17. huhtikuuta 2016

Hoitaja: oletko väsynyt kolmivuorotyöhön?



Sairaanhoitajaystäväni yrittää saada aikaan työaikamuutoksia osastollaan. Autoin häntä koostamaan listan ja kirjelmän kolmivuorotyöstä luopumisen ja kaksityövuorotyöhön siirtymisen eduista. 

Hän laittoi kirjelmän hoitajien kahvipöydälle samaa mieltä olevien ja kokeiluun valmiiden allekirjoitettavaksi. Sitten kirjelmä toimitetaan osastonhoitajan saattelemana ylihoitajalle ja muulle johdolle, että menisikö moinen kokeilutoive läpi.

Ajattelin jakaa alla olevan luonnosversion. Sitä saa vapaasti käyttää, jos siitä on jollekin apua vastaavassa tilanteessa, kolmivuorotyöhön väsyneille, hoitajille. Muokatkaa vapaasti näköiseksenne mm. punaisella olevat kohdat.. Tsemppiä! :)

******************************

Hoitajien jaksamista voi parantaa ilman lisäkustannuksia siirtymällä kolmivuorotyöstä kaksivuorotyöhön. Työterveyslaitos on julkaissut tammikuussa 2016 tuloksia, jonka mukaan työntekijät voivat paremmin 12,5 h työvuorojärjestelmässä (ks. liite 1).

Ulkomailla on tavallista (ja Suomessakin joissakin sairaaloissa), että hoitajat ovat siirtyneet 12,5 tunnin työvuoroja esimerkiksi klo 7 – 19.30 ja 19 – 7.30.

Sairaala XX, osasto XX:lla olisimme valmiita kokeilemaan miten työvuoromuutokset käytännössä toimisivat.

Nykyään hoitajat tietävät työvuoronsa ainoastaan kolmen viikon päähän. Kaksivuorotyö loisi säännöllisesti toistuvat työvuorot. Kaksivuorotyössä tietäisi mitä vuoroa tekee esimerkiksi juhannuksena 2018. 
-->  Kaksivuorotyössä hoitajien työn- ja elämänhallinta lisääntyy. Vuorojen ennakoitavuus auttaisi omien elämän suunnittelua, joka lisäisi hyvinvointia. Ainoastaan mahdolliset erikoistoiveet jäisivät listantekijän ja osapuolien mietittäväksi.  
--> Listantekijän aika vapautuu osaston toiminnan selkeyttämiseen.

Nykyisin kolmen viikon listalla on yleensä 15 työpäivää ja kuusi vapaata epäsäännöllisessä rytmissä. Iltavuoron ja aamuvuoron välillä (klo 21.30- 7.00) on ainoastaan 8.5 tunnin tauko, jona aikana pitäisi ehtiä muun muassa työpaikalta kotiin, syödä, peseytyä, nukkua, herätä, tehdä aamutoimet ja palata taksiin työpaikalle. Epäsäännöllinen kolmivuorotyö on omiaan luomaan väsymystä ja passiivista suhtautumista työhön. Siirtymällä 12,5 tunnin vuoroihin työpäiviä olisi kolmen viikon jaksossa keskimäärin yhdeksän ja vapaapäiviä 12.  

Kolmivuorotyössä raporttiaikaa kuluu keskimäärin tunti 45 min per vuoro (osastokohtaista). Kaksivuorotyössä raportit kestävät noin puoli tuntia työvuorojen alussa ja lopussa. Kaksivuorotyössä iltapäiväraporttia ei ole ja aamu- ja iltaraportit lyhenevät 15 minuuttia. Tällöin pelkästään yhdeltä hoitajalta ohjautuisi työviikossa seitsemän ja puoli tuntia, kuukaudessa 30 tuntia ja vuodessa 330 työtuntia muuhun työhön. Tosiasiassa luvut ovat suuremmat, koska raportilla on useampi hoitaja. Esimerkiksi aamuvuorossa neljä hoitajaa antaa raporttia, iltavuoroon tulee neljä.
--> Kiire vähenisi. Kyse olisi merkittävästä parannuksesta koko osaston toiminnassa vuositasolla.

Pidemmän 12,5 tuntisen työvuoron jaksaa, kun työ on hallittavampaa ja vapaa-aika yhtenäisempää. Työn kehittämiseen riittäisi energiaa. Palkan vuorolisät eivät muutu paljoa, koska pitkiä vuoroja tehdään yhä ilta-, viikonloppu- ja yöaikaan.  Työntekijät saisivat ”palkanlisää” työstä ja harvemmin kuljetuista työmatkoista aiheutuvien kulujen vähentymisen ja ajallisen säästön kautta. 
--> Kolmivuorotyön kuormittavat ja haitalliset vaikutukset jäävät pois. Työntekijöiden terveys, työhyvinvointi ja jaksaminen paranevat, työn hallinta ja mielekkyys lisääntyvät ja sen kautta sairauslomat vähenevät. 

Nykyisin esimerkiksi laboratoriovastaukset tulevat niin myöhään iltapäivällä, että aamuvuoron hoitaja ei ehdi tekemään toteuttamaan niistä aiheutuvia lääkärin määräämiä toimenpiteitä, kuten lääkemuutoksia.  
Työn toteutus jää iltavuoroon tulijalle - jolle kaikki potilaat saattavat olla tuntemattomia. 
Iltapäiväraportin tieto on keskeneräistä ja lisää hoitovirheiden mahdollisuuksia. Iltapäivän vuoronvaihto on hektisin hetki päivästä. 
--> Kaksivuorotyö rauhoittaa osaston toimintaa ja vähentää hoitovirheiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi lääkärin määräysten toteutuminen, lääkemuutokset ja niistä aiheutuvat työt, jatkohoitoon siirtyvien potilaiden asiat ja potilaiden ohjaus paranevat säilyessään saman ihmisen hallinnassa.
Esimerkki: Pitkässä 12,5 h vuorossa oleva hoitaja on mukana lääkärinkierrolla, jolla tehdään potilaille verenpainelääkitysten muutoksia. Hoitaja muistaa tehdä lääkemuutokset, osaa heti tarkkailla vastetta ja osaa ohjata potilasta ja kertoa tarkentaa lääkärinkierrolla sovittuja asioita. Potilaat kokevat turvallisemmaksi, kun sama hoitaja saattaa lääkärinkierron määräykset loppuun ja tietää mitä on sovittu. Yksityiskohtaisten pikkuasioiden hoitoa ja toteutustapaa ei tarvitse käydä läpi raportilla uudelle vuoroon tulevalle hoitajalle. Raportit ovat lyhyitä, kun niitä ei tarvitse käyttää enää hoidon suunnitteluun, ainoastaan tiedonkulun varmistamiseen.  
--> Pitkät 12,5 tunnin vuorot lisäävät työskentelyn ja tiedonsiirron jatkuvuutta, potilasturvallisuus ja hoidon laatu paranee. Potilashoito muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Hoitajien vastuunkanto onnistuu paremmin. 
Kaksivuorotyö uusine tuulineen toisivat toivon tunteen, että hyviä muutoksia voi tapahtua ilman lisäresursseja.

Tämä muutos on lähtenyt sairaala XX osasto XX hoitajista itsestään ja voimme allekirjoittaa suostumuksen työvuorojen muutoskokeiluun. (Tarvittaessa: Osa hoitajista haluaa jäädä vanhaan työvuorojärjestelmään ja se heille suodaan.)

päivämäärä 
+ nimilista hoitajista jotka ovat valmiita kokeiluun

Liite 1. Työterveyslaitos: Suosituksia 12 tunnin työvuorojen suunnitteluun teollisuudessa Lähde 28.1.2016 http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyoaika/suosituksia_12_tunnin_tyovuorojen_suunnitteluun/sivut/default.aspx

*******************


Ote Rankka kutsumus -kirjasta: Jotta väkipyörät saataisiin liikkeelle, suurimpien muutosten täytyy tapahtua yksilötasolla. Hoita­jien täytyy tiedostaa asemansa, ryhtyä hoitamaan itseään ja kohottaa itseluottamustaan. Emme ole työrobotteja. Johtajilla ei ole oikeutta kuormittaa meitä kohtuuttomasti. Meillä on oikeus itsenäisyy­teen ja työrauhaan. Esimiehemme ja työkaverimme ovat aivan tavallisia ihmisiä, eivät sen kummempia kuin mekään. Toinen työntekijä ei ole toista arvokkaampi. Toisella ei ole oikeutta jät­tää ja siirtää työtehtäviään toiselle. Jos sairaanhoitajat jäävät onnenkantamoisten varaan ja vain odotta­vat toisilta työntekijöiltä oikeudenmukaisuutta, he eivät tule sitä saamaan. Mikäli hoitajien työolot ovat onnettomat, se johtuu osittain siitä, että hoitajat itse antavat niiden olla sellaiset. Hoita­jat saavat paremmat työolot vain, jos he itse vaativat niitä. (...)
 Hoitajat eivät pääse vaikuttamaan vapaapäiviinsä eivätkä ajankäyttöönsä. Tämä estää heitä vaikut­tamasta jokapäiväisen elämänsä kulkuun. Tarmoa ei koskaan riitä muuhun kuin työn velvollisuuk­siin. Olisi surullista uhrata koko elämänsä laitokselle ja jäädä eläkkeelle neljänkymme­nen vuoden työputken jälkeen ja saada palkkioksi kellon siitä hyvästä, että uhrasi työlleen omat tavoitteensa ja perhe-elämänsä. Työ on elantomme välikappale, eikä meidän pidä sairastuttaa itse­ämme sen takia. Laitokset jatkavat aina eteenpäin, meistä riippumatta. Hoitajien menetettyä elämää ja vapaa-aikaa on vaikea kohtuullisesti korvata. Hyvissä työoloissa voisimme kuitenkin innostua uudelleen työstämme ja käyttää kykyjämme ja taitojamme tuottavasti.