Luontotuokio harmaan päivän piristykseksi

 Oli harmaa ja sateinen päivä. Touhusin silti jotain pientä ulkona, kun havahduin talitiaisen varoitusääneen. Kyseessä ei ollut tavallisempi haukasta varoittava ääni vaan harvemmin kuulemaani erityistä rähinää. Muut lähistöllä olevat tintit olivat heti menossa mukana ja muodostivat pihlajaan pienen rähisijäjoukon. Nappasin nopeasti kameran eteisestä ja yritin hahmottaa mistä tintit varoittivat.

 Tali- ja sinitiaiset lensivät edestakaisin haavan edessä kolibrin lailla paikallaan räpyttäen. Tämä on se sama haapapuu, johon käpytikka koversi kolon vuonna 2012 keväällä. Ensimmäisen kevään siinä asui käpytikkaperhe ja viime vuonna kottaraisperhe. Osasin siis päätellä, että tintit kohdistivat huomionsa koloon. Mikähän siellä oli? Siellä saattaisi olla varpuspöllö, linnut olivat niin ärhäköinä. Jollain ihme säkällä siellä voisi olla kärppä, vaikka se viihtyy paremmin maan tasalla.

 Sitten ”se jokin” tuuppasi naamansa kolosta pihalle. Se oli orava. (Sen profiili näkyy kahdessa edellisessä kuvassa, kun tietää mitä pitää katsoa.) Orava olisi tietysti pitänyt olla ensimmäinen arvaukseni, sillä orava on asunut kolossa tämän vuoden. Juuri toissa-aamuna katselin oravan heräämistä puoli kahdeksalta. Join kahvia ulkona. Yläpuoleltani kuului rapsahdus. Orava kiipesi kolosta, jäi takajaloistaan puuhun roikkumaan, kiskotteli etutassujaan ja haukotteli.

 Tässä kuva viime viikolta, kun orava oli kantanut pesäänsä lisää talvieristettä. En kyllä osaa päätellä mitä tuo materiaali on. Se sopisi kellertävän värinsä puolesta olemaan talon vierestä lopullisesti kadonnutta rukousnauhaa (joka olisi tässä täysin langoiksi purettuna). Ihan vain sen perusteella, että tuossa on seassa mukana myös sinistä ja punaista väriä. :D

Tinttien ärhentelyäänet olivat saaneet minut jännittyneeksi ja mielikuvitukseni liikkeelle. En osannut lukea vaihtoehtoihin sitä todennäköisintä, koska en ole aiemmin kuullut tinttien osoittavan mieltään oravalle tuolle tavalla, vaikka tintit oravaa ruokintapaikalla väistävätkin.

Mitä erityistä orava oli tehnyt, että tintit käyttäytyivät noin? Oliko tintti kurkistanut koloon ja pelästynyt päiväunilla olevaa oravaa?
Vai oliko orava tehnyt jotain ennen koloon menoaan, jonka vuoksi tintti protestoi? Ehkä tintti olisi halunnut kolon itselleen kylmien talviöiden varalle. Vaikea mennä sanomaan. Siinäpähän sitä taas riittää pitkäksi aikaa pohdittavaa... ;)

Orava oli tulla pihalle mutta muutti mieltään ja vetäytyi takaisin koloonsa. Pian tintit lähtivät pois ja välikohtaus oli ohi. Siinä samassa kuului tömähdys. Toinen orava hyppäsi saunan katolle ja poimi suuhunsa jotain.

Orava kiipesi katon harjalle löytönsä kanssa ja suunnitteli hyppyä viereiseen pihlajaan (jossa tintit juuri hetkeä aiemmin rähisivät). Tätä en saisi missata. Mitä se löysi?

Orava ei mennyt kauemmas vaan jäi pihlajaan kiipeilemään.

Vasemmalla näkyy kolo, jossa toinen orava on. Toinen ahkeroi saalis olallaan. Pihlajanmarjat on syöty jo vähiin päin

Tuossa olisi sopiva oksanhaara. Voi tuota taituruutta ja vaivannäköä.

Se on mesisieni. Olin nähnyt niitä isona ryppäänä rannan rinteessä erään puun juurella. Kävin tarkistamassa. Koko rypäs oli katkottu ja kannettu jemmoihin parempiin.

Katso kaikkea kuin näkisit sen joko ensimmäistä tai viimeistä kertaa. Silloin elämäsi tällä maapallolla on täynnä iloa. 

 

Se on sinusta kiinni

"Yksi laulu voi sytyttää hetken,

yksi kukka voi herättää unelman.

Yksi puu voi panna alulle metsän,

yksi lintu voi ennakoida kevättä.

yksi hymy voi aloittaa ystävyyden,

yksi kädenpuristus kohottaa sielun.

Yksi tähti voi johtaa purtta merellä,

yksi sana voi kehystää päämäärän.

Yksi ääni voi muuttaa kansakunnan,

yksi auringonsäde valaisee huoneen.

yksi kynttilä karkottaa pimeyden,

yksi nauru voittaa synkkyyden.

Yksi askel on aloittava jokaisen matkan,

yksi sana aloittaa jokaisen rukouksen.

Yksi toivo kohottaa mielialasi,

yksi kosketus voi osoittaa huolenpitosi.

Yksi ääni voi puhua viisaasti,

yksi sydän voi tietää mikä on totta,

yksi elämä voi olla erilainen,

se on näet sinusta kiinni."

Vielä luonnonvaraisten eläinten hädänalaisuudesta

Kuva Hämeenkyrön Sarkkilasta löytyneestä lentokyvyttömästä suopöllön poikasesta. Lintu pääsi hoidettuna takaisin luontoon. (Kiitos Hannu Järviselle kuvista - ja eläinten hoitamisesta!  :)

Soitin viime viikolla useammalle luonnonvaraisten eläinten hoitajalle ja haastattelin heitä (kiitos antamistanne tiedoista). Tässä yhteenvetoa siitä mitä opin ja kuulin (sen lisäksi mitä adressissa seisoo):

• Hoitoon saattaa tulla mitä eläimiä vaan lepakonpoikasesta kurkeen ja rantakäärmeestä lehtopöllöön ja kaikkea siltä väliltä. Kiireisinä aikoina kevät-kesästä saattaa olla yhtä aikaa kymmeniä eläimiä hoidossa. Jotkut eläinlajit tarvitsevat ruokaa muutaman tunnin välein. Hoitoa, lääkitystä ja puhtaanapitoa riittää. Kun yhdet poikaset saadaan maailmalle kesäkuun lopulla, alkaa homma alusta (joidenkin eläinlajien kohdalla) seuraavan lisääntymisajan vuoksi.

• Jos tavallinen kadunkulkija löytää loukkaantuneen eläimen, on täysin ko. henkilön valveutuneisuuden varassa, saako luonnonvarainen eläin osaavaa apua. Konkreettisia osaavia auttajia on liian vähän.

• Mikään eläin ei ole hoitoon tullessaan hyvässä kunnossa, niillä on aina joku ongelma. Luonnonvaraisten eläinten hoito poikkeaa lemmikki- tai tuotantoeläinten hoidosta, koska jotkut eläimet saattavat stressaantua kuoliaaksi ihmisten käsittelystä. Jotkut eläimet saattavat puolustautua voimakkaasti. Osa eläimistä on hyväkuntoisia ja lajiltaan helposti sopeutuvissa hoitoon, toisille on todella vaikea järjestää sopivia hoito-olosuhteita.

• Kun eläin tuodaan hoitoon, arvioidaan, mikä ongelma eläimellä on (esim. tulehdus, nestehukka, nälkiintynyt, luunmurtuma). Onko vaiva hoidettavissa? Onko kyseessä aikuinen eläin vai poikanen? Minkä ikäinen poikanen ja lajinen eläin on kyseessä? Eläinten hoitajilla on oltava valtava määrä tietoa eri lajeista, pesinnästä, esiintymisalueista, ravinnonkäytöstä, aikuis- ja poikaskäyttäytymisestä, eri lajien perussairauksista ja perusongelmista, jotta hän osaa eläimiä hoitaa ja arvioida onko eläimellä ongelma vai ei.

• Eläintenhoitajat ovat useimmiten itseoppineita. Vapaaehtoiset neuvovat toisiaan. Esimerkiksi Korkeasaaresta annetaan jonkin verran hoito-ohjeita. Viranomaistahona aluepelastuslaitos, poliisi ja kunnalliset eläinlääkärit ovat vastuussa eläinten pelastustilanteista mutta viranomaisten arviointi- ja toimintavirheisiin törmää jatkuvasti. Järjestelmällistä koulutusta villieläinten käsittelyyn ja hoitoon ei ole olemassa.

• Jokainen eläin on yksilö. Hoidon antamiseksi tarvitaan monenlaisia asioita. Kuluja syntyy paljon ja kaikki rahoitetaan useimmiten omasta pussista: erilaiset maidonvastikkeet, muu ravinto ja ravinnelisät, pahnat, heinät, purut, hiekat, antibiootit, lääkkeet, eläinlääkärikulut. Esimerkiksi petolintujen ruokinta ei ole halpaa. Lihaa ja eläinten raatoja on hankittava. Pöllö tarvitsee saaliseläimen sisäelimet, karvan, nahan ja luut, koska pöllö puhdistaa elimistönsä oksentamalla. Luonnonmukaisen ruoan kohdalla ei voi oikoa. Yksi pakastettu rotta voi maksaa 9,80 e kappale. Pöllö syö 2-3 rottaa vuorokaudessa = 30 e päivässä. Petolintuja saattaa olla useampi hoidossa samaan aikaan ja eri lajien linnut syövät eri asioita (lihaa, siemeniä, hyönteisiä).

• Ihmiset lahjoittavat mielellään kissojen ja koirien hoitoon rahaa, ruokaa ja välineitä, mutta moni ei tiedä luonnonvaraisten eläinten hädänalaisesta tilanteesta mitään. Niinkin ajatellaan, että ”Kyllä luonto hoitaa”. MUTTA suurin osa luonnoneläinten ahdingosta johtuu ihmisestä tavalla tai toisella ja siksi meillä on velvollisuus auttaa. Jokaisella eläimellä on oikeus elää, jos sen vaiva on hoidettavissa eikä eläin ole kuolettavasti loukkaantunut. Villieläin tuntee kipua ja kärsii aivan samalla tavalla kuin ihminen, kissa tai koira. 

Syksyllä löytynyt nuori huuhkaja, joka oli nälkäkuoleman partaalla, sai ensiavuksi hunajavettä, possun suikalepaistia ja hoitajan perheelle alun perin tarkoitettua karjalanpaistia. 

Esimerkkitapauksia:  

Joskus tuodaan jopa muutaman vuorokauden ikäinen oravanpoikanen hoitoon vaiheessa jolloin se on vielä sokea eikä sillä ole ollenkaan karvapeitettä. Kooltaan poikanen on etusormen mittainen ja puolitoista kertaa sormen paksuinen. Sillä ei ole hampaita, eikä se pysty syömään itse. Sitä täytyy syöttää pipetillä jopa tunnin välein ja se syö noin yhden millilitran kerrallaan, hiljalleen määriä nostetaan muutamaan millilitraan.

**

Hoidossa saattaa olla oravia, siilejä, lepakoita ja lintuja ja jokainen eläin syö erilaista ruokaa. Lisäksi on oltava oikeankokoinen välineistö. Lepakonpoikanen tarvitsee erikokoisen tuttipullon (tai pipetin) kuin vasa, poikaset tarvitsevat mm. lämpömattoja joiden päällä ne nukkuvat, koska emo ei ole lämmittämässä jälkeläisiään. Kun on paljon hoidettavia niin välineet myös kuluvat. Välineiden kokohaitari on valtava. Välinekulujen lisäksi tulee laskuja röntgenkuvista, lääkkeistä, tarvikkeista tai kirurgisista toimenpiteistä.

**

Ketunpentu toimitettiin loppukesästä hoitoon. Oli harvinaislaatuinen tilanne, kun eläimen mukana toimitettiin ruokaa. Se riitti kahdeksi päivää. Ketunpentu tarvitsi hoitoa seuraavaan kevääseen asti.

**

Valkohäntäkauriin vasa löytyi makaamasta keskeltä tietä avuttomassa tilassa. Emolle oli täytynyt tapahtua jotain, koska normaalioloissa emo synnyttää ja jättää vasansa suojaisaan paikkaan. Vasa viettää alkuelämänsä hipihiljaa heinikon suojissa maaten eikä liiku mihinkään. Emo käy imettämässä vasan ja huolehtii täysin vasan imettämisestä, pissattamisesta ja kakattamisesta, koska vasa ei siitä itse suoriudu. Asiantuntemattomissa käsissä vasa oli kuolla. Eläinsuojeluneuvoja haki sen viime hetkellä hoitoon. Vasa oli kriittisessä tilassa ja sen rakko oli puhkeamaisillaan. Eläinlääkäri tyhjensi rakon viime hetkillä. Vasaa hoidettiin useita kuukausia ja sen hoito tuli maksamaan toista tuhatta euroa. Nykyään pikkupukki elää Ähtärin eläintarhassa, jossa se tullee laajentamaan eläintarhan geenipohjaa.  

 **

Media on kiinnostunut eläinharvinaisuuksista tai haluavat tehdä henkilöjutun eläintenhoitajasta, MUTTA hoitoon liittyviä epäkohtia ei jostain syystä tuoda esille eikä kantaaottavia juttuja uskalleta tehdä.