Näin alat nähdä ja toimia toisin

Sain jokin aika sitten kirjeen Irti oravanpyörästä -kirjan lukijalta. Hän sanoi lukeneensa kirjan alkuvuodesta 2012 ja sen lukeminen muutti hänen arvojaan ja maailmankatsomustaan. Hän oli selaillut kirjaa pitkästä aikaa ja löytäneensä sen lopusta listan Näin hyppäät oravanpyörästä. Hän oli unohtanut jo koko listan, mutta huomannut nyt, että vuosi vuodelta asiat olivat toteutuneet hänen elämässään. Uskomattoman hienoa!

Tämän inspiroimana koostin Toisinnäkijän päiväkirjasta joitakin elämänviisauksia. Myös Toisinnäkijän päiväkirja on edelleen ajankohtainen, ehkä jopa enemmän kuin ilmestyessään.

Listasta olisi tullut helposti pidempi, mutta tällainen bonusluku siitä syntyi. Olkaa hyvät!

Näin alat nähdä ja toimia toisin

Älä takerru tavaroiden tuomiin muistoihin.

Rapsuta puuta.

Tyydy olemassa olevaan. Pärjäät ilmankin.

Punnitse tekojesi tarpeellisuutta ja järkevyyttä.

Kerro, että rakastat.

Ole valmis muuttamaan tai soveltamaan suunnitelmaasi.

Pidä vitsilistaa.

Varjele hiljaisuutta ja luontoa.

Älä reagoi aina, kun puhelin piippaa tai soi.

Istu päivä pihalla ja kuuntele mitä kaikkea kuulet.

Vaali kaikkea elävää.

Suojele luontoa myös itseltäsi.

Tee vapaaehtoistyötä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta.

Tallenna kuva unelmastasi ja katso sitä päivittäin.

Ole pienestä onnellinen.

Kyseenalaista ja säilytä oma harkintasi.

Opettele pois liiallisesta tunnollisuudesta, puurtamisesta ja kiltteydestä.

Aina ei tarvitse venyä, jos joku keksii pyytää.

Naura, iloitse, kannusta ja hymyile enemmän.

Älä koskaan kaada puuta turhaan tai kevyin perustein.

Älä päästä ymmärtämätöntä moottorisahan varteen.

Opeta lapsiasi säästäväisyyteen ja kunnioittamaan luontoa.

Tee kevätveikkaus.

Älä arvioi päiviäsi tekemisiesi kautta vaan niiden sisällön kautta.

Kuuntele varista.

Tarkista asenteesi perusasioita kohtaan.

Tee testamentti.

Antaudu erilaisille kokeiluille ja havainnoille.

Tee sitä mihin itse uskot.

Laita sadevesitynnyriin oksa, jotta eläimet eivät huku.

Elokuun iltana pukeudu lämpimästi ja asetu ulos seuraamaan Perseidien tähtien ja lepakoiden lentoa.

Ensilumen aamuna lähde katsomaan eläinten lumijälkiä.

Liity luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi.

Ota kantaa. Puolueettomuus ja vaitiolo auttavat sortajaa, eivät koskaan uhria. 

Älä nolostele rakkauttasi luontoon.

Muista, vaikka ympäristönsuojelijat saattavat joskus olla kurjia naapureita, he ovat suurenmoisia esi-isiä.

Pidä rentoutuspäivä kolme päivää ennen täysikuuta.

Uudelleenorientoidu. Älä anna kaupallisuuden, markkinoiden ja kuluttamisen viedä huomiotasi.

Hiivi varpaillasi.

Suuntaa ulkovalosi alaspäin ja sammuta turhat valot.

Luo luontoparatiisi. Pienikin alue riittää, kunhan siinä on ruokaa, juomaa ja suojaa luonnoneläimille.  

Laske: jos elät 80-vuotiaaksi, se tekee noin 29 000 vuorokautta. Montako päivää siitä on jäljellä? Mieti mitä haluat tehdä jäljellä olevalla ajalla ja ala toimia.

Voit valita joka ikinen aamu ja joka ikinen hetki, suhtaudutko asioihin kiitollisesti ja iloisesti vai masentuneesti ja pessimistisesti. Voit aloittaa joka päivä uuden elämän uudella asenteella.

Älä ikinä anna periksi. Kaikella, pienilläkin teoilla, on väliä.

Dream and do!

Sain yhteydenoton Dreamdo Oy:sta. Minua pyydettiin ”Entäs jos…”-tapahtumaan, joka pidetään Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. 13.9. klo 18-20.

Minulle kerrottiin, että tapahtumassa haastatellaan mielenkiintoisia ihmisiä jotka tekevät hienoja asioita ja näin rohkaisevat ihmisiä unelmoimaan ja tekemään unelmistaan totta. Formaattina toimii "Entä jos.. (muuttaisin maalle ja eläisin alle neljälläsadalla eurolla kuussa)?".

Hieno idea Dreamdo:n taustalla ja puhuisin mielelläni näistä asioista miten unelmista voi tehdä totta, ainoa vaan, että kärsin tolkuttomasta esiintymisjännityksestä. Helsingin Design Week:in tapahtuma ei liene parhaimpia paikkoja harjoitella siitä eroon pääsemistä.

En tiedä miten tällainen omissa oloissaan viihtyvä, aikoinaan loppuun palamisen aikana paniikkihäiriöistäkin kärsinyt ihminen saisi esiintymisvarmuutta. Esiintyminen ei vain ole minun juttuni. Kaikki eivät ole samasta muotista – eikä pidäkään olla. Luen parhaillaan Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia ja nauran ihan hulluna hänen esiintymisjännitystä kuvaaville tarinoille. Kertakaikkisen osuvia. Kannattaa lukea.

Dreamdo:n toimintaidea on hieno: auttaa ihmisiä unelmoimaan ja toimimaan unelmiensa eteen. Liian paljon kuulemme negatiivista ja ikävää. Ahdistus ja pelko passivoi. Unelmat on liian helppo ohittaa. Tarvitsemme enemmän toimintaa unelmiemme eteen. 

Kieltäydyin kohteliaasti esiintymästä, mutta en sulkenut takanani porttia. On mahdollista, että keksimme toisenlaisen tavan tehdä yhteistyötä.

On vain uskottava unelmiinsa. Unelma sinänsä on jo toteutunut, että voin elää maalla pikkumökissä ja silti tarvittaessa ihmiset löytävät minut ja pyytävät esimerkiksi Helsinkiin. Olen vissiin tehnyt jotain oikein. ;D

Nyt kerron teille eräästä toteutuneesta unelmasta. Nimittäin tästä päivästä.

Heräsin aamulla siihen, että orava repi pellavia talon seinästä. Nousin keittämään kahvia. Laskiessani vettä hanasta katselin ikkunasta ulos. Terassin pöydällä oli haukan sulka. Miten ihana enne! Tästä tulisi hyvä päivä! Otin kahvikuppini ja menin ulos katsomaan joko perhoset olisivat heränneet. Punahatuilla oli mahdoton vilinä. Oli pakko hakea kamera.

Aika kukkahässäkkää mutta ainakin 11 perhosta mahtui samaan kuvaan. ;)

Sitten päätin kokeilla saisinko sudenkorentoja ikuistettua. (Se on tosi vaikeaa, ne on niin nopeita!)

Kuulin Mustikkavuorelta haukan kimitystä, joten päätin muuttaa päivän suunnitelmiani (kirjoittaa, nostaa valkosipuleja ja keittää mehua) ja lähteä katsomaan kuka metsässä ääntelee. 

Keväällä rannallamme pesi kurkipariskunta, jolla oli ensin kaksi poikasta mutta toiselle tapahtui jotain. Viime viikolla ainokainen kurjenpoikanen oppi lentämään. Nyt matkalla metsään kurjet lensivät minua kohti, ei poispäin minusta. (Tiesin, että se sulka lupasi hyvää.) 

Yksi unelma tietysti on, että joskus tulisin hyväksi valokuvaajaksi. :D Kurjenpoikanen viimeisenä, muttei vähäisimpänä.

Menin metsään, löysin mustatorvisieniä – ja nuolihaukat. Ne siellä ääntelivät. Koska olen niin erinomainen kuvaaja, räpsin vaan onnessani menemään enkä yhtään muistanut katsella kameran asetuksia… Olin sieniä kerätessäni painanut jotain ihme nappia ja kaikki meni sekaisin. Hih hii! 

Kun oikein kuvittelee, saattaa erottaa nuolilla merkityt nuolihaukanpoikaset. :D

Voi mahdotonta... Tässä siis nuolihaukkaemot.

Ei harmita, naurattaa vaan omat touhuilut. Muisto kahdesta emosta ja kahdesta nuolihaukanpoikasista säilyvät sielussani aina. Söin evääni kaatuneen puun rungolla ja hömötiaisen poikanen tuli ihan viereen katsomaan minua. Kävellessäni tietä pitkin kotiin näin korkealla taivaalla kaartelevan isomman haukan.

Minun mittapuillani päivä oli täydellinen. Toteutunut unelma. Torvisienet ovat kuivumassa, päätin vielä hetken kirjoittaa. Aurinko laskee, nyt menen ulos odottamaan lepakoiden ilmestymistä illan hämärään.

Unelmilla on taipumus toteutua, jos vain jaksamme uskoa niihin. Riittää, että tietää mitä haluaa, silloin tie löytyy. Ei tarvitse tietää miten se löytyy. Se vain löytyy. On uskomatonta kun pistää itsensä vastaanoton taajuudelle, alkaa vetää puoleensa kaikkea sitä mitä tarvitsee. 

**

PS. Olin juuri menossa ulos odottamaan lepakoita, kun... Ikonen ja Ansa (laulujoutsenet) poikasineen tulivat. :)

Mitä Ikonen edellä, sitä Ansa ja poikaset perässä.