Tee sitä mistä nautit

Olin viime viikonloppuna ystäväni luona kylässä. Istuimme pihalla ja nautimme kesäpäivästä. Emme olleet tavanneet pitkään aikaan, joten puhuttavaa riitti. Vähän väliä keskustelumme keskeytyi, kun ystäväni kysyi: ”mikä lintu tuo oli, joka sukelsi tuonne orapihlaja-aitaan? Sieltä on kuulunut aina välillä mitä kummallisimpia ääniä. Olisiko jollakin linnulla pesä siellä?”

Orapihlajissa oli useita lintuja: kirjosieppoja, talitiaisia, varpusia, punarinta ja pajulintu.
- Onko siellä niitä niin montaa erilaista? Ilmankos sieltä niin kova meteli kuuluukin välillä, ystäväni totesi ihmeissään.

Keskustelumme eteni jotakuinkin tähän tyyliin:
- Jaahas, mikäs käsityö sulla nyt on työn alla, kysyin ystävältäni.
- Virkkaan tällaisia joutsenia. Näistä tulee pöytäkoristeita sinne häihin.
- Ihania! Miten sä kaikki keksitkin?! Hääväki hurmaantuu… Kuuntele, nyt palokärki huutaa!
-  Ai sekö se olikin! Se huutaa täällä usein, mutta en vain tunnista lintuja ja niiden ääniä. Entä mikä tuolla nyt kiljuu?
-  Se on edelleen se palokärki. Se pitää vähän eri ääniä riippuen siitä lentääkö se vai onko se paikallaan.
-  Palokärki? Olen aina ajatellut, että tuo ääni kuuluu jollekin pienemmälle linnulle.
-  Miten sä pystyt virkkaan noin nopeasti ja vielä juttelemaan samaan aikaan? Mä menisin ihan sekaisin. Mun tarttis kokoajan keskittyä silmukoiden laskemiseen. Sun kädet käy niin sukkelaan!
-  Tähän on niin tottunut kuule. Sitten kun nää on valmiit, laitan näiden kauloihin sellaiset rautalankatuet ja muotoilen ne sydämen muotoon.
-  Jaa rautalangalla? Miten ihmeessä sä kaikki osaat?!
-  Voi kuule, mä niin nautin tästä! Tällainen on just mun lempihommaa! Tää on ihanaa!
-  Mä varmaan tuskastuisin ja pistäisin kutimet sivuun hyvin pian…. Kuuntele, tää on testi. Minkä linnun ääni tuo on?
-  Apua, en mä tiedä. Olisiko rastas?
-  Ei kun se on edelleen se palokärki.
Purskahdimme nauruun.

Jos haluaisin oppia virkkaamaan, hankkisin lankoja ja välineitä, erivärisiä ja vahvuisia lankoja ja eripaksuisia puikkoja. Pyytäisin ystävältäni neuvoa, tavaisin ohjeita ja tulkitsisin lyhenteiden merkityksiä.  Virkkaisin kieli keskellä suuta, purkaisin ja virkkaisin taas. Alkuun keskittymiseni menisi yksinkertaisen patalapun virkkaamiseen. Pikkuhiljaa, jos jaksaisin harjoitella, taitoni kasvaisivat. Vuosien kuluttua hääkoristeiden virkkaus tuntuisi nautinnolta ja tapahtuisi kuin itsestään, toisella kädellä. Pystyisin juttelemaankin samaan aikaan, niin kuin ystäväni.

Lintujen oppiminen ja tunnistaminen on samanlaista. Ensin on hankittava kiikarit, luettava lintukirjoja, tehtävä muistiinpanoja, opiskeltava lintujen tuntomerkkejä ja pyydettävä kaverilta tunnistusapua. Opeteltava kieli keskellä suuta, havainnoitava, ihmeteltävä, erehdyttävä ja yritettävä uudestaan, kunnes tunnistaminen onnistuu. Suomen yleisimmän linnun, pajulinnun, tunnistaminen voi olla aluksi tosi hankalaa (koska lintu on kovin vaatimattoman näköinen ja laulaa piilossa).

Toiseksi yleisimmän peipon tunnistaminen sujuu jo helpommin, koska peippokoiras on värikäs ja laulaa kovaan ääneen näkyvällä paikalla.

Internet on tehnyt lintujen tunnistamisesta (jos käsityöharrastuksestakin) helpompaa. Käy kurkkaamassa esimerkiksi "Luontoporttiin". Siellä voi tunnistaa lintujen lisäksi esimerkiksi kasveja, kaloja ja perhosia.

Vaikka kuinka harjoittelisi, aina ei voi onnistua. Joku käsityö jää pitkäksi aikaa lankakoriin odottamaan sopivaa hetkeä ja inspiraatiota, joskus saattaa mennä vuosia ennen kuin oppii tunnistamaan tietyn linnun. Tärkeintä on harjoitella ja tehdä sitä mistä nauttii.

Kiitos P! Oli ihana nähdä.

Maistaisitko nokkosta?

Viime aikoina blogikirjoitukseni ovat käsitelleet puutarha-asioita. Nyt tulee asiaa niillekin, joilla ei omaa pihaa ole. Suomen jokamiehenoikeuksien ansiosta sinun ei tarvitse kyntää eikä kylvää, lapioida eikä talikoida, ei omistaa eikä vuokrata maata. Sen kun otat korin ja sakset mukaasi ja lähdet metsään, poluille ja pientareille mahdollisimman kauas autoteistä ja lähdet keräämään luonnon tarjoamia yrttejä. Mutta mitä ne luonnonyrtit ovat?

Suomen luonnossa kasvaa kymmeniä luonnonvaraisia yrttejä, jotka kelpaavat syötäväksi. Tässä joitain niistä:
Nokkonen on ehdoton suosikkini. Se on todella monikäyttöinen kasvi, herkullisen makuinen ja siinä on valtavan korkeat ravintoarvot. Moni kavahtaa nokkosta sen poltinkarvojen vuoksi. Aivan suotta. Hanskat käteen ja menoksi! Nokkoset voi ryöpätä nopeasti kiehuvassa vedessä (ja jäähdytetyn ja lantratun keitinveden voi hyödyntää huonekasvien lannoitteena tai hiusten huuhteluaineena). Tai nokkoset voi kuivata sellaisenaan ja käyttää niitä ruuanlaitossa samalla tavalla kuin pinaattiakin. Kuivatut nokkoset, ja yrtit yleensäkin, säilyvät paperipusseissa ja lasipurkeissa. Ryöpätty nokkonen painuu pieneen kasaan, jolloin sitä voi pakastaa talven varalle ja näin on aina aineksia piirakoihin, leipä- ja lettutaikinoihin ja keittoihin.

Siankärsämö on lääkekasvi, jonka sanotaan puhdistavan verta, vahvistavan sydämen toimintaa ja ruuansulatusta. Siankärsämö on myös ainutlaatuinen haavanhoitoaine: se parantaa haavat todella nopeasti. Siankärsämön kuivattuja kukkia kannattaa aina pitää lääkekaapissa haavan varalta. Tai ei siankärsämöä tarvitse lääkekaappiin laittaa, jos kuivaa siankärsämöä ruuan mausteeksi (pippurinen maku), voi samasta purkista annostella laastarinkin alle.

Maitohorsman varhaisia versoja voi keittää suolavedessä ja syödä parsan tapaan. Valko- ja puna-apilaa voi käyttää salaatteihin, keittoihin, teehen jne. Poimulehti on hyvää salaattina ja leivänpäällisenä. Poimulehteä kutsutaan naistenyrtiksi, sillä se auttaa erilaisiin naistenvaivoihin. Luonnonyrttien voisi jatkaa pitkään: pihlaja, kuusi, koivu, kataja, kultapiisku, mesiangervo, vuohenputki, voikukka ja niin edelleen.

Yrtit ovat samaan aikaa ruokaa, ravintoa ja lääkettä. Luonnonyrttejä kannattaa kerätä kevään ja kesän mittaan, jolloin ne ovat parhaimmillaan, syödä tuoreeltaan, kuivattaa ja säilöä. Yrttien monet vitamiinit ja hivenaineet vaikuttavat yleiskuntoa kohottavasti, elimistöä puhdistavasti ja sairauksia ehkäisevästi. Monet luonnonyrteistämme ovat vanhoja lääkekasveja ja tämä tunnustetaan jo nykyaikaisessa lääketieteessäkin. Yrteistä voi myös valmistaa teetä joka nautitaan sisäisesti tai teessä voi liottaa kankaanpaloja, joita käytetään ulkoisena hauteena tiettyyn ongelmakohtaan.

Yrtit säilötään kaikkein helpoiten kuivaamalla. Kuivaaminen onnistuu erityisellä kuivurilla, mutta yrtit kuivuvat yhtä hyvin uunissa 35 - 40 asteessa, uuninluukku vähän raollaan. Uunin lämpötilaa ei kannata nostaa kuivumisen nopeuttamiseksi, yrttien ravintosisältö tuhoutuu.  Sähköäkään ei välttämättä tarvita. Kerätyt yrtit voi sitoa pieniin nippuihin ja ripustaa ne ilmavasti kuivumaan.

Yrttejä kuivataan kunnes ne ovat niin kuivia, että ne murenevat käsissä. Myös jääkaapin ja pakastimen päällinen on hyvä paikka levitellä yrtit sanomalehtipaperin päälle kuivumaan.
Kuivatuista luonnonyrteistä voi valmistaa viherjauhetta: kerää ahomansikan, vadelman, voikukan ja mustaherukan lehtiä, nokkosta, siankärsämöä, poimulehteä, valkoapilaa, vuohenputkea ja esimerkiksi ruusun kukintoja tai kanervankukkia oman mieltymykseksi mukaan. Yrtit kuivataan ja jauhetaan hienoksi. Kun viherjauhetta säilyttää esimerkiksi keittiön pöydällä lasipurkissa (kaunis koristeenakin), niin muistaa ripauttaa joka päivä ruokaan voimaa-antavan annoksen: leipätaikinoihin, keittoihin, puuroihin, patoihin ja mihin tahansa ruuanvalmistukseen.

Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon. Kipin kapin kirjastoon! Kannattaa lainata ainakin Toivo Rautavaaran: Mihin kasvimme kelpaavat, Ulla Lehtosen: Ullan luonnonyrtit ja Henriette Kressin: Hanhikista kissanminttuun.

Kun hallitsee aikaansa, hallitsee arvojaan

Kaikki, jotka tuntevat minut vähänkin pidemmältä aikaa tietävät, että olen aina rakastanut listojen laatimista. Lapsesta saakka olen tuntenut että elämä on aavistuksen hallittavampaa, kun saan mieltäni vaivaavat asiat listattua paperille.

Luulen, että listojen laatiminen lähti siitä, kun murehdin lapsena paljon. Kannoin ikääni nähden liian suurta vastuuta ja huolta perheestäni ja murehdin miten tulisimme selviytymään. Jo kymmenvuotiaana laadin listoja, jotta työskentelisin tavoitteellisesti tiettyä päämäärää kohti, etten tuhlaisi aikaani murehtimiseen, vaan asioiden tekemiseen. Aina kun sain ajatukseni paperille, maailmani oli hitusen valoisampi paikka.

Sairaanhoitajan työssäni muistilappu oli ihan pakollinen. Lääkekierroksella kiertäessäni 18 potilaan luona, jokaisella heistä saattoi olla minulle jokin pyyntö, kysymys tai tarkistettava asia. Vie huopa, ylimääräinen särkylääke, tarkista labrat, korjaa väärä lääkemerkintä, vie lääkärille puuttuvat paperit, vie ykköshuoneen kakkospaikan potilaalle vesilasi ja lusikka, soita nelosen kakkosen tyttärelle, vie vitosen ykköselle löysempi paita ja vitosen kakkoselle alusastia, tilaa puuttuvia ruiskuja…

Muistettavaa oli niin paljon, että tunsin itseni tarjoilijaksi perjantai-illan baarissa, kun suhailin lääketarjottimen ja listani kanssa edestakaisin soittokellojen, monitorien ja puhelimien piipittäessä taustamusiikkina.  Väsyessäni työhöni muistini alkoi heiketä, siksi turvauduin muistilappuihini ja listoihini entistä herkemmin.

Päätettyäni jättää oravanpyörän ja muuttaessani maalle, listojen laatimisominaisuuteni jalostui entisestään. Aloitin opiskelun ja asuin remonttityömaan keskellä. Hoidettavia ja muistettavia oli asioita paljon. Kaupunkiin ja kauppoihin oli pitkä matka. Jos unohdin hommata lisää nauloja tai maitoa, mikään ei pikkutorpan remonttityömaalla edistynyt tai piti juoda aamukahvi ilman maitoa ja tuli ajanhaaskuuta, pitkiä ajomatkoja, turhaa saastuttamista ja polttoainekuluja. Turhautumisesta puhumattakaan.

Lapsena suhtauduin muistilistoihini vakavasti. Nyt 30 vuotta myöhemmin ne naurattavat minua ja ymmärrän että ne ovat olennainen osa persoonaani. Tiedän, että listaamis- ja organisoimistapani ovat tehneet elämästäni hallittavampaa ja vapaampaa. Oravanpyörästä hyppääminen vaatii itsekuria, järjestelmällisyyteen pyrkimistä ja tavoitteeseen keskittymistä. Listat ovat auttaneet minua karsimaan olennaisen turhasta.

***
Kokeile sinäkin:

• Tee lista: Kirjoita luettelo asioista, jotka ovat mielessäsi. Listaa ikävät asiat, jotka odottavat tekemistään, mutta myös mukavat asiat, joita haaveilet tekeväsi, jos sinulla joskus olisi aikaa. Listaa kaikkea maan ja taivaan väliltä: linnunpöntön rakentaminen, tiedusteltava asia, valokuvien järjestäminen, kirjeen kirjoittaminen, siementen kylväminen, lehtitilauksen peruminen, lahjan hankkiminen, uuden asian opetteleminen, laskujen maksaminen, leipominen, auton korjaaminen, etelän seinän maalaaminen.
• Aina kun muistat, että tuo pitäisi korjata, hoitaa, soittaa, muistaa, tilata, varata, järjestää, ottaa yhteyttä… kirjaa se ylös. Pelkästään se, että kaikki asiat tulevat merkityksi paperille, helpottaa oloa valtavasti. Se vapauttaa energiaa, kun ei tarvitse kokoajan rasittaa muistia keskeneräisillä asioilla.
• Kulje pari viikkoa paperi ja kynä taskussasi ja aina kun tulee jokin asia mieleen, kirjaa se ylös.
• Sitten tarkastele listaasi. Mikä on kaikkein tärkein asia? Mikä muuten vaan pakollinen, mikä hauskaa, mikä ei lainkaan välttämätöntä? Suunnittele ajankäyttöäsi. Mieti, miten hoidat velvollisuuksia pois päiväjärjestyksestä ja kuinka saisit enemmän aikaa ja tilaa haaveiden ja unelmien toteuttamiselle.
• Aina kun tekee asioita, joita oikeasti haluaa tehdä, elämä ja arki muuttuvat hallittavammaksi ja miellyttävämmäksi. Kun hallitsee aikaansa, hallitsee arvojaan ja ajatuksiaan.

Helppo kasvimaa askel askeleelta

Mielikuvissa puutarha kukkii ja viljelyspalsta tuottaa sylikuormalla satoa. Mutta kuinka aloittaa ja miten saa pidettyä kulut kurissa?

• Varaa aikaa ja suunnittele. Keitä kahvia ja kanna puutarhatuoli keskelle pihaa (+ paperia, kynä, mittanauha). Suunnittele ja mieti. Valitse sopiva, aurinkoinen paikka. Mittaa ja rajaa alue.

• Aloita pienesti. Helppo kasvimaa palkitsee. Laajenna seuraavina vuosina, jos jaksat.

• Jätä tilaa. Huomioi suunnitelmissasi ja istutuksissasi tarpeeksi reilut rivinvälit kasvien väliin, että mahdut kulkemaan ja haraamaan. Jos sinulla on vanhoja lautoja, tee niistä itsellesi käytävät joita pitkin voit kulkea ilman että maa tiivistyy. Usein istutukset tulee tehtyä liian tiheään, kun ei viitsisi kunnostaa niin paljon maata. Sitten kun pitäisi kitkeä ja harata, rivienvälit ovat niin ahtaat, että kitkeminen ei suju. Kohta mikään ei huvita, kun rikkaruohot pääsevät valloilleen.

• Kunnosta maa noin talikon syvyydeltä. Poista kivet, nurmikko ja rikkakasvit ynnä muut.
  Jos perustat kasvimaan nurmikolle, tee kohopenkit nurmikon päälle (yleensä kallein ratkaisu, kun on ostettava multaa ja kehikkoa). TAI
  Poista nurmikkokerros juuristoineen (juurakko ja nurmikko ovat hyvää ainesta kompostiin). Hauikset ja selkälihakset kasvavat. TAI 

•  Ota vuoden aikalisä. Pääset kaikkein helpoimmalla kun (lainaus Irti oravanpyörästä kirjasta) ”kasaat puun lehtiä, nurmikonleikkuujätettä, heiniä, hiekkaa, pahvia ynnä muuta eloperäistä nurmikon päälle kasvimaaksi haluamallesi alueelle. Vuoden kuluttua nurmikko on maatunut ja voit muokata puhtaan alueen kasvimaaksi. Yksi tapa saada aikaan kasvimaan paikka ilman koneita ja työläitä maankääntöprojekteja on levittää esimerkiksi vanha matto tai pressu heinikon tai nurmikon päälle yhdeksi kesäksi. Se on toimiva ratkaisu nurmikon ja aluskasvillisuuden hävittämiseen. Ainoa huono puoli on, ettei se lisää maahan eloperäistä ainetta tai muodosta humusta, mutta kastemadot viihtyvät kyllä.”

• Paranna maata. Älä hoida niinkään kasveja, vaan huolehdi maan perusparannuksesta, jotta se pidättäisi sopivalla tavalla vettä, olisi ravinteikasta ja hengittävää. Tiiviiseen maahan (kuten saveen) voi lisätä hiekkaa, hiekkaiseen maahan voi lisätä savea/multaa.

•  Perusta komposti. Kierrätä keittiöjätteesi ja ota käyttöön pihan perälle haravoimasi lehdet ja muu puutarhasilppu. Kaikki maalajit hyötyvät kompostista.

•  Kalkitse. Kalkkipussi on hyvä investointi. Maan pH:n on hyvä olla 6–7, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kuten peruna, pensasmustikka, hortensia, rhododendron. Yleensä Suomessa maa on liian hapanta ja siksi kasvit kasvavat kituliaasti.  (Apteekista saa pH-liuskoja.)

• Suosi kateviljelyä. Se vähentää rikkaruohoja, kuohkeuttaa maata, pitää maan lämpimänä ja suojaa sitä kuivumiselta. Levitä maan pinnalle kasvien juurelle kaikkea eloperäistä mitä vain keksit: olkia ja lehtiä, kompostia, merilevää, järvikasvillisuutta, nurmikonleikkuusilppua, märkää pahvia, sanomalehtiä, raparperinlehtiä jne.

• Vaali lieroja. Kastemadot rakastavat katteita. Lierot työskentelevät 24/7 maan puolesta ja tuottavat kultaa = niiden uloste on lannoitetta. Mitä enemmän maassasi on lieroja, sen paremmin olet onnistunut maan parannuksessa.

• Lannoita. Luonnonmukaiseen peruslannoitukseen voi käyttää esim. kanankakkarakeita.  Ostamattakin pärjää. Ilmaista typpilannoitetta saat nokkosista. Laita hyvä sylillinen nokkosia vettä täynnä olevaan saaviin ja anna seistä viikko kaksi.  Sekoittele välillä. Lantraa. (Yksi osa käytettä, 9 osaa vettä.) Haju on tyrmäävä (muista seistä tuulen yläpuolella), mutta kasvit ja maaperän eliölajit kiittävät. Vanha sanonta ”hajussa kasvaa” pitää paikkansa.

•  Aloita ajoissa. Istutustyöt kannattaa aloittaa heti, kun maa on vielä talven sulamisenvesien jälkeen pehmeää. Mitä pidemmälle kevät ja kesä ehtivät sen vaikeammaksi maanmuokkaus muuttuu.

• Pieni investointi kasvaa korkoa. Taloutensa kanssa painiskelevalle oman ruuan kasvatuksella on iso merkitys. Jokainen kasvien siemeniin pistetty euro tuottaa noin kymmenen tai kaksikymmentäkertaisesti. Jos ostat esimerkiksi 2 eurolla porkkanasiemenpussin, saat karkeasti 20–40 euron edestä porkkanasatoa. Jos istutat esimerkiksi muutaman euron maksavan raparperintaimen, saat vieläkin suuremman rahallisen hyödyn: kymmeniksi vuosiksi aineksia piirakoihin, mehuihin, hilloihin, säilöttäväksi ja lahjaksi annettavaksi. Yksi mansikantaimi maksaa vajaan euron, mutta se antaa vuosittain noin litran sadon useiden vuosien ajan. Ja voi niitä rahalla korvaamattomia kokemuksia, kun odotellaan makeiden mansikoiden kypsymistä! Jokainen mansikka on aivan erityinen makupala ja juhlahetki.

•  Suosi monivuotisia. Rajaa pihastasi alue, johon saa jäädä pysyvästi monivuotisia hyötykasveja, esimerkiksi raparperia, ruohosipulia, oreganoa, parsaa, minttua, lipstikkaa, maa-artisokkaa ja mansikoita. Ensimmäisenä vuonna on maan kunnostamisessa ja istuttamisessa vaivaa, mutta seuraavina vuosina monivuotiset kasvit nousevat maasta aivan itsestään ja saat vuosikymmenien ajan satoa verraten vähällä hoidolla.

• Aina ei tarvitse ostaa. Pyydä ystäviltä, naapureilta, työkavereilta jakopaloja, istukkaita ja pistokkaita. Tai mene lauantaitorille juuri sulkemisaikaan. Saatat löytää roskiin meneviä taimia pelastettaviksi.

• Istuta monivuotisten kaveriksi jotain nopeaa ja helppoa yksivuotista: salaattia, kesäkurpitsaa, retiisejä tai vaikka jääkaapista itäneen perunan. Ostitko kaupasta yrttejä? Pistä jäljelle jäänyt juuri/ruukku maahan.

• Kasvata innostusta. Hyvältä maistuva, tuore ja turvallinen ruoka, ulkona vietetty vapaa-aika kasvien kasvua seuratessa on todella mukavaa ja palkitsevaa puuhaa.

Nurmikko vs. ruoka

Tähän aikaan vuodesta moni katselee pihaansa miettien, että sille pitäisi tehdä jotain. Puutarhaharrastus lisää Suomessa suosiotaan, mutta monille pihanhoito on sama kuin nurmikonleikkuu. En löytänyt tilastotietoa kuinka paljon Suomessa on nurmikoita mutta selvää on, että yhteenlaskettuna niitä on tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita.

Nurmikko ei tarjoa eläimille ja eliöille suojaa eikä ruokaa. Nurmikko ei tarjoa ihmisillekään muuta kuin velvollisuudentuntoista urakointia parin viikon välein. Nurmikot köyhdyttävät elinympäristöjämme. Elämme aikoja, jolloin avohakkuut, asutus, teollisuus, tiet, radat, louhokset ja muut hankkeet valtaavat kokoajan luonnolta elinsijaa. Eliölajit uhanalaistuvat ja populaatiot pienenevät. Samaan aikaan ostamme yhä kalliimpaa väkilannoittein ja myrkyin kasvatettua ruokaa valtamerien takaa kuljetettuna. Sen vuoksi meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota pihoihimme.

Mitä muuta ne voisivat olla kuin nurmikkoa? Löytyisikö pihastamme edes muutamaa neliötä yrttimaalle tai kasvimaalle ja enemmän tilaa kauniille kukkaniitylle ja luonnonvaraisille kasveille?
Pienillä piharatkaisuilla voimme lisätä sekä luonnon että omaa hyvinvointia. Mitä vähemmän pihoissamme on nurmikkoa, sen enemmän siellä on elämää: lintuja, perhosia, sammakoita, sisiliskoja, leppäkerttuja, heinäsirkkoja, siilejä. Ja iloa!

Miten onnelliseksi voimme tuntea itsemme, kun ripustamme pihapuuhumme linnunpöntön ja sille on heti tarvitsija. Miten etuoikeutetulta voimme itsemme tuntea, kun saamme seurata sinitiaisen tai kirjosiepon pesän rakentamista ja poikasten ruokkimisen vaiheita tai kun perhosparvi löytää istuttamamme kukkapenkin tai rakentamamme perhosbaarin.  Miten osaavaksi voimme itsemme tuntea, kun osaamme kasvattaa itsellemme jotain syötävää!

Puutarhan hoitaminen on rentouttavaa ja auttaa meitä palaamaan juurillemme. Mikä nautinto on upottaa sormensa multaan ja kasvattaa omaa ruokaa! Pihan monimuotoisuuden lisääminen auttaa meitä elämään ympäristötietoisemmin ja tekemään konkreettisia tekoja luonnon puolesta.

Yhä useampaa huolestuttaa ruoan turvallisuus. Onko ruokamme kasvatettu puhtaasti ilman myrkkyjä? Omassa pihassamme saamme määrätä ruuantuotannon säännöt. Muutaman neliön kokoinen kasvimaa on verraton juttu. Sen sijaan että ruokaa kuljetetaan satoja kilometrejä edestakaisin viljelijältä kauppaan ja kaupasta kotiin, voi kerätä pihaltaan tuoretta - ja todella hyvän makuista satoa.

Onko pihassasi luonnonvaraisia kasveja? Tarkastele pihaasi uusin silmin. Tutki pihasi kasvilajeja, lainaa kirjastosta kasvio ja hyönteisopas ja katsasta mitä kaikkea pihaltasi löytyy. Onko pihallasi suojaa, ruokaa ja vettä, joka tarjoaa eri eliölajeille edellytyksiä lisääntyä? Pientä allasta, jossa linnut voivat peseytyä, sadevesitynnyri rännin alla (jossa on aina joku kalikka pystyssä, jota pitkin eläimet pääsevät turvallisesti veden ääreen juomaan ja peseytymään), siementäviä kasveja, marjoja, hedelmiä, siitepölyä, risukasoja, pensaita, pönttöjä, ikivihreitä puita, lehtipuita? Kaikki, mikä rikkoo nurmikon monotonisuuden, on muutos parempaan suuntaan.

”Mitä kaupunkilainen voi tehdä ja kasvattaa?”, joku kysyy. Vaihtaisitko osan huonekasveistasi ruokakasveihin? Ikkunalaudalla tai parvekkeella on otolliset paikat kasvattaa niin monivuotisia kuin yksivuotisia hyötykasveja. Perhoset löytävät korkealla parvekkeillakin kasvavat keittiöyrtit. Kannattaa myös tutustua Kaupunkiviljelyn sivustoihin.

Kun vaihtoehtoiselle pihanhoidolle antaa pikkusormen, se saattaa seuraavina vuosina viedä koko käden, niin hauskaa se on. Kasvimaa ja kukkapenkki laajenevat, linnunpönttöjä tulee lisää. Pian rakennetaankin jo lepakonpönttöä ja siilille talviasuntoa. Miten ihanaa olisi, jos olisi tuhansia ja taas tuhansia hehtaareita monimuotoisia, rikkaita pihoja, joissa asuu onnellisia ja iloisia ihmisiä ja kaikki se luonnon lajirikkaus.