19. huhtikuuta 2019

Minun sinfoniani


Haapojen norkkokukinnot ovat parhaimmillaan.

Elää tyytyväisenä vähään, etsiä aistikkuutta ylellisyyden sijaan,
ja hienostuneisuutta muodikkuuden sijaan;
olla kunnianarvoinen, ei kunnioitettava, ja varakas, ei rikas;
opiskella ahkerasti, ajatella hiljaa, puhua pehmeästi, toimia vilpittömästi;
kuunnella tähtiä ja lintuja, lapsia ja tietäjiä, avoimin sydämin;
kestää kaikki iloisesti, tehdä kaikki rohkeasti,
odottaa tilaisuutta, olla kiirehtimättä; sanalla sanoen,
antaa henkisen, kutsumatta ja alituisesti, nousta maallisen yläpuolelle.
-William Channing
Tämän linkin takaa kuulee eilisaamun sinfonioita pihamaalta.
Teeri ilahdutti soidintamalla pihapuussa, närhi matkii aivan nauhoitteen lopussa hiirihaukkaa.

8. huhtikuuta 2019

Kirjat keskustelevat: Runollista todellisuutta. Ei hölynpölyä.


Kirjojen kirjoittamisessa on ihanaa muun muassa se, että tarinat saavat uusia muotoja vielä vuosienkin jälkeen ja seuraa mielenkiintoisia juttuja. 

Arkistoistani tuli vastaan neljä vuotta sitten keväällä saamani paperikirje eräältä lukijalta (kiitos P!), joissa viitattiin Toisinnäkijän päiväkirjan merkintään. Siinä kuvailen sellaista hetkeä mikä juuri nytkin on pihalla meneillään. Päiväkirjaote (ja peippojen laulu) löytyy TÄÄLTÄ



Saamani kirjeen mukana tuli kaksi tekstiotetta. Toinen oli vuoden 1946 kirjasta Pouta, jossa kirjailija Helvi Hämäläinen kuvailee samanlaista tilannetta: kukkivassa lepikossa laulavia peippoja:

”Kukkivassa lepikossa kuului peipposten laulu lakkaamattomana, ne lauloivat huojuttaen lukuisuutensa vuoksi painollaan leppien latvoja, ne rapistelivat kukintoja ja kahistelivat siipiään, koko joukko oli kuin pieniä siivekkäitä kirjavia soittimia.”

Toinen ote oli kirjasta Kylä, kirjailija ja talonemäntä (2003), johon Esko Rahikainen on koostanut muistiinpanoja kirjailija Helvi Hämäläisestä:

”Muistelmissaan, romaaneissaan ja monissa runoissaan Helvi kertoo paitsi kiuruista peltojen yllä, myös töyhtöhyypistä ja kuoveista ja muista peltojen ja metsien linnuista. Joskus kirjailijan innostunut kuvaus on runollista ”hölynpölyä” kuten Pouta-romaanissa (...). Peippokoiras ei reviirilaulua esittäessään siedä muita koiraita samassa puussa, joten jos tässä kuvattiin omakohtaista kokemusta, niin linnut eivät olleet ainakaan peippoja.”

Rahikaisen "vikana" (tuttua sanontaa lainatakseni) on se, että hän ei selvästikään ole ollut yhtä onnekas kuin kirjeen lähettänyt, Helvi H. ja minä. Peippojen laulumeren voi kokea vain lyhyenä hetkenä, kun lintuparvet ovat palanneet muuttomatkaltaan. 

Onneksi on taas uusi kevät.
Monenlaisia lyhyitä runollisen todellisuuden hetkiä on kaikkien ulottuvilla, kunhan kulkee korva tarkkana.

3. huhtikuuta 2019

Kenen intressit voittavat?

Käytä ääntäsi, kun sinulla se on! Äänioikeus ei ole itsestäänselvyys. Eläimet ja luonto eivät voi äänestää, vaikka niillä on kaikkein kaunein ääni.
Ennakkoäänestys alkaa tänään, joten muutama miete äänestämisestä ja politiikasta.
Lainaan muutamia sanoja yhdysvaltalaiselta poliitikolta Bernie Sandersilta:
”Mitä demokratia merkitsee nykyään? Minun nähdäkseni sen tulisi tarkoittaa sitä, että jokaiselle ihmiselle kuuluu yksi ääni. Sen tulisi tarkoittaa, että äänestäminen ja politiikkaan osallistuminen on mahdollisimman yksinkertaista ja vaivatonta. Demokratian tulisi tarkoittaa sitä, että äänestysosallistuminen on yksi maailman korkeimpia eikä matalimpia. Sen olisi tarkoitettava vahvaa poliittista tietoisuutta ja sitä, että ihmisillä on riittävästi tietoa maatamme kohtaavista suurista haasteista.
Miksi ihmiset eivät äänestä? Miksi niin valtava osa kansalaisista on hylännyt poliittisen päätöksenteon ja demokratian? Selitys on yksinkertainen. Ihmiset eivät enää usko hallituksen ajavan heidän etujaan. Ihmiset eivät näe syytä osallistua johonkin, mikä näyttää heidän silmissään lähinnä demokratian irvikuvalta.”
Olen tallettanut Noin viikon uutiset -ohjelmasta tunnetun satiirintekijä Jukka Lindströmin Voima-lehden Vieläkö naurattaa? –haastattelusta tärkeän kommentin:
”Meille on liian kauan hoettu, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta eihän se sitä ole. Oikeasti politiikka on kamppailua siitä, kuka saa päättää ja kenen intressin mukaan mennään. Kun poliitikot sitten ihan oikeaoppisesti ajavat omia kantojaan, ihmiset pettyvät politiikkaan. Jos meille olisi alusta alkaen kerrottu, että politiikka on kamppailua siitä, kenen intressit voittavat, niin ehkä silloin kansalaiset eivät olisi niin pettyneitä politiikkaan.”
Kiitos Lindström! Nyt meille on kerrottu. Otetaanhan opiksi? Meillä on ollut niin surkea ja luonnon kannalta tuhoisa hallitus kuin olla ja voi. Tarvitsemme kipeästi muutosta. Äänestämällä hyviksiä pääsemme pahiksista eroon.

Tarvitsemme päättäjiä, joiden intresseissä on kantaa vastuuta luonnosta ja joilla on kunnianhimoiset ympäristötavoitteet. Luonnolla ei ole äänioikeutta, joten ihmisten on käytettävä ääntään sen puolesta. On todella tärkeää käyttää sitä ääntä (valtaa), joka meille on annettu.

Tämä kuvakaappaus kertoo kenen intressien toivon voittavan. Kunpa vaalitulokset näyttäisivät samansuuntaista grafiikkaa 14.4.