Keskiviikkokolumni:Seuraa iloasi!

Eräässä tarinassa kerrotaan egyptiläisistä munkeista, jotka asuivat satoja vuosia sitten autiomaassa vaatimattomissa ja eristäytyneissä oloissa. Kaksi munkkia nimeltään Theodore ja Lucius halusivat lähteä luostarista katsomaan ja kokemaan maailmaa, mutta koska he olivat antaneet lupauksen viettää elämänsä mietiskellen ja tutkiskellen uskontoaan, heidän ei ollut mahdollista lähteä.

Tyydyttääkseen vaellushalunsa he oppivat irvailemaan kiusauksilleen siirtämällä matkansa tulevaisuuteen. Kun kesä tuli, he sanoivat toisilleen: “Lähdemme talvella.” Kun talvi tuli, he sanoivat: “Lähdemme kesällä.” Tätä jatkui yli viisikymmentä vuotta, eivätkä he koskaan jättäneet luostaria tai rikkoneet valaansa.

Useimmat meistä eivät ole koskaan tehneet tällaisia ​​lupauksia, mutta päätämme elää irvaillen itsellemme. Haaveilemme elävämme sitten joskus toisin, tekevämme aikomiamme asioita, aloittavamme uudenlaisen elämän, mutta käytämme erilaisia tekaistuja syitä siihen, miksi meidän on jatkettavaa elämää aivan kuten tähänkin asti. Ne ovat verukkeita, jotka ikään kuin oikeuttavat tämänhetkisen elämämme muuttumattomuuden, vaikka tahtoisimmekin elämäämme muutosta.
Haluaisimme tehdä uusia asioita tai joitain asioita toisin, mutta aika ei koskaan tunnu sopivalta. Maailma on täynnä erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, muttemme tee mitään. Takerrumme turvallisuudenhakuisesti vallitseviin olosuhteisiin, erilaiset tekijät kuten koti, työ tai lapset tarjoavat sopivia hidasteita. Niin elämä soljuu samaa rataansa ilman selkeitä tavoitteita päivästä ja vuodesta toiseen.

Koskaan ei tule sopivaa hetkeä, ellemme tee sopivaa hetkeä.  Muutos vaatii, että on valmis tarttumaan elämänsä ohjaksiin aktiivisesti eikä suostu menemään passiivisesti sinne minne hevonen vie.  Vaikka muutos, tavoite tai unelma olisi käytännön syistä mahdollista toteuttaa vasta vuosien kuluttua, elämänmuutos alkaa siitä hetkestä, kun lakkaamme keksimästä tekosyitä ja alamme tehdä suunnitelmia ja ajatella, että se todella voisi olla mahdollista.

Isot elämänmuutokset vaativat sen, että kohtaamme pelkomme nyt ja rakennamme asenteen, joka muuttaa elämää palkitsevammaksi. Kun elämä muuttuu palkitsevammaksi, se taas tekee kaikesta paljon helpompaa, jolloin elämän palkitsevuus kasvaa entisestään. Tätä kutsutaan positiiviseksi rebound-ilmiöksi.

Se, millainen käsitys meillä on elämästä, määrittelee meidät. Jos olemme tyytymättömiä ja pettyneitä, jotain on mennyt arvoissamme ylösalaisin.  Ei ole mitään syytä jatkaa olotilaa, joka ei tuota iloa tai johon ei ole tyytyväinen. Vaihtoehtoja on silloin kaksi. On joko tehtävä elämänmuutos, joka tuo elämään iloa tai on jäätävä nykyiseen tilanteeseen, mutta on vaihdettava asennetta kaikkeen. On painotettava sivuun unohtuneita hyviä elementtejä, joita haluaa elämäänsä lisää. On keskityttävä siihen, mitä elämäänsä haluaa, ei siihen, mitä ei halua.

Mytologi, kirjailija Joseph Campbell on sanonut: “Meidän täytyy olla halukkaita hankkiutumaan eroon suunnittelemastamme elämästä, jotta voimme elää sitä elämää, joka odottaa meitä.”

Yhdeksän askelta kohti unelmaa

1. Luo niin suuri unelma kuin vain ikinä uskallat.
2. Kirjoita paperille tämän unelman yksityiskohdat.
3. Päätä päivämäärä, jolloin unelmasi toteutuu.
4. Rakenna välietappeja matkallesi päämäärään.
5. Tartu toimeen, vaikka matka näyttäisi kuinka pitkältä ja mahdottomalta.
6. Kysy itseltäsi toistuvasti: Viekö se, mitä olen juuri nyt tekemässä minut lähemmäksi unelmaani?
7. Keskity pelkästään asioihin, jotka vievät sinua kohti päämäärääsi.
8. Vältä ihmisiä, jotka hidastavat matkaasi epäilemällä sinua ja unelmaasi.
9. Ole valppaana. Katsele ympärillesi ja ole valmiina tarttumaan tilaisuuteen, joka tiellesi ilmestyy.

-Steve Veltkamp-

Pidä kiinni unelmastasi

Muuan pikupoika matkusti paikkakunnalta toiselle isänsä mukana, joka toimi hevosten kouluttajana.

Eräässä monista kouluista, joita poika kävi, opettaja pyysi oppilaita kirjoittamaan aineen tulevaisuuden unelmastaan.

Poika kirjoitti aikovansa hankkia oman hevostilan, joka on täynnä palkintohevosia. Tilalla on laajat vihreät laitumet, siistit tallit, isot ladot ja kartano järven rannalla.

Opettaja ojensi aineen takaisin ja sanoi: "Kirjoita tämä uudestaan jotta saat paremmin arvosanan kuin nelosen. Tämä on aivan epärealistinen sinun kaltaisellesi pojalle." Poika puhui asiasta isänsä kanssa. Isä kehotti poikaa tekemään niin kuin itse haluaisi, mutta muistutti, että jos hän ei kirjoittaisi uutta ainetta, sillä olisi omat ikävät seurauksensa.

Seuraavana päivänä koulussa poika ojensi opettajalle saman aineen ja sanoi: "Olen päättänyt, että minulle riittää aineesta nelonen, mutta aion PITÄÄ unelmani."

Vuosia myöhemmin tuo poika toteutti täysin tuon unelmansa. Hänen nimensä on Monty Roberts, ja hän on tällä hetkellä maailman kuuluisin hevosvalmentaja, joka tunnetaan kutsumanimellä "Hevoskuiskaaja".