14. toukokuuta 2018

Halvat huvit


Kekomuurahaiset ovat ilokseni päättäneet rakentaa pesänsä talolle johtavan polun varrelle. Olen siitä ilahtunut. Pidän muurahaisia tosi sympaattisina, niin kuin te, jotka olette kirjoituksia lukeneet, tiedättekin.
Ota siitä selvää miksi juuri siihen tiettyyn paikkaan keskelle mäkimeiramipuskaa piti pesä tehdä, mutta minä toivotin muurahaiset tervetulleeksi. 

Lähimailla ei ole kuusia eikä havunneulasia joten muurahaiset kantoivat kuivuneita viime vuoden mäkimeiramin (= oreganon) varsia kekoonsa. Minä tietysti innoissani auttamaan ja katkomaan niitä lisää. Eilen metsässä käydessäni keräsin kuusenjuurelta pussillisen neulasia ja oksia ja hihittelin itsekseni kun oli niin hauskaa.
Pesä on vielä näin mitättömän pieni, ettei sitä tahdo erottaa kasvillisuuden seasta kunnolla. Keskellä törröttää mäkimeiramin varsia ja pesän pohjoispuolella on minun tuomiani neulasia.
On mukava seurata muurahaisten touhuja ja kuinka ne kiitollisena ottavat avun vastaan. Pienessä hetkessä pesän lähelle kasaamani kuusenneulaslahja alkoi vaihtaa paikkaa ja kohta mäkimeiramin oksat olivat peittyneet kuusenneulasilla. Pesän päälle ja auringon eteen ei auta materiaalia laittaa, ettei pesän lämpöolot muutu. 

Näin lämpimillä ilmoilla olen syönyt kaikki ateriani pihalla. Olen siirtänyt tuolin keskelle polkua josta voin samalla syödessäni seurata muurahaisia – ja jakaa ateriani niiden kanssa. On hämmästyttävää miten nopeasti ruokapalat katoavat pienen pesän uumeniin, muutamissa kymmenissä minuuteissa kaikki on kadonnut näkyvistä. Kun tiputan ruokaa tarjolle, alkaa ihan korvin kuultava rapina ja kuhina. Se äänikö vai erottavatko muurahaiset jonkin ”ruokaa!”-kutsutuoksun mutta parin metrin päässä vipeltävät muurahaiset kääntävät kurssin takaisin suoraan pesälle. 

Luulen että kun puihin tulee lehti pesä saattaa jäädä turhan varjoiseen paikkaan mutta toivon että muurahaiset jäisivät. Toiset ne karkottavat muurahaisia, minä toivon niitä. Aion auttaa ja ruokkia kekomuurahaisia jatkossakin. Tulee mielenkiintoinen kesä seurata kuinka nopeasti pesä kasvaa toimenpiteideni tukemana.

 ”Muurahaiset ovat todella kovia jätkiä. Jos et usko, niin etsi jostain tukki joka on jonkin verran omaa ruumistasi paksumpi ja muutamia kertoja itseäsi pidempi ja heivaa se ilman taljoja, nostureita tai muita teknisiä apuvälineitä 20 kilometrin päähän. Iltaan mennessä. Jos et jaksa omin voimin kantaa tai raahata tukkia ihan näin pitkälle, tai jos et esimerkiksi saa sitä hievahtamaankaan paikaltaan, ymmärrät mitä tarkoitan kun sanon, että muurahaisiin kannattaa suhtautua tietyllä kunnioituksella.” Tiedetoimittaja ja kirjailija Risto Isomäki

Aiemmat kirjoitukseni muurahaisista: