Tarvitsemme enemmän hyviä uutisia

 

Tämä sarjakuva kiteyttää hyvin mitä yleensä tunnen, kun seuraan uutisointia. Turhauttaa suunnattomasti, kun päättäjät eivät tee tarpeeksi luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Siksi en ollut uskoa korviani, kun kuuntelin uutisia keskiviikkona. Piti oikein miettiä onko aprillipäivä vai mätäkuu, kun ensiksi ilmoitettiin, että EU-parlamentti vaatii tiukkaa lainsäädäntöä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Kolmasosa Euroopan pinta-alasta tulisi palauttaa luonnontilaiseksi ja EU-jäsenmaiden tulisi asettaa tiukat suojelutavoitteet metsille ja välttää avohakkuita. Että sellainenkin päivä tuli, että avohakkuiden välttämiseen kehotetaan. Kukapa olisi uskonut.

Heti perään kerrottiin toisesta toivoa antavasta uutisesta, että susien määrä on kasvanut.

Tulisipa muutos parempaan nopeammin kuin pessimistisenä kuvittelen siinä menevän ja hyviä uutisia tulisi useammin kuin harvoin.

 

On olemassa sellainen sanonta, että jos ihmiset keskittyisivät elämän todella tärkeisiin asioihin, tulisi pula onkivavoista ja sienimetsistä.

Jos ihmiset keskittyisivät elämän todella tärkeisiin asioihin, luonnon kirjon vaaliminen ja kestävästi eläminen olisi osa normaalia arkeamme. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on jopa isompi kysymys kuin ilmastonmuutos. Luontokadon hillitsemiseksi tarvitaan iso asennemuutos.

Yle Areenalla on katsottavissa Pelastakaa mehiläiset -dokumentti. Siinä näytetään kuinka omassa toiminnassa on muutoksen siemen. Jokainen voi auttaa mehiläisiä ja luontoa hyvin yksinkertaisilla tavoilla. 

Eliölajit tarvitsevat sopivia elinympäristöjä. Tankkaus- ja varapaikkoja tarjoava elinympäristö ehkäisee sukupuuttoja. Kukkaketoja voi luoda kaupunkeihin, omalle pihalle ja parvekkeille. Parasta siinä on se, että parempaa syntyy vähemmällä vaivalla: jättää vain nurmikkonsa – tai edes osan siitä – leikkaamatta.

Tässä aiheeseen liittyviä ajatuksiani vuosien takaa:

”Omakotitalossa asuessani työskentelin keskimäärin kuusitoista tuntia eli kaksi kahdeksan tunnin työpäivää kesässä nurmikkoni parissa, eikä pihani edes ollut kovin suuri. Kaksi kesäpäivää tein jotain epämieluisaa. Mietin, kuinka paljon arvostin vapaapäiviäni varsinkin kesällä. Tajusin, että jos joku sanoisi minulle: ”Nyt voit ajaa koko kesän nurmikkosi yhteen putkeen, eikä se enää loppukesästä kasva ja ole vaivoinasi”, se tarkoittaisi, että minun pitäisi ajaa koko viikonloppuvapaani nurmikkoa. (…)

Olemme oppineet, että lyhyeksi ajettu pihanurmi on siisti ja kaunis. Kauneus on kuitenkin muuttunut tämän katsojan silmässä. Minusta nurmikot ovat rumia. Ne ovat täysin epätarkoituksenmukaisia. Tuntuu aivan hullulta tuhlata aikaa tuottamattomaan, luontoa köyhdyttävään toimintaan ja valittaa kiirettä ja väsymystä. Kannamme ruokaa kaupasta selkä vääränä ja valitamme ruoan kalleutta, mutta emme vaihda nurmikkoa kasvimaahan. Ihmiset investoivat yhä enemmän rahaa ja aikaa pihoihinsa, mutta samaan aikaan ne ovat yhä harvemmin luonnon kannalta toimivia tai edes ihmisille tuottavia. (…) En siis perustanut nurmikkoa, vaan ripottelin kukkien siemeniä rakennustöiden jäljiltä paljastuneeseen maahan. Kukkaniittyni tarvitsee viikatetta vain kerran kesässä, ja se on henkeäsalpaavan kaunis. Se houkuttelee perhosia, hyönteisiä ja pölyttäjiä. Olen istuttanut paljon luonnonvaraisia kasveja, mutta myös perennoja, puita ja marjapensaita. Mitä enemmän olen istuttanut, sen enemmän olen saanut pihaani luontoa ja eläimistöä.”  Ote Irti oravanpyörästä -kirjasta

Tee siis helppo luontoteko: älä tee mitään, anna nurmikkosi kasvaa ja ota iisisti.⚘⚘

Kesävinkkejä:

Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys järjesti 19.5.2021 webinaarin aiheesta "Miten suojella metsäluontoa?" Webinaarissa kuultiin tietoa ja käytännön ohjeita kaikille metsäluonnon suojelusta kiinnostuneille. Asiantuntijat kertoivat metsien suojeluvaihtoehdoista sekä luonnon monimuotoisuuden edistämisestä myös ilman suojelustatusta. Tallenne ja tilaisuuden materiaalit löytyvät täältä: https://www.sll.fi/jyvaskyla/2021/05/27/miten-suojella-metsaluontoa-webinaari-katsottavissa-tallenteena/

**
Onko talouskasvusta irtautuminen mahdollista? Miten ympäristöhaitat tulisi hyvittää? Millaisia tunteita ilmastonmuutos ja luontokato meissä herättävät, ja voiko nuo tunteet kääntää voimavaraksi? Esimerkiksi näihin ympäristökysymyksiin etsitään ratkaisuja Jyväskylän Kesän puheohjelmassa. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, ja keskusteluita voi seurata suorana myös verkossa. Puheohjelma löytyy osoitteesta: https://jyvaskylankesa.fi/2021/05/14/yli-30-asiantuntijavierasta-jyvaskylan-kesan-puheohjelmassa-ratkotaan-ymparistokysymyksia/ 

 

Nurmikko vs. ruoka

Tähän aikaan vuodesta moni katselee pihaansa miettien, että sille pitäisi tehdä jotain. Puutarhaharrastus lisää Suomessa suosiotaan, mutta monille pihanhoito on sama kuin nurmikonleikkuu. En löytänyt tilastotietoa kuinka paljon Suomessa on nurmikoita mutta selvää on, että yhteenlaskettuna niitä on tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita.

Nurmikko ei tarjoa eläimille ja eliöille suojaa eikä ruokaa. Nurmikko ei tarjoa ihmisillekään muuta kuin velvollisuudentuntoista urakointia parin viikon välein. Nurmikot köyhdyttävät elinympäristöjämme. Elämme aikoja, jolloin avohakkuut, asutus, teollisuus, tiet, radat, louhokset ja muut hankkeet valtaavat kokoajan luonnolta elinsijaa. Eliölajit uhanalaistuvat ja populaatiot pienenevät. Samaan aikaan ostamme yhä kalliimpaa väkilannoittein ja myrkyin kasvatettua ruokaa valtamerien takaa kuljetettuna. Sen vuoksi meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota pihoihimme.

Mitä muuta ne voisivat olla kuin nurmikkoa? Löytyisikö pihastamme edes muutamaa neliötä yrttimaalle tai kasvimaalle ja enemmän tilaa kauniille kukkaniitylle ja luonnonvaraisille kasveille?
Pienillä piharatkaisuilla voimme lisätä sekä luonnon että omaa hyvinvointia. Mitä vähemmän pihoissamme on nurmikkoa, sen enemmän siellä on elämää: lintuja, perhosia, sammakoita, sisiliskoja, leppäkerttuja, heinäsirkkoja, siilejä. Ja iloa!

Miten onnelliseksi voimme tuntea itsemme, kun ripustamme pihapuuhumme linnunpöntön ja sille on heti tarvitsija. Miten etuoikeutetulta voimme itsemme tuntea, kun saamme seurata sinitiaisen tai kirjosiepon pesän rakentamista ja poikasten ruokkimisen vaiheita tai kun perhosparvi löytää istuttamamme kukkapenkin tai rakentamamme perhosbaarin.  Miten osaavaksi voimme itsemme tuntea, kun osaamme kasvattaa itsellemme jotain syötävää!

Puutarhan hoitaminen on rentouttavaa ja auttaa meitä palaamaan juurillemme. Mikä nautinto on upottaa sormensa multaan ja kasvattaa omaa ruokaa! Pihan monimuotoisuuden lisääminen auttaa meitä elämään ympäristötietoisemmin ja tekemään konkreettisia tekoja luonnon puolesta.

Yhä useampaa huolestuttaa ruoan turvallisuus. Onko ruokamme kasvatettu puhtaasti ilman myrkkyjä? Omassa pihassamme saamme määrätä ruuantuotannon säännöt. Muutaman neliön kokoinen kasvimaa on verraton juttu. Sen sijaan että ruokaa kuljetetaan satoja kilometrejä edestakaisin viljelijältä kauppaan ja kaupasta kotiin, voi kerätä pihaltaan tuoretta - ja todella hyvän makuista satoa.

Onko pihassasi luonnonvaraisia kasveja? Tarkastele pihaasi uusin silmin. Tutki pihasi kasvilajeja, lainaa kirjastosta kasvio ja hyönteisopas ja katsasta mitä kaikkea pihaltasi löytyy. Onko pihallasi suojaa, ruokaa ja vettä, joka tarjoaa eri eliölajeille edellytyksiä lisääntyä? Pientä allasta, jossa linnut voivat peseytyä, sadevesitynnyri rännin alla (jossa on aina joku kalikka pystyssä, jota pitkin eläimet pääsevät turvallisesti veden ääreen juomaan ja peseytymään), siementäviä kasveja, marjoja, hedelmiä, siitepölyä, risukasoja, pensaita, pönttöjä, ikivihreitä puita, lehtipuita? Kaikki, mikä rikkoo nurmikon monotonisuuden, on muutos parempaan suuntaan.

”Mitä kaupunkilainen voi tehdä ja kasvattaa?”, joku kysyy. Vaihtaisitko osan huonekasveistasi ruokakasveihin? Ikkunalaudalla tai parvekkeella on otolliset paikat kasvattaa niin monivuotisia kuin yksivuotisia hyötykasveja. Perhoset löytävät korkealla parvekkeillakin kasvavat keittiöyrtit. Kannattaa myös tutustua Kaupunkiviljelyn sivustoihin.

Kun vaihtoehtoiselle pihanhoidolle antaa pikkusormen, se saattaa seuraavina vuosina viedä koko käden, niin hauskaa se on. Kasvimaa ja kukkapenkki laajenevat, linnunpönttöjä tulee lisää. Pian rakennetaankin jo lepakonpönttöä ja siilille talviasuntoa. Miten ihanaa olisi, jos olisi tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita monimuotoisia, rikkaita pihoja, joissa asuu onnellisia ja iloisia ihmisiä ja kaikki se luonnon lajirikkaus.