Kolumni: Terveydelle olennaista on turvallisuus ja ympäristön muuttumattomuus

Ohessa Elonkehä-lehdessä julkaistu kirjoitukseni.

Iltausvaa lähimaisemissa. Kuva on vuodelta 2013.

Tämä vuosi on laittanut meidät miettimään terveyttä. Niin kauan kun olemme terveitä, emme pohdi moista itsestäänselvyyttä. Terveys on elimistölle normaali tila. Nenää tai hengittämistä ei tiedosta ennen kuin nenä on tukossa eikä henki kulje. Toimivan selän merkitystä ei ymmärrä arvostaa ennen kuin liikkuminen muuttuu kivuliaaksi. Heti kun sairastumme, toivomme hartaasti paranevamme ja lupaamme olla valittamatta turhasta. Simsalabim, hetki tervehtymisestä ja olemme takaisin itsestäänselvyyksien raiteilla.

Terveyttä on vaikea ajatella ilman heijastuspintaa, sairautta. Terveys ei ole kuitenkaan sairauden vastakohta vaan suhteellinen asia. Moni sairas elää tervettä elämää. Moni terve elää sairasta elämää. Terveyden tai terveydentunteen puuttumisen voi määritellä monella tavalla. Mikä on tervettä, normaalia?

Muistelen lapsuuttani, joka oli suojatonta ja jatkuvia vastoinkäymisiä. Terveydentunnetta esti turvallisen aikuisen puute. Koska olin kiltti ja oppinut sivuuttamaan omat ajatukseni toisten hyväksi, tie vei sairaanhoitajaksi. Hoidin itseäni hoitamalla toisia. Minusta tuli toisille se kaivattu turvallinen aikuinen.

Sairaalassa hoidettiin oireita. Minä halusin hoitaa ihmisiä. Halusin auttaa ihmisiä säilyttämään terveytensä ja ennaltaehkäisemään sairauksia. Tähän annettiin harvoin mahdollisuutta. Vasta kun olin jatkuvan arvoristiriidan, kiirestressin ja suorittamiskulttuurin takia menettämässä oman terveyteni, ulotin harkinnan itseeni: toiminko terveesti? "Normaali oravanpyöräelämä" on sairasta. Sairauden oireet kuten masennus, päänsärky, vatsaoireet, selkäkivut – miten kukin reagoikaan – ovat terveitä merkkejä. Ne ovat elimistön varoituksia väärästä suunnasta.

Kun sitten hain itselleni apua, hoidettiin tervettä ihmistä, joka ei vain jaksanut sairastavaa maailmaa. Lääkärit määräävät ihmisille lääkkeitä, jotta he jaksaisivat jatkaa systeemissä, joka ei edesauta terveyttä. Loppuunpalamisen ansiosta aloitin ajatusprosessin, jonka ansiosta onnistuin muuttamaan suuntaa. Löysin itseni pienestä mökistä luonnon helmasta, elin vähemmällä, suojelin luontoa ja tunsin itseni tavattoman terveeksi. Siitä seurasi että minuun ruvettiin suhtautumaan kuin kaheliin. Elämä on saippuaoopperaa. Kului joitain vuosia, kirjoitin kokemuksistani muutaman kirjan ja minut palkittiin Mielenterveysseuran tunnustuspalkinnolla ansiokkaasta toiminnasta ihmisten henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Isoja kysymyksiä ovat miten luonnon elämässään etusijalle asettavat ihmiset selviävät terveinä valtakulttuurista, jossa kestämättömyys on normi? Mitä tapahtuu terveydelle, kun luonto on palasina? Uutisissa kerrotaan laajoista maastopaloista, hurrikaaneista ja maanjäristyksistä; silloin käsitetään että katastrofit tuovat mukanaan suurta psyykkistä ahdistusta. Kun samaa turvattomuutta ja luonnonkriisejä aiheuttavaa tuhoa tehdään tietoisesti ja paikallisesti, surua ja oirehtimista ei tunnutakaan ymmärrettävän. Terveydelle olennaista on turvallisuus ja tietynasteinen ympäristön muuttumattomuus. Niitä ei saavuteta lääkeresepteillä.

Terveyden säilyttäminen on usein psykologista peliä. Terveys syntyy itsetuntemuksesta ja suhteellisuudentajusta. Myös vino huumorintaju auttaa. Terveyden tunteita syntyy kiitollisuudesta, kun osaa arvostaa "itsestäänselvyyttä", luontoa. Luonnon ja terveyden säilyttääkseen on harkittava tarkasti keneltä vastaanottaa neuvoja ja mihin suostuu. Liian usein kuuntelemme tahoja, jotka ovat niin syvällä luonnosta vieraantuneesta kulttuurissa, etteivät he osaa enää tarjota terveyttä. 

Sama paikka kesällä 2020.

 

Suuria vaatimuksia

Löysin seuraavan tekstin saunanpesän sytykekasastani. (Jos joku tietää kenen teksti tämä on, saa ilmoittaa, kiitos! :)

Meidän pitää tehdä työtä koko ajan,
jotta saamme rahaa ja kehitymme.
Kodissamme ei saa olla pölyhiukkastakaan,
ikään kuin olisimme kotirouvia.
Meidän tulee olla erinomaisia vanhempia
ja omistaa paljon aikaa lapsillemme.
Meidän täytyy suojella ympäristöä
ja auttaa maailman hädänalaisia.
Meidän pitää seurata sanomalehtiä ja EU-kysymyksiä,
sillä muuten tunnemme olevamme huonoja ihmisiä.
Meidän täytyy kuunnella uutisia mieluiten puolen tunnin välein
ja katsoa ainakin television iltauutiset.
Meidän on pakko lukea kaunokirjallisuutta,
mieluiten uusimman Nobel-kirjailijan tuotantoa.
Meidän tulee lukea lukea sanomalehden kulttuurisivut,
surffata verkossa, kehittää osaamistamme
ja käydä terapiassa.
Meidän täytyy syödä hyvää ja terveellistä ruokaa.
Meidän pitää opettaa lapsillemme jo varhain terveet ruokatottumukset
ja suojella heitä hampurilaisilta, karkeilta ja muilta roskaruoalta.
Perheelle pitää syöttää myös vitamiineja,
kivennäisaineita ja Kan Jangia,
jottei kukaan sairastu.
Kun emme tee etätyötä kotona,
kiiruhdamme aamuvarhaisella autojonossa
hypermoderniin ja superjoustavaan tietokoneistettuun
maisemakonttoriimme,
jotta saamme parhaan mahdollisen paikan
ja jotta ehdimme tehdä kolminkertaisesti työtä,
vaikka henkilöstön määrä on supistettu kolmannekseen.
Teemme työtämme hymyhuulin.
Meidän pitää laihtua tai lihoa, lopettaa tupakanpoltto,
aloittaa liikunnan harrastaminen tai liikkua enemmän.
Meidän tulee pestä pyykit, poistaa kaapeista ylimääräiset rojut,
lajitella roskat: paristot, lehdet eriväriset lasit,
aaltopahvit ja muut pahvit,
kovat ja pehmeät muovit ja puhtaiksi pestyt peltipurkit.
Eikä pidä unohtaa kompostia,
jota on käänneltävä ja ravittava madoilla.
Meidän pitää tehdä itse vaatteemme, jotta säästämme rahaa.
Rahasta puheen ollen...
on hyvä pitää budjettia,
sitä suosittelevat kaikki.
Meidän tulee lukea kaikki mainokset,
joita postiluukusta kolahtaa,
ja pyöräillä kolme kilometriä syyssateessa,
jotta saamme jauhelihaa muutamaa markkaa halvemmalla,
ja ostaa vain ekomerkillä merkittyjä tuotteita.
Meidän täytyy täyttää pakastin:
ostamme ja laitamme ruokaa sekä leivomme suurissa erissä.
Puolukoita ja mustikoita ei pidä jättää metsään,
vaan ne tulee poimia, puhdistaa, keittää
ja säilöä lasipurkkeihin, joita on säilytetty koko vuosi
ja jotka merkitään kauniisiin riveihin.
Puhumattakaan sienistä,
jotka on synti jättää hyödyntämättä,
tai hirvien riistanhoidosta.
Pyhinä pitää tietysti levätä kunnolla,
käydä katsomassa kesämökkiä,
kutsua kotiin ystäviä
ja nukkua joka yö kahdeksan tuntia,
lukea sähköposti, kuunnella puhelinvastaajaan tulleet viestit,
hoitaa puutarha, viedä auto katsastukseen,
haravoida lehdet, luoda lumet, korjata katto,
vaihtaa tapetit, kunnostaa ja maalata vene
ja käydä purjehtimassa, sillä vene maksoi niin paljon,
ja venettä pitää myös vahtia varkaiden varalta ja panna talviteloille.
Lapsia täytyy käytää baletissa, jalkapalloharjoituksissa,
hevostallilla ja elokuvissa,
sillä heidän ei pidä päätyä huumeiden käyttäjiksi.
Seksistä tulee puhua varhain,
pitää käydä päiväkodin ja koulun vanhempainkokouksissa,
täytyy tarkastaa hampaiden asento
ja ehtiä lukea lapsille, ennen kuin he nukahtavat
(mieluiten englanniksi, jotta heistä tulee kelpo EU-kansalaisia),
sillä heidän ei pidä vain katsella televisiota
ja näpytellä tietokonetta.
Lomalla on tärkeää tarjota lapsille kulttuuria,
joten käymme kirkoissa
ja kerromme maamme historiasta
samalla, kun vastaamme kännykkään.
Sitten on vielä läksyjen luku,
kaikkihan toki auttavat lapsiaan.
Lasten kanssa pitää ehtiä myös keskustella
puhumattakaan siitä, että on tärkeää
pitää yhteyttä puolisoon,
jotta on joku, jonka kanssa jakaa elämänsä.
Tärkeitä ovat myös tasa-arvo ja tyylikäs kampaus --
täytyyhän sitä vähän itseäänkin ajatella,
ja pukeutua näyttävästi, mieluiten avokaulaisiin luomuksiin.
Perjantai-iltana pitää nautiskella vuosikertaviiniä
nukahtamatta television ääreen.
Pitää matkustaa ulkomaille, jotta saa uusia vaikutteita.
Pitää ehtiä tavata sukulaisia ja naapureita,
muistaa heidän syntymäpäivänsä,
ladata kännykän akku,
käydä elokuvissa ja teatterissa (kännykkä pitää muista sulkea!)
tehdä veroilmoitus,
meditoida,
viettää pääsiäistä, juhannusta ja joulua,
olla kiihkeä sängyssä, etsiä oma G-pisteensä,
juoda kahvia aivan yksin, silittää kissaa,
nauraa sydämellisesti
ja ehtiä ELÄÄ!