8. marraskuuta 2019

Luento kestävään elämäntapaan ja yhteiskuntaan siirtymisestä


Eilen Nokian valtuustosalissa oli loistava esitys. Professori Arto O. Salonen puhui Kestävään elämäntapaan ja yhteiskuntaan siirtymisestä. Luento oli Pirkan opiston ja Nokian kaupungin ympäristönsuojeluyksikön järjestämä. Esityksestä tuli tavattoman hyvä mieli ja on helppo olla samaa mieltä Salosen kanssa. Hän puhui niin oikeista ja tärkeistä asioista. Toivon, että Arto O. Salosen esitys tulisi televisiosta ja radiosta parhaaseen katselu- ja kuunteluaikaan, että saataisiin viimein jotain muutosta tähän elämänmenoon.

Tallensin Salosen ajatuksia ja kirjoitin kuin Ruuneperi, harmi etten osaa pikakirjoitusta. Pahoittelen, etteivät hajanaiset muistiinpanoni tee esitykselle oikeutta. Tässä kuitenkin osa hänen tärkeistä ajatuksistaan:

"Jos 1800-luvulla olisi tullut puheeksi, että kenestä tahansa, vaikkapa kalastajasta, voi tulla tämän maan johtaja, häntä ei olisi uskottu. On tärkeä ymmärtää, että tulevaisuutta voidaan tehdä. Voimme vaikuttaa tähän päivään ja ensi viikkoon millaisen huomisen luomme.

Sivistyksemme laatu määrittyy siinä, millaiset hyvät elämän edellytykset jätämme meidän jälkeemme eläville ihmisille. Jos meidän jälkeen elävät, ajattelevat meistä hyvin, kaikki on OK. Kaikki tulevaisuuden liittyvät suuret haasteet palautuvat ekologisiin ja sosiaalisiin lähtökohtiin.  Sosiaalisia huolia ovat muun muassa ihmisoikeudet, arvokas elämä, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Ekologisia huolia ovat esimerkiksi elämän edellytysten säilyminen, planetaariset rajat ja luonnonvarat.

Elämme suljetussa systeemissä. Vesilasissa oleva vesi on samassa suljetussa systeemissä kiertävää vettä, joka on peräisin dinosaurusten ajalta. Mistään ei ole tullut uutta vettä sen jälkeen. Ajatellaan, että ”kyllähän Suomessa vettä riittää”, mutta kun käyt kaupassa koko planeetta värähtää. Näin ei ollut vielä muutama vuosikymmen sitten. 

On arvioitu, että korallit näyttävät poistuvan vuoteen 2100 mennessä, jos meno jatkuu tähän tyyliin. Ajattelemme herkästi ”ettei se kosketa meitä täällä Suomessa”, mutta jos katsomme mitä kaikkea koralleihin liittyy, ymmärrämme, että asia koskettaa meitäkin. Tuotamme sähköä, lämpöä ja liikettä, tuikkaamalla tuleen kaikenlaista. Meri ottaa kaiken tuotetun lämmön itseensä, samoin korallit. 250–500 miljoonaa ihmistä saa ruokansa korallien ekosysteemin ansioista, jos he eivät enää saakaan, asia alkaa koskettaa meitäkin.

Ongelmat ovat monisyisiä ja meidän on opittava kytkemään havaintoja toisiinsa. Meillä on vääristynyt kuva elämästämme.

Miksi homo sapiens tekee, mitä tekee? Yritämme olla kelpaavia, riittäviä ja saada tunnustusta arvokkuudestamme, se on meille keskeinen piirre.

Salonen esitti, että elintaso ja aineellinen edistyminen on tavallaan kuin näytelmän kulissit. Olemme kuitenkin unohtaneet näytelmän juonen, elämänlaadun ja aineettoman edistymisen, jotka ovat vaikeasti määriteltäviä asioita.

Suomen yhteiskunnan rakentaminen on poikkeuksellinen menestystarina. Elimme äärimmäisessä köyhyydessä vielä 1940-luvulla. Nyt elämme yltäkylläisyyden keskellä. Olemme maailman vakain, turvallisin, lukutaitoisin, onnellisin... maa. Meillä on riippumattomin oikeuslaitos, paras peruskoulutus, eniten henkilökohtaista valinnanvapautta ja vähiten äitiyskuolemia. Siirtymä maailman parhaimmaksi on käsittämätöntä.

Millainen Suomi on vuonna 2050? Puhutaan virtuaalitodellisuuksista, alustatalouksien digitalisoitumisesta ja älyteknologiasta, mutta tämä on välineellistä ja latteaa puhetta. Emme tavoita jotain oleellista. Mitä varten elämämme? Elämä on ainutkertaista. Elämän hienous toteutuu tämän hetken täyteydessä.

Tehokkuus ja kilpailukyky eivät riitä, sydän ei syki. Nyt tavoitellaan talouskasvua. Se ei riitä elämän juoneksi. Olemme saaneet kutakuinkin kaiken mitä aineellisesti voi saada. Nyt elämä on suoritus ja olemme talouskasvua varten. Emme osaa puhua ydinkysymyksistä, kun on ollut kiire saavuttaa asioita. Elämämme on jotain täysin toisenlaista kuin 1940-luvulla, jolloin ruokana oli pettua ja tulehdukset olivat tappavia. Elämme yltäkylläisyyden keskellä. Toimimme kuitenkin edelleen kuin ongelmanamme olisi äärimmäinen köyhyys.

Nyt olemme päättäneet, että kasvatetaan taloutta. Mitä jos ottaisimmekin tavoitteeksemme, että emme siedä enää huono-osaisuutta?

Masennus vei kymmenen ihmistä eläkkeelle joka päivä vuonna 2018. Alle 30-vuotiaiden eläköityminen on lisääntynyt 30 % kymmenessä vuodessa.
Yltäkylläisyyden ajan ihmisen suurin vihollinen on elämän merkityksettömyys ja tarkoituksettomuus. Meiltä puuttuu elämän juoni. Kulissit on. Juoni rakentuu asioista jotka ovat ehtymättömiä.

Meillä on meneillään arvojen hiljainen vallankumous. Sivistyminen tarjoaa merkityssisältöjä elämälle. Merkitykset syntyvät kytköksissä itseä ympäröivään maailmaan, että tuntee olevansa osa tätä ympäröivää elämää ja luontoa.

Olemme siirtymässä elintasosta elämänlaatuun ja jälkimaterialismiin. Jos arvomurros syntyy ja yhteiskunta muuttuisi, kuluttajien rooli pienenisi ja tulisi enemmän aktiivisia kansalaisia. Korjaisimme yhteiskunnan epäkohtia, käyttäisimme puhdasta energiaa, jäte-käsitettä ei enää olisi. 
Edistyminen olisi laatuun liittyvää, aineetonta ja rajatonta.
Elämän hienoimmat asiat ovat huonosti numeroiksi käännettävissä.
Puheeksi ottamisessa on voimaa, silloin asiat toteutuvat. Meidän olisi päättäväisesti sitouduttava hyvään. 

On käytävä ongelmia päin ja otettava ratkaisijan rooli. Kun näet epäkohdan, älä jää passiiviseksi, vaan muuta asia. On kiivettävä ennakkoluulojen yli ja väistettävä pelkistettyjä ja lukkoon lyötyjä määrittelyjä, tunnistettava toistemme ainutkertaisuus ja tehtävä sitä näkyväksi.

Ihmiskeskeisessä maailmassa näemme ihmisen kaikkein suurimpana. Vasta sitten meidän jälkeemme tulevat erilaisilla painoarvoilla eläimet, hyönteiset, kasvit ja eloton luonto. Olemme oppineet, että esimerkiksi meidän jälkeemme seuraavaksi korkeammalla asteikolla olevan koiran sairaus tuntuu pahalta, mutta kukka voidaan huolettomasti poimia lakastumaan maljakkoon tai emme näe elottoman luonnon (esim. maaperän) arvoa. Huolenpidon kohteet saavat ihmiskeskeisessä maailmassa erilaisia painoarvoja.

Ekosysteemikeskeisessä ajattelussa kaikki ihmiset, eläimet, hyönteiset, kasvit ja eloton luonto ovat tasa-arvoisia ja kaikkia arvostetaan tasapuolisesti ja niistä huolehditaan.
Sivistysyhteiskunnassa teknologian pitää olla ihmisten orjana. Ei toisinpäin. Nykyään korostuu ihmisten tiedot, taidot, kompetenssit ja osaamiset. Tulevaisuudessa olennaista olisi korostaa suhtautumista, asennoitumista, motivaatiota, itseohjautuvuutta ja itsereflektiota.

Meidän olisi erotettava oleellinen epäoleellisesta. Tekoäly on hyvä tuottavuuden kasvattamisessa, mutta se on vanhojen latujen, jo olevan, parantelua. Meidän olisi uskaltauduttava uudelle lumelle. Edistys on uusissa ajatuksissa, vielä olemattoman kuvittelemisessa. Meidän olisi määriteltävä ihmisenä oleminen uudelleen.

Kaikki uusi edellyttää kuvittelukykyä, olemattoman ajattelemista ja poissaolevan nimeämistä. Kuviteltu olematon voidaan tehdä olemassa olevaksi todellisuudeksi, jos niin halutaan.
Kulttuurista voisi tulla talouden uusi veturi: kuvataiteet, musiikki, näyttämötaide, kirjallisuus, tanssi, leikki, että pystyisimme irrottautumaan siitä normista joka nyt on. Tekisimme asioita jotka ylevöittävät mieltä ja vahvistavat myötätuntoa.

Historia kirjoitetaan myöhemmin, mutta tulevaisuutta tehdään tänään. Millaista siitä tekisimme? Laaja-alaiset ja suuret muutokset ovat mahdollisia, jos on näkemystä, tahtoa ja päättäväisyyttä. Kirjoita suuri tarina omalla elämälläsi. Tulevaisuuden toivo rakentuu sen varaan, mikä on runsasta, ehtymätöntä ja kaikkien ulottuvilla. Sisällölliset rikkaudet ovat elämänlaadun perimmäiset tekijät: elämän ainutlaatuisuuteen havahtuminen, arvokkuus ja merkityksellisyys, ihmisten välinen luottamus, elämän tyytyväisyys, elämän ilo. Näissä on kuitenkin samalla myös vallankumouksen siemen, koska nyt kaikki perustuu kuluttamiseen ja eteenpäin menemiseen.

On pidettävä pientä liikettä tavoitetta kohti, tavoite voisi olla elämän säilyttäminen ja tasa-arvoisuus. Älä jää kädet pystyssä odottamaan ratkaisua. Voimme tuntea itsemme kovin pieneksi, mutta jos näemme itsemme kytköksenä, olemme sykäys, joka saa isomman kudelman liikahtamaan."