12. huhtikuuta 2017

Pieni koe




Sulje silmäsi. Tai ei sinun tarvitse edes sulkea silmiäsi, riittää että kuvittelet katselevasi lentävää lintuparvea.
No niin, sanopa nyt, kuinka monta lintua näit, oliko niitä viisi vai yksitoista vai kuusitoista?
Olipa vastauksesi mikä tahansa – ja tuskin kukaan osaa sanoa tarkkaa määrää – yksi seikka käy selväksi tässä pienessä kokeessa: Voit kuvitella mielessäsi lintuparven, mutta lintujen lukumäärä ei ollut sinun hallittavissasi. Kuitenkin linnut näkyivät selvästi.
Jossa on vastaus kysymykseen: kuka päätti, kuinka monta lintua sinun oli määrä nähdä?
Et sinä ainakaan. 
-Paulo Coelho-

7. huhtikuuta 2017

Lukijakirjeeseen vastailua: "Olen tekemässä kaarinadavisit..." - ja muutama asia mietityttää.



Lukijakirje: ”Moi,

Kiitos kirjoistasi ja blogistasi.

Olen tekemässä kaarinadavisit ja olen nyt siinä vaiheessa, että hoitotyötä teen enää niin vähän kun on ihan pakko. Asun kaupungissa mutta kuivanmaan metsämökki on ostettu ihan läheltä ja ensimmäinen kesä mökillä lähestyy. Metsä mökin ympärillä on talousmetsää, kuusia ja mäntyjä, paljon mustikoita ja puolukoita. Siinä kasvit jotka tässä vaiheessa tunnistan, opittavaa siis riittää :)

Alueella on nähty kyykäärmeitä. Miten kyykäärmeiden kanssa yhteiselo onnistuisi? Voinko jotenkin ympäristöä tuhoamatta vaikuttaa siihen, ettei käärmeet etsiytyisi tontille. Mökkitontti ei ole iso, pihassa on kanervan (?) varpuja ja mustikkaa ja puolukkaa ja puita. Jonkun verran kiven koloja piilopaikoiksi. Minulla on pieni koira ja ei niin pieni lapsi, tämän vuoksi asia askarruttaa. Ovatko kyyt paikkauskollisia, onko niillä iso reviiri, töminää aistiessaan pyrkivätkö ne lähtemään kauemmaksi ja välttelemään pihapiiriä?

Lisäksi minua mietityttää voiko metsämökillä kasvattaa mitään syötävää maassa? Onko maakellarin rakentamisessa tasamaalle järkeä?

Kaikkea hyvää sinulle! Arvostan tekemääsi työtä luonnon hyväksi. Tehty hyvä kasvaa ja leviää, esimerkilläsi rohkaiset muita tekemään elämässä valintoja, jotka suojelevat luontoa.”
**

Vastaus: Hei,
kiitos viestistäsi ja sanoistasi.😄 💙
Hienoa, että olet tekemässä muutoksia elämääsi jos et ole tyytyväinen siihen nykymuodossaan. Koetan aina tähdentää soveltamista. Tärkeintä olisi löytää omannäköisensä elämänmuoto ja -tapa, ei kannata ”kloonata” minun elämänmuotoani, he he, vaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka itsellä toimivat. Mutta jos on todennut, että todella haluaa kaarinadavisoida (verbin määritelmä heh he), niin siitä sitten vaan... Se on ennen kaikkea mielentila eikä ulkoiset olosuhteet.  😜
Kannustan opiskelemaan kaikenlaista. Ennen kuin miettisin kasvimaan tai maakellarin perustamista, käyttäisin vuoden kaksi luonnon ja esim. kasvilajien, maalajien ja maastoon tutustumiseen. Keräisin syötäviä luonnonyrttejä, marjoja ja sieniä. Aluksi kokeilisin säilömistä ostetuilla tuotteilla ja tutkisin onko se todella minun juttuni ja miettisin vaihtoehtoja. Ratkaisuja on niin monenlaisia. Maakellari on iso ja kallis projekti, rakensi sen mihin vaan. Moni tuote säilyy kylmiössä, kuivattuna, hapatettuna, huoneenlämmössäkin tai pakastettuna sen aikaa, kun pohtii elämänratkaisujaan, ja muutenkin.
Kasvatusohjeita + muuta löytyy blogini Usein kysytyistä kysymyksistä
Tähdellisintä mielestäni elämänmuutoksessa on perehtyä taloudenpitoonsa (ks. Irti oravanpyörästä 1.painos sivulta 139 eteenpäin, muut painokset sivulta 119 eteenpäin). Pelkästään raha-asioiden pohtiminen tuo niin suuria ahaa-elämyksiä, että elämä ja arvot muuttuvat sen myötä itsestään tasapainoisempaan suuntaan. Raha edustaa aikaamme ja valintojamme ja osoittaa onko kulutuksemme sopusoinnussa perimmäisten arvojemme kanssa. 
**
Käärmeistä: Olen ihan varma, että yhteiselonne onnistuu, kun olet noin ajattelevainen. Kulttuurissamme on jotain joka tekee ihmisistä käärmekammoisia. Johtuvatko perusteettomat pelot raamatuntarinoista (käärme karkotti paratiisista..), kauhuleffoista vai mistä? Ehkä enimmäkseen tiedonpuutteesta. Suomessa on ”kokonaista” kolme käärmelajia, joista vain yksi on myrkkykäärme. Vertailun vuoksi Meksikon Jukatanin niemimaalla käärmelajeja on 134, joista moni on vaarallinen.
Opiskelisin lisää käärmeistä. Käärmetietoutta olen koostanut TÄNNE.
Käärmeet tuntevat maan tömistelyn ja haistavat erittäin hyvin. Kyy pakenee ihmistä eikä suinkaan vaani tai aja ihmistä takaa. Liikun luonnossa paljon ja näen kyitä harvoin ja silloinkin usein vain vilahdukselta, kun käärme pyrkii täysillä pakoon.   
Opettelisin tunnistamaan kyyn, rantakäärmeen ja kangaskäärmeen sekä vaskitsan toisistaan. Paras tuntomerkki on pää: kyyn silmänterä on pitkä ja pystysuuntainen (=tiukka katse), muilla käärmelajeilla pyöreä (=kiltti katse). Lisäksi rantakäärmeellä on kellertävät päälaikut.
Yliajettu rantakäärme. Surkea näky.
Tutkisin ja tutustuisin ajan kanssa pihaani niin, että tiedän onko jossain käärmeiden vakituisia paikkoja. Jos on, antaisin niiden olla siellä omassa rauhassaan. Rajoittaisin oman kulkuni tietyille pihan alueille ja rauhoittaisin osia luonnolle. Minä ajattelen, että ihmisen ei tarvitse joka paikassa trampata vaan meitä olisi rajoitettava monessakin eri mielessä (tämä on eräitä kaarinadavisoinnin ydinajatuksia, heh). On meidän etumme, että elinympäristömme on luonnontilainen, on meidän etumme harrastaa itsekuria, on meidän etumme että luonnossa esiintyy kyykäärmeitä jne.
Jos tietää jonkun alueen olevan käärmeiden suosiossa, kannattaa keskittyä askeleihinsa ja liikkeisiinsä. Kumisaappaat ja villasukat ovat maalla-asujan kelpo vakiovarustus.
Opettelisin ensiavun. Kun osaa toimia poikkeustilanteessa, voi jättää käärmeet aktiivisesta ajattelusta pois. Myös lapset kannattaa ohjeistaa (pelottelematta) miten heidän on toimittava, jos käärme puree. Lapsille kannattaa siirtää omaksumansa käärmetietouden ja uudet asiat luonnontuntemusta ja taloudenhoitoa myöten.  
Ensiavun pääidea on saada verenkierto purema-alueella hidastumaan. Puremakohdan yläpuolelle (jos raajassa) voi laittaa kiristyssiteen, sellaisen joka hidastaa verenkiertoa, ei estä sitä. Rasitusta ja liikkumista on vältettävä ja hakeuduttava lääkäriin. Koiran kyynpuremaan ei enää suositella kyy(kortisoni)pakkausta vaan koira viedään eläinlääkäriin.
Ensiapuohjeet ihmiselle löytyvät mm. TÄÄLTÄ.
Ensiapuohjeet koiralle TÄÄLTÄ.
Aina käärmekohtaamistilanteissa on keskityttävä pysymään rauhallisena, poistuttava itse paikalta ja annettava käärmeen olla. Tahallaan se ei ihmistä lähesty, ihminen on itse käytöksellään aiheuttanut käärmeen puolustusreaktion.
Perusteettomille peloille ei kannata antaa valtaa. Paljon suurempi riski kuin kyynpurema on joutua auto-onnettomuuteen ja silti sompaamme liikenteessä päivittäin. Jos pelolle, mille tahansa sellaiselle, antaa vallan, se vie mielen vääristyneille teille. Peloista olen kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ.
Toivottavasti nämä tiedot auttoivat alkuun. Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä elämänmuutokseen! Myös sinun esimerkkisi toimii samalla tavoin muille rohkaisuna!  💚