“Aiheuttavatko lepakot sinulle ongelmia siellä? Jos ne eivät häiritse sinua, ne ovat hyviä hyttystuholaisia!”: kirjoitti Chicagon pilvenpiirtäjässä asuva siskoni, kun vaihdoimme eilen illalla kuulumisia sähköpostitse ja toivottelin hänelle hyvää yötä mainiten pohtivani lepakkoasioita ja meneväni ulos katsomaan näkyisikö nahkasiipiä. Sisko puolestaan oli lähdössä kangaskaupoille (8 h aikaero).
Ei lepakoista ole mitään harmia. Syy, miksi olen pohtinut lepakkoasioita, on kansainvälisessä lepakkovuodessa ja siihen liittyen olen järjestämässä lepakkotapahtumaa. (Hämeenkyrön Tapahtumien yö, kotiseutumuseo la 13.8 klo 21.00. Tervetuloa!). Lepakkovuoden tarkoituksena on hälventää ihmisten lepakoita kohtaan tuntemia ennakkoluuloja, parantaa lepakoiden suojelutilannetta ja lisätä lepakkotietoutta. Kannanpa minäkin korteni kekoon.
Ensimmäiset lepakkomuistoni ovat Tampereen Kalevan Ilvespuistosta. Kesäloma oli loppunut, koulut alkaneet ja illat alkaneet pimetä, kun kokoonnuimme leikkimään rosvoa ja poliisia. Korttelin kovimmat (ja söpöimmät) kundit näyttivät kuinka lepakot koukkaavat alaspäin, kun ilmaan heittää kävelytien hiekkaa. Luulivatko lepakot hiekanjyviä yöperhosiksi? En tiedä, mutta jotain vipinää lepakkoihin tuli ja niin meihin tyttöihinkin. Menimme kyykkyyn ja kiljuimme, mutta emme niinkään lepakkojen pelosta, vaan poikien mieliksi. Kun hajaannuimme ja Roket menivät piiloon, seurasin suuren riippapihlajan kätköistä lepakoiden lentoa puistovalojen yllä
Toinen lepakkomuistoni on myös lapsuudesta, kun tulimme maalle kesäksi ja pistimme paikkoja kuntoon talven jäljiltä. Löysin kuolleen lepakon tyhjän sadevesitynnyrin pohjalta. Tunsin suurta surua tavasta, jolla lepakko oli joutunut kuolemaan. Hautasin sen mustaviinimarjapuskan alle. Sitten menikin reippaat kolmekymmentä vuotta ennen kuin tapasin lepakoita lähietäisyydeltä uudestaan.
Osa lepakoista muuttaa syksyisin pois Suomesta, niin kuin muuttolinnut, osa talvehtii täällä. Täällä talvehtivat horrostavat kylmissä, kellarimaisissa paikoissa. Kesän tullen ne vaihtavat majapaikkaa ja hakeutuvat lämpimiin, suorastaan pätsimäisiin paikkoihin, joissa poikasten on hyvä ja lämmin kasvaa.
Lepakot ilmestyvät pihapiiriimme vasta näin elokuussa. Vielä niitä ei ole näkynyt. Niiden saapumisen huomaa varmasti, kun ne lentävät vinhaa vauhtia taloamme ympäri ja jäävät hetkeksi ikkunan taakse räpyttämään napsiessaan yöperhosia. Missä lepakot ovat muun osan kesästä? Ovatko kesän poikaset saavuttaneet elokuussa hyvän lentotaidon ja ne siirtyvät hiljalleen kohti talviasuntojaan? Kerääntyvätkö ne tänne rehevän rannan hyttysparatiisiin lihottamaan itseään talvihorrosta tai muuttoa varten?
Lepakoiden elintapoja ja levinneisyyttä tunnetaan yhä huonosti. Se kuitenkin tiedetään, että lepakoita uhkaavat elinympäristöjen muutokset kuten avohakkuut, kolopuiden ja kolojen vähäisyys, vanhojen rakennusten ja autiotalojen häviäminen, ympäristömyrkyt ja ihmisten ennakkoluulot lepakkoja kohtaan.
Mutta siskoni oli oikeassa: yksi lepakko saattaa syödä yhden tunnin aikana jopa 700 -1000 hyönteistä. Yössä kertyy jo aikamoinen hyttyssaalis. Iso lepakkoyhdyskunta syö jo merkittävän määrän hyönteisiä. Lepakoita voi houkutella naapureikseen mm. rakentamalla niille pönttöjä.
Olen päätellyt, että lepakot ovat muodostaneet taloa ja saunaa kiertävästä ringistään kaikuluotainkartan mieleensä. Siten ne pystyvät lentämään tutussa ympäristössä automaattiohjauksella vauhdikkaasti. Aiheutan lepakoissa aina pientä hämminkiä, kun lähden huussiin ja lepakko tulee tuttuun reittiinsä luottaen vauhdilla nurkan takaa. Joskus lepakko väistää minua niin viime hetkellä, että hiukseni viuhahtavat niiden vauhdista. ”Yhteentörmäilymme” naurattaa. Lepakoiden ilmestyminen pihapiiriin on syksyn kohokohta.
Ihmisillä taitaa olla lepakoihin joko viha- tai rakkaussuhde. Hyvä esimerkki tästä tuli eräässä radio-ohjelmassa, jossa eräs nainen kertoi miten he olivat koettaneet kaikkensa häätääkseen talonsa ullakolla asuvat lepakot pois.
He olivat tukkineet koloja, jättäneet talon ullakolle valot päälle ja radion soimaan ja ties mitä, mutta lepakot eivät olleet lähteneet. Sitten jossain vaiheessa he olivat rapinan perusteella huomanneet, että lepakoilla oli ihan tarkka lentoonlähtöaikataulu. He olivat alkaneet seurata lepakoiden kulkua ja lentelyä pihapiirissä.
Pian ullakolta kuuluva pieni kitinä ja rapina oli tuottanutkin heissä hyvää mieltä ja he olivat iloisia etteivät heidän häätöyritykset olleet onnistuneet. Nainen kertoi miten lepakoiden ääntelyt olivat alkaneet rytmittää heidän vuodenkulkuaan. Kesä alkoi vasta, kun kuului lepakoiden ensimmäiset rapinat ja syystalvi oli haikeaa aikaa, kun ullakko hiljeni.
