13. huhtikuuta 2015

Roskat on kerätty

Roskahaasteeseen on vastattu. Keräsin roskat tien pientareilta viikko sitten pääsiäismaanantaina. Tässäpä raporttia siitä kuinka roskankeruuoperaatio sujui.

Roskien määrä: Jätesäkillinen ja kaksi muovipussia. Loppumatkasta jätesäkki oli niin painava, että sen kantaminen oli vaikeaa ja pelkäsin säkin repeävän.  

Kuljettu matka: Viisi kilometriä eli kotoa Meidänmetsälle ja takaisin. Plus lisämatka, kun kuljin siksakkia tienpientareelta alas ojaan ja takaisin. Rupeamaan meni kolme tuntia (normaalisti edestakainen kävelyreissu metsään vie vajaan tunnin). Kävi ihan urheilusta.

Yleisin roska: Tupakka-aski.

Surullisin roska: Erään kotitalouden roskapussi, jossa oli muiden roskien muassa perintätoimiston karhukirjeet kahdelle perheen jäsenelle. Olen joskus ajatellut, että jos löydän roskien joukosta roskaajan yhteystiedot, palautan roskat hänen kotiovelleen. En tohtinut.


Kummallisin löytö: Turvavaljaat. Ensin luulin niitä koiran valjaiksi, mutta niissä oli työturvallisuus- ja jousiheijastinmerkintä, joten kai ne ihmiseltä olivat pudonneet.  

Mietityttänein roska: Aurauskepit. Viiden kilometrin matkalla keräsin 31 tien varteen singonnutta aurauskeppiä, joista valtaosa katkenneita. Paljonko Suomessa on teitä ja aurausmerkkejä? Mahdetaanko muovikeppejä kierrättää? Mitä oli ennen muovisia aurausmerkkejä?
En tiedä mitä näille olisi pitänyt tehdä, joten keräsin ne bussipysäkille ja toivon että Liikennevirasto ottaa ne jossain kohtaa talteen.
Iloisin havainto: Tässä alhossa elävä kurkipariskunta oli ruokailemassa pellolla aivan maantien varrella. Ne olivat juuri pakenemassa lähestyvää hahmoani, kunnes sanoin taikasanat (joka on varmaan useimmiten toistamani lause kotipihalla kävellessäni): ”Minä se vaan oon.” Kotipihasta oli sille paikalle yli puoli kilometriä, mutta kurjet tunnistivat minut ja ääneni eivätkä paenneet vaan jäivät pellolle ruokailemaan ja tarkkailivat tien poskeen kumarteluani. Tuli riemullinen olo. 

Ensihavainnot: Havaitsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna peukaloisen ja leskenlehtiä tienvartta kulkiessani.
Myöhäisin/aikaisin (?) roska: Pirkkalan hampurilaisravintolasta mukaan ostetut ateriat 17.12.2014 klo 03.15. Ruoat oli syöty matkalla ja saatu ilmeisesti Meidänmetsän kohdalla syötyä. Emmeet oli iloisesti ripoteltu pitkälle matkalle. Valtaosa oli onneksi kompostoituvaa paperia (jotka työnsin heinän alle maatumaan), mutta pillejä ja muovisia mukinkansia oli joka paikassa.

Hyödyllisin roska: Painava leka (voisikohan sillä takoa järkeä päähän?).

Palkka: Hyvä mieli, siistimpi ympäristö, kunnon kohottaminen, mukavia luontohavaintoja, maailmanparantamispohdiskeluja ja 1,95 e (13 x 0,15 e pullopantti). Kun summan jakaa kolmen tunnin urakalla, tuntipalkka on melkein yhtä hyvä kuin entisaikaan sairaanhoitajan hommissa (kun työn todellisen hinnan laskee) eli 0.65 e/tunti puhtaana käteen. Pääsiäispyhälisille olisi päässyt, jos kolme tölkkiä ei olisi rytistetty palautuskelvottomaan kuntoon.  ;D

Haastan edelleen kaikki mukaan keräämään jätesäkillisen roskia!  
Tähän ei ihan jätesäkki riitä.