Kuuntele varpuspöllöjen syyssoidinta

Toisin kuin äkkiä ajattelisi, nyt on hyvä vuodenaika havaita pöllöjä. Pöllöillä on monista muista linnuista poiketen myös syyssoidin. Olen seurannut aamu- ja iltahämärissä huutelevia varpuspöllöjä. Niitä on ollut äänessä parhaimmillaan kolme samaan aikaan. Ihanaa, että pöllöt ovat todenneet tämän hyväksi elinympäristöksi.

Varpuspöllö edestä. Tiukan näköinen tapaus.

Varpuspöllön pää takaa (kroppa edelleen "eteenpäin"). Pöllöllä on takaraivossaan valesilmät, jotta esimerkiksi tiaislinnut eivät uskalla tulla liian lähelle nokkaisemaan koettaessaan karkottaa pöllön

Varpuspöllöt (ja muut pöllölajit) eivät rakenna omaa pesää vaan pesivät esimerkiksi vanhoissa käpytikkojen koloissa tai ihmisen rakentamissa pöntössä ja niitä täällä pihassa onneksi riittää.



Varpuspöllö ei ole juuri talitiaista suurempi. Englanniksi sen nimi onkin pygmi-pöllö (Pygmy-Owl).  

Silti se on vakavasti otettava saalistaja. Se saalistaa kokoonsa nähden isoja eläimiä.

Innoissani olen kertonut ystävilleni varpuspöllöjen touhuista ja koettanut parhaani mukaan imitoida pöllöjen innokasta ja kiihkeää kiljuntaa. Ystäväni ovat nauraneet esitykselleni. Luonnosta tietävämmät ovat väitelleet kanssani, että ”ei varpuspöllön huuto tollaista ole, vaan punatulkkumaista tuuttausta”. Joku taas ei ole koskaan varpuspöllöä tai punatulkkua kuullut ja kummastelee kiljumis-showtani.

Olen penkonut netistä varpuspöllön ääniä vakuuttaakseni, että varpuspöllöt pitävät monenlaisia muitakin ääniä kuin ”perinteiseksi ymmärrettyä tuuttausta”.

Koska imitoimaani kiljunta-ääntä ei netistä tuntunut löytyvän, minun piti itse äänittää todistusaineistoa. Mielestäni nämä kiljumiset ovat ihan yhtä yleisiä kuin klassisena pidetty tuuttaus-äänikin, tiedä häntä miksei toisenlaisia ääninäytteitä sitten netistä löydy.

Äänitys kameralla oli vaikeaa, kun ei koskaan tiedä milloin varpuspöllö päättää äännellä. Siinä vaiheessa kun painaa rec-nappulaa, huuto on jo ohi. TÄÄLTÄ LÖYTYY äänittämäni neljän sekunnin pätkä varpuspöllön kiihkeästä kiljunnasta. Ääni on tosi voimakas silloin kun pöllö on vieressä, tämä on kauempaa. Kiihkeä kiljunta toistuu yleensä noin minuutin välein (paitsi tietysti silloin kun minulla olisi kamera hollilla, Murphyn laki).

TÄLLÄ VIDEOLLA puolestaan kuuluu lähempää noin parinkymmenen metrin päästä äänitetty varpuspöllön ”kujertelua”. Videolla kuuluu juuri heränneiden punatulkkujen tuuttausta videon 5-11 sekuntien kohdalla, kun osaa tarkkaan kuunnella. Ihme säkä! (Ei Murphyn lakia...)

Syyssoitimesta tulee mieleen se haikea ja pelottava ajatus, ettei ole mitään takeita, että pöllöjen varaamat reviirit olisi keväällä enää olemassa (hakkuut ja kolopuiden "siistintä" pois). Onneksi tämä pihani kotireviiri säilyy ikuisesti. Toivottavasti ikuisia paikkoja ja pöllöjä on maailmalla mahdollisimman paljon.

Pygmi mutta pippurinen.

Mehiläishaukan pesä tuoksuu hunajalle ja saunavihdalle

Kävin viime torstaina Viljakkalassa, jossa Vipu ry. järjesti petolintuillan seurojentalolla. Esitelmöijänä oli Mahnalan ympäristökoulun eläkkeelle jäänyt rehtori Hannu Järvinen. Oli pakko lähteä kuuntelemaan kokeneen lintuasiantuntijan käytännönläheistä esitelmää.

Hannu Järvinen on tehnyt vuosikymmenien aikana käsittämättömän kovan työn petolintujen hyväksi. Esimerkiksi tuulihaukka oli 80-luvulla harvalukuinen mutta Hannu on ripustanut yli 400 tuulihaukan pesäpönttöä kahdeksaan Pirkanmaan kuntaan. Pelkästään Hämeenkyrössä on 90 pönttöä latojen seinille ripustettuina. Hannun vuosien uurastamisen ansiosta tuulihaukkakanta on vahvistunut.  

Taitava lekuttelija. Tuulihaukka käyttää nimensä mukaisesti tuulta hyväkseen saalistaessaan. Tuulihaukka pysyy pitkiä aikoja paikoillaan ilmassa zoomaillessaan alapuolellaan pellossa vipeltäviä myyriä. Hyvänä myyrävuonna saattaa olla yli 300 myyrää hehtaarin alueella. Silloin tuulihaukat saavat paljon poikasia. Huonona myyrävuonna, kuten nyt, poikasia syntyy vähemmän. Kasvimaamme vieressä on hyvä myyräpaikka, koska siihen tuulihaukka pysähtyy aina lekuttelemaan. 

Hannu Järvinen kertoi päiväpetolinnuista:

• kanahaukoista,
• hiirihaukoista,
• varpushaukoista,
• nuolihaukoista,
• mehiläishaukoista
• ruskosuohaukoista  
• ja kalaan erikoistuneesta kalasääskestä.

Valokuvaesitelmän ohessa tuli opituksi uutta

• huuhkajista,
• viiru-,
• helmi-,
• varpus-,
• lehto- ja
• sarvipöllöstä.

Metsähakkuut ovat linnuille suuri uhka. Valokuvaesityksen aikana Hannu joutui usein sanomaan, että tätäkään metsää (jossa linnut vuosikausia pesivät) ei enää ole. Hannu on rakentanut useille lintulajeille pönttöjä ja tekopesiä. Harvesterin kourissa silpoutunut pöllönpönttö ei ole harvinainen näky. Kaiken lisäksi ladot joihin tuulihaukanpöntöt on ripustettu alkavat käydä yhä harvinaisemmaksi, sillä latoja ei enää tarvita ja lato on tuottamatonta maapinta-alaa.

Ruskosuohaukkakanta on kasvanut suhteellisen nopeasti. Muista petolinnuista poiketen se ei pesi metsissä tai puissa vaan maassa vedenrajassa korkeassa ruovikossa. 70-luvulla ruskosuohaukka oli harvinaisuus, jota käytiin kauempaakin ihmettelemässä Lempäälän Ahtialanjärvellä. Nykyisin pesiviä pareja arvioidaan olevan koko maassa 600-800. Hämeenkyrössä on ollut viitisen pesivää paria vuosittain. 

Vahdinvaihto. Ruskosuohaukka on helppo tunnistaa lento/liitotyylistään. Se kaartelee matalalla järvien ruovikkoisten rantojen yllä siivet V-asennossa.

Hannu kertoi mielenkiintoisen tarinan mehiläishaukoista, jotka on nimetty Mikoksi ja Annikaksi. Vuonna 2011 hämeenkyröläiselle mehiläishaukkapariskunnalle laitettiin satelliittilähettimet selkään. Sen perusteella nähtiin, että Mikko-mehiläishaukka lähti syysmuutolle 30. elokuuta ja jatkoi matkaansa Italian ja Libyan kautta Kameruniin, jossa se vietti talven. Annika-puoliso lähti Suomesta hiukan aikaisemmin 25. elokuuta ja lensi Välimeren ja Mustameren kautta Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan lähelle Angolan rajaa. Toisin sanoen ne talvehtivat toisistaan yli tuhannen kilometrin päässä. Huhtikuussa 2012 kumpikin haukoista lähti kotimatkalle toisistaan tietämättä kahden päivän sisällä. Annika saapui vanhalle pesäpaikalle Hämeenkyröön 24. toukokuuta ja kahden päivän kuluttua 26. toukokuuta Mikko saapui paikalle. Kesän aikana ne kasvattivat poikaset maailmalle. Linnuilla on sellaisia kykyjä ja taitoja, joita ihminen voi vain ihailla ja ihmetellä!

Mehiläishaukka on immuuni kimalaisten ja ampiaisten pistoille. Haukat kuljettavat jaloissaan maasta kaivamiaan kimalaisten kennoja pesäpoikasille ruoaksi. Emolinnut tuovat myös koivunlehtiä pesään pitääkseen sen puhtaana. Hannu Järvinen kertoi, että kiivetessään pesäpuuhun rengastamaan poikasia pesät tuoksuvat hunajalle ja saunavihdalle.

Annika ja Mikko ovat vielä talvehtimisalueillaan mutta pian ne starttaavat Suomea kohti. Toivotaan, että ne selviävät raskaasta matkasta ja kun ne pääsevät perille, että niiden kotimetsä on edelleen pystyssä. TÄSTÄ linkistä löytyy lisää tietoa mehiläishaukkojen satelliittiseurannasta. 

Koetetaan mekin jokainen tahollamme lisätä petolintujen hyvinvointia vaalimalla ja puolustamalla lähiympäristöämme.   

Kiitos Hannu Järviselle ja Vipu ry:lle mielenkiintoisen tapahtuman järjestämisestä!

Nyt on hyvä aika lähteä pöllöretkelle!

Hiiripöllön voi nähdä vaikka keskellä päivää.

Viime viikolla lehtopöllö ja huuhkaja aloittivat huhuilunsa. Se on varma merkki, että talvi on viimein selätetty.
Kannattaa tietää ainakin nämä asiat pöllöistä:

1. Pöllöjen ääntelyä kuulee ympäri vuoden mutta keväällä on parhaimmat mahdollisuudet kuulla pöllöjen soidin- ja reviirihuutoja. 
2. Pöllöjen aktiivisuus riippuu ruokatilanteesta. Jonain vuosina myyriä on vähän ja pöllöt saattavat jättää pesinnän kokonaan väliin. Myyrähuippuja on noin neljän vuoden välein, jolloin pöllötkin ovat vauhdissa. Nyt on aika hiljaista sekä pöllö- että myyrärintamalla, mutta tilanne voi muuttua hetkessä. 
3. Usein ajatellaan, että pöllöt ovat yöaktiivisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Pöllöt ääntelevät ihan milloin vain. Varpus- tai hiiripöllön saattaa nähdä keskellä päivää pihapuussa ja huuhkaja aloittaa huhuilunsa yleensä valoisaan aikaan illasta. Pöllöt ovat aktiivisia päivällä myös silloin, kun nälkä ajaa ne vaeltamaan ruoan perässä ihmisten ilmoille. 
4. Suomessa pesiviä lajeja on kymmenen: varpuspöllö, lehtopöllö, helmipöllö, huuhkaja, hiiripöllö, suopöllö, viirupöllö, sarvipöllö, lapinpöllö ja tunturipöllö. 
5. Pöllöjen lento on äänetöntä paksun höyhenistön ansiosta. 
6. Pöllöjen korvat ovat silmien vieressä. Huuhkaja ja sarvipöllö ovat sen näköisiä kuin niillä olisi korvat pään päällä, mutta tupsut ovat höyheniä. 
7. Huuhkaja pesii maassa tai kallionkielekkeellä. Muut pöllöt suosivat lahopuiden luonnonkoloja. Metsissä on kovin vähän lahopuuta, joten pöllöillä kuten muillakin kolopesijöillä on pulaa pesimäpaikoista. Pöllöjä voi auttaa asettamalla pönttöjä metsiin. Pöllöt auttavat takaisin esimerkiksi vähentämällä myyrien taimikoille aiheuttamia vahinkoja. 
8. Pöllöretkelle kannattaa mennä selkeänä ja tyynenä iltana. Kulje lähialueesi metsissä, tai jos ajat autolla kannattaa pysähdellä paikkoihin, joissa pelto ja metsä kohtaavat. Pöllöretkellä on osattava olla hiljaa, muuten ei kuule mitään (ja pöllö säikähtää ja vaikenee). Kannattaa kävellä aina pieni matka ja sitten pysähtyä muutamaksi minuutiksi kuuntelemaan. Pukeudu lämpimästi. Seisoskellessa voi tulla vilu. Kannattaa hakeutua alueille, joissa liikenteen meteli häiritsee vähiten. Joskus pöllöt voivat yllättää havainnoijan aivan asutuskeskuksen vieressä eikä pöllöjä havainnoidakseen tarvitse mennä omaa parveketta tai pihaa kauemmas. 
9. Seuraa paikallisen lintutieteellisen yhdistyksesi ilmoittelua ja osallistu järjestetylle pöllöretkelle. 
10. Pöllöily on kivaa! :)