Onnellisesti päättyvä pöllötarina

Luitteko tämän uutisen melojan syliin pyrkineestä uimaripöllöstä? Voi mahdoton sentään. Marraskuinen vesi on jo niin kylmää. Onneksi hiiripöllö pääsi lempeiden ihmisten huomaan lämpimään ja lopulta takaisin siivilleen. :D

Toiveet toteutuvat taianomaisesti

Viime tiistaina pelastin kuusia lakoavan heinän alta. Niitin kasvimaan laidalla kasvavien kuusien ympärystää ja katselin samalla kohtia johon voisi istuttaa vielä puita. Mietin koskahan saisin aikaiseksi toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. Olen 90-luvun alusta saakka unelmoinut, että voisin istuttaa tänne Alhonlahteen douglaskuusen.

Douglaskuuset ovat eräitä suurimmiksi kasvavia puita. Alkuperäisessä ympäristössään Länsi-Amerikan Brittiläisessä Kolumbiassa ne kasvavat jopa sata metriä korkeiksi. Lontoon Kew gardenissa on yli 60 metrinen douglaskuusi. Jos puu kasvaisi vaikkapa "vain" 30-metriseksi täällä kylmässä Suomessa olisi se silti suuri ja suurenmoinen. Olen nähnyt monet kerrat sieluni silmin miten kauniilta puu täällä kasvaessaan näyttäisi. 

Kun kävin Amerikassa, toin itselleni douglaskuusen siemeniä. Istutin ne ruukkuun silloisen kerrostaloyksiöni ikkunalaudalle. Siemenet eivät koskaan itäneet mutta haave jäi itämään. Muutama vuosi sitten näin douglaskuusen puutarhakaupassa. Puu oli kallis ja iso. Olisin joutunut kaivamaan valtaisan kuopan ja puun kuljetus olisi ollut ongelmallista. Puu jäi ostamatta, haave toteuttamatta.

Sain heinät niitetyksi ja kuuset pelastettua, lopetin työt, heitin viikatteen olalleni ja kävelin saunalle päin. Päätin lisätä douglaskuusen hankkimisen ja istuttamisen bucket list:illeni (lista asioista, jotka haluan tehdä ennen kuin kuolen).  Suunnittelin toteuttavani toiveeni pian, jotta ehtisin ihailla taimen kasvua suureksi puuksi.

Saunassa Kevin kertoi tulevasta kalareissustaan jonne hän lähtisi viikonlopuksi.

­ – Minulla on tiedossa sinulle sitten tuliaisia.

– Ihanko totta, mitä?

– Koeta arvata.

– Kalaa.

– Ei.

– Muovikassillinen tammenterhoja.

– Ei.

– Tammen taimia.

– Ei.

– Mikähän se voisi olla? Kerro ny!

– Haluatko sä varmasti tietää?

– Haluan, haluan. Sitten mulla on monta päivää aikaa hehkuttaa sitä.

– M:n isä on lukenut sun kirjasi ja haluaa lähettää sulle douglasinkuusia.

Mitä? Haukoin vähän aikaa henkeäni. Löyly taisi mennä päähän. Siitä ei ollut kymmentä minuuttia kun olin katsonut puulle sopivaa paikkaa ja esittänyt ilmoille hartaan toiveeni.

– Sanoitko kuusia? Monikossa?

– Joo, näin mä käsitin. M tuo ne sitten sinne kalastusmajalle.

Asiaa oli vaikea uskoa todeksi. Voi sitä hämmästyksen ja riemun määrää! Odotin malttamattomana viikonlopun ja niin kävi, että sunnuntaina pihassamme oli uudet ystävämme:  David ja Douglas. (David Douglas -niminen skotlantilainen luonnontutkija-tutkimusmatkailija toi puut ensimmäistä kertaa Eurooppaan.)  Toiveet toteutuvat taianomaisesti ja suurempina kuin osaamme kuvitellakaan, kannattaa siis miettiä tarkasti mitä toivoo.

KIITOS M:n isä! Teit minut todella onnelliseksi. (Mistä ihmeestä tiesit? ;)

Tervetuloa David ja Douglas!

Kysyttyä: Mitä konkreettista voin tehdä metsien ja lintujen hyväksi?

Ihana kysymys. :) Tämä kirjoitus vastaa samalla kysymykseen: ”mitä voin tehdä voidakseni paremmin/poistaakseni masennusta/elämänahdistusta?” Onnellisen elämän salaisuus on siinä, että tekee jotain toisten hyväksi.

Uskon, että masennus tai henkinen pahoinvointi johtuu luonnosta vieraantuneesta elämäntavasta. Luonnon ja ihmisen hyvinvointi (tai pahoinvointi) kulkevat käsi kädessä. Kaikki mitä teemme vaikuttaa jollakin tavalla luontoon – sen kautta myös metsiin ja lintuihin. 

Hiilijalanjäljistä ja ekotehokkuudesta puhuttaessa liikutaan aina jotenkin luonnosta irrallaan olevalla abstraktilla tasolla, jota on vaikea käsittää. Metsät ja linnut on helpompi ajatella "konkreettisena luontona, joka on tuolla jossain". On helppo tehdä kodin remontti, harrastaa muotia, sisustusta ja stailausta, jos ei tiedosta niiden takana olevia luonnon materiaalivirtoja ja vaikutuksia ympäristöön. Kuluttamamme eurot kuluttavat aina jollakin tavalla luonnonvaroja ja luontoa. Jokapäiväiset valintamme vaikuttavat siihen millainen ympäristömme on. Jos ihmisillä ei olisi niin kovaa vetoa kuluttamiseen ja shoppailuun, valtavien ostoskeskuskompleksien ja tavaroiden tilalla olisi luontoa, metsiä ja lintuja ja meillä olisi vähemmän ympäristöongelmia (ja mielenterveys- ja rahaongelmia).

Siksi kirjoitan blogissani elämänhallinnasta ja hyvinvoinnista. Elämän yksinkertaistaminen on parasta luonnonsuojelua (ja itsemme suojelua). Yksinkertaistaminen lisää elämänhallintaa ja tuo aikaa ajatuksille. Kun opimme tuntemaan itseämme ja tekojemme vaikuttimia paremmin, on helpompi olla riippumaton ulkoisesta paineesta.  Ei ole tarvetta paikata surua, ahdistusta tai huonoa itsetuntoa materiaalisilla asioilla. Jää aikaa ihmetellä ja ajatella – ja toimia – toisin, muun muassa metsien ja lintujen hyväksi.

Niin kauan kuin pidämme itsemme kiireisinä oravanpyörässä, ei ”elämän ihmettelyyn” jää voimavaroja. (Se lienee jatkuvaan kasvuun perustuvan yhteiskunnan tarkoituskin: pitää ihmiset kiireisinä ja työteliäinä, jotta he ostaisivat kaikkea rojua ja elämää ”helpottavia asioita”, joita he eivät alkuunkaan tarvitsisi, jos he eivät olisi niin rasittuneita.)

Mitä voin tehdä metsien ja lintujen (=luonnon) hyväksi?

• Luo luonnonläheisempi elämäntapa.

• Yksinkertaista. 

• Kiinnitä huomiota rahankäyttöösi ja sen kautta kulutustottumuksiisi ja elämänvalintoihisi. Rahan käyttö kuvastaa arvoja. 

• Havahdu katsomaan ympäristöäsi, vietä aikaa luonnossa. Opettele tunnistamaan lintuja ja tuntemaan luontoa.

• Eläimet viihtyvät paikoissa, joissa on lajikirjoa: erilajisia ja ikäisiä puita, pensaita, kasveja, hallittua hoitamattomuutta ja luonnontilaisuutta. Luo ympärillesi monimuotoisuutta. Tee pihastasi, puistosta, kaupunkiympäristöstä paikka, josta löytyy luonnoneläimille suojaa, ruokaa ja juomaa. Istuta nurmikon tilalle marjovia puita ja pensaita, kukkivia kasveja, ikivihreitä ja lehtipuita. 

• Ripusta linnunpönttöjä. (Myös puistoihin, metsiin, kaupunki- ja teollisuusympäristöihin. Oman pihan puute ei ole este.)

• Harrasta eläinten talviruokintaa. (Jos asuinalueesi pihassa ei saa ruokkia lintuja, vie ruokintalaite esimerkiksi läheiseen metsään.) 

• Tue Luonnonperintösäätiön toimintaa. Anna joulu-, syntymäpäivä-, valmistujais-, nimipäivälahjaksikin pala ikimetsää.

• Osallistu järjestötoimintaan:

Ikimetsän ystävät

Suomen luonnonsuojeluliitto

Luonto-Liitto

Natur och Miljö

WWF Suomi

Maan ystävät

Greenpeace

Bird Life Suomi ry

Dodo ry

• Ryhdy (edellä mainittujen) yhdistyksen aktiiviksi. Mene kokouksiin päättämään asioista, osallistu tapahtumiin. Yhdistykset tarjoavat koulutuksia, retkiä ja saat lisää tietoa miten monin eri tavoin voit toimia metsien ja lintujen hyväksi.  
• Seuraa asuinalueesi kaavoitusta. Jätä mielipiteitä ja lausuntoja. Virkamiehet ja päättäjät ovat välillä ihan ulalla. Silti he ovat päättämässä elinympäristöstämme (kaivokset, louhokset, turveteollisuus, erilaiset rakennushankkeet, ”maisemanhoitoilmoitukset” jne.). Päättäjät tarvitsevat kuntalaisten valvontaa ja ohjausta. 
• Äänestä. Mieti tosi tarkkaan ketä. (Tai asetu itse ehdolle.)  
• Opeta lapsiasi, lapsenlapsiasi (kaikkia läheisiäsi) rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa.
• Kirjoita mielipidekirjoituksia, blogitekstejä, keskustele kahvipöydässä ja ohjaa ihmisten huomio metsiin ja lintuihin. Kuvaile avoimesti tunteitasi niitä kohtaan ja kerro miten paljon iloa ne tuovat. Kuvaile itsellesi rakasta paikkaa ja kerro sen positiivisesta ja tärkeästä merkityksestä. Ihmiset vaalivat sitä mitä he pitävät tärkeänä. 
• Näe oma tärkeä tehtäväsi yleisen asenneilmaston muokkaajana ja havahduttajana. Elämässä on toivoa, kun itsellä on tärkeä, hyödyllinen tarkoitus ja ihanne, jota kohti kulkea.
• Älä vajoa toivottomuuteen tai masennukseen, jos lähiympäristösi luonto uhkaa tuhoutua (tai tuhoutuu). Toimi, tee jotain. Meidän jokaisella, pienimmälläkin, teolla on merkitystä. Pienet asiat ovat isoja asioita. 
• Lakkaa olemasta oman elämäsi sivustaseuraaja. Jos näet jossain epäkohdan, älä kysele miksi kukaan ei tee mitään, katso peiliin ja mieti mitä voit itse tehdä. 
• Vinkkaa toimittajia ja toimituksia ihanista luontoaiheista tai kerro mikä epäkohta vaatii tarkastelua.  
• Linkitä tämä blogikirjoitus eteenpäin.
• Luo vahva itsetunto. Älä ole sosiaalisten paineiden tai materiaalisten oikkujen vietävissä. Sinä päätät ajatuksistasi, ei kukaan muu.
• Seuraa kaupungilla liikkuessasi lintuja, älä näyteikkunoita.
• Suuntaa metsään, älä ostoskeskukseen.
• Tee lahjoitus ja/tai testamentti, jossa annat omaisuuttasi esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, WWF:lle tai muulle instanssille, joka suojelee metsää ja lintuja.

Voisin jatkaa tätä listaa vaikka kuinka pitkään. Kaikki liittyy kaikkeen. Kun liikut luonnossa, käyt yhdistysten järjestämillä retkillä ja näet elämänvalintojesi vaikutukset, keksit monia tapoja toimia metsien ja lintujen (ja itsesi) hyväksi.

Keskiviikkokolumni: Masennus on terve reaktio sairaaseen elämäntilanteeseen

Sairaanhoito-opistossa meille paukutettiin pitkään ja hartaasti suomalaisten kansantaudeista. Taudeista, joita on väestön keskuudessa paljon, jotka aiheuttavat pitkäaikaista sairastuvuutta, työkyvyttömyyttä ja joiden hoitamiseen kuluu paljon terveyden-, sosiaali- ja sairaanhuollon varoja. 

Meille kerrottiin Pohjois-Karjala -projektista, joka oli menestystarina. Oli todettu, että Pohjois-Karjalan asukkailla oli muuta maata korkeampi sydän- ja verisuonitautikuolleisuus ja keskimääräistä lyhyempi elinikä, joten käynnistettiin projekti, jolla lisättiin itäsuomalaisten yleistä terveystietoisuutta. Ihmisille toitotettiin tupakan, suolan ja kovien rasvojen haitoista ja niin kävi, että itäsuomalaisten terveys ja kolesteroliarvot paranivat, sydänkohtaukset ja äkkikuolemat vähenivät. Sen pituinen se.

 ”Muistakaa aina ennaltaehkäistä sairauksia ja valistakaa asiakkaitanne oman terveytensä hoitoon!”, meitä muistutettiin. Kun valmistuimme hoitajiksi, saimme havaita, että aikaa ihmisten valistamiseen ei ollut, kun piti kiireen vilkkaa kiikuttaa lääkärien määräämiä lääkkeitä potilaille. Liian paljon oli oireidenhoitoa ilman, että puututtiin syihin ja siitä touhusta minä sain tarpeekseni.

Masennus on Suomessa ensimmäinen mielenterveydenhäiriö, joka on saavuttanut kansantaudin mittasuhteet. Vuosittain yli 700 000 suomalaista käyttää vähintään ajoittain jotain mielenterveyden häiriöön tarkoitettua lääkettä ja suomalaiset keikkuvat itsemurhatilastojen kärjessä. Missä viipyy Suomi-projekti? Masennus maksaa miljardeja työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairaslomien muodossa, puhumattakaan yksilön kärsimyksistä. Masennus on tyypillistä yksilöllistä menestystä arvostavissa teollistuneissa yhteiskunnissa.

Olen säästänyt 1/2008 Yhteishyvä-lehdestä Kjell Westön kolumnin Suomalainen yksinäisyys, jossa hän kysyy mikä meitä oikein vaivaa:

 ”Meitä vaivaa se, että rakensimme niin yksilö-, suoritus-, menestyskeskeisen yhteiskunnan, että yhteisöllisyys mureni. Meitä vaivaa se, että tämä yksilö- ja menestyskeskeisyys yhdistyy vanhaan perintöömme, jossa ei saa itkeä eikä väsyä tai luovuttaa, pitää vain vaieta ja purra hammasta ja pärjätä. Mutta olemme jo ehtineet tottua hyvään, emmekä ole niin sitkeitä kuin isoisämme tai – äitimme olivat. Ylisuurten työpaineittensa alla horjuva aikuinen on yksin. Hänen teknologian ja sen tuottamien virikkeiden keskellä elävä lapsensa on yksin. Ja olemme kaikki paljon hauraampia kuin kuvittelemmekaan.”

Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti, joka on tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä sanoo: 

On jatkuva paine selviytyä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. (Lääkärilehti 48, 27.11.2009)

Masennus on terve reaktio sairaaseen elämäntilanteeseen. Miksi elämänmuutosta tai yhteiskunnan suunnanmuutosta ei tapahdu, vaikka kyseessä on kansantauti? Siksi, koska kaikilla on kiire, ei ehditä miettiä, pysähtyä ja miettiä syitä. Oireidenhoito on kätevämpää. Lääkkeiden avulla kestetään sietämätöntä tilannetta taas hetken pidempään. 

Emme ole koskaan ennen eläneet tällaista aikaa, eikä kenelläkään ole kokemusta miten tällaista elämänvyöryä hallitaan. Kouluissa ja kotona opetetaan vain vähän elämänhallintaa – tai elämästä selviytymistä. Kukaan ei valmista meitä kohtaamaan aikuisuutta ja nykyelämää.  

Minä olen sairastanut masennuksen ja parantunut siitä, kiitos oravanpyörästä hyppäämisprojektini. Käytin kaikkia sairaanhoitajan taitojani ja hoidin syitä, en oiretta. Vähensin sairaaksi muuttunutta länsimaisen elämäntavan osuutta elämästäni, kuuntelin itseäni ja loin tilalle yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa elämää.

Nyt bongataan joutsenia!

BirdLife Suomi järjestää toista kertaa Joutsenbongauksen tulevana viikonloppuna (la - su) 26.–27.10.

Tarkoituksena on selvittää kuinka paljon Suomessa on syysmuutolla levähtäviä joutsenia. Samalla hankitaan tietoja riskipaikoista, jossa on joutsenille (ja muille linnuille) vaarallisia sähköjohtoja.

Toimi näin:

• Jos näet joutsenia viikonloppuna 26-27.10, ilmoita havaintosi BirdLifelle Joutsenbongaus-sivulla olevalla lomakkeella viimeistään ti 29.10. (Birdlifen sivuilla on myös ohjeita miten tunnistat laulu-, kyhmy- ja pikkujoutsenet toisistaan.)

• Ilmoita myös tiedossasi olevat linnuille vaaralliset sähköjohdot/törmäysriskipaikat samaisella verkkolomakkeella.

Joutsenbongaukseen voi osallistua kuka tahansa missä tahansa Suomessa.

Osallistumismaksua ei ole ja ennakkoilmoittautumista ei tarvita.

Hienoja luontohavaintoja!

Tässä taas luontokuvia, ettäs pysytte hyvällä tuulella ja stressi ja verenpaineenne aisoissa. ;)
Rantanaapurimme Ikonen (laulujoutsenkoiras) saapui eilen iltapäivällä reissuiltaan ja näyttää tässä laskeutumisen mallia.

Jarrutus on alkanut.

Laskutelineet valmiina ojossa.