31. elokuuta 2013

Hyvää Suomen luonnon päivää!




Tänään vietetään ensimmäistä kertaa Suomen luonnon päivää. Tänään nostaisin lipun salkoon, jos harrastaisin liputtamista. Suomen luonto on ehdottomasti parasta mitä Suomessa on. Hölmö lause. Luonto on ehdottomasti tärkeintä mitä meillä on. Ilman luontoa meillä ei olisi mitään. Se tarjoaa kaiken mitä tarvitsemme ja jalostamme siitä vielä paljon sellaistakin, jota ilman pärjäisimme. Kaikki mitä käytämme ja kulutamme tulee luonnosta.  

Tänään on hyvä hetki pysähtyä miettimään omaa luontosuhdettaan. Millainen se on ja millaiseksi se on muuttunut vuosien varrella? Millaisena näemme luonnon ja kuinka paljon siitä ymmärrämme?

Kun elin kaupunkilaisen hektistä elämääni, pakkasin autoni täyteen kamppeita ja suuntasin maaseudulle. En ymmärtänyt katsella kaupunkiluontoa. Silloin luonto oli minulle jokin erillinen asia, jota täytyi lähteä erikseen kokemaan jonnekin. Automatkalla rummutin auton rattia malttamattomana ja hoin mantraa, että haluan nähdä jotain hienoa. Haluan nähdä jonkun linnun, hirven, kauriin, mäyrän tai ihan minkä vaan luonnoneläimen, pliis! 

Janosin luontokokemuksia, mutta metsässä liikkuessani kompastelin kantoihin, tömistelin ja astuin kuivien oksien päälle. Ravasin luonnon läpi näkemättä ja kuulematta varsinaisesti mitään. Silti sellainenkin luonnossa piipahtaminen helpotti oloani ja rauhoitti mieltäni. Jos satuin jonkun eläimen näkemään, se oli extrabonusta.

Olin kerran taas lähtenyt pakoon sietämätöntä elämäntilannettani luontoon ja saavuin korkealle kalliolle, jossa kasvoi mäntyjä, maa oli peittynyt vaaleaan jäkälään. Kaiken sen vaaleuden keskellä oli musta läiskä. Menin katsomaan mikä se oli. Kymmeniä mustia sulkia, joiden reunat kääntyivät ulospäin. Kotiin päästyäni selvitin, että kyseessä oli teeren sulat. Keräsin luontoa kotiini, käpyjä, kiviä, sulkia, ja tunsin oloni paremmaksi, kun luonto oli lähelläni.  

Luonnossa on juuri se hienous, ettei tarvitse edes tietää minne on menossa. Muutamassa sekunnissa ohitse saattaa juosta kettu, kauris näyttäytyy silmänräpäyksen ajan tai voi törmätä teerensulkiin. Ei tarvitse edes mennä mihinkään, voi istua kivelle tai puistonpenkille luontoa ihmettelemään. 

Viime keväänä kävin Tampereella pikipäin pyörähtämässä ja kävellessäni Tammerkosken sillalla bussien välistä syöksähti varpushaukka. Se lensi minusta kädenojennuksen päästä. ”Aiemmassa elämässäni” en olisi lintua nähnyt. Kaupungissa on paljon luontoa, sitä on vain joskus vaikea nähdä, koska niin moni muu asia yrittää varastaa huomiomme.  


(Luonto)Yhteyden saaminen edellyttää, että tahtoo ja haluaa nähdä eläimiä. Jos tätä sisäistä tarvetta ei ole, ei koskaan näe tai kuule mitään. Luontoa ymmärtääkseen sitä pitää alituisesti tarkkailla ja pohtia. Ennen kaikkea pitää osata rauhoittua ja kuunnella. Lintujen laulu on kuin uuden kielen oppimista (paitsi paljon hauskempaa ja nautinnollisempaa). Luonnossa liikkuminen on kuin eri kulttuuriin matkustaisi. Tarvitaan vain herkkä mieli, hiljaisuutta, kärsivällisyyttä, valpas ja valikoiva huomiokyky, halu ja tahto oppia, ja yhtäkkiä arki on täynnä ihmeitä.
Suomen luonnon päivänä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia: voi osallistua asiantuntijan vetämään retkeen, käydä luontokohteessa tai luennoilla ja siten oppia luonnosta jotain uutta. Päivää voi juhlia myös omin päin, voi lainata vaikkapa kirjastosta kaupunkiluonto-oppaan ja katsella lähiympäristöään uusin silmin.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa kokea luontoa tai viettää Suomen luonnon päivää. Minä katson teerensulkia viidentoista vuoden takaa, mietin oppimaani ja kulkemaani matkaa, ja kiitän luontoa kaikesta mitä olen siltä saanut.