Luonto-Suomen Kyy-ilta

Kuuntelin keskiviikkoiltana Yle Radion Luonto-Suomen Kyy-iltaa. Ohjelma oli tosi mielenkiintoinen (ja kuultavissa TÄÄLTÄ.). Fanitan Juha Laaksosta, hän puhuu luontoasioista hienolla tavalla. :) Tällä kertaa ohjelman vieraana oli kyy-asiantuntija ja luontokuvaaja Urpo Kosonen. Ohjelma ja keskustelu käytiin hienossa positiivisessa hengessä ja lähtökohta oli se, että käärmeet kuuluvat Suomen luontoon ja kyitä ei pidä tappaa.

On aina ilo kuunnella asiantuntijoita, jotka tuntevat asiat konkreettisen käytännönläheisesti. Urpo Kosonen valokuvaa käärmeitä maaten niiden keskellä. Kerran käärme on luikerrellut hänen nenänsä ja kameran välistä. Urpo Kosonen kertoi niin paljon arvokasta tietoa kyykäärmeistä, että olisi sääli, jos se katoaisi radioaaltoina eetteriin tai jäisi Yle Areenan uumeniin, joten tässä pitkähkö yhteenveto Luonto-Suomen Kyy-ilta-ohjelmasta: 

Kyykannat ovat laskusuunnassa johtuen muun muassa tehometsätaloudesta, maansiirtotöistä, moottoritielinjauksista, liikenteestä ja suolistoloisista. Moni ohjelmaan soittanut henkilö myönsi tappaneensa kyyn, joten ihmisten suhtautumisella ja asenteilla lienee oma vaikutuksensa siihen, että kyillä menee huonosti.

Moni suomalaisista ei ole edes nähnyt käärmettä mutta heillä on silti varma mielipide, että kyy on vaarallinen ja sen lainsuojattomuus on hyväksyttävää. Kosonen vertasi kyypelkoa Suomessa rajuna vellovaan susipelkoon/petovihaan, jossa tunteet ovat päässeet liian valloilleen. Seikkailuelokuvat, sarjakuvat ja perinteet, jossa liioitellen kerrotaan värikkäitä tarinoita lapsille, ruokkii käsitystä käärmeiden ”pahuudesta”.

Nyt on meneillään erikoisvuosi ja erityiskesä kyiden kannalta. Yleensä kyy synnyttää syksyllä, aikaisintaan elokuun lopulla, yleensä syyskuussa. Viime kesänä satoi kuitenkin niin paljon, että moni naaraskyistä meni raskaana talvihorrokseen. Vain kerran 10–15 vuodessa tapahtuu sitä, että käärme ei synnytä syksyllä vaan se siirtää sen talven yli. Siksi tänä vuonna on poikkeuksellisesti nähty alkukesästä vaaleanruskeita  lyijykynän pituisia ja paksuisia kyynpoikasia. Poikaset saavat pysyvän värinsä vasta muutaman nahanluonnin jälkeen.

Rantakäärme munii munia (esimerkiksi kompostiin), mutta kyy synnyttää. Poikaset ovat kohdussa nahkakalvossa ja syntyvä poikanen tökkää kalvon puhki, vapautuu ja on saman tien emostaan itsenäinen pikku kyy.  Myös kangaskäärme synnyttää elävät poikaset. Kyy on vasta kolmevuotiaana lisääntymiskykyinen. Se synnyttää alkuun 4-6 poikasta. Kyy ”tuottoisimmillaan” 7-10-vuotiaana ja synnyttää silloin 10–12 poikasta. Kyy lisääntyy vain joka toinen vuosi, joten siihen nähden jälkeläisiä ei synny kovin paljon koska kyillä on paljon vaaratekijöitä, jotka verottavat kantaa.  

Kyykoiraat nousevat yleensä huhtikuun ensimmäisellä viikolla matalille oksille ja kiville hautomaan siittiöitä ja varustautuvat lisääntymiskuntoon. Koiraat suorittavat painiotteluita ja heikommat koiraat lähtevät varttumaan ja odottamaan seuraavia parempia vuosia ja lisääntyvät naaraat ja koiraat parittelevat.

Normaali paritteluaika on vapun ja äitienpäivän välisenä aikana. Kyyn raskaus/kantoaika on neljä kuukautta. Munasolut haudotaan auringon avulla. Kun kyynaaras löytää aurinkoisen ja lämpimän paikan, se litistää itsensä saadakseen paljon lämpöä. Se ei mielellään tätä auringonottopaikkaansa vaihda. Toisin sanoen kun sieni- ja marja-aikaan näkee käärmeitä, jotka eivät pakene tömistelyä, ne ovat kantavia naaraita. Ne puhisevat ja sihisevät varoitukseksi. Urpo Kosonen sanoi, että silloin riittää kun siirtyy kymmenisen metriä kauemmas marjastamaan (kunhan muistaa mistä kyy makaa). Kyy ei hyvältä lämpimältä mielipaikaltaan lähde. Muina aikoina kuin marja-aikaan, tömistely auttaa pitämään käärmeet loitolla.

Kyyn puremasta: On tilanteita, jossa kyyn puremasta aiheutuu hyvin voimakas reaktio ja pureman saanut joutuu sairaalahoitoon ja tiputukseen. Joskus taas purema on lievempi, ampiaisenpistoa vastaava. Tämä johtuu siitä, että käärmeiden myrkkypitoisuus vaihtelee eri tilanteissa. Käärme syö ja saalistaa (esimerkiksi myyrän tai sammakon) vain kerran viikossa. Jos se on juuri syönyt ja tyhjentänyt myrkkyrauhasensa, käärmeenpurema ei ole niin vaarallinen.

Kyyn pureman sattuessa on silti aina hakeuduttava terveyskeskukseen.

Kyynpoikasen purema voi olla tujumpi, koska se ei osaa ensimmäisenä vuonna säännöstellä myrkyn määrää. Aikuinen osaa käyttää vain pikku pisaran myrkkyä päästääkseen karkuun. Yleensä käärmeenpuremat ovat kantavan naaraan ”kesärouvakyyn” aiheuttamia, jotka valmistautuvat synnytykseen, eivätkä haluaisi lähteä haudonta/auringonottopaikaltaan pois, koska jokainen lämmönsäde on tärkeä, että poikaset syntyvät oikeaan aikaan. Naaras on tällöin paastonnut pitkään ja puolustaa kohta syntyviä poikasiaan, jolloin myrkkyrauhasen myrkkypitoisuus on korkea ja purema on vaarallinen. Kyyn myrkkyrauhanen täyttyy noin viidessä vuorokaudessa.

Käärmeen puremassa on usein kyse huonosta onnesta. Kyy ei mielellään pure. Se koettaa käyttää ensin kaikki muut keinot, kyyllä on korkea kynnys iskeä hampaansa ahdistelijaansa. Kyyn hampaat ovat hyvin ohuet ja helposti katkeavat. On yleistä, että on yksihampaisia kyitä, jolloin pureman teho on heikompi.

Kyy myrkyttää ja syö kuolleen saaliinsa. Rantakäärme ei ole myrkyllinen ja se nielaisee saaliinsa elävänä. Kangaskäärmekin on vaaraton. Se kuristaa saaliinsa. Kolme eri käärmelajia ja kolme erilaista saalistustapaa. (Vaskitsa on raajaton lisko. Se on kuparinruskea, paksu patukka ja huomiota herättävän kömpelö liikkeissään.)

Käärmeet suosivat vuodesta toiseen samoja käärmeenpesiä. Samoissa talvipesissä voi olla kymmenenkin aikuista kyytä ja ne talvehtivat toisiinsa kiertyneenä pallona. Joskus pihapiiriin ilmestyy vuodesta toiseen kyitä, vaikka niitä joka vuosi siirtää pois. Silloin lähellä voi sijaita käärmeenpesä, josta käärmeitä riittää. Kun tarpeeksi monta vuotta jaksaa siirtää käärmeitä kahden kilometrin päähän, jonain vuonna kanta ehtyy. Rakentaminen ja maansiirtotyöt ovat aiheuttaneet sen, että käärmeiden pesät tuhoutuvat.

Joskus voi olla niin, että käärmeitä näkyy vain kahdesti vuodessa keväällä ja syksyllä. Silloin on niin, että käärmeet kulkevat ko. alueen poikki vain siirtyäkseen talvipesäpaikoistaan kesän saalistus- ja lisääntymismaille ja päinvastoin. Ne ovat siis vain läpikulkumatkalla ja ovat päivän kahden sisällä kadonneet.  

Käärmeiden aisteista: Käärmeet ovat kuuroja. Eli äänekäs puhe ei auta karkottamaan käärmettä. Näköaistikin sillä on mustavalkoinen ja heikko. Käärmeen kaksihaaraisessa kielessä on hyvä hajuaisti. Käärmeet kulkevat hajun perusteella esimerkiksi sammakoiden perässä ja hajureittejä pitkin takaisin hyviin talvehtimisonkaloihin ja turvakoloihin. Koko käärmeen elämä perustuu hajupolkujen seuraamiseen.  (Käärme poimii kieleensä hajuja ja asettaa kielen suuontelon Jacobsonin elimen kanaviin, jossa aistitaan mistä on kyse.) Lisäksi käärmeellä on vatsajaokkeessaan hyvä tuntoaisti (joka aistii mm. tömistelyt). Eli käärmeellä on kaksi huonoa ja kaksi hyvää aistia.  

Käärmeet osaavat uida ja ne levittäytyvät saarille ja luodoille todennäköisesti sammakoiden hajujen perässä. Rantakäärme jäykistää itsensä ja kulkee vedessä liikuttamatta itseään millään tavalla ja tavallaan seilaa ”Zorron merkkinä” tuulen mukana eteenpäin. Kyy etenee pää pystyssä uiden. Kyy pystyy olemaan sukelluksissa lyhyitä aikoja, rantakäärme jopa puoli tuntia.

Kuten lintumaailmassa myös käärmeillä on niin, että naaraat ovat jykevämpiä ja isompikokoisia kuin koiraat. Naaraskyy on keskimäärin 80–90 cm pituinen, koiras noin 70 cm. Rantakäärme on kookkaampi, yli metrin pituinen ja jopa kyynärvarren paksuinen.

Kyy ei ole Suomessa rauhoitettu. (Sen sijaan rantakäärme ja käärmemäinen vaskitsa ovat, joten niihin ei saa koskea. Eikä tarvitsekaan, sillä ne ovat täysin vaarattomia.)  

Miksi kyy on edelleen lainsuojaton? 1980-luvun alussa Länsi-Euroopassa todettiin että kyy on voimakkaasti taantunut ja ehdotettiin, että kyy rauhoitettaisiin yhteisellä päätöksellä koko Länsi-Euroopassa. Tämä kiertokirje/aloite tuli Suomeenkin ja sen esitteli luonnonsuojeluvalvoja Antti Haapanen silloiselle metsä- ja maatalousministeri Taisto Tähkämaalle. Hän ei suostunut kyytä rauhoittamaan ja edelleen kyy on lainsuojaton. Kansanedustajien toimesta on tehty 2000-luvulla kaksi lakialoitetta, että kyy saisi lainsuojan, mutta asia ei ole edennyt ministeriössä. Kyylle ei ole sympatiaa herunut. Suomelle on häpeätahra, että kyy on edelleen lainsuojaton.  

Kyiden tulevaisuus on uhattuna niin kauan kun valtiovallan on vaikea päättää tärkeistä luonnonsuojelukysymyksistä. Onkin mahdollista, että kyy häivää Suomen luonnosta ennen kuin se saa lainsuojan.

"Silloin kun ihminen alkaa luokitella eläimiä hyviksi ja pahoiksi on astuttu erittäin vaaralliselle ladulle. Täytyy ajatella niin, että on vain erilaisia eläimiä, ei ole hyviä tai pahoja ja jokaisella on luonnon kiertokulussa tärkeä tehtävänsä."

Urpo Kosonen