29. heinäkuuta 2011

Tänä kesänä on kivaa kun...


Blogipäivitykset ovat meinanneet jäädä väliin, kun säät hellivät ja luonto kutsuu. Tietokoneella tai sisällä ei malttaisi olla hetkeäkään ylimääräistä. Seuraan säännöllisesti vain suosikkejani Pellon pientareella ja Hidasta elämää -sivustoja. Tartunkin nyt Pellon pientareella -blogin viimekesäiseen haasteeseen (nyt jo!) ja kirjoitan tähän asioita, jotka nyt tai aikaisemmin ovat tuntuneet kivoilta.

Tänä kesänä on kivaa kun…

  • käpytikat pesivät saunan takana puussa. Yksi poikanen selviytyi maailmalle ja se on viihtynyt pihapiirin tuntumassa siitä asti.
  • vaikuttaa siltä, että pikkulintujen pesinnät ovat onnistuneet hyvin, sillä sirkutusta ja poikasten kutsuääniä kuuluu joka suunnalta.
  • kasvimaan heinikossa kulkee eläinten tekemä polku ja minusta on jännittävää miettiä mitkä eläimet polkua käyttävät. Varmuudella ainakin kissoja, kettu, supikoira, metsäjänis ja metsäkauriita. Tunnen itseni osaksi sitä luontojoukkoa, kun käytän varovasti samaa polkua.
  • Sain ystävältäni muutama vuosi sitten kirsikkapuun. Se kukki tänä keväänä komeasti. Nyt, kun marjat kypsyivät, selvisi että kyseessä onkin saskatoon (=marjatuomipihjala).
  • Vanhemmissa saskatoon pensaissa (tai puissa) oli muhkea marjasato. Vesi kielellä keräsin itselleni puolisen litraa marjoja iltapalaksi ja ajattelin meneväni keräämään loput seuraavana aamuna. Ei tarvinnutkaan. Linnut olivat pistelleet kymmenet litrat poskeensa yhden yön aikana. Olen vilpittömästi iloinen, että ehdin maistaa edes puoli litraa. Huonoimmassa tapauksessa en olisi saanut yhtäkään.
  • Näin luhtahuitin viidestä metristä, kun kahlasin vedessä keräämässä vesiruttoa. Luhtahuitin yleensä kuulee, muttei näe, koska se piilotteleva lintu. Tämä kaveri ei pelännyt minua ollenkaan, koska tajusin jatkaa veden loiskuttamista, enkä jäänyt paikalleni sitä tuijottamaan. Sain seurata sitä sivusilmällä kaikessa rauhassa.
  • Kauan odotettu kesän hetki on käsillä: punahatut kukkivat. Sen myötä perhosten määrä puutarhassa moninkertaistuu.
  • Sain Irti oravanpyörästä – kirjan tekijänoikeudet itselleni takaisin ja tein omakustannepainoksen. Se luo paljon kivoja mahdollisuuksia.
  • Olen tutustunut uusiin, mukaviin luontoa arvostaviin ihmisiin ja oppinut heiltä uusia asioita.
  • Nyt heinäkuussa olen asunut Alhonlahdessa seitsemän vuotta. Ne ovat olleet elämäni ehdottomasti parhaimmat vuodet tähän asti. Odotan ilolla ja mielenkiinnolla mitä mukavaa tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan.