Näin alat nähdä ja toimia toisin

Sain jokin aika sitten kirjeen Irti oravanpyörästä -kirjan lukijalta. Hän sanoi lukeneensa kirjan alkuvuodesta 2012 ja sen lukeminen muutti hänen arvojaan ja maailmankatsomustaan. Hän oli selaillut kirjaa pitkästä aikaa ja löytäneensä sen lopusta listan Näin hyppäät oravanpyörästä. Hän oli unohtanut jo koko listan, mutta huomannut nyt, että vuosi vuodelta asiat olivat toteutuneet hänen elämässään. Uskomattoman hienoa!

Tämän inspiroimana koostin Toisinnäkijän päiväkirjasta joitakin elämänviisauksia. Myös Toisinnäkijän päiväkirja on edelleen ajankohtainen, ehkä jopa enemmän kuin ilmestyessään.

Listasta olisi tullut helposti pidempi, mutta tällainen bonusluku siitä syntyi. Olkaa hyvät!

Näin alat nähdä ja toimia toisin

Älä takerru tavaroiden tuomiin muistoihin.

Rapsuta puuta.

Tyydy olemassa olevaan. Pärjäät ilmankin.

Punnitse tekojesi tarpeellisuutta ja järkevyyttä.

Kerro, että rakastat.

Ole valmis muuttamaan tai soveltamaan suunnitelmaasi.

Pidä vitsilistaa.

Varjele hiljaisuutta ja luontoa.

Älä reagoi aina, kun puhelin piippaa tai soi.

Istu päivä pihalla ja kuuntele mitä kaikkea kuulet.

Vaali kaikkea elävää.

Suojele luontoa myös itseltäsi.

Tee vapaaehtoistyötä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta.

Tallenna kuva unelmastasi ja katso sitä päivittäin.

Ole pienestä onnellinen.

Kyseenalaista ja säilytä oma harkintasi.

Opettele pois liiallisesta tunnollisuudesta, puurtamisesta ja kiltteydestä.

Aina ei tarvitse venyä, jos joku keksii pyytää.

Naura, iloitse, kannusta ja hymyile enemmän.

Älä koskaan kaada puuta turhaan tai kevyin perustein.

Älä päästä ymmärtämätöntä moottorisahan varteen.

Opeta lapsiasi säästäväisyyteen ja kunnioittamaan luontoa.

Tee kevätveikkaus.

Älä arvioi päiviäsi tekemisiesi kautta vaan niiden sisällön kautta.

Kuuntele varista.

Tarkista asenteesi perusasioita kohtaan.

Tee testamentti.

Antaudu erilaisille kokeiluille ja havainnoille.

Tee sitä mihin itse uskot.

Laita sadevesitynnyriin oksa, jotta eläimet eivät huku.

Elokuun iltana pukeudu lämpimästi ja asetu ulos seuraamaan Perseidien tähtien ja lepakoiden lentoa.

Ensilumen aamuna lähde katsomaan eläinten lumijälkiä.

Liity luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi.

Ota kantaa. Puolueettomuus ja vaitiolo auttavat sortajaa, eivät koskaan uhria. 

Älä nolostele rakkauttasi luontoon.

Muista, vaikka ympäristönsuojelijat saattavat joskus olla kurjia naapureita, he ovat suurenmoisia esi-isiä.

Pidä rentoutuspäivä kolme päivää ennen täysikuuta.

Uudelleenorientoidu. Älä anna kaupallisuuden, markkinoiden ja kuluttamisen viedä huomiotasi.

Hiivi varpaillasi.

Suuntaa ulkovalosi alaspäin ja sammuta turhat valot.

Luo luontoparatiisi. Pienikin alue riittää, kunhan siinä on ruokaa, juomaa ja suojaa luonnoneläimille.  

Laske: jos elät 80-vuotiaaksi, se tekee noin 29 000 vuorokautta. Montako päivää siitä on jäljellä? Mieti mitä haluat tehdä jäljellä olevalla ajalla ja ala toimia.

Voit valita joka ikinen aamu ja joka ikinen hetki, suhtaudutko asioihin kiitollisesti ja iloisesti vai masentuneesti ja pessimistisesti. Voit aloittaa joka päivä uuden elämän uudella asenteella.

Älä ikinä anna periksi. Kaikella, pienilläkin teoilla, on väliä.

Tiedätkö mikä sinusta tulee isona?

Ammatinvalinta on yksi tärkeimmistä elämän päätöksistä. Kun ajattelen omaa nuoruuttani, ja omaa ja ystävieni ammatinvalinnan päätöksentekoprosessia, on selvää, ettei kaikilla nuorilla ollut tarpeeksi tietoa tai osaamista niin suuren (ja oikean) valinnan tekemiseksi.

Olin viidentoista ja ysiluokalla, kun meille ennestään tuntematon ujo, mustapartainen ja silmälasipäinen opettaja tuli pitämään muutamat opinto-ohjauksen tunnit. Hän jakoi kaikille yhteisvalintaoppaat. Sana kuulosti heprealta. Sitten piti kirjaa selailemalla valita itselleen houkutteleva ala, jonne halusi hakeutua opiskelemaan. Minä en ainakaan ymmärtänyt miten suurta elämänpäätöstä siinä tehtiin enkä tiennyt mille alalle halusin. Ei tiennyt mustapartainen opettajakaan, eihän hän edes tuntenut meitä. Hän tiesi miten koodit täytettiin hakukaavakkeeseen. Olisi vain pitänyt tietää se oikea koodi, salasana, joka avaisi oikean tulevaisuuden.

Jotkut meidän luokalta tiesivät heti mitä heistä tulee. Moni meistä ei. Tyttö, josta olisi tullut mielestäni itsestään selvästi loistava näyttelijä, taiteilija tai luovan alan ihminen, opiskeli lastentarhanopettajaksi. Luokan matikkanerosta tuli lähihoitaja. Olen usein jälkeenpäin miettinyt ovatko he omimmalla alallaan. Minä menin Kukkura-nimiseen kauppaan töihin vuodeksi miettimään mikä minusta tulisi isona. En keksinyt, joten ajauduin hoitoalalle, koska olin pienestä pitäen hoivannut perheenjäseniäni.   

Olen usein leikitellyt ajatuksella olisimmeko selvinneet itsemme ja ammatinvalintamme kanssa paremmin elämässä, jos luokanvalvoja ja luokkakaverit olisivat kertoneet, vaikkapa anonyymisti kirjeessä, mitkä asiat toisessa ovat parasta ja missä hän vaikuttaisi olevan lahjakas? Ysiluokalla olimme olleet jo kuusi vuotta yhdessä ja tunsimme toistemme luonteenpiirteet hyvin.  

Luokallamme oli poika, joka piirsi kaiket tunnit sarjakuvia aseita käyttävistä miehistä. Olisimme osanneet takuuvarmasti kertoa, että hänestä tulee sarjakuvapiirtäjä tai ammattisotilas. Hänestä tuli (luokkakokouksessa kuulemani mukaan) henkivartija. Luulen, että hän on ollut ammattivalintaansa tyytyväinen.

Kodinhoitajaopistossa minä kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Ensin pöydällä olevaan koulukansioon, sitten pöydänsyrjällä oleviin kirjepapereihin (selattuani välillä sanakirjaa) ja lähetettyäni pieniä viestilappuja luokkakavereille. Joku sanoo nyt, että sinusta piti tulla kirjoittaja. Asiaa ei voi ajatella niin rajoittuneesti. Minusta olisi voinut tulla vaikkapa kirjeenvaihtaja, sihteeri, pikakirjoittaja, kääntäjä tai tulkki tai ihan jotain muuta.

Ties mistä sitä olisi itsensä löytänyt, jos meitä opetettaisiin koulussa näkemään vahvuutemme ja uskomaan itseemme. Ei vain muutamana opon tunteina vaan järjestelmällisesti läpi kouluajan. Minulle jäi peruskoulusta lannistunut tunnelma, jossa keskityttiin etupäässä virheisiin ja tietynlaisen pelon ja nolostumisen peittämiseen. Siitä pois opettelu tuntuu vievän koko aikuisiän.

Keskustelin ammatinvalinta-aiheesta taannoin erään ystäväni kanssa. Hän sanoi: ”Ei se ole mikään ihme, ettei ammatinvalinta ollut helppoa, kun ei silloin ollut sellaista ammattia olemassakaan, jonka minä olisin halunnut”. 

Minä luulen, ettei sellaisia ole vieläkään.

Niin moni meistä kipuilee ammatinvalinta-asioiden kanssa aikuisenakin.  Voisiko olla niin, että työelämästä ja sen arvoista on hiljalleen muodostumassa sellaisia, joissa emme halua olla osallisina? Meiltä puuttuu työn tekemisen tapoja ja ammatteja, joissa tahtoisimme olla. Tai niitä olisi, mutta nyky-yhteiskuntamme ei tunnista sellaisia työksi eikä niistä näin ollen makseta. Nykyaika tuntuu arvostavan CV:tä ja muodollisia pätevyyksiä enemmän kuin ihmisen tahtoa oppia ja kehittyä ja elämänkokemuksen tuomaa viisautta. Tulos tai ulos. Sydämen ja järjen ääni unohtuu.   

Ammatinvalintakysymykset ovat niin tärkeitä, että on käsittämätöntä miten vähän niihin kiinnitetään huomiota. Meille olisi parasta jos tietäisimme mahdollisimman aikaisin elämässämme mikä on meille kaikkein rakkain asia. Kun se on tiedossa, kannattaa järjestää elämänsä ja kaikki tekemisensä sen ympärille ja suunnitella miten siitä saisi elannon. Omat sisäiset rajoittavat ajatuksemme estävät meitä näkemästä mitä voisimme olla ja tehdä. Voimme olla mitä vaan, kun päästämme negatiivisista uskomuksista irti.

Asioita pohdittavaksi:

• Mikä on se sinun ”juttusi”, joka on kaiken tekemisesi taustalla?
• Milloin tunnet itsesi onnellisimmaksi ja iloiseksi?
• Mikä on intohimosi?
• Milloin tunnet olevasi parhaimmillasi?
• Onko jotakin tapaa, jolla voit yhdistää kaikki resurssisi, lahjakkuutesi ja innostuksesi?
• Onko jokin asia, josta ajattelet, että olet kuin luotu tekemään sitä? (Ei haittaa vaikkei sellaista ammattia ole, luo sellainen.)
• Millaisissa yhteyksissä ihmiset kehuvat lahjakkuuttasi? Milloin tunnet olevasi taitava?  
• Älä mene ikinä intuitiotasi vastaan. Jos joku asia ahdistaa tai ei tunnu oikealta, älä tee sitä. 
• Aikuiselle, uuden alan ja ammatin etsijälle, muistutuksen sana: ammatinvalintapäätöksiä tehdään usein pakkoraossa tai uupumuksen värittämin silmin. ”Mitä tahansa muuta, mutta ei enää tätä.” Sitten ollaan kohta uudessa umpikujassa. Ennen kuin hyppäät uusiin sitoumuksiin, lepää ja klaaraa ajatuksesi. Selvitä mikä on sinun elämäntehtäväsi.
• Keskity kaikin voimin siihen mitä tahdot, älä siihen mitä et tahdo.
• Älä mieti mitä annettavaa elämälle voisi olla sinulle, mieti mitä sinulla on annettavaa muille ja maailmalle.

Usein kysytyt kysymykset: Mitä jos ei löydä elämäntehtäväänsä?

Kysymys: Olen etsinyt tapoja elää toisin. Kirjasi (molemmat) ovat jääneet mieleeni ja olen mykistynyt rohkeudestasi. Sitä kuitenkin mietin, että jos ei ole taitoa kirjoittaa tai tehdä jotain muuta sellaista, mistä voisi saada satunnaisia tuloja, niin onko silloin ikuisesti oravanpyörän vanki? Itse en äkkiä keksi mitään, mistä saisin vähäisiäkään tuloja, jos jättäisin työelämän siinä muodossa kuin se nyt elämässäni esittäytyy. Olen normaalissa päivätyössä, alalla, jolle olen jostain syystä vain ajautunut. En ole kutsumusammatissani, enkä edes tiedä, mikä se voisi olla. Kuulisin mielelläni vinkkejä sinulta tähän. Aina kun luen ihmisten blogeja tms. missä kerrotaan elämän tahdin hidastamisesta yms. niin aina näillä ihmisillä on jokin taito, josta he siinä vaiheessa saavat elannon. Mitä tehdä, kun sellaista taitoa ei ole :(

Vastaus: Hei! Kiitos viestistäsi, Kiva, että olet lukenut kirjani ja kiitos luottamuksesta, että osaisin auttaa. Minä uskon, että jokaisella on oma ”kutsumuksensa”. Toisille se on selvempää kuin toisille. Omia taipumuksiaan ja elämäntehtäväänsä voi joutua joskus etsimään mutta se löytyy kyllä. Kukaan ei ole ”ikuisesti oravanpyörän vanki” ellei itse päätä niin. Jokaisen elämänkokemukset ovat erilaiset. Omannäköiset ratkaisut, kyvyt ja kutsumus löytyvät, kun alkaa uskoa itseensä ja kykyynsä oppia uusia taitoja.

Toivoisimme ratkaisujen löytyvän äkkiä ja helposti. Valitettavan harvoin se niin tapahtuu. Muutokset vaativat useimmiten aikaa ja energiaa. Kannattaa siis hankkiutua eroon asioista, jotka varastavat niitä.   

Olen ollut joskus samantapaisessa tilanteessa. Olin lohduton luullessani jääväni ikuisesti oravanpyörään. Muistan istuneeni puistonpenkillä kirja, paperia ja kynä mukanani. Nautin auringon lämmöstä ihollani, puun havinasta, lintujen laulusta ja hetkellisestä toimettomuudesta, mutta välillä huokasin syvään ja murehdin mistä löydän ratkaisun elämälleni. Ystäväni äiti käveli ohi ja jäi jutulle. Hänellä oli murhetta tyttärestään. Ajattelin, että jos minulla olisi huolehtiva ja tukea antava äiti, ja kaikki ne mahdollisuudet, ammattitutkinnot ja taidot, jotka ystävälläni oli, arvostaisin ja hyödyntäisin niitä ja tekisin vaikka mitä. Ystävälläni oli kaikki mutta hän ei hyödyntänyt niitä. Minulla ei ollut (mukamas) mitään.

Näin toisten taidot ja hukkaan heittämät mahdollisuudet, mutten nähnyt omiani. (Veikkaan, että suojelusenkeli pilvenreunalla oppi kiroilemaan katsellessaan sokeuttani: ”Sillä on ne kaikki jutut siinä jo nyt, ihan siinä vieressään. Mitä se vielä tarvitsee?! Pahvi! Avaa silmäsi!”) Siksi meni vielä muutama vuosi huokaillessa ja ahdistuessa.

Olemme omien ajatustemme tuloksia. Jos luulen, että en osaa mitään, en osaakaan. Jos luulen olevani jumissa, olen. Jos uskon osaavani ja oppivani asioita, opin. Jos uskon keksiväni ratkaisun, keksin. Olemme magneetteja. Kannattaa miettiä, mitä asioita vetää puoleensa.

Vaikkei olisi kutsumusammatissaan, kannattaa nähdä työn tuomat edut: säännölliset tulot, palkallinen kesäloma, ei tarvitse sietää taloudellista epävarmuutta, saa kerrytettyä säästöjä jne. On turha ajatella, että elämä ”oravanpyörän ulkopuolella” olisi vain onnea ja auvoa. Sellaista elämää ei olekaan ettei vastoinkäymisiä tulisi. Räsymaton tummien raitojen ansiosta kirkkaat raidat nousevat esiin.

Jos kuitenkin kaipaa kutsumusta, on mietittävä ja tutkiskeltava sydäntään. Kukaan ei voi kertoa toiselle, mikä hänen kutsumuksensa on. On itse mietittävä mikä on niin rakas (ja usein itsestään selvä asia) ja lähellä, aivan vieressä, ettei sitä meinaa nähdä. Esimerkiksi jokin erityisominaisuus, jonka on vaikeiden elämänkokemustensa ansiosta saavuttanut.

Meillä jokaisella on omat erikoislaatuiset taitomme, kykymme ja vahvuutemme, jotka ovat kulkeneet mukanamme ehkä lapsuudesta asti. Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja? Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole saanut aikaiseksi? Mikä tuo sinulle iloa ja suuren tyytyväisyyden tunteen? Milloin menetät ajantajusi? Mitä tekisit, vaikkei sinulle maksettaisi siitä? Anna kaikki liikenevä aikasi sellaisille asioille ja yhtäkkiä huomaat vetäväsi puoleesi mitä kummallisimpia asioita ja ilon aiheita. Elämästä tulee paljon hauskempaa, kun uskoo, että asiat järjestyvät.

Se, että ei osaa mitään, ei ole este. Kaikki on opeteltavissa. Elämä on yhtä uuden oppimista. Oppiminen vie aikaa, mutta ihan sama aika kuluu huokaillessa osaamattomuutta. Sitä paitsi uuden oppiminen on ihanaa!

Yksi minun ”kutsumuksistani” (kutsumus voi olla myös ”omituisuus”) on laatia listoja, joten koostin vinkkilistan. Toivottavasti tästä on apua!  :)

•  Elämän muuttaminen ja tahdin hidastaminen onnistuu juuri siinä tilanteessa missä nyt olet.

• Seuraa muutaman päivän tai viikon ajan mihin aikasi kuluu. Kuinka monta tuntia viikossa menee kaupoissa, tietokoneella, puhelimessa, television äärellä, laskuja maksellessa, pyörittäessä perheen arkea ja erilaisissa harrastuksissa. Teitkö asioita mielelläsi vai oliko jokin niistä vastenmielistä? Teitkö joitain asioita mukavuudenhalusta vai olitko tapojesi orja? Käytätkö aikaasi tehdessäsi itselle tärkeitä asioita vai oletko toisten johdateltavissa? Ovatko suorittamasi asiat harmoniassa arvojesi kanssa?

• Raivaa kiire ja aikavarkaat pois ja tee elämästäsi selkeämpää. Pyri olemaan johdonmukainen.

• Yksinkertaista. Esimerkiksi: Tee ostoslista. Käy kaupassa vain kerran viikossa. Sovi aikaraja, jonka vietät tietokoneen äärellä. Sulje puhelin ja televisio. Tee laskuista pienempiä. Tärkeintä on edelleenkin ne pienet menot, ei ne suuret tulot. Delegoi perheellesi vastuuta, sopikaa pelisäännöistä.

• Kun saat järjestettyä elämääsi aikaa, lepää. Ilman tunnontuskia. Väitän, että elämä on yhtä ylisuorittamista ja valtaosa ihmisistä on kroonisesti väsyneitä. Luovien ratkaisujen löytäminen on vaikeaa, jos on ylirasittunut.

• Älä ota syyllisyyttä toisten kommenteista, kun et olekaan enää käytettävissä joka asiaan.

• Älä keskity siihen mitä taitoja tai mahdollisuuksia toisilla on vaan mieti mitä sinulla on jo nyt ja mistä olet kiitollinen.

• Rohkaise itseäsi (ja toisia), älä lannista.

• Mitään ei synny väkisin, anna itsellesi aikaa. Ajattele inspiroivia asioita, ei negatiivisia asioita.

• Ota vastuuta elämästäsi. Mieti aina mitä voit itse tehdä elämäntilanteesi parantamiseksi. Kukaan muu sitä ei tule puolestasi tekemään.

• Kaikilla on joku elämäntehtävä, jokin omalaatuinen erityisominaisuus. Joskus olemme tukahduttaneet nämä ominaispiirteemme, koska esimerkiksi läheisemme eivät hyväksy niitä tai on kirjoittamattomia sääntöjä mitä ei mukamas saa tehdä. Millainen olisit, jos sinun ei tarvitsisi elää tiukasti ruodussa?

• Älä mieti mitä elämällä on sinulle annettavanaan vaan mieti mitä annettavaa sinulla on elämälle. Mitä kaikkea kivaa voisit tehdä juuri tänään jollekin läheisellesi? Ei tarvitse etsiä suurta elämäntarkoitusta, kun luo jokaiseen päiväänsä iloa.  

• Mitä/mikä on vieressäsi ”puistonpenkillä”, kun rentoudut? Toisia ihmisiä, lemmikkejä, käsitöitä, kirjoja, ajatus taidosta jonka haluaisit oppia…

• Unohda itsesi. Lähde seikkailemaan. Erityisen ajankohtainen ja konkreettinen tapa unohtaa ajantaju on seurata lintujen kevätmuuttoa. (Ota yhteyttä paikalliseen lintutieteelliseen yhdistykseen ja kysy missä paikkakunnallasi on parhaimmat lintujen kevätmuuton tarkkailupaikat. Sitten hankkiudu sinne ja hurmioidu.)

• Tee jotain hassua ja ihanaa. Ole rohkeasti omaperäinen. Seuraa vaikka linnunsulkia, jos et muuta keksi, kunhan annat itsellesi sellaista ajateltavaa, josta saat toivoa ja iloa. Se auttaa näkemään laatikon ulkopuolelle. 

• Tämä päivä on ratkaiseva, se luo tulevaisuutta. Tulevaa ei kannata kuitenkaan murehtia. Asioilla on nimittäin taipumus järjestyä.:)