Kysyttyä: Mitä konkreettista voin tehdä metsien ja lintujen hyväksi?

Ihana kysymys. :) Tämä kirjoitus vastaa samalla kysymykseen: ”mitä voin tehdä voidakseni paremmin/poistaakseni masennusta/elämänahdistusta?” Onnellisen elämän salaisuus on siinä, että tekee jotain toisten hyväksi.

Uskon, että masennus tai henkinen pahoinvointi johtuu luonnosta vieraantuneesta elämäntavasta. Luonnon ja ihmisen hyvinvointi (tai pahoinvointi) kulkevat käsi kädessä. Kaikki mitä teemme vaikuttaa jollakin tavalla luontoon – sen kautta myös metsiin ja lintuihin. 

Hiilijalanjäljistä ja ekotehokkuudesta puhuttaessa liikutaan aina jotenkin luonnosta irrallaan olevalla abstraktilla tasolla, jota on vaikea käsittää. Metsät ja linnut on helpompi ajatella "konkreettisena luontona, joka on tuolla jossain". On helppo tehdä kodin remontti, harrastaa muotia, sisustusta ja stailausta, jos ei tiedosta niiden takana olevia luonnon materiaalivirtoja ja vaikutuksia ympäristöön. Kuluttamamme eurot kuluttavat aina jollakin tavalla luonnonvaroja ja luontoa. Jokapäiväiset valintamme vaikuttavat siihen millainen ympäristömme on. Jos ihmisillä ei olisi niin kovaa vetoa kuluttamiseen ja shoppailuun, valtavien ostoskeskuskompleksien ja tavaroiden tilalla olisi luontoa, metsiä ja lintuja ja meillä olisi vähemmän ympäristöongelmia (ja mielenterveys- ja rahaongelmia).

Siksi kirjoitan blogissani elämänhallinnasta ja hyvinvoinnista. Elämän yksinkertaistaminen on parasta luonnonsuojelua (ja itsemme suojelua). Yksinkertaistaminen lisää elämänhallintaa ja tuo aikaa ajatuksille. Kun opimme tuntemaan itseämme ja tekojemme vaikuttimia paremmin, on helpompi olla riippumaton ulkoisesta paineesta.  Ei ole tarvetta paikata surua, ahdistusta tai huonoa itsetuntoa materiaalisilla asioilla. Jää aikaa ihmetellä ja ajatella – ja toimia – toisin, muun muassa metsien ja lintujen hyväksi.

Niin kauan kuin pidämme itsemme kiireisinä oravanpyörässä, ei ”elämän ihmettelyyn” jää voimavaroja. (Se lienee jatkuvaan kasvuun perustuvan yhteiskunnan tarkoituskin: pitää ihmiset kiireisinä ja työteliäinä, jotta he ostaisivat kaikkea rojua ja elämää ”helpottavia asioita”, joita he eivät alkuunkaan tarvitsisi, jos he eivät olisi niin rasittuneita.)

Mitä voin tehdä metsien ja lintujen (=luonnon) hyväksi?

• Luo luonnonläheisempi elämäntapa.

• Yksinkertaista. 

• Kiinnitä huomiota rahankäyttöösi ja sen kautta kulutustottumuksiisi ja elämänvalintoihisi. Rahan käyttö kuvastaa arvoja. 

• Havahdu katsomaan ympäristöäsi, vietä aikaa luonnossa. Opettele tunnistamaan lintuja ja tuntemaan luontoa.

• Eläimet viihtyvät paikoissa, joissa on lajikirjoa: erilajisia ja ikäisiä puita, pensaita, kasveja, hallittua hoitamattomuutta ja luonnontilaisuutta. Luo ympärillesi monimuotoisuutta. Tee pihastasi, puistosta, kaupunkiympäristöstä paikka, josta löytyy luonnoneläimille suojaa, ruokaa ja juomaa. Istuta nurmikon tilalle marjovia puita ja pensaita, kukkivia kasveja, ikivihreitä ja lehtipuita. 

• Ripusta linnunpönttöjä. (Myös puistoihin, metsiin, kaupunki- ja teollisuusympäristöihin. Oman pihan puute ei ole este.)

• Harrasta eläinten talviruokintaa. (Jos asuinalueesi pihassa ei saa ruokkia lintuja, vie ruokintalaite esimerkiksi läheiseen metsään.) 

• Tue Luonnonperintösäätiön toimintaa. Anna joulu-, syntymäpäivä-, valmistujais-, nimipäivälahjaksikin pala ikimetsää.

• Osallistu järjestötoimintaan:

Ikimetsän ystävät

Suomen luonnonsuojeluliitto

Luonto-Liitto

Natur och Miljö

WWF Suomi

Maan ystävät

Greenpeace

Bird Life Suomi ry

Dodo ry

• Ryhdy (edellä mainittujen) yhdistyksen aktiiviksi. Mene kokouksiin päättämään asioista, osallistu tapahtumiin. Yhdistykset tarjoavat koulutuksia, retkiä ja saat lisää tietoa miten monin eri tavoin voit toimia metsien ja lintujen hyväksi.  
• Seuraa asuinalueesi kaavoitusta. Jätä mielipiteitä ja lausuntoja. Virkamiehet ja päättäjät ovat välillä ihan ulalla. Silti he ovat päättämässä elinympäristöstämme (kaivokset, louhokset, turveteollisuus, erilaiset rakennushankkeet, ”maisemanhoitoilmoitukset” jne.). Päättäjät tarvitsevat kuntalaisten valvontaa ja ohjausta. 
• Äänestä. Mieti tosi tarkkaan ketä. (Tai asetu itse ehdolle.)  
• Opeta lapsiasi, lapsenlapsiasi (kaikkia läheisiäsi) rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa.
• Kirjoita mielipidekirjoituksia, blogitekstejä, keskustele kahvipöydässä ja ohjaa ihmisten huomio metsiin ja lintuihin. Kuvaile avoimesti tunteitasi niitä kohtaan ja kerro miten paljon iloa ne tuovat. Kuvaile itsellesi rakasta paikkaa ja kerro sen positiivisesta ja tärkeästä merkityksestä. Ihmiset vaalivat sitä mitä he pitävät tärkeänä. 
• Näe oma tärkeä tehtäväsi yleisen asenneilmaston muokkaajana ja havahduttajana. Elämässä on toivoa, kun itsellä on tärkeä, hyödyllinen tarkoitus ja ihanne, jota kohti kulkea.
• Älä vajoa toivottomuuteen tai masennukseen, jos lähiympäristösi luonto uhkaa tuhoutua (tai tuhoutuu). Toimi, tee jotain. Meidän jokaisella, pienimmälläkin, teolla on merkitystä. Pienet asiat ovat isoja asioita. 
• Lakkaa olemasta oman elämäsi sivustaseuraaja. Jos näet jossain epäkohdan, älä kysele miksi kukaan ei tee mitään, katso peiliin ja mieti mitä voit itse tehdä. 
• Vinkkaa toimittajia ja toimituksia ihanista luontoaiheista tai kerro mikä epäkohta vaatii tarkastelua.  
• Linkitä tämä blogikirjoitus eteenpäin.
• Luo vahva itsetunto. Älä ole sosiaalisten paineiden tai materiaalisten oikkujen vietävissä. Sinä päätät ajatuksistasi, ei kukaan muu.
• Seuraa kaupungilla liikkuessasi lintuja, älä näyteikkunoita.
• Suuntaa metsään, älä ostoskeskukseen.
• Tee lahjoitus ja/tai testamentti, jossa annat omaisuuttasi esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, WWF:lle tai muulle instanssille, joka suojelee metsää ja lintuja.

Voisin jatkaa tätä listaa vaikka kuinka pitkään. Kaikki liittyy kaikkeen. Kun liikut luonnossa, käyt yhdistysten järjestämillä retkillä ja näet elämänvalintojesi vaikutukset, keksit monia tapoja toimia metsien ja lintujen (ja itsesi) hyväksi.

Seurallisuus ja sosiaalinen kyvykkyys ovat eri asioita

Kirjoitan Toisinnäkijän päiväkirjassa siitä millaista on olla HSP (highly sensitive person) eli hyvin herkkä ihminen ja siitä miten viihdyn omissa oloissani niin hyvin. Olen saanut joiltain teiltä sähköpostia, jossa huokaatte onnesta, ettette olekaan tunteidenne kanssa yksin. ;)

Meitä on varmaan monia mutta tästä aiheesta keskustellaan ja kirjoitetaan verraten vähän ja siksi monet eivät ymmärrä tällaista luonteenlaatua. Monet saattavat olla itsensäkin kanssa ihmeissään, että mikä minua ”vaivaa”, vaikkei kyse ole vaivasta. Mikään ei tee yliherkästä ihmisestä huonompaa tai heikompaa, ainoastaan erilaisen. Yliherkkyys on joissain asioissa ylivoimainen ominaisuus, toisessa tilanteessa se ei ole sitä lainkaan.

Koska tätä ei ymmärretä, hyvin herkät tai erityisherkät ihmiset luokitellaan helposti ujoiksi, ahdistuneiksi ja rajoittuneiksi. Yliherkkyys sekoitetaan myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon tai sisäänpäin kääntyneisyyteen, vaikkei kyse ole siitäkään.

Kirjassaan Temperamentti,stressi ja elämänhallinta (WSOY, 2011) psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo kuinka kasvatus ja kulttuuri määräävät sen miten temperamenttia saa osoittaa ja mitä piirteitä saa tuoda esille. Kulttuurissamme on hyväksyttävämpää olla herkkä hajuille, lämpötiloille ja mauille mutta jos reagoi herkästi kaikkeen ympärillä olevaan ja ilmaisee tunteensa tai mielialansa voimakkaasti, ne eivät sovi ympäristön odotuksiin ja niihin kohdistetaan suuriakin muutosvaatimuksia. Tästä seuraa, että ihminen kokee jatkuvasti olevansa vääränlainen tai väärässä paikassa.

Lainaan tähän muutaman otteen Keltikangas-Järvisen kirjasta, jotka ovat mielestäni hyvin kuvaavia ja toivat itseymmärrystä. Johtopäätös: minulla on hyvät sosiaaliset taidot mutta en ole seurallinen vaan matalan sosiaalisuuden ihminen, hih hii. :D

”Sosiaalisuus ei siis viittaa sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn tulla toimeen muiden kanssa vaan haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, kun taas sosiaaliset taidot ovat opittuja. Seurallisuus ja sosiaalinen kyvykkyys ovat eri asioita. Matala sosiaalisuus ei siten tarkoita sosiaalisten taitojen puutetta, vaan sitä, että ihminen viihtyy yksin, koska ihmissuhteet eivät ole hänelle kovin palkitsevia. Matalan sosiaalisuuden ihminen on mielestään parhaassa seurassa, kun hän on yksin. Virallinen sosiaalinen kanssakäyminen on hänelle mieluummin rasite kuin ilo.

Suuret kutsut (…) ovat hänelle stressi. Hän miettii, miten pääsisi luistamaan tilanteesta, kun taas hänen sosiaalinen ystävänsä on riemuissaan: sata uutta ja tuntematonta ihmistä, mikä ihana tilaisuus virikkeisiin ja keskusteluihin.  

Vähäinen sosiaalisuus johtaa suurempaan itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen muiden mielipiteistä. Tällaisen ihmisen ei tarvitse olla joka hetki pidetty ja arvostettu eikä hänen tarvitse aina ajatella samalla tavalla kuin kaikki muutkin. ”

Helppoja konsteja yksinkertaistaa elämää

Kiellä puhelinmyyntiyrityksiä soittamasta. Sano puhelinmyyjälle selvästi esimerkiksi näin: "Poistakaa tietoni suoramarkkinointilistaltanne, kiitos". Puhelinmyyjä on velvoitettu ottamaan vastaan puhelinmarkkinointikiellon eikä heillä ole sen jälkeen lupa soittaa uudestaan.


Estä puhelinmyynti. Niin sanottu Robinson-rekisteri rajoittaa kaupallista puhelintarjontaa. Soita palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8.30-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm). Numerossa on automaattinen vastaaja, johon vahvistetaan puhelinnumero (puhelu kestää alle minuutin). Puhelinmyyntikielto tulee voimaan n. 1-3 kuukauden kuluessa ilmoituksesta ja on voimassa kolme vuotta kerrallaan.

Vähennä postilaatikkoon tulevia nimelläsi ja osoitteellasi varustettuja mainoksia. Väestörekisterikeskuksen osoitetietoja käytetään muun muassa suoramarkkinointiin. Ilmoita väestörekisterikeskukseen, että et halua tietojasi luovutettavan eteenpäin kolmansille osapuolille. (Jos linkki ei toimi, mene www.suomi.fi sivulle ja kirjoita haku-kenttään "henkilötietojen luovutuksen kieltäminen".)

Soita em. puhelu ja täytä lomake saman tien (menee alle viisi minuuttia). Sitten nauti lisääntyneestä elämänhallinnasta. :)

Kun hallitsee aikaansa, hallitsee arvojaan

Kaikki, jotka tuntevat minut vähänkin pidemmältä aikaa tietävät, että olen aina rakastanut listojen laatimista. Lapsesta saakka olen tuntenut että elämä on aavistuksen hallittavampaa, kun saan mieltäni vaivaavat asiat listattua paperille.

Luulen, että listojen laatiminen lähti siitä, kun murehdin lapsena paljon. Kannoin ikääni nähden liian suurta vastuuta ja huolta perheestäni ja murehdin miten tulisimme selviytymään. Jo kymmenvuotiaana laadin listoja, jotta työskentelisin tavoitteellisesti tiettyä päämäärää kohti, etten tuhlaisi aikaani murehtimiseen, vaan asioiden tekemiseen. Aina kun sain ajatukseni paperille, maailmani oli hitusen valoisampi paikka.

Sairaanhoitajan työssäni muistilappu oli ihan pakollinen. Lääkekierroksella kiertäessäni 18 potilaan luona, jokaisella heistä saattoi olla minulle jokin pyyntö, kysymys tai tarkistettava asia. Vie huopa, ylimääräinen särkylääke, tarkista labrat, korjaa väärä lääkemerkintä, vie lääkärille puuttuvat paperit, vie ykköshuoneen kakkospaikan potilaalle vesilasi ja lusikka, soita nelosen kakkosen tyttärelle, vie vitosen ykköselle löysempi paita ja vitosen kakkoselle alusastia, tilaa puuttuvia ruiskuja…

Muistettavaa oli niin paljon, että tunsin itseni tarjoilijaksi perjantai-illan baarissa, kun suhailin lääketarjottimen ja listani kanssa edestakaisin soittokellojen, monitorien ja puhelimien piipittäessä taustamusiikkina.  Väsyessäni työhöni muistini alkoi heiketä, siksi turvauduin muistilappuihini ja listoihini entistä herkemmin.

Päätettyäni jättää oravanpyörän ja muuttaessani maalle, listojen laatimisominaisuuteni jalostui entisestään. Aloitin opiskelun ja asuin remonttityömaan keskellä. Hoidettavia ja muistettavia oli asioita paljon. Kaupunkiin ja kauppoihin oli pitkä matka. Jos unohdin hommata lisää nauloja tai maitoa, mikään ei pikkutorpan remonttityömaalla edistynyt tai piti juoda aamukahvi ilman maitoa ja tuli ajanhaaskuuta, pitkiä ajomatkoja, turhaa saastuttamista ja polttoainekuluja. Turhautumisesta puhumattakaan.

Lapsena suhtauduin muistilistoihini vakavasti. Nyt 30 vuotta myöhemmin ne naurattavat minua ja ymmärrän että ne ovat olennainen osa persoonaani. Tiedän, että listaamis- ja organisoimistapani ovat tehneet elämästäni hallittavampaa ja vapaampaa. Oravanpyörästä hyppääminen vaatii itsekuria, järjestelmällisyyteen pyrkimistä ja tavoitteeseen keskittymistä. Listat ovat auttaneet minua karsimaan olennaisen turhasta.

***
Kokeile sinäkin:

• Tee lista: Kirjoita luettelo asioista, jotka ovat mielessäsi. Listaa ikävät asiat, jotka odottavat tekemistään, mutta myös mukavat asiat, joita haaveilet tekeväsi, jos sinulla joskus olisi aikaa. Listaa kaikkea maan ja taivaan väliltä: linnunpöntön rakentaminen, tiedusteltava asia, valokuvien järjestäminen, kirjeen kirjoittaminen, siementen kylväminen, lehtitilauksen peruminen, lahjan hankkiminen, uuden asian opetteleminen, laskujen maksaminen, leipominen, auton korjaaminen, etelän seinän maalaaminen.
• Aina kun muistat, että tuo pitäisi korjata, hoitaa, soittaa, muistaa, tilata, varata, järjestää, ottaa yhteyttä… kirjaa se ylös. Pelkästään se, että kaikki asiat tulevat merkityksi paperille, helpottaa oloa valtavasti. Se vapauttaa energiaa, kun ei tarvitse kokoajan rasittaa muistia keskeneräisillä asioilla.
• Kulje pari viikkoa paperi ja kynä taskussasi ja aina kun tulee jokin asia mieleen, kirjaa se ylös.
• Sitten tarkastele listaasi. Mikä on kaikkein tärkein asia? Mikä muuten vaan pakollinen, mikä hauskaa, mikä ei lainkaan välttämätöntä? Suunnittele ajankäyttöäsi. Mieti, miten hoidat velvollisuuksia pois päiväjärjestyksestä ja kuinka saisit enemmän aikaa ja tilaa haaveiden ja unelmien toteuttamiselle.
• Aina kun tekee asioita, joita oikeasti haluaa tehdä, elämä ja arki muuttuvat hallittavammaksi ja miellyttävämmäksi. Kun hallitsee aikaansa, hallitsee arvojaan ja ajatuksiaan.