Luonnonperintösäätiön toiminnan taustalla on yksinkertainen idea, joka tuottaa iloa kaikille

Olin tiistaina paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen syyskokouksessa, jonka vieraana oli Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja ja tietokirjailija Anneli Jussila. Häntä haastateltiin uusimmasta kirjastaan Puut puhuvat (jonka kirjan sivuilla minäkin seikkailen pikkuisen) sekä Luonnonperintösäätiön toiminnasta.

Anneli kertoi ihmisillä olleen sadantuhannen vuoden ajan läheinen suhde taivaan ja maan ilmiöihin ja eläinten kanssa. Luonnonkansat ovat tienneet aina, että puut kommunikoivat. Vasta 1800-luvun puolivälissä tämä suhde muuttui ja ympäristöä ruvettiin hyödyntämään kovaotteisesti. Esimerkiksi metsäpeura, majava ja laulujoutsen metsästettiin sukupuuton partaalle eikä eränkäynti ollut enää kestävää. Ihmisen käsitys itsestä suhteessa luontoon muuttui ja luonto alettiin nähdä hyödyntämisen välineenä ja ihminen sen yläpuolella olevaksi.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Annelin ajatuksia kauemminkin. Aika rientää aina, kun on hauskaa. 

Kivana anekdoottina Anneli mainitsi, että suomalaiset elivät tuhansia vuosia sisäänpäin lämpiävissä savupirteissä, torpissa ilman savupiippuja, joissa savu leijui katonrajassa. Vasta muutama sata vuotta on ollut taloja, joissa savu ohjataan talosta ulospäin savupiipulla. 

”Suomalaiset ovat aina pärjänneet hyvin savun kanssa, kun olemme (kansakuntana) hengissä vieläkin”. - Anneli Jussila

Tapahtumapaikkana oli idyllinen Tehdassaaren kahvila Nokialla.

 Luonnonperintösäätiön toiminta alkoi 1995. Ensimmäiset viisi vuotta oli hiljaista aikaa. Säätiön perustaja kirjailija-kalastaja Pentti Linkola oli säästänyt omia rahojaan ostaakseen metsää, mutta sopivaa ei tullut vastaan. Vasta vuonna 2000 löytyi Akanvaara. Pikku hiljaa säätiön toiminta vilkastui. Anneli Jussila oli alkuun säätiön ainoa työntekijä, sitten Ikimetsän ystävät ry. tuli säätiön tueksi. Vuosi vuodelta säätiön toiminta on laajentunut ja nykyään työntekijöitä on 12. Maakunnissa ympäri Suomea on yhdyshenkilöitä, jotka seuraavat alueellisia metsätilanteita, antavat vinkkejä kohteista ja käyvät katsomassa ostamiseen sopivia potentiaalisia metsiä.

Alkuun ihmiset eivät tahtoneet uskoa, että suojelluista metsistä maksetaan. Muun muassa METSO-ohjelma on ollut auttamassa sitä tietoisuutta, että metsiä ei tarvitse hakata vaan ne voidaan myydä suojeluun ja saada niistä kilpailukykyinen hinta. Nykyään tavalliset ihmiset tuntuvat olevan luonnon ja metsien hätätilasta paremmin tietoisia kuin poliitikot (josta sivujuonne, lukekaa, kuinka nykyinen hallitussurkeus poisti luontostrategista tarkat pinta-alaprosentit.)

Luonnonperintösäätiön taustalla on yksinkertainen idea, jonka kautta ihmiset pääsevät mukaan suojelemaan metsiä. Anneli Jussila kertoi että hän on saanut kokea säätiön kautta mitä hienoimpia asioita ja tavata ihania ihmisiä. Säätiö on myönteinen projekti, jonka toiminta tuottaa iloa kaikille:

• heille, jotka lahjoittavat rahaa säätiölle,
• heille, jotka myyvät metsänsä suojeluun
• heille, jotka lukevat ja kuulevat säätiön toiminnasta esim. mediassa.

Yhdellä eurolla voi suojella kaksi neliötä metsää tai kymmenen neliötä suota.

Säätiö saa tulonsa lahjoituksista, joita voi olla viidestä eurosta isompiin testamentteihin, sekä yritystukijoilta. Nyt on tullut mukaan sellaisiakin yrityksiä, jotka saattavat kustantaa koko metsän ostohinnan.

Metsäalueita tarjotaan koko ajan, joka viikko. Joskus ne ovat liian pieniä tai niissä ei ole luontoarvoja tarkoittaen sitä, että ne ovat liian nuoria metsiä tai liian hakattuja. Joskus metsät ovat niin isoja pinta-alaltaan, että niiden hankkimiseen tarvittaisiin paljon rahaa.

Annelilta kysyttiin, mitkä ovat säätiön tulevaisuuden näkymät, mitä säätiö tavoittelee. Japanissa vastaavanlaisen hankkeen vetäjät olivat vastanneet, että he haluavat suojella 60 % Japanista. Anneli sanoi, että säätiö ostaa Suomea pala kerrallaan. Ikinä ei voi tietää kuinka pitkälle se voi viedä.

Miksi ilvestä on havahduttu puolustamaan tappamiselta nyt?

Osassa puita oli vielä lehtiä, kun alkoi sataa lunta. Oli epätavallisen lämmin syyskuu, joten puut luulivat, ettei ole kiirettä mennä talvilevolle. Lehtiä on tippunut hangille. Se on näyttänyt oudolta.

Nyt lumet jo sulavat mutta hetken kaikki oli niin kaunista - ja hiljaista! Lumi vaimentaa ääntä, tuo valoa ja lämmöneristystä maalle ja sen eliöille ja erityisesti talvipukunsa vaihtaneet eläimet tarvitsisivat lumen antamaa suojaa.

Tässä on kuva alkuviikolta, kun maa oli mustana. Kärppä tutki puuliiterin seutuja. Kärpän turkki ei ole vielä täysin valkoinen vaan ruskeaa karvaa on laikuittain. Kuvaan muodostui oksista aivan kuin tähtäinristikko. Onneksi oli vaan oksia vaan ja kameran tähtäin. Metsästäjät tappavat vuosittain yli tuhat kärppää. Miksi?!

Metsästäjät ovat ottaneet jälleen kerran tähtäimeensä ilvekset. 12 % Suomen ilveksistä haluttaisiin tappaa. Riistakeskus on koettanut keksiä uuden keinon kiertää lakia, ns. ”paikallisyhteisön sitouttamisen”, jotta metsästäjät pääsisivät hupijahteihinsa. ”Paikallisyhteisö” on kuitenkin vain pieni ryhmä metsästäjiä. Edes kaikki metsästäjät eivät halua tappaa ilveksiä.

Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä eikä Riistakeskuksen myöntämissä ilvesten tappoluvissa ole mitään tieteellisiä perusteluja sille, että se edistäisi näitä tavoitteita. Metsästäjät haluavat suojella kauriita ilvekseltä metsästämiselle, että pääsisivät itse ampumaan sekä kauriita että ilveksiä. Mielipuolista touhua.

Ilves on avainlaji, joka lisää kaikella tavalla ympärillään olevaa monimuotoisuutta. Olen kirjoittanut aiheesta viime vuonna TÄÄLLÄ.

Viime ajat olen naputellut valituksia Pirkanmaalle myönnetyistä ilvesten tappoluvista Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin vapaaehtoisena. Jos meillä olisi metsästäjistä täysin riippumaton viranomainen – joka noudattaisi lakeja – niin ei tarvittaisi tällaista valitusrumbaa ja oikeusjärjestelmän kuormittamista.

Annoin ilvesaiheesta haastattelun Yle Tampereen radioon, vaikka se on kaukana mukavuusalueestani. Toimittaja totesi ensimmäisenä pihaan tultuaan: ”Kuinka täällä voi olla näin hiljaista, että ei ole kaikuakaan ollenkaan”. Haastattelu kuulosti vasta sataneen lumen takia erilaiselta kuin yleensä ”kaikuisat” haastattelut.

Kyseenalaistin sitä, miten voi olla mahdollista, että lumijälkilaskennat eivät ole läpinäkyviä. Nyt metsästäjät laskevat eläinten jälkiä eikä ole luonnonsuojelijoita tai puolueettomia tarkkailijoita mukana seuraamassa, että jäljet tulkitaan ja lasketaan oikein. Kukaanhan ei oikeasti tiedä paljonko ilveksiä Suomessa on.

Kiitin toimittajaa ja mediaa ilvesaiheen esillä pitämisestä – koska eihän sekään ole itsestään selvää – niin toimittaja sanoi, että aihe on noussut esiin kansalaisilta. Pohdimme sitä, miksi ”ilveksen aika” tuli nyt. Kirjoitin ilvesaiheesta vuonna 2016 TÄÄLLÄ siitä, kuinka vuonna 2016 metsästäjät hakivat koko maahan 1247 ilveksen kaatolupaa. Lupia myönnettiin 503. Vuoden 2017 metsästyskaudelle koko Suomeen myönnettiin 404 kannanhoidollista poikkeuslupaa. Kammottavia määriä tappolupia on myönnetty vuodesta toiseen. Mikä on aiheuttanut sen, että juuri nyt kansalaiset ovat heränneet isommassa määrin protestoimaan? Toimittaja epäili, että ihmiset olisivat koronan aikana liikkuneet enemmän luonnossa ja havahtuneet haluamaan enemmän luontoa ympärilleen.

Oli syy mikä hyvänsä, olen ikionnellinen ja kiitollinen, että luontoa kunnioitetaan ja arvostetaan ja ihmiset tuovat esille myötätuntonsa ilvestä – ja toivottavasti muitakin villieläimiä – kohtaan ja löytyy kulttuurillista yhteisymmärrystä. Suurpedot ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia eläimiä. Poliitikkojen ja Riistakeskuksen viranomaisten on viimein käsitettävä, että yleisen mielipiteen sivuuttaminen ei ole enää mahdollista. Päätöksiä ei voi tehdä kuulematta kansalaisia. Koko riistahallinto on syytä laittaa uusiksi ja riistakeskuksen toiminta siirrettävä Ympäristöministeriön alaisuuteen tai metsästäjistä riippumattomille lupaviranomaisille. Lukekaa ihmeessä Ville Niinistön erinomainen haastattelu Demokraatista.   

Peukut ja varpaat pystyyn: menestystä ilveksille ja ilvesvalituksillemme!

 

Onnellisuuden arvioinnin käyttöohje

Luin Alain de Bottonin Filosofian lohdutukset -kirjaa vuodelta 2003. Siellä oli luku nimeltään Lohdutus rahan riittämättömyydestä ja sen alla luku onneen tarvittavista asioista - tai mukamas onneen tarvittavista asioista - talo Lontoon keskustassa, makuuhuoneesta näkymä vetten yli, pihalta kuuluva suihkulähteen solina, vuoteiden pellavalakanat, ruokasalin 12 hengen pöytä, viikonloppuasuntona kattohuoneisto Pariisissa… ja sitä rataa.

Monia saattaa lohduttaa kuulla, että nautinnon todelliset ainekset eivät maksa paljon. Botton viittaa Epikurolaiseen ajatteluun, josta tässä yhteenvetoa.

Ihmiselle on luonnollista mutta tarpeetonta haluta isoa asuntoa, juhlia, omaa kotikylpylää, herkkuja ym. Maine ja valta on sekä luonnotonta että tarpeetonta. Luonnollista ja tarpeellista sen sijaan on ystävyys, vapaus ja ajattelu.

Ystävyys

Ennen kuin syöt tai juot mitään, harkitse tarkkaan, kenen kanssa syöt tai juot, pikemminkin kuin mitä syöt tai juot. Moni saattaa olla rahanhimoinen, mutta ei elääkseen ylellistä elämää vaan saadakseen arvostusta ja hyvää kohtelua, mutta todellinen ystävyys ei ole riippuvaista asemasta tai vaikkapa ulkomuodosta. Todelliset ystävät voivat tuoda meille enemmän rakkautta ja kunnioitusta kuin kaikki maailman rikkaudet. Lisäisin tähän, että ystävyys voi käsittää myös eläimet.

Vapaus

Yksinkertaisen elämän avulla voi saavuttaa itsenäisyyden. Sinulla voi olla vähemmän rahaa, mutta sinun ei tarvitse noudattaa vastenmielisiä käskyjä keneltäkään. Tuo voisi olla Irti oravanpyörästä -kirjani kiteytys...

Ajattelu

Huolten hälventämiseen ei ole tehokkaampaa keinoa kuin ajatteleminen. Kirjoittamalla ongelman paperille tai keskustelemalla siitä muiden kanssa, sen olennaiset puolet kirkastuvat. Asiallinen pohdinta rauhoittaa mielen.

Epikuroksen mukaan jos meillä ei ole ystäviä, vapautta ja analyyttistä elämänasennetta, emme voisi koskaan olla aidosti onnellisia. Jos meillä on nuo, mutta ei rikkautta, emme voi silti koskaan olla onnettomia. Epikuroksen mukaan onni on sitä, ettei kärsi. Me emme olisi onnellisia, vaikka meillä olisi upea auto, muttei ystäviä: huvila, muttei vapautta; pellavalakanat, mutta liikaa ahdistusta, jotta pystyisimme nukkumaan.

**

Jotta emme hankkisi sellaista, mitä emme tarvitse, tai haikailisi asioita, joihin meillä ei ole varaa, meidän tulee kallista esinettä halutessamme välittömästi kysyä itseltämme, onko halumme oikein. Botton tarjoaa sarjan ajatuskokeita, tavallaan käyttöohjeen, jolla voi arvioida tulevan onnellisuuden määrää, joka menee tiivistettynä jokseenkin näin:

• Oletetaan, että haluat huvilan (tai minkä tahansa asian).
• Kuvittele, että halusi on väärä. Pohdi voisitko olla onnellinen lomalla, vaikka sinulla ei olisi haluamaasi asiaa, ja jos et käyttäisi niin paljon rahaa kuin huvilaan tarvitaan?
• Ehkä voisit tuntea olosi kurjaksi huvilalla, jos tunnet itsesi yksinäiseksi. Voisit esimerkiksi olla onnellinen teltassa, jos olet ihmisen kanssa, jota rakastat ja joka arvostaa sinua. Veden äärellä, korkean puun oksien alla hyvässä seurassa voi virkistää itseään ilmaiseksi, ei tarvitse edes telttaa.
• Toisin sanoen voidaksesi olla onnellinen huvilassa, sinun pitää olla ihmisen kanssa jota rakastat ja joka arvostaa sinua. Onnesi siis riippuu enemmän sopivasta seurasta kuin hienosti kalustetusta huvilasta.

Meillä on paljon ajatusvirheitä, jossa kallis tavara tai asia voi tuntua järkeenkäyvältä, jos emme ymmärrä perustarpeitamme. Bottonin mukaan tavarat jäljentävät materian tasolla psykologista tarvettamme. Meidän pitäisi saada ajatuksemme järjestykseen, mutta hankimmekin uudet kirjahyllyt. Ostamme maastoauton, vaikka etsimme vapautta. Ostamme alkoholia, mutta kaipasimme ystävyyttä. 

Omien tarpeiden tunnistamista vaikeuttavat Epikuroksen mukaan toisten ihmisten ”joutavat mielipiteet”, jotka eivät vastaa tarpeiden luonnollista hierarkiaa, vaan korostavat ylellisyyttä ja vaurautta ystävyyden, vapauden ja ajattelun sijaan. Joutavien mielipiteiden yleisyys ei ole sattumaa. (Huomatkaa, että tämä kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten aikana ennen sosiaalista mediaa. Voi sitä joutavien mielipiteiden määrää tänä päivänä!)

On kaupallisten yritysten etujen mukaista vääristää tarpeiden hierarkiaa ja vähätellä kaikkea, mitä ei voi myydä. Mainonta ei olisi niin yleistä, ellemme olisi vaikutuksille alttiita. Yritykset herättävät tarpeettomia haluja ihmisissä, jotka eivät ymmärrä todellisia tarpeitaan. Me haluamme asioita, jos ne esitetään näyttävästi ja menetämme kiinnostuksemme, jos ne jätetään huomiotta tai niistä ei puhuta hyväksyvästi. Ylellisyystuotteista ja mielikuvista ei ole ympärillämme puutetta. Harvoin meitä rohkaistaan tyytymään kohtuullisiin iltoihin, lapsen kanssa leikkimiseen, aurinkoiseen iltapäivähetkeen, keskusteluun ystävän kanssa tai tuoreelle leivälle levitettyyn juustoon.

Taiteella ja filosofialla on kyky palauttaa tasapaino. Jos ihmisten itsetuntemus ja yksinkertaisuuden arvostus lisääntyisi ja ihmiset oivaltavat, mitä he tarvitsevat, ja he jättävät hetken mielijohteensa huomiotta ja tarpeettomat tavarat ostamatta, voisi se tuhota kokonaisia kulutuksen alueita. Syntyisi yhteiskunta, joka huolehtii välttämättömien aineellisten tarpeiden tyydyttämisestä, mutta ei nosta elintasoa yli toimeentulominimin. Yhteiskunta, jonka tarpeet olisivat rajoitetummat kuin meidän, tarvitsisi vähemmän resursseja emmekä silti olisi onnettomia.

Arkistonosto: Kurkiauran kertomaa

Kurkien kunniaksi arkistonosto viiden vuoden takaa.

Kurjet tiesivät sen taas. Torstaina alkoi kurkien päämuutto ja sitä seuraavana yönä oli -2 astetta. Pohjoistuuli kuitenkin lakkasi ja nyt on vastainen lounaistuuli, joten kurjet kerääntyvät puiduille pelloille lepäilemään ja ruokailemaan odotellen myötäistä tuulta. Joten korvat ja silmät auki ja nauttimaan kurkihavainnoista!

**

Viime päivät ovat olleet haikeaa hyvästijätön aikaa. Kurjet muuttavat etelään. Kuokin kasvimaalla maa-artisokkia, kun kuulin pohjoisen suunnasta kurkien huutoa. Äänet kuuluivat pitkään ennen kuin linnut ilmestyivät näkyviin. Ensimmäinen ajatukseni oli ilo - ihanaa, kurkia - mutta samassa haikeus valtasi mieleni. Ne lähtevät.

Ne lentävät Suomesta pois kahta reittiä. Etelä-Suomen kurjet muuttavat Unkarin seuduille ja Pohjois-Afrikkaan. Toinen reitti vie Itä-Suomen ja Lapin kurjet Egyptin ja Sudanin seuduille. Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomen kurkikanta on vahvistunut, nyt Suomessa arvioidaan pesivän 30 000-40 000 paria. Kurki on nyt onneksi elinvoimainen.

Oikaisin selkäni, pudistin maata käsistäni ja polvistani, astuin puiden takaa paremmalle paikalle, josta näin horisonttiin. Sieltä se hoippuileva nauha tuli. Kurkiaura ei kauaa pysy samanmuotoisena. Parvi vaihtaa alati vetäjää ja aistii tuulen virtauksia.

Joskus kurjet lentävät niin korkealla ettei niitä näe, ääni vain kuuluu. Joskus taas taivas räjähtää, kun metsän takaa matalalta tulee äänekäs parvi. Miten valtavan kokoisia lintuja kurjet ovat! Niiden siipienväli voi olla yli kaksi metriä. Nautin kurkiaurojen havaitsemisesta koko sydämelläni ja yritän tallettaa upeaa näkyä mieleeni, vaikka välillä ryhdyn laskemaan kurkien lukumäärää. Kurkien suuren koon vuoksi on helppo arvioida aurassa olevan ainakin sata lintua. Kun pääsee laskemisen vauhtiin, on hämmästyttävää kun lukumäärä kutistuu joihinkin kymmeniin. 

Koetan lukea kurkiauran nopeasti muuttuvia kuvioita. Jospa linnuilla olisi minulle jokin sanoma? Auran muoto näyttää kirjaimilta: M, W, V,S, M, J, M, W, V. Tulkitsen sen seuraavasti: ”Menemme. Winter Vilpoinen. Saavumme Maaliskuun Jälkipuolella. Mikäli (ei) Winter Vielä.”

Kurjet liitävät nopeasti, matkalennossa ne etenevät jopa 40 – 50 kilometrin tuntivauhdilla. Muuttolinnut jättävät Suomen syksyllä ja odotamme niitä palaavaksi keväällä. On hassua ajatella, että etelänmaissa koetaan meidän keväällä lintujen paluusta kokemamme ilo syksyllä. Miltä syksy Suomessa tuntuisi, jos seuraisimmekin lintujen paluuta emmekä lähtöä? Olisipa se jotain. Talvi tuntuisi helpommalta kestää. Mutta se voisi laittaa kaiken sekaisin. Keväällä pitäisi tuntea kaihoa, rintaan nousevan kohottavan tunteen sijaan. Syksyyn sopii melankolia paremmin. 

Ilmatieteen laitoksella olisi opittavaa linnuilta. Kurjet osaavat aina ennustaa varsinaisen syksyn tulon, ne eivät koskaan erehdy. Kurkien päämuutto ennakoi aina ensimmäisiä kylmiä öitä.

Olen kuullut, että säätutkat pystyvät erottamaan lintuparvia esimerkiksi lumesta ja sateesta. Olisi hienoa jos säätiedotusten yhteydessä kerrottaisiin toisenlaisistakin tutkahavainnoista: ”Linturintama saavuttaa Suomen.” tai ”Viime yönä säätutkassa havaittiin tuhansia muuttolintuja.” Havahtuisimme koko kansakuntana merkittäviin vuodenkierron tapahtumiin ja oppisimme katselemaan taivaalle oikeaan aikaan ja näkisimme kurkiaurojen muotojen luomat viestit sinivalkoisella taivaalla: M, V, M, N. = ”Me Vartoamme Maaliskuuta. Näkemiin!”

 

 

Etana-arvonta suoritettu, kiitos kaikille osallistujille!

 

Etana-arvonta (eli hidas, pitkään avoinna ollut arvonta) on suoritettu. Asettelin terassille yhtä monta pähkinänpuolikasta kuin oli arvontaan osallistujia (25) sellaiseen paikkaan ja muotoon, että ne olisivat tasapuolisesti edustettuina ja niitä voitaisiin lähestyä mistä suunnasta vain. Jäin odottamaan arvonnan suorittajaa. Arvelin, että joko talitiainen, orava, naakka tai närhi saapuisi pikapuoliin. 

Oravahan sieltä tuli. Otti jo yhden pähkinänpalan mutta laski sen takaisin ja haisteli tarkasti minkä ottaa.

 

Sitten se otti neljä pähkinää, joten tulkitsin sen niin, että kirjoja pitää arpoa kolmen sijasta neljä. Naurattaa kuinka sitten olisi käynyt, jos närhi olisi saapunut, se olisi laittanut kupuunsa pian kaikki, hih hii... Arvonnassa Toisinnäkijän päiväkirjan voittivat: Minna H., Sari L., Markku K. ja Sofianna V. ja olen laittanut heille viestiä.  

Sydämelliset kiitokset kaikille osallistujille! 💓Hienoa saada vastauksianne ja kuulla ajatuksianne, ammennan niistä voimaa! Ehkä tekin saatte näistä vertaistukea ja kanssakulkijuutta.

 

Tiivistelmä arvonnan vastauksista

Arvontaan sai osallistua omalla tyylillä, lyhyesti, pitkästi, joko yhteen tai kaikkiin vastauksiin vastaten. Vastauksistanne kertyi 11 sivua, oho! Jaottelin vastauksia kysymyksittäin, mutta ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Ohessa on lyhennelmä, mutta tästä tuli silti piiitkä postaus. Mutta niin kuin aina: blogin lukeminen on vapaaehtoista. 😉

 

Vastaukset ”Tärkein asia, jonka olet oppinut kirjoistani?” -kysymykseen:

Olen lukenut kirjojasi ensimmäisen ilmestymisestä lähtien ja palaan niiden kaikkien pariin sopivin väliajoin. Kaikista teoksistasi saan valtavasti, mutta Toisinnäkijän päiväkirja on suosikkini. En osaa mainita siitä mitään yhtä tiettyä kohtaa, koko kirja on sellainen, että se nyrjäyttää aivoissa jotain oikeaan asentoon ja muistuttaa mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää. Jos alkaa ahdistaa omat pienet tulot ja vaatimaton ura, tuttavan pramea asunto ja uutuuttaan kiiltävä auto, on oikea aika kääntyä kirjasi puoleen. 

Niin tarinat lapsuudestasi, kuin tuoreemmat päiväkirjamerkinnät ovat minulle merkityksellisiä.

 

**

Voisi kai sanoa, että kirjasi ovat muuttaneet jotain ajatusmaailmassani hyvinkin pysyvästi. ”Irti oravanpyörästä" on ollut se kaikkein merkittävin omalle ajattelutavalleni. Se opetti, että elämänmuutoksen todella voi tehdä ja ympäristöystävällisemmän elämäntavan voi valita. Mistään ei tarvitse luopua, tai sanoisinko, että mikään josta luovut ei ole loppupeleissä kovin tärkeää. Vähemmällä pärjää, ja elämä voi tulla jopa onnellisemmaksi. 

 

Sekin täytyy sanoa, että nykymaailmassa kirjasi erottuvat joukosta, koska ne ovat hyvin poikkeuksellisia: elät aidosti niin kuin "saarnaat". Uskallat ottaa kantaa ja kannustaa muitakin toimimaan samoin. Kirjasi tuntuvat hyvin aidoilta ja rehellisiltä. Niissä raha ei ole tärkeässä roolissa, kuten tuntuu muuten kaikkialla olevan, vaan tärkeintä on kunnioittaa luontoa ja samalla hoitaa omaa hyvinvointia viettämällä aikaa luonnossa. 

 

**

Paras asia, minkä olen oppinut kirjoistasi, on se, että elämän voi tehdä toisinkin. Irti Oravanpyörästä kirja oli minulle täysin mullistava.

 

**
Onni on ihan muuta kuin mitä useimmat ihmiset luulevat.

**

Niin moni ajatuksesi ja mielipiteesi tuntuu niin tutulta, että en pysty nimeämään tärkeintä. Jo pari vuosikymmentä olen kauhistellut maailman menoa. Tuntuu, että tässä maailmassa ei riitä mikään. Ainoa asia, mikä ratkaisee on raha ja maallinen mammona. Ja kaikki tämä tapahtuu ihmisen, luonnon ja eläinten kustannuksella. Välillä aivan oksettaa kaikki. Kun useampi ihminen tajuaisi, mikä tuo ihmiselle rauhan ja kuinka vähällä ihminen oikeasti tulee toimeen ja saa rauhan sisälleen. Luontokuvauksesi ovat aivan ihania. Ja opettavaisia. Myös mieleeni on jäänyt, kuinka myit elämänmuutoksen myötä omaisuuttasi ja tyhjensit nurkista kaiken turhan.

 

**

Se, kuinka korvaamattoman tärkeää on miettiä ja huomioida luonto ja sen eläimet jatkuvasti, sekä nauttia kaikista aivan pienimmistäkin asioista, erityisesti niistä, mitkä ovat ilmaisia. Avata silmänsä kaikelle sille, mitä luonto ja eläimet tarjoavat, ja oppia uutta joka päivä. Ja se, että vaikka yhteiskunta kuinka painostaa, ei ole pakko elää elämäänsä tietyn kaavan mukaan.

 

Oli todella inspiroivaa ja kiinnostavaa lukea tarinaasi siitä, kuinka oikeasti hyppäsit irti siitä oravanpyörästä, ja mitä kaikkea siitä seurasi. Jokainen kirjasi kuitenkin on ollut eri tavoilla ihana ja inspiroiva.

 

**

Parasta kirjoissa on ollut luonnon läheisyys, rauhalliseen maalaiselämään päätyminen kuvauksineen sekä erilaisten oivallusten kerronta joista on ilo lukea. 

 

**

Olen saanut paljon kirjoistasi ja blogikirjoituksistasi jota tarkkailen säännöllisesti onko tullut mitään uutta. Ne luovat yleensä toivoa vaikka saattavat sisältää raskaitakin asioita. Kirjat ja blogi on antaneet tietoa siitä että vaihtoehtojakin on erityisesti töiden suhteen. Olenkin tehnyt lyhennettyä työaikaa noin 10v. En usko että olisin pystynyt tähän ilman kannustustasi kirjojen kautta. Toisaalta kirjojesi sisältämä tieto on vaikuttanut omaan arvomaailmaani. (…) Erityisesti olen jakanut murheen eläinten puolesta. Tuntuu että kukaan ei juuri toimi heidän puolestaan yhteiskunnan tasolla. Metsästys tuntuu vuosi vuodelta pahemmalta ja ihminen ei ota vastuuta teoistaan. Lyhyesti kirjat on tuoneet lempeän vaihtoehdon kiireiseen elämään, ei tarvitse juosta rahan perässä, vähemmän on enemmän, luonnosta sen puista, hiljaisuudesta ja eläimistä voi tuntea puhdasta onnea ihan heidän olemassa olostaan vain. Syvä yhteys luontoon tuo sisäistä mielenrauhaa.

 

**

Kirjojesi tärkein oppi on ehkä se että voi elää täysin täysipainoista elämää, jopa laadullisesti parasta elämää kun päästää irti materiasta ja siitä että täyttää päivät älylaitteilla ja tosi-tv:llä. Koska ihminen on tasapainossa vain kun se on luonnon kanssa tasapainossa. Siihen ei tarvita mullistavia energiahoitoja, eikä retriittejä, vaan viisaus elämää kohtaan. Mä en osaa parasta asiaa kirjoista sanoa koska niitä olisi niin paljon, mutta huumori osuu ja erityisesti jäi mieleen pamfletti-pefletti, juuri sama aina tullut mieleen ja sitä pyllynalusta on vaikea yhdistää kirjoittamiseen.

 

**

Luen tällä hetkellä kirjaa ”irti oravanpyörästä.” Se on toiminut minulla herättelijänä moniin asioihin ja arvoihin.

 

**

Tärkeintä, mitä kirjoistasi olen oppinut, on luonnon vaaliminen ja kunnioittaminen ja minusta yhtä tärkeää, myös oman elämän hidastaminen. Vähemmälläkin kerkiää. 

 

**

Tärkeimmät asiat onnellisuuteen ja yhteyden kokemiseen ovat jo olemassa, ne löytyvät kun ulkona avaa aistit; silmät ja korvat ja hiljentyy kuuntelemaan ja katselemaan

 

**

Yhtä tärkeintä oppia on vaikea sanoa, niitä on niin monta mutta lintujen seuraamisen ja talviruokinnan ilon olen saanut sinun innostamana. Kiitos. Linnut tuovat niin valtavasti eloa ja iloa elämään. Kunpa jokainen huomaisi tämän.

 

**

Tärkeimpiä asioita, mitä sinulta olen oppinut, on se että minulla on jo kaikki. Minun ei tarvitse ostaa metsätilaa eikä kukallisia puutarha-hanskoja. Voin tehdä ja soveltaa niillä asioilla, joita jo on.

(…) Ihminen ON luontoa, vaikka sitä tärvelee ja tuhoaa. Luontoa ja maata hoitamalla, ihminen lopulta hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla myös itseään. Tämä on sinun oppisi minulle.

 

**

Tärkein asia, jonka olen oppinut kirjoistasi, lienee se, että ei kannata odottaa vaikkapa eläkeikää/lomaa/vapaapäiviä. Se, että haluaa päästä lomalle omasta elämästä, on merkki siitä, että on syytä tarkistaa omaa elämää. Arkea pitäisi järjestää kestävästi niin, että siitä nauttii. Silloin ei tarvitsekaan hirveästi lomaa eikä välttämättä jäädä edes eläkkeellekään. Tuo ajatus on tullut mieleeni monta kertaa uudestaan, aina kun olen kuullut ihmisten sairastumisista ja kuolemista. (…) Jos asioita on liikaa ja huomaa, että arki on enää vain päivittäistä taistelua, pitää (saada) tehdä muutoksia arkeen. Toivoisinkin, että yhteiskunta heräisi tähän. Olisi vähemmän pahoinvoivia ihmisiä, eikä tarvitsisi jakaa ihmisiä "työikäisiin" ja "eläkeläisiin", jos he voisivat itse päättää, minkä verran ja mitä jaksavat tehdä.

 

**

Matkan varrelle on mahtunut monta oivallusta kirjojen parissa. (…) Kirjoissa on minusta hyvin kerrottu, mitä omannäköinen elämä vaatii ja mitä se antaa, rehellisesti ja kaunistelematta. Muistaa samalla, kuinka mielekästä ja arvokasta itse tehty elämä on. Nyt voin vielä vain lukea elämästä luonnon mukana, sen keskellä ja sen rytmissä. Kunpa jonakin päivänä. 

**

Aika montakin tärkeää asiaa - yhtenä tärkeänä se että vähemmän on enemmän sekä sen että kirjasi ovat kovin ajankohtaisia vuodesta toiseen. Ja jopa nyt ehkä vielä enemmän ajankohtaisia. Esimerkiksi: mitä enemmän omistaa tavaraa, sen työläämpää käytännössä on - "tavaroiden omistaminen vie tavattoman paljon energiaa" (Toisinnäkijän päiväkirja, S. 20)

 

 

Vastaukset ”Mikä on lempikohtasi jostain kirjastani ja miksi?” -kysymykseen:

 

Lueskelin Toisinnäkijän päiväkirjaa ja kyllä siinä on paljon todella ajankohtaista asiaa, ei millään uskoisi että kymmenen vuotta on vierähtänyt. (…) kirjan ansiosta aloitin painamaan jarrua tietoisesti ja karsimaan sellaista, mikä vie energiaani eikä anna sitä.  Kirjassa on monia suosikkikohtiani, mutta s. 63 Toisinnäkijän päiväkirjasta koko 31. lokakuuta kirjoitettu kappale on yksi lemppareistani. 

 

**

Yksi lempikohdistani on Irti oravanpyörästä -kirjassa, kun unohduit katselemaan lintujen touhuja ikkunasta pariksi tunniksi niin, että aamukahvisikin jäähtyi kuppiin. 

 

**

Lempikohta kirjoistasi: luontokuvaukset.

 

**

Minulla on varmaan monta lempikohtaa, mutta kaksi niistä voisin nostaa tässä esiin. Ensimmäinen on "Irti oravanpyörästä"-kirjasta (s. 118-119). Tuo keskustelu sinun ja ystäväsi välillä on jäänyt aina mieleen. Tuli heti sellainen tunne, että joku vihdoinkin ymmärtää! (…) Pelto- ja keräilytyöt ovat aivan oikeita töitä, vaikka yhteiskunta sitä ei näe. On myös äärimmäisen tärkeä ottaa huomioon (…) vuodenaikojen mukaan eläminen. Olisi niin tärkeä, että ihmiset ymmärtäisivät sen. Uskon, että he voisivat myös taas paremmin, luontohan on meidän koti. Minusta tuntuu jotenkin tosi ankealta, että vuodenajasta toiseen sama rytmi toistuisi eikä otettaisi huomioon luonnon vaihteluita, säätä... sehän on kuin eläisi jossain bunkkerissa. Ehkä juuri se on nykyajan vitsaus ja yksi pahoinvoinnin lähde.

 

Toinen lempikohtani on "Toinen tie"-kirjasta (s. 314-315). Perustulo/kansalaispalkka olisi niin tärkeä asia. "Lukemattomia töitä voitaisiin jättää tekemättä, kun niitä ei tarvitsisi tehdä vain rahaa saadakseen. Lukemattomia töitä pitäisi tehdä, mutta nyt joudumme jättämään ne tekemättä, kun niistä ei saa välttämätöntä elantoa." (Perustulo) "...antaisi energiaa eikä veisi sitä kuten nykyiset sosiaalietuudet, jotka näkevät ihmisen vain epäsuotuisiin tilastoihin joutuneena kulueränä, josta koetetaan päästä eroon." Olen aivan samaa mieltä. (…) "työttömiä" nähdään loisina, kulueränä, arvottomina, turhina. Uskon, että suurin osa ihmisistä tekisi hyvää tälle maailmalle oman jaksamisensa mukaan, kun siihen vain olisi mahdollisuus ja ilmapiiri muuttuisi vähän (tai paljon). Nythän palkkatyöllä on itseisarvoa, toisin kuin luonnolla, toisilla eläimillä ja monella ihmisellä. Mitä se palkkatyö sisältää tai aiheuttaa, siinä ei ole väliä. Raha on aina se, mikä ratkaisee.

 

**

Kiitos, että tässä usein toivottomalta tuntuvassa maailmassa annat toivoa, että "kaikki on mahdollista". (…) Tällaiselle erityisherkälle on tehnyt niin hyvää löytää erityisherkkä ystävä kirjojesi ja blogisi kautta. Sillä ystävyyttä koen kanssasi niin samanlaisen ajattelumaailman kautta. Se, että paljastat herkkyytesi ja kerrot mielipiteesi ja toimit niiden mukaan, antaa rohkeutta myös muille tehdä samoin.  

 

**

Lempikohtani on kirjassa Linnunlaulua ja varoitushuutoja s.57 kun satakieli laulaa. Lisäksi kaikki kohdat, joissa ihaillaan kevään ja vuodenaikojen etenemistä ja vaihtelua 💚

 

**

Luonnonlapsena luonto on ollut läheinen lapsuudesta asti. Kaarinan kirjoja lukiessani aistini aukesivat vielä uudella tavalla. Luontohavainnot kirkastuivat, ihastelin ja ihmettelin mitä kaikkea on tarjolla. Hyvän jakaminen, anteliaisuus tulee usein takaisin ja voimaannuttaa. Parasta on yksinkertaisuus joka tuo moninkertaisen ilon. Aina ei voi kyyneleiltäkään välttyä mitä näkee tai kokee. Elämään kuuluvaa ja sielua puhdistavaa. Oman tien kulkijana on hyvä taivaltaa. Tärkein asia on kunnioitus luontoa kohtaan.

Sydämellinen kiitos Kaarina kirjojesi teksteistä!

 

**

Kirjoissa on vaikka kuinka paljon itselleni merkityksellisiä kohtia, mutta yhtenä hauskana tapauksena on jäänyt mieleen Irti oravanpyörästä -kirjassa oleva kertomus Pontsosta. (…) Se muistutti siitä, miten paljon me ihmiset keräämme vaikutteita ympäriltämme ja kuinka paljon ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat ajatuksiimme. (…) Samoin tarina muistutti siitä, että meillä ihmisillä on vastuu tällä planeetalla myös muista kuin itsestämme. Olemme vastuussa luonnon ja eläinten hyvinvoinnista, ja tiedon hankkimisesta siitä miten sitä voi edistää. On parempi luopua, ja saada jotain merkityksellistä tilalle, vaikka kuinka pieneltä asialta se itsestä ja varsinkin muista ihmisistä vaikuttaisi. 

 

 

Vastaukset ”Mikä on blogipostaukseni, joka on jäänyt jostain syystä mieleesi?” - kysymykseen:

 

Blogipostaus, joka jäi mieleeni oli sellainen, missä kerrottiin mm. kimalaisten käyttäytymisestä. Olen siitä lähtien - jo usean vuoden ajan - joka kesä muistuttanut lapsilleni, ettei kimalaisia tarvitse pelätä, eikä huitoa. Että "kimalaiset on kilttejä" ja "te vaan olette osuneet sen lentoreitille, niin sillä menee "navigaattori" sekaisin, minkä vuoksi se jää hetkeksi pörräämään teidän ympärille ennenkuin löytää takaisin kulkureitilleen".

 

**

Kuvat näissä sinun postauksissa on aivan ihania!

 

**

Blogissasi olen tykännyt luontojutuista (…) Sekä erilaisia näkökantoja koskien esim. metsähakkuita. On todella järkyttävää nähdä nykyisten metsähakkuiden jälkiä luonnossa. Kaikki on kuin raiskattu ja eläimet menettäneet kotinsa. Eli vaikea on nimetä jotain yksittäistä asiaa, vaan kokonaisuus ratkaisee. Ja sillä kai aina ilahdunkin, kun huomaan uuden päivityksen blogissasi.

 

**

Rakkautesi lähiluontoon näkyy sekä blokeissasi, että varsinkin viimeisessä kirjassasi. Yksityiskohtana on mieleeni jäänyt jonkin vajan tms. korjaus, jota ei voinut tehdä, koska silloin olisi pitänyt jotenkin siirtää tai hävittää sen nurkassa oleva muurahaispesä, joten korjaus jäi suorittamatta.

 

**

Sanotaan: "Kauneus on katsojan silmissä" :) mutta näin "kaukokatselijana-lukijana" - nähden niin sisäisen kuin ulkoisen kauneutesi Blogipostaajana - luen ajatuksiasi mielelläni :)

 

**

Kaikki erilaiset "vinkki"postaukset, sellaisetkin joissa on ollut kyse ihan pienistä asioista, kuten esimerkiksi perhosbaariohje postaus. Kaikki pienetkin vinkit mitä olen Sulta saanut, ovat olleet mulle todella tärkeitä ja herättäneet minussa paljon inspiraatiota, ajatuksia ja intoa. Lisäksi puhelimen käyttöön/älypuhelimiin liittyvä postaus oli itselleni hyvin ajatuksia herättävä, ja itselläni ilahdutti kovasti huomata, etten ole yksin ajatusteni kanssa.

 

**

Monikin blogitekstisi on ollut koskettava, suoraan ihon alle menevä. Nyt voisin sanoa, että esimerkiksi tämä viimeisin tekstisi, ja varsinkin sen loppuosa on ihana ja voimaannuttava. "Sydämessä voisi kantaa vihaa, mutta ei se kannata." "Kannattaa keskittyä hyvään." "Tärkeintä on elää omien arvojensa mukaan."

 

**

Tärkein asia minkä olen oppinut kirjoista ja blogia lukiessani on metsän/puiden tärkeys meille.
Parhaita kohtia kirjoissa ja blogissa on Alhonlahden rauha/hiljaisuus ja eläinten luottamus sinuun.