
Tähän aikaan vuodesta moni katselee pihaansa miettien, että sille
pitäisi tehdä jotain. Puutarhaharrastus lisää Suomessa suosiotaan, mutta
monille pihanhoito on sama kuin nurmikonleikkuu. En löytänyt
tilastotietoa kuinka paljon Suomessa on nurmikoita mutta selvää on, että
yhteenlaskettuna niitä on tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita.
Nurmikko ei tarjoa eläimille ja eliöille suojaa eikä ruokaa. Nurmikko
ei tarjoa ihmisillekään muuta kuin velvollisuudentuntoista urakointia
parin viikon välein. Nurmikot köyhdyttävät elinympäristöjämme. Elämme
aikoja, jolloin avohakkuut, asutus, teollisuus, tiet, radat, louhokset
ja muut hankkeet valtaavat kokoajan luonnolta elinsijaa. Eliölajit
uhanalaistuvat ja populaatiot pienenevät. Samaan aikaan ostamme yhä
kalliimpaa väkilannoittein ja myrkyin kasvatettua ruokaa valtamerien
takaa kuljetettuna. Sen vuoksi meidän pitäisi kiinnittää erityistä
huomiota pihoihimme.
Mitä muuta ne voisivat olla kuin nurmikkoa?
Löytyisikö pihastamme edes muutamaa neliötä yrttimaalle tai kasvimaalle
ja enemmän tilaa kauniille kukkaniitylle ja luonnonvaraisille kasveille?
Pienillä piharatkaisuilla voimme lisätä sekä luonnon että omaa
hyvinvointia. Mitä vähemmän pihoissamme on nurmikkoa, sen enemmän siellä
on elämää: lintuja, perhosia, sammakoita, sisiliskoja, leppäkerttuja,
heinäsirkkoja, siilejä. Ja iloa!
Miten onnelliseksi voimme tuntea
itsemme, kun ripustamme pihapuuhumme linnunpöntön ja sille on heti
tarvitsija. Miten etuoikeutetulta voimme itsemme tuntea, kun saamme
seurata sinitiaisen tai kirjosiepon pesän rakentamista ja poikasten
ruokkimisen vaiheita tai kun perhosparvi löytää istuttamamme kukkapenkin
tai rakentamamme perhosbaarin. Miten osaavaksi voimme itsemme tuntea,
kun osaamme kasvattaa itsellemme jotain syötävää!
Puutarhan hoitaminen on rentouttavaa ja auttaa meitä palaamaan
juurillemme. Mikä nautinto on upottaa sormensa multaan ja kasvattaa omaa
ruokaa! Pihan monimuotoisuuden lisääminen auttaa meitä elämään
ympäristötietoisemmin ja tekemään konkreettisia tekoja luonnon
puolesta.
Yhä useampaa huolestuttaa ruoan turvallisuus. Onko ruokamme
kasvatettu puhtaasti ilman myrkkyjä? Omassa pihassamme saamme määrätä
ruuantuotannon säännöt. Muutaman neliön kokoinen kasvimaa on verraton
juttu. Sen sijaan että ruokaa kuljetetaan satoja kilometrejä
edestakaisin viljelijältä kauppaan ja kaupasta kotiin, voi kerätä
pihaltaan tuoretta - ja todella hyvän makuista satoa.
Onko pihassasi luonnonvaraisia kasveja? Tarkastele pihaasi uusin
silmin. Tutki pihasi kasvilajeja, lainaa kirjastosta kasvio ja
hyönteisopas ja katsasta mitä kaikkea pihaltasi löytyy. Onko pihallasi
suojaa, ruokaa ja vettä, joka tarjoaa eri eliölajeille edellytyksiä
lisääntyä? Pientä allasta, jossa linnut voivat peseytyä, sadevesitynnyri
rännin alla (jossa on aina joku kalikka pystyssä, jota pitkin eläimet
pääsevät turvallisesti veden ääreen juomaan ja peseytymään), siementäviä
kasveja, marjoja, hedelmiä, siitepölyä, risukasoja, pensaita, pönttöjä,
ikivihreitä puita, lehtipuita? Kaikki, mikä rikkoo nurmikon
monotonisuuden, on muutos parempaan suuntaan.
”Mitä kaupunkilainen voi tehdä ja kasvattaa?”, joku kysyy.
Vaihtaisitko osan huonekasveistasi ruokakasveihin? Ikkunalaudalla tai
parvekkeella on otolliset paikat kasvattaa niin monivuotisia kuin
yksivuotisia hyötykasveja. Perhoset löytävät korkealla parvekkeillakin
kasvavat keittiöyrtit. Kannattaa myös tutustua
Kaupunkiviljelyn sivustoihin.
Kun vaihtoehtoiselle pihanhoidolle antaa pikkusormen, se saattaa
seuraavina vuosina viedä koko käden, niin hauskaa se on. Kasvimaa ja
kukkapenkki laajenevat, linnunpönttöjä tulee lisää. Pian rakennetaankin
jo lepakonpönttöä ja siilille talviasuntoa. Miten ihanaa olisi, jos
olisi tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita monimuotoisia, rikkaita
pihoja, joissa asuu onnellisia ja iloisia ihmisiä ja kaikki se luonnon
lajirikkaus.