10. lokakuuta 2013

Kysyttyä: Olisiko sinulla antaa neuvoja opiskelijan elämään?


Kysymys: Olen 21-vuotias opiskelija ja luin kirjasi "Irti oravanpyörästä." Nautin luonnosta, kasvatan itse ruokaa ikkunalaudallani ja kerään metsästä marjoja säilöön. En koskaan ole haaveillut vakityöstä, enkä kertakaikkiaan pysty pakottamaan itseäni työhön, jota inhoan. Ongelmani on se, että opiskellessani tunnen olevani aivan liian riippuvainen tästä yhteiskunnasta ja sen vaatimuksista. Kun nostan opintotukea, sitoudun opiskelemaan tietyllä vauhdilla ja omalla alallani vauhti on siis semmoinen, että muita töitä ei pysty tekemään. Lainaa nostin ensimmäisen vuoden, nyt en nosta, jos ei ole aivan pakko. Haluaisin maksaa senkin jo pois. Kysynkin, olisiko sinulla antaa jotain neuvoja opiskelijan elämään ja siihen, miten opiskelijana voisi päästä pois oravanpyörän velvollisuuksista ja vaatimuksista? Vai onko hyväksyttävä, että seuraavat 4 vuotta elän yhteiskunnan vaatimusten mukaan ja elän "sitten kun..." -elämää?

Vastaus: Kiitos viestistäsi. Kysyit laajan kysymyksen (joka herättää lähinnä lisää kysymyksiä). Aihe on mielenkiintoinen.
Hienoa, että nautit luonnosta ja kasvatat itse ruokaa ja keräät marjoja. Se on hyvä pohja ja alku.
Opiskeleminen ja uuden oppiminen on todella tärkeää ja antoisaa – jos on itselle soveltuvalla alalla. Silloin ei tarvitse haaveilla ”sitten kun” -elämästä. Harmillista, jos tunnet jo nyt, ettet tule selviämään opiskelun ja työn paineista. Oma asenne on ratkaiseva. Etsi keinoja, jolla vältyt paineelta ja stressiltä. Oletko oikealla alalla? Koeta luoda itsellesi positiivinen tulevaisuudenkuva.
Voisitko jutella opinto-ohjaajan kanssa opiskelun tavoista ja aikatauluista? Opiskelemistakin voi opiskella. Kun tunnistaa vahvuutensa, opiskeleminen on helpompaa. Tutustu esimerkiksi erilaisiin oppimisen tyyleihin ja strategioihin TÄÄLTÄ tai TÄÄLTÄ. (Hae erilaisilla hakusanoilla lisää tietoa aiheesta.) 
Vakituista työtä ei ole pakko tehdä, silloin elämä täytyy järjestää sellaiseksi, että pärjää vähemmällä. Jos jotain tahtoo tarpeeksi, on valmis tekemään myös vähemmän mukavia asioita, koska se on pieni paha suhteessa siihen mitä sillä saavuttaa. Jos tekee itselle rakasta työtä, työskentelee mielellään ja vaikka kuinka paljon. Kun ilmeisesti pidät itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta, voisitko ajatella ryhtyväsi tulevaisuudessa yrittäjäksi? Saisit vapauden työskennellä omalla tavallasi.
Jos ajattelet ”riippuvuuksia”, kyse ei ole vain opintotuesta. Neljän vuoden koulutus on kallis, joka mahdollistetaan verovaroista monen muun lisäksi (kuten kouluruoka, terveydenhuolto, asumistuki + kaikki muut verovaroin rahoitettavat palvelut.) Hyväksytkö ne riippuvuudet? Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.
Koeta negatiivisuuden sijaan tuntea kiitollisuutta, että voit ja saat opiskella. On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat opiskella eikä heillä ole siihen mahdollisuutta.
Luin hiljattain taiteilija Osmo Rauhalasta kertovaa kirjaa Tapaus. Siinä hän kertoo kuinka hän halusi tulla paremmaksi taiteilijaksi ja oppia enemmän. Hän koki, ettei saisi sellaista opetusta Suomesta, joten hän panttasi sukutilansa lainan vastineeksi rahoittaakseen amerikkalaisen taiteilijakoulutuksen, joka maksoi, jos muistan oikein, 100 000 markkaa lukuvuodelta. Hän on saavuttanut unelmansa.

Toivomme usein helppoja ratkaisuja ja näemme rahan (tai lainan) ongelmana. Tosiasiallinen ”ongelma” on asenteemme ja rahankäyttötottumuksemme. Kerroit lukeneesi Irti oravanpyörästä -kirjan. Toiko se muutoksia rahankäyttötottumuksiisi? Tiedätkö elinkustannuksesi? Vähemmälläkin pärjää, jos on valmis tyytymään kohtuuteen ja käyttämään mielikuvitustaan.

Toimitko tarmokkaasti sen eteen, että olisit riippumattomampi? Maailma ei ole sinulle velkaa, sinä olet itsellesi velkaa. Sinun on itse oltava aktiivinen ja otettava vastuu elämästäsi. Jos et pidä elämäntilanteestasi, muuta sitä.

Mikä on ”se” juttu, joka on kaiken tekemisesi takana? Sellainen asia, jota tahdot niin kipeästi, että olet valmis tekemään mitä vain sen eteen. Mitä sinun on tehtävä toisin saavuttaaksesi sen? Mikä elämässäsi toimii, mikä ei? Tee enemmän sitä mikä toimii. Keskity siihen mitä haluat, älä siihen, mitä et halua.
Kun tietää mitä haluaa, löytyy ratkaisuja. Vaihda, pyydä apua, tyydy ja ole kiitollinen, tinkaa, tee selkeät taloudelliset laskelmat ja pysy niissä. Voisitko ”monimuoto-opiskella”, jolloin voisit työskennellä opintojen välillä ja ansaita tarvitsemasi rahan? Voitko asua vanhempiesi luona, kimppakämpässä, alivuokralaisena tms.? Eräs opiskelukaverini asui iäkkään naisen alivuokralaisena. Huoneen vuokran sijaan hän hoiti vanhuksen asioita, kuljetti häntä kulttuuririentoihin ja oli seuralaisena, tukena ja turvana. Erilaisia ratkaisuja on vaikka kuinka paljon.

Vielä yksi tärkeä kysymys: Voitko hyvin? Kun voi hyvin, haluaa oppia ja jaksaa olla kiinnostunut asioista. Terveydentilanhäiriöt kuten uupumus ja masennus saavat elämän näyttämään mollivoittoiselta ja on vaikea nähdä missään ulospääsyä.

Yhteiskunnan vaatimukset ovat aikamoiset. On hyvä pyrkiä oravanpyörästä riippumattomammaksi. Elämänmuutokset ja elämänhallinta edellyttävät kuitenkin riittävää terveydentilaa, itsekuria ja jaksamista. Eli ennen kaikkea muuta: pidä itsestäsi huolta.