Allekirjoita työttymyysturvaan liittyvä adressi

Moni taiteilija on jäänyt työttömäksi, koska esiintymiset, näyttelyt tai muut tapahtumat on koronaviruksen vuoksi peruttu.

Työtön taiteilija on vaikeassa asemassa, sillä hän ei välttämättä saa lainkaan työttömyyskorvausta. Tekijänoikeustuloja ei muutoinkaan nähdä ansiotulojen kaltaisena palkkana, eli ne eivät kerrytä etuuksia ja esimerkiksi erilaisia päivärahoja kuten ansiotulot. Tämä tarkoittaa, että luovan työn tekijät ovat työttömyysturvassa eriarvoisessa asemassa muiden suomalaisten kanssa.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta kirjailijan näkökulmasta Toinen tie – tietokirjailijan elämää kirjassani:

”Tavallinen ihminen” on joko palkkatöissä, yrittäjä, sairas, opiskelija, eläkkeellä tai työtön. Kirjailija on harvoin mitään näistä. Tietokirjailijoilla voi olla lyhyitä työsuhteita ja työkeikkoja ja jotkut toimivat freelancereina tai yrittäjinä. Kirjailijan elanto muodostuu tekijänpalkkioista, apurahoista, liiketoiminnasta ja ansiotuloista jotka usein tulevat muualta kuin kirjoista tai taiteellisesta työstä. Kirjailijalla on pienet, epävarmat ja epäsäännölliset tulot. Siitä seuraa, että hänelle ei välttämättä kerry lainkaan eläkettä tai ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Jos työt keskeytyvät syystä tai toisesta esimerkiksi sairastumiseen, lapsen syntymään tai työttömyyteen, toimeentulo yleensä turvataan sosiaalietuudella. Sosiaalietuuksia laskettaessa tekijänoikeuskorvaukset kuitenkin tulkitaan kirjailijalle epäedullisesti. Niitä verotetaan ansiotulon mukaisesti, mutta korvauksia ei lasketa sosiaalietuuksien tasoa määrittävään työtuloon. Tekijänoikeuskorvaukset eivät siis kasvata esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrää. Jos tietokirjailija on työttömänä ja saa työttömyysaikana kirjoistaan tekijänoikeuskorvauksia, ne pienentävät etuuksia tai voivat estää työttömyystuen saamisen kokonaan. Joskus kirjailijan on mahdotonta edes saada työttömyyskorvausta, koska hänen on vaikea osoittaa lopettaneensa luovan työskentelyn. Kirjailijan on myös hankalaa täyttää niin sanottua työssäoloehtoa, jota työttömyyskorvaus edellyttää: tekijänoikeuskorvauksilla ja apurahoilla suoritettua työskentelyä ei lasketa mukaan työssäoloehtoon. Oli niin tai näin, aina on väärinpäin. Suomen sosiaaliturva, hyvinvointiyhteiskunnan solidaarisuus ja tasa-arvo ulottuvat huonosti kirjailijoihin.”   

Nyt Lyhty – luovan alan tekijät ja yrittäjät kerää yhdessä muiden järjestöjen kanssa nimiä adressiin, jossa vedotaan epäkohdan korjaamiseen mahdollisimman pian.

Vieraile Adressit-sivustolla ja allekirjoita adressi "Luovan työn tekijät tasa-arvoiseen asemaan työttömyysturvassa". Kiitos!

Koronavirus ja perustulon tarve

Tämä korona-aika on tehnyt sen, että kaikki ennen pandemiaa kirjoitettu luetaan nyt eri asiayhteydessä – koronalinssien läpi.

Maailma näyttää erilaiselta kuin esimerkiksi helmikuussa, jolloin kirjoitin alla olevaa kolumnia Elonkehä-lehdelle. Käsittelen kolumnissa työn tekemisen tapoja ja perustulon tarvetta. 

Luulen, että koronan vuoksi kolumnin idea aukeaa nyt useammille uudella tavalla. Muutamassa hetkessä työn tekemisen tavat ovat muuttuneet ja yhä useampi itsensätyöllistäjä joutuu taiteilemaan toimeentulonsa puolesta. Minunkaltaiselleni kirjailija-maailmanparantajalle ja muille ”outolinnuille” on ollut jo vuosien ajan jokapäiväistä se, ettemme tiedä varmuudella mistä toimeentulomme muodostuu ja että talous on suunniteltava tarkkaan. Yhteiskuntaa hyödyttäviä töitä olemme silti tehneet koko ajan.

Tanskassa, Irlannissa ja Britanniassa on esitetty kansalaisille perustuloa koronaviruksen vuoksi. Toivottavasti Suomessakin keskusteltaisiin tästä vaihtoehdosta. Nyt kun kukaan ei tiedä miten kriisi vaikuttaa tulevaisuuteemme, mielestäni perustulo olisi erinomainen väline ekologiseen jälleenrakentamiseen ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen talouteen, joka vaikuttaisi hyvällä tavalla kaikkien elämään.

Tässä kolumni:

Vaatimaton elämä pitäisi nähdä arvostetuimpien asioiden joukossa

Outolinnut on helppo tunnistaa. He tekevät paljon lähiyhteisönsä ja luonnon hyväksi. He ovat luontoa syvästi kunnioittavia, altruistisia ja rohkeita ihmisiä, jotka koettavat kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän ja jaksavat avata suunsa luonnon ja vaihtoehtoisten elämäntapojen puolesta.

Outolinnut tai syväekologit, luonnonsuojelijat, toisinajattelijat tai taiteilijat, kotivanhemmat, opiskelijat, freelancerit – miksi heitä milloinkin nimitetään – ovat luovia ihmisiä, joiden työ on näkymätöntä eikä heidän elämänmuodoilleen ole virallisia termejä. Jos outolintujen pyrkimykset onnistuvat ja esimerkiksi luontoa varjeltuu tuholta, kukaan ei tiedä, että sen vuoksi on tehty joskus vuosien ajan työtä. Kaikkihan näyttää säilyneen ennallaan. Palkkaa luonnonsuojelun silpputyöstä, lähimmäisenrakkaudesta ja maailmanparantamisesta ei makseta – tai ainakin huonosti ja sattumanvaraisesti. Nyky-yhteiskunta ei tunnista sellaista työksi.

Outolintu yrittää elää omavaraisesti, omintakeisesti ja kurinalaisesti, luopuu ylimääräisestä ja tyytyy vähään. Hänen toimeentulonsa koostuu monista murusista. Silti hän harvoin pystyy elättämään itsensä sillä, mitä hän tekee. Joku kutsuisi outolinnun elämää köyhyysrahalla ilman sosiaaliturvaa väliinputoamiseksi, koska nyky-yhteiskunnassa oleminen määrittyy työn ja taloudellisen menestyksen mukaan. Outolintu tietää kuitenkin elävänsä rikasta elämää: hänen työllään on merkitystä ja arvoa, hänen antamalla ajalla ja energialla on arvoa. Outolinnut yrittävät vimmatusti muuttaa yhteiskunnan suuntaa. Se tarjoaa heidän elämälleen sisältöä ja tarkoitusta.  

Samaan aikaan toisaalla ollaan yhteiskunnallisessa ja maailmanlaajuisessa kriisissä. Talousjärjestelmä perustuu elämälle välttämättömien luonnonvarojen haaskaamiseen ja aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia. Olemme saavuttaneet pisteen, jossa viimein tunnutaan tiedostavan, että kehityksen suuntaa on muutettava. Luonnonvarojen ylikuluttamisesta on tehty “kannattavaa”, ympäristön varjelemisesta väheksyttävää. Silti valtaviin ongelmiin tunnutaan tarjoavan vähän ratkaisuja.

Olemme luoneet järjestelmän jonka perusta on virheellinen. Meiltä puuttuu työn tekemisen tapoja ja ammatteja, joita tarvitsemme ja joissa tahtoisimme olla. Niin nurinniskaista kuin se onkin, outolinnuilla on oltava työpaikka edellä mainitussa systeemissä saadakseen taloudellista turvaa. He joutuvat jättämään arvokkaat työt ja käyttämään aikaansa ja energiaansa töihin, jotka sotivat heidän elämänfilosofiaan vastaan. Ihmisillä pitäisi olla vapaus toteuttaa itseään aiheuttamatta ympäristölle haittaa. Vaatimaton elämä pitäisi nähdä arvostetuimpien asioiden joukossa.

Toivotaan, että alkanut vuosikymmen loisi perusteita toiveikkaammalle tulevaisuudelle: ekorakennemuutokselle ja kohtuutaloudelle. Kansalaispalkka tai perustulo olisi tärkeä muutos, joka auttaisi rikkomaan ongelmien kehän. Perustulo maksettaisiin meille arvostamme ihmisinä, jolloin se antaisi energiaa eikä veisi sitä kuten nykyiset sanktioivat ja leimaavat sosiaalietuudet.

Lukemattomia töitä voitaisiin jättää tekemättä, kun niitä ei tarvitsisi tehdä vain rahaa saadakseen. Lukemattomia töitä pitäisi tehdä, mutta nyt joudumme jättämään ne tekemättä, kun niistä ei saa välttämätöntä elantoa. Perustulo mahdollistaisi luonnon hyväksi tehtävän työn ja elämäntapakokeilut tarjotessaan niukan perusturvan. Ihmiset vapautuisivat tekemään tarkoituksellista työtä, kun peruselannon etsiminen ei veisi niin merkittävästi energiaa. Kenenkään ei tarvitsisi myydä arvojaan. Ei tarvitsisi pelätä leimautumista sairaaksi, työttömäksi – tai outolinnuksi. Se mikä nyt näyttäytyy outona tai marginaalisena voisi olla pian valtavirtaa.