen kuvan alan haasteista
• terveydenhuollossa jo työskenteleville, erityisesti sairaanhoitajille, jotka kaipaavat vertaistukea ja työkaluja omien rajojen asettamiseen
• terveydenhuollon päättäjille ja johtajille, jotka haluavat ymmärtää kentän ongelmia ja saada kehitysehdotuksia
• hoitoalan työntekijöiden läheisille, jotka haluavat ymmärtää paremmin alan kuormittavuutta
• yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneille, jotka haluavat ymmärtää naisvaltaisten alojen ja kutsumusammattien problematiikkaa.

 Kirjoja voi tilata TÄÄLTÄ.

Tahdotko takapihallesi linnunlaulua, metsien huminaa ja luonnonrauhaa? Silloin sinun pitää ymmärtää kaavoituksesta ainakin nämä asiat

Joka tuutissa puhutaan sote-uudistuksesta ja kaikki huomio tuntuu menevän siihen. Samaan aikaan tehdään isoa ympäristöhallinnon muutosta. Ohjataanko kaikki huomio soteen jotta maakuntauudistuksen tuomat vaarat ympäristölle jäisivät vähemmälle huomiolle?

Nykyhallitus on suorastaan vastenmielinen. Se on vienyt monia asioita huolestuttavaan suuntaan. Kuinkahan tässä kaikessa käy?

Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt animaation siitä millä tavalla tuleva maakuntauudistus mullistaa Suomen ympäristöhallinnon.

WWF tiedottaa asiasta näin: Ympäristö kärsii, jos maakuntauudistus menee läpi nykymallisena. 
 **
Maakuntauudistuksen myötä ympäristövalvontaa ja valitusoikeuksia heikennetään ja säädöksiä puretaan. Tulee olemaan yhä vaikeampi seurata, ketkä päätöksiä tekevät, onko heillä sidonnaisuuksia ja ketkä heitä lobbaavat.

Tärkeää on tiedostaa, että näiden muutosten myötä vastuu valvonnasta ulkoistetaan kansalaisille – kyllä, sinulle! - ja kansalaisjärjestöille. Jos me emme ole tarkkana, luonnonvaroja hyödynnetään vähemmällä valvonnalla ja vahingot ovat korvaamattomat.

Kansalaisten olisi hyvä tiedostaa tämä tuleva ”roolinsa”. Yksittäisten ihmisten on perehdyttävä moniin asioihin ja jaksettava pitää tärkeitä asioita esillä julkisuudessa.

Tässä vielä nosto Nokian luonto -lehteen tekemästäni artikkelista:

Tahdotko takapihallesi linnunlaulua, metsien huminaa ja luonnonrauhaa?
Silloin sinun pitää ymmärtää kaavoituksesta ainakin nämä asiat.

• Elinympäristöllä on ihmisen hyvinvoinnille suuri merkitys ja sen käyttöä ohjataan kaavoituksella. Kaavoitus on ympäristön tilaan vaikuttavaa politiikkaa. Politiikka ohjaa kenen ehdoilla toimitaan.
• Kaupungin maat ovat kuntalaisten omistamia. Kaavoituksella voidaan turvata arvokkaat alueet tai tuhota ne. Kaavamääräykset antavat suuntaa, miten alueita käytetään ja miten luonnonarvot voidaan säilyttää.
• Kunnan asukas on oman elinalueensa asiantuntija. Asukkaat tietävät esimerkiksi missä mikäkin eläin tai kasvilaji elää ja heillä on sellaista tietoa ja ymmärrystä alueensa ympäristöstä ja luonnosta, jota kaavoittajalla ei ole. Ne tuhoutuvat kaikessa hiljaisuudessa, jos sinä et anna paikallistuntemustasi käyttöön.
• Laki turvaa jokaiselle perusoikeuden osallistua, saada tietoa ja vaikuttaa omaa ympäristöä koskevaan päätöksente­koon ja sen valmisteluun. Tätä oikeutta kannattaa käyttää.
• Osallistumisoikeutta ei ole rajattu asuinkuntaan. Osallistumalla saat tuoda mielipiteesi esille esimerkiksi naapurikunnan alueella vireillä olevaan kaavahankkeeseen, jolla voi olla vaiku­tusta omaan ympäristöösi.
• Kunnan kaavoituksesta saa tietoa kunnan kaavoituskatsauksesta, kaavoitusohjelmasta ja maankäyttöohjelmasta sekä kunnan viralliselta ilmoitustau­lulta, mutta se edellyttää aktiivista seurantaa. Voit ottaa yhteyttä myös kuntasi kaavoitusyksikköön.
• Kunnan tulee vähintään kerran vuo­dessa laatia kaavoituskatsaus, jossa kerrotaan lähiaikoina vireille tulevat kaavahankkeet. Suositeltavaa on, että kaavoituskatsaus jaetaan joka kotiin, ja se on saatavissa esimerkik­si kunnan palvelupisteestä.
• Kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen ja lautakunnat jäsenet käyttävät keskeistä valtaa keskeisissä kaa­voitusta koskevissa päätöksissä. Kunnan viranhaltijat, esimerkiksi ympäristöpäällikkö, toimivat kunnanhallituksen ja lautakuntien esittelijöinä ja valmistelevat päätös­esitykset.
• Ole heihin yhteydessä. Päätöksistä pitää saada keskustelua ja perätä luottamushenkilöiltä vastuuta. Kerro heille millaisessa ympäristössä ja arvomaailmassa haluat elää. Kukaan ei ole ajatustenlukija.
• Kuntalaisena voit tehdä kaavoitusaloitteita ja ehdotuksia suunnitteluperiaatteiden kehittämiseksi.
• Kirjoita mielipidekirjoituksia lehtiin tai ”someta”, nosta esiin asioita, jotka katsot tärkeiksi. Vaikuta!
• Älä oleta, että joku muu tekisi jotain. Meitä pitäisi olla vapaaehtoisten armeija, jotka seuraisivat suunnitelmia ja kaavoitustilanteita. Jokaisen vastuulla on puuttua epäkohtiin, ei vain pienen porukan.
• Yksittäiset henkilöt ja vapaaehtoiset yrittävät vaikuttaa asioihin, kun oma työpäivä on ohi ja lapset saatu nukkumaan. Vastapuolella toimivat lakipykälien asiantuntijat virka-aikana ja valtion varoilla.
• Saat apua muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitosta ja sen paikallisyhdistyksiltä sekä muilta luonnonsuojelujärjestöiltä. 
• Tue luonto- ja ympäristöyhdistysten toimintaa ja liity niiden jäseniksi. 
• Voit pyytää yhdistyksiä järjestämään esimerkiksi kaavoitusaiheesta ja lainsäädännöstä koulutusta.

Lähteet:

Nokian luonto –lehti 1/2018

Suomen luonnonsuojeluliiton kaavoituskoulutuspäivä 9.12.2017

Osallistun kaavoitukseen, Kuntalaisen opas, 2016 Merja Halliseva-Soila (toim.)

Jos sinulla on äänioikeus, käytä sitä!

Kurjella ja luonnolla ei ole äänioikeutta, joten käytä sinä äänesi luonnon hyväksi.

Tutustu puoluepoliittisesti sitoutumattoman Suomen luonnonsuojeluliiton vaaliteeseihin ja äänestä eduskuntavaaleissa sellaista ehdokasta, joka on sitoutunut edistämään terveellistä, turvallista ja monimuotoista elinympäristöä, vapaiden virtojen suojelua, turpeen polton lopettamista, kaivostoiminnan kestävyyttä ja ympäristöhallinnon säilyttämistä.