Koronavirus ja perustulon tarve

Tämä korona-aika on tehnyt sen, että kaikki ennen pandemiaa kirjoitettu luetaan nyt eri asiayhteydessä – koronalinssien läpi.

Maailma näyttää erilaiselta kuin esimerkiksi helmikuussa, jolloin kirjoitin alla olevaa kolumnia Elonkehä-lehdelle. Käsittelen kolumnissa työn tekemisen tapoja ja perustulon tarvetta. 

Luulen, että koronan vuoksi kolumnin idea aukeaa nyt useammille uudella tavalla. Muutamassa hetkessä työn tekemisen tavat ovat muuttuneet ja yhä useampi itsensätyöllistäjä joutuu taiteilemaan toimeentulonsa puolesta. Minunkaltaiselleni kirjailija-maailmanparantajalle ja muille ”outolinnuille” on ollut jo vuosien ajan jokapäiväistä se, ettemme tiedä varmuudella mistä toimeentulomme muodostuu ja että talous on suunniteltava tarkkaan. Yhteiskuntaa hyödyttäviä töitä olemme silti tehneet koko ajan.

Tanskassa, Irlannissa ja Britanniassa on esitetty kansalaisille perustuloa koronaviruksen vuoksi. Toivottavasti Suomessakin keskusteltaisiin tästä vaihtoehdosta. Nyt kun kukaan ei tiedä miten kriisi vaikuttaa tulevaisuuteemme, mielestäni perustulo olisi erinomainen väline ekologiseen jälleenrakentamiseen ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen talouteen, joka vaikuttaisi hyvällä tavalla kaikkien elämään.

Tässä kolumni:

Vaatimaton elämä pitäisi nähdä arvostetuimpien asioiden joukossa

Outolinnut on helppo tunnistaa. He tekevät paljon lähiyhteisönsä ja luonnon hyväksi. He ovat luontoa syvästi kunnioittavia, altruistisia ja rohkeita ihmisiä, jotka koettavat kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän ja jaksavat avata suunsa luonnon ja vaihtoehtoisten elämäntapojen puolesta.

Outolinnut tai syväekologit, luonnonsuojelijat, toisinajattelijat tai taiteilijat, kotivanhemmat, opiskelijat, freelancerit – miksi heitä milloinkin nimitetään – ovat luovia ihmisiä, joiden työ on näkymätöntä eikä heidän elämänmuodoilleen ole virallisia termejä. Jos outolintujen pyrkimykset onnistuvat ja esimerkiksi luontoa varjeltuu tuholta, kukaan ei tiedä, että sen vuoksi on tehty joskus vuosien ajan työtä. Kaikkihan näyttää säilyneen ennallaan. Palkkaa luonnonsuojelun silpputyöstä, lähimmäisenrakkaudesta ja maailmanparantamisesta ei makseta – tai ainakin huonosti ja sattumanvaraisesti. Nyky-yhteiskunta ei tunnista sellaista työksi.

Outolintu yrittää elää omavaraisesti, omintakeisesti ja kurinalaisesti, luopuu ylimääräisestä ja tyytyy vähään. Hänen toimeentulonsa koostuu monista murusista. Silti hän harvoin pystyy elättämään itsensä sillä, mitä hän tekee. Joku kutsuisi outolinnun elämää köyhyysrahalla ilman sosiaaliturvaa väliinputoamiseksi, koska nyky-yhteiskunnassa oleminen määrittyy työn ja taloudellisen menestyksen mukaan. Outolintu tietää kuitenkin elävänsä rikasta elämää: hänen työllään on merkitystä ja arvoa, hänen antamalla ajalla ja energialla on arvoa. Outolinnut yrittävät vimmatusti muuttaa yhteiskunnan suuntaa. Se tarjoaa heidän elämälleen sisältöä ja tarkoitusta.  

Samaan aikaan toisaalla ollaan yhteiskunnallisessa ja maailmanlaajuisessa kriisissä. Talousjärjestelmä perustuu elämälle välttämättömien luonnonvarojen haaskaamiseen ja aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia. Olemme saavuttaneet pisteen, jossa viimein tunnutaan tiedostavan, että kehityksen suuntaa on muutettava. Luonnonvarojen ylikuluttamisesta on tehty “kannattavaa”, ympäristön varjelemisesta väheksyttävää. Silti valtaviin ongelmiin tunnutaan tarjoavan vähän ratkaisuja.

Olemme luoneet järjestelmän jonka perusta on virheellinen. Meiltä puuttuu työn tekemisen tapoja ja ammatteja, joita tarvitsemme ja joissa tahtoisimme olla. Niin nurinniskaista kuin se onkin, outolinnuilla on oltava työpaikka edellä mainitussa systeemissä saadakseen taloudellista turvaa. He joutuvat jättämään arvokkaat työt ja käyttämään aikaansa ja energiaansa töihin, jotka sotivat heidän elämänfilosofiaan vastaan. Ihmisillä pitäisi olla vapaus toteuttaa itseään aiheuttamatta ympäristölle haittaa. Vaatimaton elämä pitäisi nähdä arvostetuimpien asioiden joukossa.

Toivotaan, että alkanut vuosikymmen loisi perusteita toiveikkaammalle tulevaisuudelle: ekorakennemuutokselle ja kohtuutaloudelle. Kansalaispalkka tai perustulo olisi tärkeä muutos, joka auttaisi rikkomaan ongelmien kehän. Perustulo maksettaisiin meille arvostamme ihmisinä, jolloin se antaisi energiaa eikä veisi sitä kuten nykyiset sanktioivat ja leimaavat sosiaalietuudet.

Lukemattomia töitä voitaisiin jättää tekemättä, kun niitä ei tarvitsisi tehdä vain rahaa saadakseen. Lukemattomia töitä pitäisi tehdä, mutta nyt joudumme jättämään ne tekemättä, kun niistä ei saa välttämätöntä elantoa. Perustulo mahdollistaisi luonnon hyväksi tehtävän työn ja elämäntapakokeilut tarjotessaan niukan perusturvan. Ihmiset vapautuisivat tekemään tarkoituksellista työtä, kun peruselannon etsiminen ei veisi niin merkittävästi energiaa. Kenenkään ei tarvitsisi myydä arvojaan. Ei tarvitsisi pelätä leimautumista sairaaksi, työttömäksi – tai outolinnuksi. Se mikä nyt näyttäytyy outona tai marginaalisena voisi olla pian valtavirtaa.

Käytä tämä aika luodaksesi itsesi uudestaan

Jokaisella pilvellä on hopeareunus.

Maailmalla riehuvat maastopalot, monimuotoisuuden hupeneminen, eläin- ja kasvilajien kuolemat, erilaiset säiden ääri-ilmiöt ja tieto ilmastonmuutoksesta – siis ihmishenkiä ja terveyttä uhkaavat asiat – eivät muuttaneet ihmisten arkea tai taloutta merkittävällä tavalla, mutta koronavirus sen lopulta teki: viimeinkin rajoitamme itseämme. 

Vihdoin tunnumme tajuavan, että terveys on tärkeämpi kuin talous.

On riemullista huomata, että muutokset parempaan voivat olla nopeitakin, kun viimein päätetään toimia.

Olemme alkaneet miettiä mikä elämässä on välttämätöntä ja mikä ei.

Ahdistavan tautikeskeisen uutisoinnin keskellä kannattaa muistaa, että koronaviruksesta on seurannut, ja voi seurata, paljon hyvää. Se voi toimia starttina oravanpyörästä pääsemiseksi.

Toivottavasti lentorajoitukset, etätyöskentelyteknologian käyttäminen ja muutokset, jotka kuormittavat luontoa vähemmän, ehtisivät juurtua pysyviksi elämänmuutoksiksi. Ehkä kun ihmiset saavat hetken kokeilla ”elämää oravanpyörän ulkopuolella”, jollaisena tätä poikkeusoloa voisi ajatella, he eivät haluakaan enää palata vanhaan. Alkaisimme arvostaa ”itsestäänselvyyksiä”: terveyttä, perhettä, läheisiä, taloudellista turvaa, suojaa, kiireettömyyttä, omavaraisuutta, lähiruokaa ja luontoa. Huomaisimme, että ostoskeskukset eivät tarjoa mitään, kun tositilanteet tulevat eteen. Kun on aikaa miettiä valintojaan ja elämäntapojaan tarkemmin, huomaa miten vähän lopulta tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Siihen ei tarvita ulkomaanmatkoja, koska aidosti rentouttavimmat ja parhaat kokemukset löytää arjesta ja kotoa.

Näistä poikkeuksellisista ajoista kannattaa ottaa onkeensa. Nyt on mahdollisuus hidastamiseen ja uuden alun luomiseen, kun tyypilliseen arkeen liittyvä kohkaaminen ja turhantouhuilu on jäänyt pois ja tilalle tulee aikaa.   

Kun olet huolehtinut välttämättömistä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista (ja peset käsiä joka välissä ja pidät sosiaalista etäisyyttä...), kannattaa harkita seuraavia:

• Nuku joka yö vähintään kahdeksan tunnin yöunet. Mieluummin enemmän.
• Nuku päiväunet.
• Lepää niin paljon kuin voit. Äläkä kanna siitä minkäänlaista syyllisyyttä.
• Kun on levännyt, ajatus on selkeämpi.
• Levättyäsi mieti mitä haluat elämälläsi tehdä – lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
• Kirjoita päiväkirjaa. Käy itsesi kanssa vuoropuhelua, kysy itseltäsi kysymyksiä ja vastaa niihin. Mistä olet kiitollinen? Haluatko jatkaa entiseen malliin? Millaista muutosta kaipaat? Mitä toimia voisit tehdä muutoksen hyväksi?
• Tee luetteloita suunnitelmista ja asioista, jotka voisivat tarjota ratkaisuja.
• Luo itsellesi ja perheellesi projekti, johon kaikki voivat osallistua.
• Raivaa kotisi kaikesta turhasta.
• Järjestä ja yksinkertaista.
• Lue kirjoja, lehtiä ja artikkeleita aiheista, jotka auttavat sinua elämänmuutoksessasi.
• Älä anna television ja internetin vallata vapautunutta aikaa vaan käytä aika hyödyksesi.
• Älä lähde mukaan ”sosiaalisen median draamaan”. Lue vain välttämättömimmät uutiset.
• Aktiivinen toimiminen elämän eteen luo hyvää ja pitää huolet poissa, digitaaliset laitteet passivoivat.
• Vältä kohtuuttomuutta (esim. liiallista alkoholia tai mässäilyä).
• Poikkeusoloissa kaikki ovat jollain tapaa stressaantuneita: ole ystävällinen ja kylvä ympärillesi iloa ja positiivisuutta.
• Pidä huolta itsestäsi, läheisistäsi, ystävistäsi ja tuntemattomista. 
• Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on.
• Liiku luonnossa mahdollisimman paljon.
• Jätä älylaite tai ainakin sen kuulokkeet kotiin. Lintujen laulu on alkanut pitkän syksyn ja talven tauon jälkeen. Opettele tunnistamaan edes muutama uusi lintulaji ja ketkä laulavat.
• Tee luontohavaintoja. Luontohavaintoihin keskittyessä pystyy unohtamaan itsensä ja maalliset huolet.
• Tee jotain erilaista kuin tavallisesti.
• Tee vaikka kevätveikkaus. Tai ota esimerkiksi tavaksesi seurata yhtä ja samaa muurahaispesää ja sen vaiheita. Täällä Pirkanmaan korkeudella muurahaiset heräsivät jo.
• Muista, että elämän tärkeimmät ja parhaimmat asiat eivät maksa mitään.
• Tunne tuuli kasvoillasi ja tunne itsesi luovaksi ja vapaaksi.
• Muista, että asioilla on – tavalla tai toisella – taipumus järjestyä.