Rohkea voi olla vain silloin kun pelkää

On syyskuun alku eikä tunnu yhtään siltä, ennemminkin joltain elokuun puoliväliltä. Se harhauttaa ja saattaa aiheuttaa hankaluuksia kotitarveviljelijälle. Kuvittelee että onhan tässä ruhtinaallisesti aikaa ja yhtäkkiä onkin kylmää ja kosteaa.

Sunnuntaina olin taas sadonkorjuussa. Tällä kertaa keräsin etupäässä perunoita, härkäpapuja ja valkosipuleita mutta myös ihan kaikkea mitä matkan varrella vastaani tuli. 

Keväällä oli kuuma kun istutin härkäpapuja. Väsyneenä kylvin ukko- ja savitaipalelaista härkäpapua vahingossa samaan riviin. Nyt syksyllä mietin miten erottaisin lajikkeet toisistaan, kun varret olivat ihan samannäköisiä. Mutta eipä hätää, pikkujakkaralla istuessani ja papuja riipiessäni huomasin, ettei erehtymisen vaaraa ollut. Lajikkeet olivat vallan erivärisiä. Olin onnellinen ongelman ratkeamisesta ja rallattelin ääneen.

Huomasin rallattelevani edellispäivänä radiosta kuulemaani Lady Gagan ja Bradley Cooperin Shallow-biisiä (= Pinnallinen). Korvamato eli musiikki soi päässäni: “Are you happy in this modern world?” (Oletko onnellinen tässä modernissa maailmassa?)

En elä liian modernissa maailmassa ja juuri siinä sadonkorjuun hetkellä olin valtavan onnellinen. Koppakaupalla saa iloa, ihmetystä ja riemua, kun:

• kimalaiset eivät välitä ovatko yrtit kasvissa vai korissa vaan tulevat yhtäkaikki keräämään niistä mettä.
• luteita on vaikka minkälaisia hienoja (ylläolevan kuvan luteen nimeä en ole selvittänyt, onko se luteen nymfi? Alempi kuva on veriluteista joka nimestään huolimatta nauttii ravinnokseen kasvien nesteitä).
• haukanpoikanen kimittää taivaalla. Välillä kimitys yltyy, kun poikanen tapaa emonsa taivaalla.
• keltiäiset ovat rakentaneet kertakaikkisen hienon pesän kookospähkinän kuoren alle. Ostin vuosia sitten kookosjäätelön, joka oli kookospähkinän puolikkaassa. Laitoin kuoren kompostiin mutta se ei ollut käsittelystä moinansakaan. Kuori oli melkein samanlainen kuin sen sinne laittaessani, joten sijoitin sen kasvimaalle löytämäni keltiäisten pesän viereen merkiksi, etten vahingossa häiritse muurahaisten elämää kun touhuan kasvimaalla. Nyt vilkaisin pähkinän alle. Härregyyd, en ollut uskoa silmiäni. Koko pähkinän puolikas oli TÄYNNÄ pieniä valkoisia munia. Nostostani aiheutui suunnaton kuhina. Siinä millisekunnissa laitoin kuoren takaisin. Olipa juttu ja uskomattoman hieno näky! Tuollaisella ”ilon sadonkorjuulla” menee jo pual vuotta. Vaikka niin tekisi mieleni vilkaista sinne uudestaan – munia oli tuhansia ja taas tuhansia hienossa pähkinän muotoisessa keossa – en katso. Elämisen rauha täytyy olla kaikilla.   
• kuuntelee heinäsirkan siritystä, tiaisparven tiititystä niiden kulkiessa pihan poikki, närhipoikueen mainioita kiljaisuja ja laulujoutsenten lentoharjoitusten läpätystä. Silloin unohtaa (hetkeksi) typerät luonnossa häiriötä aiheuttaneet Venetsialaiset, metsästäjät, irrallaan juoksevat koirat ja ties mitkä ihmisen suuruudenhullut aikeet.

Sillä hetkellä ainoat ”murheeni” ovat vadin pohjalle joutuneet mustamuurahaiset, jotka eivät ymmärrä hyviä aikeitani auttaa ne turvaan vaan ne piiloutuvat papujen alle. Leppäkertut ja luteet ovat helppoja pelastettavia, ne tarttuvat heti ojennettuun sormeen, mutta muurahaiset ja hämähäkit vilistävät täysillä piiloon.

Entä mitä teen kaikille itsekseen levittäytyneille valkosipulivauvoille? Multaisia ne ovat, mutta jos haluat Aleksandra-valkosipulinalkuja, täältä tulisi postikulujen hinnalla. Kylvä nyt syksyllä ennen lumentuloa maahan niin saat ensi vuonna isoja sipuleita. Tai pese mullasta ja syö ne. Tai älä pese. Arkkiatri Arvo Ylppö oli sitä mieltä että lapsen on hyvä syödä lusikallinen multaa aika ajoin, se parantaa vastustuskykyä. (Olen ikuinen lapsi.)

Siis jos haluat pikku solo-sipuleita, lähetä nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi osoitteeseen kdvalkosipuli(at)gmail.com, niin saat automaattisen vastausviestin, jossa on kasvatusohjeet ja maksutiedot. Anna samalla osviittaa haluatko sipuleita paljon vai vähän (esim. alle vai yli sata).

Lauantaina juhlittiin Suomen luonnon päivää mutta tosiaan myös niitä Venetsialaisia. Suomen luonnon (päivän) kunniaksi Venetsialaiset saisi kieltää. Kun vastarannalla kahden kilometrin päässä aloitettiin ilotulitus, aloittivat laulujoutsenet, harmaahaikarat, kurjet ja hanhet varoitus- ja hätähuutonsa. Koirat räjähtivät haukkumaan pitkin niemiä ja notkoja (joka lisäsi taas dominoefektinä luonnoneläinten kärsimystä). Lepakotkin kaikkosivat puoleksi tunniksi muille maille. Lepakkodetektori oli avoimen ikkunan äärellä, kun tein ruokaa. Ihmettelin mikä helkkarin sota oli alkanut. Tällä kertaa ei ollut metsästäjien aiheuttamaa sotaa. Ilotulituksen nimeksi sopisi paljon paremmin mielipahapommitus. 

Sain viikonloppuna tekstarin, joka jäi pidemmäksikin aikaa pohdituttamaan. Aihe oli sellainen jota ei tekstarein edes kannattaisi yrittää käsitellä. Erään hoitajan työkaveri oli vaihtanut työpaikkaa ja työpaikkaansa tyytymätön hoitaja tuumi: ”Raha antaa jännästi mahdollisuuksia. Minäkin eläisin rohkeasti, jos olisi paljon rahaa. Voisin toimia tärkeiksi katsomieni asioiden eteen ilman, että tarvitsee pelätä työpaikan tai toimeentulon puolesta.”

Kun vastasin, että olisi paremminkin keskityttävä pieniin kuluihin kuin isoihin tuloihin, hän vastasi: ”Vähällä rahalla voi toimia, mutta isompi määrä antaa paaaaljon enemmän pelivaraa ja se tuo varmuutta.”

Vitsi on kuitenkin juuri siinä, että jos on paljon rahaa, ei tarvitse rohkeutta. (Rohkea ei ole myöskään ihminen, jolla on ase kädessään.) Rohkea voi olla oikeastaan vain silloin kun pelkää. Mutta pelkojaan ei saa pelätä liiaksi, koska pelot kertovat siitä mitkä asiat ovat tärkeitä. Pitää uskaltaa toimia välittämättä epävarmuudesta. Rikasta elämää voi elää olematta raharikas. Elämän rikkautta ei saa millään rahalla, vaikka kuinka yrittäisi.

Asioita joita ei voi rahalla ostaa:

1. käytöstapoja

2. moraalia

3. kunnioitusta

4. luonnetta

5. tervettä järkeä

6. luottamusta

7. kärsivällisyyttä

8. tyyliä

9. rehellisyyttä/suoraselkäisyyttä

10. rakkautta

Shallow-biisiin palatakseni, ihmiset ovat varmaan niin keskittyneitä siihen epäolennaiseen asiaan onko laulun esittäjillä rakkaussuhde, että biisin tärkeä sanoma unohtuu: Are you happy in this modern world? Oletko onnellinen tässä modernissa maailmassa?

Jos et ole, tee jotain muuttaaksesi sitä. Älä jää odottamaan että taivaasta tipahtaa ratkaisu vaan ole aktiivinen. Kiinnitä huomiota rahan- ja ajan käyttötottumuksiisi ja mieti mikä vie ne. Mihin olet tyytyväinen ja mihin et, sitten tee korjaustoimenpiteitä ja etene askel askeleelta kohti mielekkäämpää elämää. Ei tarvitse olla joko tai -asetelmaa, vähän tai paljon, rahallisesti köyhä tai rikas, yksin tai porukassa. Mustavalkoisen ääripäiden välistä löytyy monenmoista tapaa ja ratkaisua luoda elämästään mielekkäämpää. Asiat eivät mullistu päivässä mutta jos joka päivä tekee jotain pientä edistääkseen asioita, on vuodessa, kahdessa tai viidessä asiat jo paljon mielekkäämmällä mallilla.

Sunnuntaina vietettiin Tietokirjallisuuden päivää. Juuri ilmestyneessä Toinen tie -(tieto)kirjassani kerron mitä kaikkea tietokirjallisuus ja tietokirjailijan elämä voi olla. Tietokirja oli minulle pitkään mystinen käsite. Luen parhaillaan useita tietokirjoja, joista tässä muutamia:

Taloutta voi kyseenalaistaa ja ajatella uudestaan tutustumalla kääntäjä-kirjailija Eeva Talvikallion Elävä talous: yhteisen tulevaisuuden toimintaopas -kirjaan. Kuinka ymmärrämme "talouden" ja sen keskeiset ulottuvuudet, kuten "työn", "markkinat", "omistamisen" tai "sijoittamisen"? Taloutta voi ymmärtää ja harjoittaa monin eri tarvoin ja parantaa sen kautta yhteistä hyvinvointia rajallisella planeetalla.

Ote Elävä talous -kirjasta: ”Elävän talouden tavoite on ymmärtää, kuinka tehty työ palvelee oman hyvinvoinnin eri osa-alueita, joiden tasapainosta kokonaisvaltainen hyvinvointi riippuu, ja kuinka se vaikuttaa toisten ihmisten, muiden olentojen, yhteisten elinympäristöjen ja koko elonkehän hyvinvointiin. `Hyvä yhteinen toimeentulo´ tarkoittaa vähintäänkin sitä, ettei elollisille olennoille elintärkeitä yhteisiä elinympäristöjä tuota elinkelvottomiksi. Jos töitä paiskitaan aina vain ankarammin, jotta voitaisiin kuluttaa aina vain enemmän, käy juuri päinvastoin: hyvinvoiva elämä maapallolla käy monille yksilöille ja lajeille – mukaan lukien ihmiselle – mahdottomaksi.”

Hauska sivuanekdootti: Eeva mainitsee minut kirjassaan sivulla 105. Minä puolestaan mainitsen hänet Toinen tie -kirjassa sivulla 307.

Tietokirjassa Jos hyönteiset katoavat, Anne Sverdrup-Thygeson kirjoittaa biologi Edward Wilson lanseeraamasta biofilia-käsitteestä – rakkaudesta elävää elämää kohtaan:

”Wilsonin mukaan piirre on kehittynyt ja vahvistunut evoluution myötä, koska läheinen suhde luontoon parantaa ihmisen selviytymismahdollisuuksia. Jos huomasit kukat, saatoit löytää niiden hedelmät joitakin viikkoja myöhemmin. Ja jos tunsit hyvin lajit, jotka pystyivät vahingoittamaan tai tappamaan sinut, selviytymismahdollisuutesi kasvoivat.”

Tietokirja jota luen hitaasti ja nautiskellen on ystäväni Vesa Luhdan kirjoittama Lumottu Inarin Lappi. Muistutan väliinsä aika tavalla vanhan metsän asukkia töyhtötiaista: en juuri lähde omaa metsää kauemmas ylittämään aukeita tai vesistöjä. Siksi on ihastuttavaa tehdä nojatuolimatkoja. Ei tarvitse matkustaa mihinkään - muuten kuin mielessään. Vesan teos on todella hieno ja täynnä ihmeellisiä tarinoita ja käsittämättömän kauniita Martti Rikkosen ottamia kuvia. Kirjasta kertoo paljon se, että se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1997 ja siitä on vuosien ajan kysytty uutta painosta. Vesa on taiteillut samojen probleemien kanssa kuin jokainen kirjailija: mistä saada rahoitus teoksen kirjoittamiseen ja teoksen ajantasaistamiseen. Onneksi rahoitus järjestyi.

Naurattaa muisto, kun Vesa lähetti minulle kesällä tekstiviestiä Inarin erämaista, hän kertoi kiivenneensä vaaran laella olevan ikimännyn latvaan löytääkseen matkapuhelimelle kenttää.

Hänen kirjansa alkaa sanoilla:

 ”Ne hetket, jotka saa viettää tämän pallon pinnalla, kannattaa käyttää hyvin.”

Lukijakirjeeseen vastailua: "Olen tekemässä kaarinadavisit..." - ja muutama asia mietityttää.

Lukijakirje: ”Moi,

Kiitos kirjoistasi ja blogistasi.

Olen tekemässä kaarinadavisit ja olen nyt siinä vaiheessa, että hoitotyötä teen enää niin vähän kun on ihan pakko. Asun kaupungissa mutta kuivanmaan metsämökki on ostettu ihan läheltä ja ensimmäinen kesä mökillä lähestyy. Metsä mökin ympärillä on talousmetsää, kuusia ja mäntyjä, paljon mustikoita ja puolukoita. Siinä kasvit jotka tässä vaiheessa tunnistan, opittavaa siis riittää :)

Alueella on nähty kyykäärmeitä. Miten kyykäärmeiden kanssa yhteiselo onnistuisi? Voinko jotenkin ympäristöä tuhoamatta vaikuttaa siihen, ettei käärmeet etsiytyisi tontille. Mökkitontti ei ole iso, pihassa on kanervan (?) varpuja ja mustikkaa ja puolukkaa ja puita. Jonkun verran kiven koloja piilopaikoiksi. Minulla on pieni koira ja ei niin pieni lapsi, tämän vuoksi asia askarruttaa. Ovatko kyyt paikkauskollisia, onko niillä iso reviiri, töminää aistiessaan pyrkivätkö ne lähtemään kauemmaksi ja välttelemään pihapiiriä?

Lisäksi minua mietityttää voiko metsämökillä kasvattaa mitään syötävää maassa? Onko maakellarin rakentamisessa tasamaalle järkeä?

Kaikkea hyvää sinulle! Arvostan tekemääsi työtä luonnon hyväksi. Tehty hyvä kasvaa ja leviää, esimerkilläsi rohkaiset muita tekemään elämässä valintoja, jotka suojelevat luontoa.”

**

Vastaus: Hei,

kiitos viestistäsi ja sanoistasi.😄 💙

Hienoa, että olet tekemässä muutoksia elämääsi jos et ole tyytyväinen siihen nykymuodossaan. Koetan aina tähdentää soveltamista. Tärkeintä olisi löytää omannäköisensä elämänmuoto ja -tapa, ei kannata ”kloonata” minun elämänmuotoani, he he, vaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka itsellä toimivat. Mutta jos on todennut, että todella haluaa kaarinadavisoida (verbin määritelmä heh he), niin siitä sitten vaan... Se on ennen kaikkea mielentila eikä ulkoiset olosuhteet.  😜

Kannustan opiskelemaan kaikenlaista. Ennen kuin miettisin kasvimaan tai maakellarin perustamista, käyttäisin vuoden kaksi luonnon ja esim. kasvilajien, maalajien ja maastoon tutustumiseen. Keräisin syötäviä luonnonyrttejä, marjoja ja sieniä. Aluksi kokeilisin säilömistä ostetuilla tuotteilla ja tutkisin onko se todella minun juttuni ja miettisin vaihtoehtoja. Ratkaisuja on niin monenlaisia. Maakellari on iso ja kallis projekti, rakensi sen mihin vaan. Moni tuote säilyy kylmiössä, kuivattuna, hapatettuna, huoneenlämmössäkin tai pakastettuna sen aikaa, kun pohtii elämänratkaisujaan, ja muutenkin.

Kasvatusohjeita + muuta löytyy blogini Usein kysytyistä kysymyksistä. 

Tähdellisintä mielestäni elämänmuutoksessa on perehtyä taloudenpitoonsa (ks. Irti oravanpyörästä vinkit omannäköiseen taloudenpitoon). Pelkästään raha-asioiden pohtiminen tuo niin suuria ahaa-elämyksiä, että elämä ja arvot muuttuvat sen myötä itsestään tasapainoisempaan suuntaan. Raha edustaa aikaamme ja valintojamme ja osoittaa onko kulutuksemme sopusoinnussa perimmäisten arvojemme kanssa. 

**

Käärmeistä: Olen ihan varma, että yhteiselonne onnistuu, kun olet noin ajattelevainen. Kulttuurissamme on jotain joka tekee ihmisistä käärmekammoisia. Johtuvatko perusteettomat pelot raamatuntarinoista (käärme karkotti paratiisista..), kauhuleffoista vai mistä? Ehkä enimmäkseen tiedonpuutteesta. Suomessa on ”kokonaista” kolme käärmelajia, joista vain yksi on myrkkykäärme. Vertailun vuoksi Meksikon Jukatanin niemimaalla käärmelajeja on 134, joista moni on vaarallinen.

Opiskelisin lisää käärmeistä. Käärmetietoutta olen koostanut TÄNNE.

Käärmeet tuntevat maan tömistelyn ja haistavat erittäin hyvin. Kyy pakenee ihmistä eikä suinkaan vaani tai aja ihmistä takaa. Liikun luonnossa paljon ja näen kyitä harvoin ja silloinkin usein vain vilahdukselta, kun käärme pyrkii täysillä pakoon.   

Opettelisin tunnistamaan kyyn, rantakäärmeen ja kangaskäärmeen sekä vaskitsan toisistaan. Paras tuntomerkki on pää: kyyn silmänterä on pitkä ja pystysuuntainen (=tiukka katse), muilla käärmelajeilla pyöreä (=kiltti katse). Lisäksi rantakäärmeellä on kellertävät päälaikut.

Yliajettu rantakäärme. Kellertävät päälaikut näkyvät selvsti. Yliajettu eläin on aina surkea näky.

Tutkisin ja tutustuisin ajan kanssa pihaani niin, että tiedän onko jossain käärmeiden vakituisia paikkoja. Jos on, antaisin niiden olla siellä omassa rauhassaan. Rajoittaisin oman kulkuni tietyille pihan alueille ja rauhoittaisin osia luonnolle. Minä ajattelen, että ihmisen ei tarvitse joka paikassa trampata vaan meitä olisi rajoitettava monessakin eri mielessä (tämä on eräitä kaarinadavisoinnin ydinajatuksia, heh). On meidän etumme, että elinympäristömme on luonnontilainen, on meidän etumme harrastaa itsekuria, on meidän etumme että luonnossa esiintyy kyykäärmeitä jne.

Jos tietää jonkun alueen olevan käärmeiden erityisessä suosiossa, kannattaa keskittyä askeleihinsa ja liikkeisiinsä. Kumisaappaat ja villasukat ovat maalla-asujan kelpo vakiovarustus.

Opettelisin ensiavun. Kun osaa toimia poikkeustilanteessa, voi jättää käärmeet aktiivisesta ajattelusta pois. Myös lapset kannattaa ohjeistaa (pelottelematta lapsia - tai käärmeitä) miten heidän on toimittava, jos käärme puree. Lapsille kannattaa siirtää omaksumansa käärmetietouden ja uudet asiat luonnontuntemusta ja taloudenhoitoa myöten.  

Ensiavun pääidea on saada verenkierto purema-alueella hidastumaan. Puremakohdan yläpuolelle (jos raajassa) voi laittaa kiristyssiteen, sellaisen joka hidastaa verenkiertoa, ei estä sitä. Rasitusta ja liikkumista on vältettävä ja hakeuduttava lääkäriin. Koiran kyynpuremaan ei enää suositella kyy(kortisoni)pakkausta vaan koira viedään eläinlääkäriin. Ensiapuohjeet ihmiselle ja koiralle löytyy netistä helposti googlaamalla.

Käärmeen kohdatessaan on keskityttävä pysymään rauhallisena, poistuttava itse paikalta ja annettava käärmeen olla. Tahallaan se ei ihmistä lähesty, ihminen on itse käytöksellään aiheuttanut käärmeen puolustusreaktion.

Perusteettomille peloille ei kannata antaa valtaa. Paljon suurempi riski kuin kyynpurema on joutua auto-onnettomuuteen ja silti sompaamme liikenteessä päivittäin. Jos pelolle, mille tahansa sellaiselle, antaa vallan, se vie mielen vääristyneille teille. Peloista olen kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ.

Toivottavasti nämä tiedot auttoivat alkuun. Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä elämänmuutokseen! Myös sinun esimerkkisi toimii muille rohkaisuna!  💚