Tiedoksenne
tällainen mielenkiintoinen Puut lähellämme -hanke, joka kerää tietoa suomalaisille tärkeistä puista. Tutkimuksessa
etsitään vastauksia kysymyksiin:
Millaisia yhteyksiä on puiden ja
ihmisten välillä?
Mikä puu ketäkin viehättää ja miksi?
Voiko puulla olla
tunnearvoa?
Voiko puihin kiintyä?
Miten hoidamme meille tärkeitä puita?
Tutkimukseen
etsitään vastaajiksi kaikenikäisiä ihmisiä ympäri Suomen. Kyselylomakkeeseen
vastaaminen kestää noin 15 minuuttia.
Vastasin
kyselyyn. Tuntui vaikealta päättää mistä puusta kertoisi, kun erityisiä
puita on niin monta. Tutkimuksessa voi kertoa myös puusta, jota ei enää ole.
Niitä menetettyjäkin tärkeitä puita on valitettavan paljon.
Päädyin kuitenkin onnelliseen
puutarinaan ja kerroin pihallani kasvavasta jättiläishaavasta. Sitä ei olisi enää
olemassa, jos en olisi aikoinaan 1990-luvulla puolustanut sitä, kun miehet
olivat jo kaivamassa moottorisahaa esiin ja kaatamassa puuta ”auringon tieltä”.
Ihmisillä on käsittämätön puiden kaatamishimo ja luonnon siistimisvimma. Siinä
samalla menetetään mahdollisuus onneen.
Haapa
on tuonut elämääni aurinkoa monin tavoin. Puu on mahdottoman tärkeä muillekin
kuin vain minulle. Puu on koti. Siinä on erikokoisia asuntoja, isoja ja pieniä
koloja, joissa on asunut vuosien varrella, ja asuu edelleen, kirjo eläimiä
kuten naakkoja, oravia, käpytikkoja, kottaraisia, käenpiikoja, sini- ja talitiaisia.
Haavan runko on ympärysmitaltaan noin kaksimetrinen ja sen kaarna on täynnä
jäkäliä, kääpiä ja sieniä. Sen varassa elää mahdoton määrä hyönteisiäkin.
Tämä
kuva ei ole ko. puusta vaan siitä pohjoiseen kasvavasta ”pikkuveljestä”, jossa
siinäkin on jo kolme koloa. Rakkaita puita on niin monia.
Onneksi
tällaisia tutkimuksia tehdään ja tietoa aiheesta kerätään ja koetetaan lisätä.
Jospa joskus päästäisiin eroon negatiivisesta ”puunhalailija”-nimittelystä ja
ymmärrettäisiin, että on ihan normaalia rakastaa puita. Puihin voi kiintyä
tavattomasti ja niillä on suunnattoman suuri merkitys elämälle.
