Päivän ajatus

Meidän ei tarvitse lakata ajattelemasta ongelmia ollaksemme onnellisia, mutta meidän on syytä aika ajoin muistuttaa itsellemme, että tämän päivän ylitsepääsemättömät vaikeudet ovat huomispäivän ratkaistuja ongelmia.

Teemme päivittäin ratkaisuja, jotka määräävät elämämme suunnan. Ei kukaan – olipa hän kuinka viisas tai kokenut tahansa – voi aina tehdä oikeaa ratkaisua. Erehtyminen ei ole mikään häpeä. Häpeä on siinä, että emme opi erehdyksistämme, ettemme toivu tappiostamme, ettemme ryhdistäydy, karista menneitä mielestämme ja yritä uudelleen.

  - Ann Landers-

Kaaos kuriin

Ystäväni tietävät, että rakastan organisointia. Kun heidän kotinsa kaaoskynnys ylittyy, he huutavat minut hätiin. Ystäväni laittoi viestiä viime viikolla: ”Ehditkö tulla auttamaan kaaoksen taltuttamisessa?”. Totta kai, himohommaani. Vietin viikonlopun ystäväni luona järjestellen tavaroita. Aloitin vaihtamalla hänen työhuoneensa kaluston toimivimpiin paikkoihin ja järjestin systeemin, jolla huone on jatkossa helpompi pitää järjestyksessä.

Kun tavarat ovat hukassa, käytämme aikaa niiden hakemiseen ja etsimiseen, unohdamme maksaa laskut, lykkäämme asioita eteenpäin ja hukkaamme aikaa ja rahaa. Elämä on vaativaa, siksi arkisista toistuvista asioista kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman yksinkertaisia ja sujuvia. Kannattaa perustaa ”Kodin kontrollikeskus.” Sen avulla koti ja työ, elämä, on helpompi pitää järjestyksessä.

Vinkkejä ”kontrollikeskuksen” perustamiseen:

• Tärkeintä on löytää joka tavaralle oma paikkansa. Laita samantyyliset tavarat samaan paikkaan ja pidä niitä käytännöllisissä paikoissa. 
•  Perusta pieni kotitoimisto, jossa säilytät postia, laskuja ja tärkeitä papereita. Tilan ei tarvitse olla suuren suuri, ikkunalauta, keittiön vetolaatikko, tiskipöydän kulma tai vaikkapa työkalupakki riittää tähän mainiosti. Säilytä tässä paikassa kirjekuoria, postimerkkejä, teippiä, klemmareita, kyniä, paperia, saksia, laskukonetta, viivoitinta, mittanauhaa, nastoja, sinitarraa, jatkuvatäytteistä ostoslistaa, kalenteria, kolikkokassaa, lompakkoa, avaimia jne. Asiat on helpompi hoitaa, kun tavarat löytyvät ja ovat aina samassa paikassa. 
• Älä käytä tärkeää pöytälaskutilaa tai näkyviä paikkoja sellaisten tavaroiden säilyttämiseen, joita tarvitset harvoin. Harvemmin käytettäviä tavaroita on helppo säilyttää erilaisissa tavaransäilytyslaatikoissa hankalammissa paikoissa. Nimeä kuitenkin laatikot selvästi, jottei sinun tarvitse penkoa joka laatikkoa auki hakiessasi sulaketta, vaihtolamppua, työkaluja tai muuta sellaista.

Elämän yksinkertaistaminen ja järjestäminen on helppoa, kun vain tarttuu toimeen! Mutta mistä aloittaa?

• Valitse yksi huone, josta aloitat. Jos kaaos on liian suuri, älä yritä järjestää koko huonetta vaan jaa huone osiin: järjestä yksi vetolaatikko, yksi hylly, sohvapöytä tai yksi nurkka, astiahylly tai maustehylly. Sitten on vain otettava itseään niskasta kiinni ja aloitettava. 
• Kysy jokaisen tavaran kohdalla: Onko se tarpeellinen? Rakastanko sitä? Onko se kaunis? Kyseessä on tavarainventaario. Mitä kaikkea omistat? Miksi? On tavaroita, joita ilman olisi vaikea elää ja joita ilman ei tahdo elää, mutta on myös paljon tavaroita joilla ei tee mitään. Kysy itseltäsi: ”Mikä olisi kauhein tilanne mitä voisi tapahtua, jos pistäisin tämän kierrätykseen? Mullistuisiko maailma vai tapahtuisiko mitään? 
• Jos sinun on vaikea luopua tai järjestää tavaroitasi, pyydä kaveri apuun. 
• Kahlaa tavarat läpi vain kerran. Varaa laatikoita ja jätesäkkejä, joihin keräät roskat, kierrätettävät, ystäville annettavat, lahjoitettavat, myytävät, varastoitavat tai toiseen huoneeseen menevät tavarat ja niin edelleen. 
• Pistä tavarat suoraan oikeisiin laatikoihin ja pusseihin, jottei kauhea kasa ole odottamassa projektin lopettamista (jolloin ei jaksa enää tehdä mitään). 
• Päätökset kannattaa tehdä nopeasti: pidätkö vai luovutko. 
• Jos joistain tavaroista on vaikea luopua, pistä ne puoleksi vuodeksi laatikkoon ja pistä laatikko pois silmistä. Jos et ole ottanut tai kaivannut laatikosta mitään puoleen vuoteen, pistä se pois. 
• Muista kierrätys! Tavaroihin on käytetty paljon materiaalivirtoja ja luonnonvaroja. 

Kun olet päättänyt mitkä tavarat haluat pitää, sinulla pitäisi olla siisti huone/koti, jossa on vain kauniita, rakkaita ja tarpeellisia tavaroita. Järjestä tavarat niin, että niille löytyy oma paikkansa. Näin koti on helpompi pitää järjestyksessä. Lopuksi pidä huolta, että kaikki perheessäsi tietävät mihin mikäkin tavara kuuluu ja mistä sen löytää, joten ei jää epäselvää tai tule mielipahaa. Kun tavaraa käytetään, se palautetaan sille kuuluvalle paikalle.

Kohtalosi on seuraus ajatuksistasi

Ajatuksesi eli itsellesi lausumat sanat ja virkkeet kuvaavat asenteitasi ja samalla luovat niitä. Siitä seuraa tekeminen. Olet juuri sitä mitä ajattelet: tämän päivän tilanteessa olet eilisten ajatustesi saattelemana, huomiseen siirryt tämän päivän ajatuksin ja valinnoin. Tuntemattoman filosofin laatiman mallin mukaisesti näin:

Kylvä ajatus, niitä teko.

Kylvä teko, niitä tapa.

Kylvä tapa, niitä luonne.

Kylvä luonne, niitä kohtalo.

Onnellinen on se, joka voi tehdä toiset onnelliseksi. Joka ahneesti säilyttää onnen itsellään, menettää sen. Jos tietäisit, kuinka vähän tarvitset tullaksesi onnelliseksi, et olisi koskaan levoton.

-Axel Friedenholm-

Keskiviikkokolumni:Seuraa iloasi!

Eräässä tarinassa kerrotaan egyptiläisistä munkeista, jotka asuivat satoja vuosia sitten autiomaassa vaatimattomissa ja eristäytyneissä oloissa. Kaksi munkkia nimeltään Theodore ja Lucius halusivat lähteä luostarista katsomaan ja kokemaan maailmaa, mutta koska he olivat antaneet lupauksen viettää elämänsä mietiskellen ja tutkiskellen uskontoaan, heidän ei ollut mahdollista lähteä.

Tyydyttääkseen vaellushalunsa he oppivat irvailemaan kiusauksilleen siirtämällä matkansa tulevaisuuteen. Kun kesä tuli, he sanoivat toisilleen: “Lähdemme talvella.” Kun talvi tuli, he sanoivat: “Lähdemme kesällä.” Tätä jatkui yli viisikymmentä vuotta, eivätkä he koskaan jättäneet luostaria tai rikkoneet valaansa.

Useimmat meistä eivät ole koskaan tehneet tällaisia ​​lupauksia, mutta päätämme elää irvaillen itsellemme. Haaveilemme elävämme sitten joskus toisin, tekevämme aikomiamme asioita, aloittavamme uudenlaisen elämän, mutta käytämme erilaisia tekaistuja syitä siihen, miksi meidän on jatkettavaa elämää aivan kuten tähänkin asti. Ne ovat verukkeita, jotka ikään kuin oikeuttavat tämänhetkisen elämämme muuttumattomuuden, vaikka tahtoisimmekin elämäämme muutosta.
Haluaisimme tehdä uusia asioita tai joitain asioita toisin, mutta aika ei koskaan tunnu sopivalta. Maailma on täynnä erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, muttemme tee mitään. Takerrumme turvallisuudenhakuisesti vallitseviin olosuhteisiin, erilaiset tekijät kuten koti, työ tai lapset tarjoavat sopivia hidasteita. Niin elämä soljuu samaa rataansa ilman selkeitä tavoitteita päivästä ja vuodesta toiseen.

Koskaan ei tule sopivaa hetkeä, ellemme tee sopivaa hetkeä.  Muutos vaatii, että on valmis tarttumaan elämänsä ohjaksiin aktiivisesti eikä suostu menemään passiivisesti sinne minne hevonen vie.  Vaikka muutos, tavoite tai unelma olisi käytännön syistä mahdollista toteuttaa vasta vuosien kuluttua, elämänmuutos alkaa siitä hetkestä, kun lakkaamme keksimästä tekosyitä ja alamme tehdä suunnitelmia ja ajatella, että se todella voisi olla mahdollista.

Isot elämänmuutokset vaativat sen, että kohtaamme pelkomme nyt ja rakennamme asenteen, joka muuttaa elämää palkitsevammaksi. Kun elämä muuttuu palkitsevammaksi, se taas tekee kaikesta paljon helpompaa, jolloin elämän palkitsevuus kasvaa entisestään. Tätä kutsutaan positiiviseksi rebound-ilmiöksi.

Se, millainen käsitys meillä on elämästä, määrittelee meidät. Jos olemme tyytymättömiä ja pettyneitä, jotain on mennyt arvoissamme ylösalaisin.  Ei ole mitään syytä jatkaa olotilaa, joka ei tuota iloa tai johon ei ole tyytyväinen. Vaihtoehtoja on silloin kaksi. On joko tehtävä elämänmuutos, joka tuo elämään iloa tai on jäätävä nykyiseen tilanteeseen, mutta on vaihdettava asennetta kaikkeen. On painotettava sivuun unohtuneita hyviä elementtejä, joita haluaa elämäänsä lisää. On keskityttävä siihen, mitä elämäänsä haluaa, ei siihen, mitä ei halua.

Mytologi, kirjailija Joseph Campbell on sanonut: “Meidän täytyy olla halukkaita hankkiutumaan eroon suunnittelemastamme elämästä, jotta voimme elää sitä elämää, joka odottaa meitä.”

Kasvu osoittanut mahdottomuutensa

Mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä 20.9:

Suomen valtio ja kotitaloudet ovat velkaantuneet nopeasti ja paljon. Suomalaisia yrityksiä siirtyy ulkomaille, eurokriisin kanssa taistellaan, vienti vähenee. Samaan aikaan elinkustannukset nousevat, Suomen huoltosuhde heikkenee, kunnat tuskailevat lakisääteisten velvoitteidensa kanssa ja säästöjä haetaan muun muassa suurentamalla kouluja ja kuntia. Pieni ja paikallinen kuolee pois, tilalle on tullut globaalia toimintaa ja luonnonvarojen surutonta haaskaamista. Yhtälö on mahdoton. Monet arkipäiväämme varjostavista ongelmista aiheutuvat rahasta, kasvuun pyrkivästä talousjärjestelmästä ja elämäntapamme perustumisesta fossiilisten polttoaineiden käyttöön.  

Ihmiskunnan aineellinen hyvinvointi perustuu luonnon tarjoamiin aineettomiin ja aineellisiin asioihin kuten pohjavesiin, hengitysilmaan, ravintoon, lääkkeisiin ja rakentamisaineksiin. Tapamme kohdella ympäristöämme ja luontoa näkyy taloudessa ja terveydessämme.  Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt ja ilmasto muuttuu. Korkea materiaalinen elintaso ei ole edes tuonut kaipaamaamme elämänlaatua tai onnellisuutta, vaan ihmiset ovat alkaneet voida pahoin. ”Hyvinvointiyhteiskunta” on vain lisännyt julkisia menoja sekä terveyden- ja sairaanhoidon tarvetta. Veroaste vuonna 2011 oli 43,2 % bruttokansantuotteesta. Yhä suurempi osa veroista menee velan korkojen maksuun, ei hyvinvointiin.

Onko todellista hyvinvointia, jos talouskasvu ja elämäntapamme eivät ole ekologisesti kestäviä? Pitkään työtä tehtiin perustarpeiden vuoksi. Kun kansalaiset ja valtio alkoivat vaurastua, emme vähentäneet työntekoa vaan, kuten kestävän kehityksen tutkimuksen professori Tim Jackson sanoo, olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Suurin tragedia on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.

Nykyinen elintasomme perustuu velkaan ja luonnonvarojen haaskaamiseen. Nyt kun talous köhii, pelätään kitsastelun paradoksia: jos kaikki alkavat säästää, kulutus laskee ja seuraa vaikeuksia. Siksi kansalaisia kehotetaan entisestäänkin kuluttamaan. Jatkuvaan kasvuun pyrkiminen ei ratkaise ongelmia vaan luo niitä.

Elämän kohtuullistaminen ja vähempään tyytyminen antavat keinoja vähentää luonnonvarojen käyttöä, torjua ilmastonmuutosta ja luo mahdollisuuden kestävään hyvinvointiin. Kohtuutalousajattelussa talouden kokoa rajoitetaan vapaaehtoisesti. Meidän olisi määriteltävä selkeät luonnonvararajat, joiden raameissa talouden ja kulutuksen on toimittava ekologisesti. Kohtuutalous tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön.

On käytävä keskustelua mistä kaikesta julkisen sektorin tulee vastata ja mistä ei. Mikä on oikeasti tarpeellista? On lakattava elämästä velaksi, tyydyttävä vähempään ja luovuttava.