24. toukokuuta 2013

Voi ei, kesähakkuut! Mitä voin tehdä?


Kuulin Hämeenkyrön Kyröskoskella metsälehdossa riehuvista kesähakkuista. Jos minä jotain vihaan, niin kesähakkuita. Ne ovat kaikin mahdollisin tavoin väärin ja epäeettisiä. Luonnonsuojelulaki kieltää pesien ja poikasten tuhoamisen pesintäaikana, mutta kumma kyllä metsänhakkuu on silti sallittu. Sitä minä en voi mitenkään ymmärtää tai hyväksyä. 

Luonnonsuojelulaissa 48 § luetellaan poikkeukset rauhoitussäännöksistä: Mitä 39 §:ssä ja 42 §:n 2 momentissa säädetään, ei estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Piti lähteä itseään kiduttamaan ja katsoa mikä tilanne metsässä oli. 

Touko-heinäkuu on eläinten kiihkeintä pesintäaikaa. Kesähakkuut tuhoavat eläinten pesät ja poikaset kuolevat. Ne jäävät telaketjujen alle tai menevät metsätyökoneen sahan terien läpi. Kesähakkuut eivät ole harvinaisia poikkeuksia vaan niitä tehdään kokoajan joka puolella Suomea. Pelotti, löydänkö paniikissa olevia hätääntyneesti huutelevia lintuemoja ja poikasia.

Monitoimikonetta ei enää näkynyt. Ei tosin metsää tai sen entisiä asukkaitakaan. Tuho oli jo tapahtunut.
Päätin soittaa Pirkanmaan metsänhoitoyhdistykseen ja tiedustella miksi kesähakkuita tehdään eläinten lisääntymisaikana.  Metsäasiantuntija Jari Aho vastasi, että yrittäjien kalliit metsätyökoneet eivät voi seistä, koska niissä on niin paljon rahaa kiinni. Raha määrää, ei luontoarvot. Ehdotin, jos hakkuita on tehtävä pesimäaikana, eikö niitä voisi suunnata kuiville kankaille ja välttää lehtoja, lehtipuuvaltaisia ja lehtomaisia metsiä (joissa on yleensä korkea pesimistiheys). Aho vastasi, että taloudellisessa mielessä kesäkohteita on niin vähän, että niistä on pidettävä kiinni, koska raha ratkaisee.  

Pyysin, että metsäasiantuntija välittäisi (rakentavassa hengessä) antamani kritiikin myös metsänomistajalle. Jari Aho sanoi, että metsähakkuusta on ollut maisematyölupailmoitus paikallislehdessä ja kunnan sivuilla. Kunnan sivuilta en ilmoitusta löytänyt. Hämeenkyrön Sanomia minulle ei tule. Näitä ilmoitteluja pitäisi sitten meidän kansalaisten eli paikallisten asukkaiden seurata ja ottaa kantaa valitusaikana, jolloin hakkuut voitaisiin mahdollisesti siirtää pesimäajan ulkopuolelle. Koska kukaan ei ollut maisematyöluvasta valittanut, hakkuut voitiin suorittaa. 


Omakotialueen vieressä sijainnut metsä kaadettiin keskellä eläinten kiihkeintä pesimäkautta. Moniko alueen asukkaista olisi valittanut maisematyöluvasta, jos olisi ymmärtänyt seurata lehtien ilmoittelua? Jälkiviisaus on kamalaa. Nyt vahinko on jo tapahtunut.
Eläimille on annettu ohjeelliset korvausarvot. Maanomistajalle lähtee lasku/sakko, jos pystyy osoittamaan, että hakatulla alueella pesi ja kuoli rauhoitettuja eläimiä. (Kuinkahan ”kannattavaksi” hakkuut muodostuisivat, jos pystyisi todistamaan, että alueella pesi niin ja monta tali-kuusi-ja hömötiaista, tiltalttia, hippiäistä, keltasirkkua, kirjosieppoa, käpytikkaa, lehtokerttua, leppälintua, peippoa, siiliä, lepakkoa jne.?) Rauhoitusarvoista isää tietoa TÄÄLTÄ.

Turhautuminen ja suru lamauttavat helposti, mutta silloin on vielä paljon tekemistä.    
  • Jos omistat metsää, älä koskaan suostu metsänhoitoyhdistyksen ehdotukseen tehdä kesähakkuuta. Hakkuut tulisi ajoittaa talvikaudelle. Kesähakkuut aiheuttavat eläinten ja pesien tuhoutumisen lisäksi mm. puuston juuristovaurioita, tautien lisääntymistä ja myös kasvillisuuden tuhoutumista.

Puukorjuuvaurioiden määrä kertoo hakkuukonekuljettajan ammattitaidosta.

Talvella tehdyissä hakkuissa lumi suojaisi maata rikkoutumiselta.   

  • Jos näet vääryyttä tapahtuvan, tuo se julki. Lue uutinen Metsänhakkuu näännytti nälkään kymmeniä harmaahaikaran poikasia. Paikallinen mökinomistaja oli aktiivinen, jonka ansiosta hakkuu keskeytyi. Kymmenien harmaahaikaroiden menehtymistä ei olisi tapahtunut, mikäli maanomistaja, Helsingin kaupunki, olisi noudattanut BirdLifeSuomen suositusta välttää hakkuita lintujen pesimäkaudella huhtikuusta heinäkuun loppuun. Olisi mielenkiintoista tietää saiko Helsingin kaupunki koskaan 60-90 000 euron korvausvaatimusta (4-6 poikasta per pesä, pesiä 18 ja harmaahaikaran ohjeellinen arvo on 841 e). 
  • Jos tiedät, että hakkuun kohteena olevassa metsässä on eläinten pesiä, ilmoita siitä heti metsätyökoneenkuljettajalle ja ympäristöviranomaiselle.
  • Merkitse pesäpuut selkeästi koko puun rungon ympäri ylettyvillä nauhoilla, värillisillä muovipusseilla tai muulla sellaisella. (Sellaisetkin puut, joissa on linnunpönttö.) 
  • Ota yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen ja anna palautetta. Pyydä hakkuutaukoa rehevissä metsissä eläinten pesintäaikaan. 
  • Selvitä kuka omistaa metsän ja anna palautetta. Kerro mitä kesähakkuissa tapahtui ja mitä tunsit. Metsänomistaja ei välttämättä ymmärrä luonnosta mitään eikä ymmärrä kesähakkuun seurauksia. Valistus on tarpeen. Jos mahdollista, neuvotelkaa hakkuiden keskeyttämisestä. 
Maanomistajan yhteystiedot saa kiinteistörekisterinumeron perusteella maanmittaustoimistosta. Maanmittaustoimisto antaa puhelimitse yhden kiinteistönomistajan tiedot maksutta. (Sitä seuraavat tiedustelut ovat maksullisia.) Kiinteistörekisterinumeron löytää internetistä näin: 
Mene Kansalaisen karttapaikalle 
Kirjoita halutun kohteen osoite ja kunta -> hae. 
Valitse ylempää valikosta kohta ”asetukset”. 
Aukeavaan valikkoon laitetaan täppi kohtaan ”kiinteistöjaotus” ja -> Ota käyttöön. 
Sitten kartan oikeasta reunasta zoomataan plus-merkillä kuvaa suuremmaksi, kunnes kiinteistötunnukset tulevat näkyviin.
  • Jos esimerkiksi kunta tai seurakunta omistavat metsän, yksityishenkilö tai paikallinen yhdistys kuten omakotiyhdistys, lintutieteellinen tai luontoyhdistys (tai kaikki yhdessä) voivat tehdä aloitteen, että julkiset instanssit pidättäytyisivät jatkossa kesähakkuista. Mitä useampi paikallinen yhdistys seisoo aloitteen takana sen isompi painoarvo sillä on. Tällaisen aloitteen voi tehdä kaupungille tai kunnalle milloin vain.
  • Ota yhteyttä myös metsäyhtiöön ja anna palautetta. Jos ihmiset näkevät vaivaa ja puolustavat lähiympäristöään, antavat palautetta eri suuntiin ja kertovat mielipiteitään, kesähakkuiden määrä saattaisi vähetä, kun metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt ymmärtävät imagonsa kärsivän. Vaikka he eivät piittaa luontoarvoista, rahasta he välittävät. Kun ihmiset vievät rahansa muualle, toimintatapoja on pakko tarkistaa. Yle uutiset uutisoi viime viikolla, että  Suomeen tuodaan ulkomailta ekologisempaa puuta, koska kotimaasta ei saada riittävästi tietyt ympäristökriteerit täyttävää materiaalia. 
  • Muista seurata säännöllisesti kuntasi nettisivujen kuulutuksia ja paikkakunnan lehden maankäyttöilmoituksia ja ota kantaa.  Kaavoitetulla alueella hakkuista pitää tehdä maisematyölupailmoitus, haja-asutusalueella ei. Haja-asutuksen metsänkäyttöilmoitukset ovat Metsäkeskuksissa nähtävillä (kuka sinne sitten ehtiikin ilmoituksia seuraamaan, näitä epäkohtiahan piisaa, huoh).
  • Älä katsele ympärillesi, että miksi kukaan ei tee mitään. Sinä voit tehdä. Jokaisella kansalaisella on vastuu puuttua epäkohtiin. Virkamiehet tuntuvat olevan liian kiireisiä näinä päivinä ja reagoivat vasta kun joku älähtää (jos silloinkaan). Tämän lisäksi heillä ei ole välttämättä ammattitaitoa ja tietoa kuten Helsingin Sanomien juttu hyvin paljastaa. Ihmisten, virkamiestenkin, luontotuntemus on nykyään pelottavan heikko. 
  • Kirjoita mielipidekirjoitus paikallislehteen (mahdollisesti hakkuualueelta ottamiesi valokuvien kanssa), jossa kuvaat tapahtunutta. 
  • Ota tämän lisäksi yhteyttä paikallisiin lehtiin ja radioon ja anna juttuvinkki. Medialla on valta nostaa epäkohdat esille ja tiedottaa kuntalaisille aiheesta. Tämän tapaisista aiheista pitää käydä julkista keskustelua. Haluammeko tällaista "metsänhoitoa"?
  • Aina pitää tehdä jotain. Puhu aiheesta kahvipöydässä. Kirjoita aiheesta blogikirjoitus. Linkitä tämä kirjoitus eteenpäin. Eroa metsänhoitoyhdistyksestä, jos kuulut siihen. Lisää ihmisten tietoisuutta, että tällaisiakin asioita tapahtuu ”hyvinvointiyhteiskunnassamme”. Vääryyttä ei saa hyväksyä, muuten mikään ei muutu.
 

Metsänhoitoyhdistys-nimeä (tai toimintaa sen puoleen) en tajua. Eikö hoidon pitäisi tähdätä hoidon kohteen (oli se metsä tai potilas) tilan kohenemiseen, ei huononemiseen? Metsänhoitoyhdistyksen ”hoitoihin” pätee sanonta: leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.