Nyt voit vaikuttaa: vetoomus lintujen pesimärauhan puolesta

Aiemmin jaoin mielipidekirjoitukseni pesimäaikaisista hakkuista. Nyt kuulin, että Eläinoikeusakatemia kerää nimiä vetoomukseen, joka luovutetaan ympäristöministeriölle ja metsäteollisuudelle syksyllä 2025.

Laki kieltää tahallisen pesien tuhoamisen mutta sallii silti pesimäaikaiset hakkuut. Pesät saavat suojan vain paperilla. Vetoomus vaatii ympäristöministeriöltä toimia pesimärauhan todelliseksi turvaamiseksi.

Allekirjoita ja jaa eteenpäin!

Vaikka vetoomus keskittyy lintuihin, lintujen pesimärauhan turvaaminen toimisi sateenvarjona koko metsäekosysteemille. Hakkuiden kieltäminen pesimäaikana suojelisi automaattisesti kaikkien eläinten lisääntymisaikaa.

Minulta on tiedusteltu kansalaisaloitteen tekemistä aiheesta. Kansalaisaloite olisi ehdottomasti tarpeellinen, mutta se vaatisi huolellista valmistelua. Aloitteeseen tarvittaisiin selkeä ehdotus metsälain muutoksista, vahvat tieteelliset perustelut ja lakimiehen konsultointi toteutuskelpoisuuden ja perustuslainmukaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi kampanja pitäisi suunnitella hyvin: 50 000 kannatuksen kerääminen kuudessa kuukaudessa vaatisi kaikkien isojen ympäristöjärjestöjen sitoutumisen, kohdennetut mediatiedotteet eri kohderyhmille ja sosiaalisen median strategian.

Vaikka asia on akuutti, nykyinen hallitus voisi antaa kielteisen lausunnon, joka hankaloittaisi asian etenemistä valiokunnassa. 

Aiheesta on tehty toimenpidealoite toukokuussa 2025, mutta sen vaikutus jää nähtäväksi.

Sillä välin jokainen voi allekirjoittaa edellä mainitun Eläinoikeusakatemian vetoomuksen. 

Mielipidekirjoitus: Miten sivistysvaltiossa sallitaan kesähakkuut?

Ohessa mielipidekirjoitukseni kesähakkuista, joka on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Kalevassa, Satakunnan Kansa Länsi-Suomi lehdessä ja Nokian Uutisissa. Lähetin aiheesta myös juttuvinkin Ylen MOT-ohjelman tekijöille.

Kannustan kommentoimaan ja jakamaan kokemuksia aiheesta Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Keskustelu on tärkeää asian eteenpäin viemiseksi. Kiitos! 

**

Kesäinen metsä on täynnä elämää. Lintujen laulu ja poikasten ääntely täyttävät ilman, mutta elämän kauneutta ja riemua vastaan seisoo yhä useammin hakkuukone.

Eläinten koko olemassaolo kiteytyy kesän lyhyeen lisääntymiskauteen. Eläimet sinnittelevät ankaran talven läpi ja muuttolinnut lentävät tuhansia kilometrejä Suomeen vain kohdatakseen hakkuukoneet pesimäalueillaan. Ennen vanhaan metsätyöt tehtiin talvella, kun puissa ei ollut nestevirtausta ja lumi suojasi maata vaurioilta. Eläinten pesimärauhaa pidettiin itsestäänselvyytenä. Nykyisin kesähakkuita ei edes pyritä välttämään. Niitä tehdään parhaillaankin kaikkialla Suomessa, koska puun hinta on korkea. Ahneus ja lyhytnäköinen voitontavoittelu ohittavat luonnon hyvinvoinnin - vain rahalla tuntuu olevan merkitystä, vaikka kyse on erittäin epämoraalisesta toiminnasta.

Birdlife Suomi arvioi, että jopa 100 000 pesintää tuhoutuu vuosittain hakkuiden vuoksi. Luvussa on mukana ainoastaan linnut. Nisäkkäiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomien määrää ei ole edes arvioitu, joten todellinen tuhomäärä on huomattavasti suurempi.

Omalla asuinpaikallani on juuri suoritettu toistakymmentä hehtaaria laaja keväthakkuu. Katsoessani isoa aluetta, jossa vielä äskettäin pesivät lukuisat linnut ja elivät monet nisäkkäät, tuntuu käsittämättömältä, että tällainen toiminta on hyväksyttyä. Pesien tuhoutuminen, poikasten kuoleminen ja emojen hätä on järkyttävää ja lohdutonta. Vaikka laki sallii pesimäaikaiset hakkuut, ne ovat eettinen rikos luontoa ja sen monimuotoisuutta vastaan. Mietin usein, ovatko hakkuiden toteuttajat ja metsänomistajat tietoisia siitä, mitä kaikkea elämää he samalla tuhoavat. Sivistysvaltiossa ei tehtäisi pesimäaikaisia hakkuita.

Luontokato kulkee käsi kädessä ilmastonmuutoksen kanssa. Pesimäaikaiset hakkuut ovat jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka kaukana metsätalous on ekologisesta kestävyydestä. Myös avohakkuut itsessään tuhoavat elinympäristöjä - jatkuva kasvatus olisi ekologisesti kestävämpi vaihtoehto. Metsätalouden toimijat yrittävät viherpesulla peittää sitä tosiasiaa, että koko järjestelmä on mätä - luonnon monimuotoisuus uhrataan voittojen alttarille.

Metsänomistajien on hyvä tiedostaa, että heillä on kaikki valta. Heidän ei pidä antaa lupaa kesähakkuille metsänhoitoyhdistysten suositteluista huolimatta. Metsänomistaja voi vaatia, että hakkuut tehdään vasta syksyllä tai talvella. Eläinten lisääntymiskausi on niin lyhyt aika, että hakkuut voidaan helposti ajoittaa sen ulkopuolelle.

Vastuu on meillä kaikilla - metsänomistajilla, metsäyhtiöillä ja päättäjillä sekä medialla. Kesähakkuiden estäminen on saatava lakiin.

Rankka lukijakirje

Haluan jakaa kanssanne tämän lukijakirjeen, jonka sain pari päivää sitten. Se herättää paljon ajatuksia. Kiitos kirjeen kirjoittajalle, joka pystyy avoimuuteen, rehellisyyteen ja mielensä muuttamiseen. Se vaatii vahvuutta. Samoin kuin kaikki hänen kokemansa. Elämä on aika julmaa.

**

Hei!

Nyt teen itselleni jotakin todella harvinaista: tykkään lukea, se on yksi intohimoni, ja joskus kirjat todella jopa puhuttelevat minua, mutta koskaan, ikinä en ole lähestynyt kirjailijaa itseään palautetta antaakseni. Nyt tulee sitten sekin tehtyä, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Luin kirjasi ’Irti oravanpyörästä’ ja ’Toisinnäkijän päiväkirja’ varmaan 4 - 5 vuotta sitten. Ensimmäisestä pidin todella ja se laittoi ajattelemaan asioita uudella tavalla, sillä olin todella väsynyt ja kaikenlaiset vaivat kiusasivat ja lääkärissä sain ravata jatkuvasti, kun syytä niihin haettiin. Oli vatsavaivaa, rytmihäiriötä, huimausta……. Kaikesta sain aina yksittäin puhtaat paperit, mutta olo ei kohentunut. Lääkäri, niin mukava kuin olikin, ei osannut niputtaa kaikkea yhteen ja sanoa, että olet uupunut, stressaantunut ja väsyttänyt itsesi loppuun. Kirjasi kautta aloin epäillä itse tälläistä vaihtoehtoa ja tutkia sen pahalaisen netin kautta uupumisen oireita ja syitä sekä stressin tuomia lisiä noihin oireisiin. Sieltä se syy omaan huonoon oloon löytyi pitkien lueskelujen ja vuosien kärsimisen jälkeen. Nyt olen toipumassa, toivottavasti, vaikka edelleen rimpuilen samassa työssä. Vaan viimein, näiden vuosien jälkeen, alan vaihto tai toisenlaiset työolot on ihan oikeasti suunnitteilla. Mutta ei siitä sen enempää.

Tuon oravanpyörän jälkeen ajattelin tuolloin, että olemme liki sukulaissieluja, kovin samanlaisia ja innolla tartuin toiseen kirjaasi. Se oli hirvittävä pettymys! (Jatka vain lukemista, jos tähän asti olet päässyt!!) Tästä kirjasta näin vain viherpiiperöpuolen ja asioiden vääristelyn, jota esimerkiksi metsähakkuiden suhteen kirjoitit ja pidit metakkaa. Myös elukoiden ’liian varovainen tarkkailu’ ja tavallaan inhimillistäminen kiukutti. (Helena Telkänrannan opuksiin ja tutkimuksiin perehdyttyäni, ei elukoita voi olla ’inhimillistämättä’….) Päätin, että siinä oli sitten viimeinen kirja sinulta, jonka luen, että onpa taas hölmö tyyppi kynän varressa. Totuushan kuitenkin oli (MINUSTA), ettei esimerkiksi hakkuita tehty kesäisin. Itse olen metsuriopit saanut noin 20v sitten ja ’tiedän mistä puhun’. Metsurit koulutettiin ottamaan muu ympäristö ja ihmiset huomioon ihan esimerkiksi putsaamalla polut hakkuujätteestä ja toisaalta pesimäajat olivat hiljaisempaa aikaa metsässä. Aukkohakkuut olivat toki olemassa ja ne olivat ikäviä, mutta siihen reikäänhän laitettiin äkkiä uudet taimet kasvamaan ja uusi metsä oli jo kohta tulossa. Elukat ja ihmiset tykkäävät. Hyvin ne koulussa aivopesivät ja esimerkiksi jatkuvasta kasvatuksesta ei edes puhuttu. Siitä silloin kysyin, mutta se leimattiin huonoksi ja kalliiksi vaihtoehdoksi eli unohda. Ja niin tein. Toisaalta olen myös metsästäjä ja mielestäni liioittelit noissa sorsastuskuvauksissa metsästäjien vastuutonta käytöstä. Ei me noin tehdä. Vääristelit ja kiusasit taas viattomia eli metsästäjiä ja metsäalanammattilaisia. (Älä vielä luovuta vaikka pahalta tuntuisi, kohta tuntuu nimittäin minusta pahalta.) Palautin kirjasi kirjastoon ja hymisin itsekseni, että kaikenlaisia sitä onkin.

Meni aikaa ja varmaan lukemani jäi hieman vaivaamaan takaraivoon kuitenkin. Havaitsin metsäkoneita kesälläkin työssä, mutta ne oli pieniä aloja ja harvensivat vaan (niin kuin se olisi muka pienempi paha kesäaikaan.) Jonkun moton jäljiltä tein hirvittävää savottaa itse, kun koetin lenkkipolkuani kaivaa harvennuksen jälkeen oksakasojen alta esiin ja manasin kuskin mielessäni, mutta samalla ajattelin, että tämä on varmaan vaan tämän yhden kuskin ongelma, kyllähän ne muut ajattelevat ympäristöään enemmän. Metsästäjien puheet alkoivat vaivata silloin tällöin, kun himoitsivat susien verta vaikka varmasti tiesivät ne rauhotetuiksi. Joskus ennen pidin sinisilmäisesti noita vain puheena, eihän nämä tutut oikeasti asiaan puuttuisi laittomasti, eihän. Kotitien laidasta lähti vanhahko männikkö, kirjasi palasi mieleen ja vielä enemmän, kun tien toinenkin laita parturoitiin ja ennen metsän läpi kulkeva, ihana kotitie kulkikin aakean laakean läpi. Silloin kivisti. Ei vielä kuitenkaan niin paljon, että olisin sinut päästänyt ’turhan vauhkoajan maineesta’, jonka olin itsekseni sinulle luonut.

Kyllä muuten kovasti nuo kirjasi kulkivatkin ajatuksissani matkassa vaikka ensin vastustinkin näkemyksiäsi maailman menosta. Ne todella jäivät kaihertamaan ja mietityttämään.

Ja sitten alkoi. Lapsuuden maisemani ja leikkimetsäni meni ensin ihka uuden ostoskeskuksen alle keskellä maaseutua, keskellä ei mitään!! Mäet tasattiin, metsät kaadettiin ja kaikki peitettiin asfaltilla ja kevytrakenteilla, joilla sai nopeasti pystyyn tämän ’hienon’ kauppakeskuksen varakkaille henkilöille. Jotta sinne saataisiin näitä varakkaita henkilöitä, piti kulkuyhteyksiä parantaa. Lisää lapsuuden maisemia meni moottoritien alle. Uskomattoman paljon tilaa tuokin mokoma väylä ottaa itselleen metsästä. Sydän itki eikä vain vähän vaan paljon. Ostoskeskuksen rakennustyömaalla nähtiin ahma. Ei todellakaan yleinen otus näillä alueilla. Vaan ei se ihmisiä sinällään hetkauttanut. Olihan nyt ostosparatiisi täälläkin, missä ei muuten ollut mitään. Hirviaidat eivät olleet ihan täysin valmiita, kun moottoritie piti avata käyttöön. Se kostautui ainakin sen yhden hirvilehmän kohdalla, joka oli mennyt vanhoja reittejään myöten keväällä vasoma-alueelta kesälaitumille ja ei saanutkaan vasaansa seuraamaan itseään aitojen yli. Vasa jäi toikkaroimaan tiealueelle ja emä ilmeisesti meni pelosta lopulta niin sekaisin, että oli onnistunut taittamaan niskansa jossakin uudessa ojassa tien lähellä. Tästä ei ollut vielä silloin tietoa, kun tuo pieni, parin päivän ikäinen vasa työnnettiin aitojen ali tien pohjoispuolelle ’äitinsä mukaan’. Jälkikäteen selvisi, että äiti oli eteläpuolella ja henki poissa. Taas itkin.

Nyt olen viime vuodet liikkunut kovin turtana täällä meillä päin ja katsellut, kun vanhempien metsien ympärille tulee kuitunauhoja ympäri vuoden ja hetken kuluttua ei sitä metsää enää ole. Muutamassa paikassa olen hirveällä kiireellä käynyt katsomassa upeita paikkoja, kun en tiedä, milloin koneet vievät ne viimeisetkin. Ja kaikkein kamalin, omalla tavallaan, oli se avohakkuu, josta tuloksena oli tyveltä maksimissaan 20cm paksuista mäntyrunkoa. Herää kysymys, että MIKSI??

Äitini osti vanhan mammalansa, kuin sinun Alhonlahti, sillä erotuksella, että omat isovanhempani edistyksellisinä ihmisinä ottivat omana aikanaan sen tilan metsät tehometsätalouden piiriin siitä jatkuvan kasvatuksen tavasta, jota edellinen sukupolvi oli tehnyt. Minäkin muistan ne upea, vanhat metsät, mitä siellä aikanaan oli. Nyt on taimikkoa, tehokkuuden nimissä aina yhtä puulajia alueellaan ja sen metsäalueiden hoidosta on käyty melkoista vääntöä sukua vastaan. Onneksi äiti on samoilla linjoilla kuin itsekin eli kestävällä periaatteella. Otetaan polttopuuta silloin tällöin pois, kesällä alue saa vain olla ja muutenkin runkoa hehtaarilla pidetään aivan liian paljon, jos metsänhoitoyhdistykseltä kysyttäisiin. Se on ihana paikka ja siellä todella sielu lepää taas nykyään vaikka metsä on nuorta. Lepää silloin, kun suku ei ole paikalla antamassa neuvojaan….. Vaan sitä 15 minuutin paikkaa ei oikein sieltäkään tahdo enää löytää. Niin surullista. Etenkin, kun itsestäni olen huomannut, että tuo moottorien tekemä taustamelu, mitä ei edes kunnolla kuule, tekee minulle pahan olon. Ei fyysisesti, mutta jotenkin sisäisesti. Olo ei ole rento. Tuo stressi varmaan vaikuttaa vielä siihen asiaan ja se ’pakene tai taistele’ -olo, joka on tuolla pohjalla.

Tosiaan. Noin neljä vuotta sitten leimasin sinut hörhöksi, nyt kaivoin kirjasi kirjastosta uudelleen käsiini ja olen sitä mieltä, että olisinpa herännyt itse samanlaiseksi ’hörhöksi’ jo paaaaljon aiemmin. Miten sitä voikaan sulkea silmänsä ympäristöltä ja tukeutua siihen kauan sitten saamaansa oppiin, joka ei selkeästikään enää päde? Jos itse on metsurina tai metsästäjänä asiallinen, haluaa nähdä kaikki muutkin alan harjoittajat samanlaisina ja jos joku ulkopuolinen alkaa arvostella näitä ’omia’, nousee heti barrikadeille ja alkaa vähintään mielessään puolustaa heitä. Näkemättä sitä totuutta. Tämä kohta hävettää minua nyt suuresti. Aivan turhaan leimasin sinua yhtään miksikään ja nyt olen sitä mieltä, että todellakin aivan asiasta olit huolissasi. Niin olen minäkin. Nyt. Valitettavasti se omalla kohdallani vaati vain sen, että kaikki tuo myllerrys piti tuoda tänne kotiportille asti. Luettuna ja toisen kokemana se ei ollut totuus vaan ’pelkkää hörhöilyä ja pienestä valittamista’. Olen pahoillani!

Nyt toivon, että jatkat kirjoittamista ja laitat ajatuksia viriämään yhä uusien ihmisten päähän. Aikaa se voi viedä, kuten omalla kohdallani, mutta aina jos joutuu ajattelemaan, vaikka olisi erimieltäkin, se itse asia ei painu unholaan ja sitä kautta siihen kiinnittää huomiota ja ehkä alkaa nähdä asiat niin kuin ne ovat eikä niin kuin kuvittelee tai toivoo niiden olevan.

Hyvää jatkoa sinulle Alhonlahteen!! Ja toivon todella, että aukkohakkuut menevät laittomiksi ja toisaalta jatkuva kasvatus tulee saamaan enemmän jalansijaa metsänhoidossa, kuten professori Erkki Lähde on koettanut saada aikaiseksi jo 1970-luvulta asti. Minä ainakin kannatan tätä!!

**

Lintujen pesärauhan puolesta

Vaadi pesärauhaa – allekirjoita vetoomus!

Kesähakkuut tuhoavat kymmeniä tuhansia lintujen pesiä poikasineen, vaikka pesinnän tahallinen häirintä on Suomessa kielletty. Tänään alkavassa Suomen luonnonsuojeluliiton Pesärauhaa-kampanjassa julistetaan linnuille pesärauha. Allekirjoita vetoomus ja ole mukana vaatimassa, että hakkuut kielletään lintujen tärkeimpään pesimäaikaan.

Voi ei, kesähakkuut! Mitä voin tehdä?

Kuulin Hämeenkyrön Kyröskoskella metsälehdossa riehuvista kesähakkuista. Jos minä jotain vihaan, niin kesähakkuita. Ne ovat kaikin mahdollisin tavoin väärin ja epäeettisiä. Luonnonsuojelulaki kieltää pesien ja poikasten tuhoamisen pesintäaikana, mutta kumma kyllä metsänhakkuu on silti sallittu. Sitä minä en voi mitenkään ymmärtää tai hyväksyä. 

Luonnonsuojelulaissa 48§ luetellaan poikkeukset rauhoitussäännöksistä: Mitä 39 §:ssä ja 42 §:n 2 momentissa säädetään, ei estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Piti lähteä itseään kiduttamaan ja katsoa mikä tilanne metsässä oli. 

Touko-heinäkuu on eläinten kiihkeintä pesintäaikaa. Kesähakkuut tuhoavat eläinten pesät ja poikaset kuolevat. Ne jäävät telaketjujen alle tai menevät metsätyökoneen sahan terien läpi. Kesähakkuut eivät ole harvinaisia poikkeuksia vaan niitä tehdään kokoajan joka puolella Suomea. Pelotti, löydänkö paniikissa olevia hätääntyneesti huutelevia lintuemoja ja poikasia.

Monitoimikonetta ei enää näkynyt. Ei tosin metsää tai sen entisiä asukkaitakaan. Tuho oli jo tapahtunut.

Päätin soittaa Pirkanmaan metsänhoitoyhdistykseen ja tiedustella miksi kesähakkuita tehdään eläinten lisääntymisaikana.  Metsäasiantuntija Jari Aho vastasi, että yrittäjien kalliit metsätyökoneet eivät voi seistä, koska niissä on niin paljon rahaa kiinni. Raha määrää, ei luontoarvot. Ehdotin, jos hakkuita on tehtävä pesimäaikana, eikö niitä voisi suunnata kuiville kankaille ja välttää lehtoja, lehtipuuvaltaisia ja lehtomaisia metsiä (joissa on yleensä korkea pesimistiheys). Aho vastasi, että taloudellisessa mielessä kesäkohteita on niin vähän, että niistä on pidettävä kiinni, koska raha ratkaisee.  

Pyysin, että metsäasiantuntija välittäisi (rakentavassa hengessä) antamani kritiikin myös metsänomistajalle. Jari Aho sanoi, että metsähakkuusta on ollut maisematyölupailmoitus paikallislehdessä ja kunnan sivuilla. Kunnan sivuilta en ilmoitusta löytänyt. Hämeenkyrön Sanomia minulle ei tule. Näitä ilmoitteluja pitäisi sitten meidän kansalaisten eli paikallisten asukkaiden seurata ja ottaa kantaa valitusaikana, jolloin hakkuut voitaisiin mahdollisesti siirtää pesimäajan ulkopuolelle. Koska kukaan ei ollut maisematyöluvasta valittanut, hakkuut voitiin suorittaa. 

Omakotialueen vieressä sijainnut metsä kaadettiin keskellä eläinten kiihkeintä pesimäkautta. Moniko alueen asukkaista olisi valittanut maisematyöluvasta, jos olisi ymmärtänyt seurata lehtien ilmoittelua? Jälkiviisaus on kamalaa. Nyt vahinko on jo tapahtunut.

Eläimille on annettu ohjeelliset korvausarvot. Maanomistajalle lähtee lasku/sakko, jos pystyy osoittamaan, että hakatulla alueella pesi ja kuoli rauhoitettuja eläimiä. (Kuinkahan ”kannattavaksi” hakkuut muodostuisivat, jos pystyisi todistamaan, että alueella pesi niin ja monta tali-kuusi-ja hömötiaista, tiltalttia, hippiäistä, keltasirkkua, kirjosieppoa, käpytikkaa, lehtokerttua, leppälintua, peippoa, siiliä, lepakkoa jne.?) Rauhoitusarvoista lisää tietoa TÄÄLTÄ (pdf).

Turhautuminen ja suru lamauttavat helposti, mutta älä anna periksi. On paljon tehtävää.    

• Jos omistat metsää, älä koskaan suostu metsänhoitoyhdistyksen ehdotukseen tehdä kesähakkuuta. Hakkuut tulisi ajoittaa talvikaudelle. Kesähakkuut aiheuttavat eläinten ja pesien tuhoutumisen lisäksi mm. puuston juuristovaurioita, tautien lisääntymistä ja myös kasvillisuuden tuhoutumista.

Puukorjuuvaurioiden määrä kertoo hakkuukonekuljettajan "ammattitaidosta".

Talvella tehdyissä hakkuissa lumi suojaisi maata rikkoutumiselta.   

• Jos näet vääryyttä tapahtuvan, tuo se julki. Lue uutinen Metsänhakkuu näännytti nälkään kymmeniä harmaahaikaran poikasia. Paikallinen mökinomistaja oli aktiivinen, jonka ansiosta hakkuu keskeytyi. Kymmenien harmaahaikaroiden menehtymistä ei olisi tapahtunut, mikäli maanomistaja, Helsingin kaupunki, olisi noudattanut BirdLifeSuomen suositusta välttää hakkuita lintujen pesimäkaudella huhtikuusta heinäkuun loppuun. Olisi mielenkiintoista tietää saiko Helsingin kaupunki koskaan 60-90 000 euron korvausvaatimusta (4-6 poikasta per pesä, pesiä 18 ja harmaahaikaran ohjeellinen arvo on 841 e). 
• Jos tiedät, että hakkuun kohteena olevassa metsässä on eläinten pesiä, ilmoita siitä heti metsätyökoneenkuljettajalle ja ympäristöviranomaiselle.
• Merkitse pesäpuut selkeästi koko puun rungon ympäri ylettyvillä nauhoilla, värillisillä muovipusseilla tai muulla sellaisella. (Sellaisetkin puut, joissa on linnunpönttö.) 
• Ota yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen ja anna palautetta. Pyydä hakkuutaukoa rehevissä metsissä eläinten pesintäaikaan. 
• Selvitä kuka omistaa metsän ja anna palautetta. Kerro mitä kesähakkuissa tapahtui ja mitä tunsit. Metsänomistaja ei välttämättä ymmärrä luonnosta mitään eikä ymmärrä kesähakkuun seurauksia. Valistus on tarpeen. Jos mahdollista, neuvotelkaa hakkuiden keskeyttämisestä. 

Maanomistajan yhteystiedot saa kiinteistörekisterinumeron perusteella maanmittaustoimistosta. Maanmittaustoimisto antaa puhelimitse yhden kiinteistönomistajan tiedot maksutta. (Sitä seuraavat tiedustelut ovat maksullisia.) Kiinteistörekisterinumeron löytää internetistä näin: 
Mene Kansalaisen karttapaikalle 
Kirjoita halutun kohteen osoite ja kunta -> hae. 
Valitse ylempää valikosta kohta ”asetukset”. 
Aukeavaan valikkoon laitetaan täppi kohtaan ”kiinteistöjaotus” ja -> Ota käyttöön. 
Sitten kartan oikeasta reunasta zoomataan plus-merkillä kuvaa suuremmaksi, kunnes kiinteistötunnukset tulevat näkyviin.

• Jos esimerkiksi kunta tai seurakunta omistavat metsän, yksityishenkilö tai paikallinen yhdistys kuten omakotiyhdistys, lintutieteellinen tai luontoyhdistys (tai kaikki yhdessä) voivat tehdä aloitteen, että julkiset instanssit pidättäytyisivät jatkossa kesähakkuista. Mitä useampi paikallinen yhdistys seisoo aloitteen takana sen isompi painoarvo sillä on. Tällaisen aloitteen voi tehdä kaupungille tai kunnalle milloin vain. 
• Ota yhteyttä myös hakkuita suorittavaan metsäyhtiöön ja anna palautetta. Jos ihmiset näkevät vaivaa ja puolustavat lähiympäristöään, antavat palautetta eri suuntiin ja kertovat mielipiteitään, kesähakkuiden määrä saattaisi vähetä, kun metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt ymmärtävät imagonsa kärsivän. Vaikka he eivät piittaa luontoarvoista, rahasta he välittävät. Kun ihmiset vievät rahansa muualle, toimintatapoja on pakko tarkistaa. Yle uutiset uutisoi viime viikolla, että  Suomeen tuodaan ulkomailta ekologisempaa puuta, koska kotimaasta ei saada riittävästi tietyt ympäristökriteerit täyttävää materiaalia. 
• Muista seurata säännöllisesti kuntasi nettisivujen kuulutuksia ja paikkakunnan lehden maankäyttöilmoituksia ja ota kantaa.  Kaavoitetulla alueella hakkuista pitää tehdä maisematyölupailmoitus, haja-asutusalueella ei. Haja-asutuksen metsänkäyttöilmoitukset ovat Metsäkeskuksissa nähtävillä (kuka sinne sitten ehtiikin ilmoituksia seuraamaan, näitä epäkohtiahan piisaa, huoh).
• Älä katsele ympärillesi, että miksi kukaan ei tee mitään. Sinä voit tehdä. Jokaisella kansalaisella on vastuu puuttua epäkohtiin. Virkamiehet tuntuvat olevan liian kiireisiä näinä päivinä ja reagoivat vasta kun joku älähtää (jos silloinkaan). Tämän lisäksi heillä ei ole välttämättä ammattitaitoa ja tietoa kuten Helsingin Sanomien juttu hyvin paljastaa. Ihmisten, virkamiestenkin, luontotuntemus on nykyään pelottavan heikko. 
• Kirjoita mielipidekirjoitus paikallislehteen (mahdollisesti hakkuualueelta ottamiesi valokuvien kanssa), jossa kuvaat tapahtunutta.
• Ota tämän lisäksi yhteyttä paikallisiin lehtiin ja radioon ja anna juttuvinkki. Medialla on valta nostaa epäkohdat esille ja tiedottaa kuntalaisille aiheesta. Tämän tapaisista aiheista pitää käydä julkista keskustelua. Haluammeko tällaista "metsänhoitoa"?
• Aina pitää tehdä jotain. Puhu aiheesta kahvipöydässä. Kirjoita aiheesta blogikirjoitus. Linkitä tämä kirjoitus eteenpäin. Eroa metsänhoitoyhdistyksestä, jos kuulut siihen. Lisää ihmisten tietoisuutta, että tällaisiakin asioita tapahtuu ”hyvinvointiyhteiskunnassamme”. Vääryyttä ei saa hyväksyä, muuten mikään ei muutu.

Metsänhoitoyhdistys-nimeä (tai toimintaa sen puoleen) en tajua. Eikö hoidon pitäisi tähdätä hoidon kohteen (oli se metsä tai potilas) tilan kohenemiseen, ei huononemiseen? Metsänhoitoyhdistyksen ”hoitoihin” pätee sanonta: leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.