18. toukokuuta 2011

Nurmikko vs. ruoka


Tähän aikaan vuodesta moni katselee pihaansa miettien, että sille pitäisi tehdä jotain. Puutarhaharrastus lisää Suomessa suosiotaan, mutta monille pihanhoito on sama kuin nurmikonleikkuu. En löytänyt tilastotietoa kuinka paljon Suomessa on nurmikoita mutta selvää on, että yhteenlaskettuna niitä on tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita.

Nurmikko ei tarjoa eläimille ja eliöille suojaa eikä ruokaa. Nurmikko ei tarjoa ihmisillekään muuta kuin velvollisuudentuntoista urakointia parin viikon välein. Nurmikot köyhdyttävät elinympäristöjämme. Elämme aikoja, jolloin avohakkuut, asutus, teollisuus, tiet, radat, louhokset ja muut hankkeet valtaavat kokoajan luonnolta elinsijaa. Eliölajit uhanalaistuvat ja populaatiot pienenevät. Samaan aikaan ostamme yhä kalliimpaa väkilannoittein ja myrkyin kasvatettua ruokaa valtamerien takaa kuljetettuna. Sen vuoksi meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota pihoihimme.

Mitä muuta ne voisivat olla kuin nurmikkoa? Löytyisikö pihastamme edes muutamaa neliötä yrttimaalle tai kasvimaalle ja enemmän tilaa kauniille kukkaniitylle ja luonnonvaraisille kasveille?
Pienillä piharatkaisuilla voimme lisätä sekä luonnon että omaa hyvinvointia. Mitä vähemmän pihoissamme on nurmikkoa, sen enemmän siellä on elämää: lintuja, perhosia, sammakoita, sisiliskoja, leppäkerttuja, heinäsirkkoja, siilejä. Ja iloa!

Miten onnelliseksi voimme tuntea itsemme, kun ripustamme pihapuuhumme linnunpöntön ja sille on heti tarvitsija. Miten etuoikeutetulta voimme itsemme tuntea, kun saamme seurata sinitiaisen tai kirjosiepon pesän rakentamista ja poikasten ruokkimisen vaiheita tai kun perhosparvi löytää istuttamamme kukkapenkin tai rakentamamme perhosbaarin.  Miten osaavaksi voimme itsemme tuntea, kun osaamme kasvattaa itsellemme jotain syötävää!

Puutarhan hoitaminen on rentouttavaa ja auttaa meitä palaamaan juurillemme. Mikä nautinto on upottaa sormensa multaan ja kasvattaa omaa ruokaa! Pihan monimuotoisuuden lisääminen auttaa meitä elämään ympäristötietoisemmin ja tekemään konkreettisia tekoja luonnon puolesta. 

Yhä useampaa huolestuttaa ruoan turvallisuus. Onko ruokamme kasvatettu puhtaasti ilman myrkkyjä? Omassa pihassamme saamme määrätä ruuantuotannon säännöt. Muutaman neliön kokoinen kasvimaa on verraton juttu. Sen sijaan että ruokaa kuljetetaan satoja kilometrejä edestakaisin viljelijältä kauppaan ja kaupasta kotiin, voi kerätä pihaltaan tuoretta - ja todella hyvän makuista satoa.

Onko pihassasi luonnonvaraisia kasveja? Tarkastele pihaasi uusin silmin. Tutki pihasi kasvilajeja, lainaa kirjastosta kasvio ja hyönteisopas ja katsasta mitä kaikkea pihaltasi löytyy. Onko pihallasi suojaa, ruokaa ja vettä, joka tarjoaa eri eliölajeille edellytyksiä lisääntyä? Pientä allasta, jossa linnut voivat peseytyä, sadevesitynnyri rännin alla (jossa on aina joku kalikka pystyssä, jota pitkin eläimet pääsevät turvallisesti veden ääreen juomaan ja peseytymään), siementäviä kasveja, marjoja, hedelmiä, siitepölyä, risukasoja, pensaita, pönttöjä, ikivihreitä puita, lehtipuita? Kaikki, mikä rikkoo nurmikon monotonisuuden, on muutos parempaan suuntaan.

”Mitä kaupunkilainen voi tehdä ja kasvattaa?”, joku kysyy. Vaihtaisitko osan huonekasveistasi ruokakasveihin? Ikkunalaudalla tai parvekkeella on otolliset paikat kasvattaa niin monivuotisia kuin yksivuotisia hyötykasveja. Perhoset löytävät korkealla parvekkeillakin kasvavat keittiöyrtit. Kannattaa myös tutustua http://kaupunkiviljely.fi/ sivustoihin.

Kun vaihtoehtoiselle pihanhoidolle antaa pikkusormen, se saattaa seuraavina vuosina viedä koko käden, niin hauskaa se on. Kasvimaa ja kukkapenkki laajenevat, linnunpönttöjä tulee lisää. Pian rakennetaankin jo lepakonpönttöä ja siilille talviasuntoa. Miten ihanaa olisi, jos olisi tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita monimuotoisia, rikkaita pihoja, joissa asuu onnellisia ja iloisia ihmisiä ja kaikki se luonnon lajirikkaus.