28. marraskuuta 2019

Valtavaa tekemisen määrää on aiemmin pidetty hyvänä, mutta nyt meidän olisi opittava luopumaan


Kuuntelin radiota tänään. Erästä kauppiasta haastateltiin liittyen ”mustaan viikkoon”, jota monet nyt viettävät. Kauppias kehui tekevänsä hyvää tiliä. Kuluttajia siis riittää. Radiojuontaja sanoi välispiikissään jotenkin jännästi niin, että kaupoilla onkin nykyään aika haastava tilanne yrittää markkinoida tavaroita siten, ettei se vaikuttaisi kerskakuluttamiselta, koska sellaista helposti paheksuttaisiin tällaisena aikana.

Siihen ajatukseen kiteytyi aika hyvin tämä aikamme kuva. Kulutushysteria saa jatkua, kunhan se ei vaan näytä siltä.

Miten on mahdollista, että ”musta perjantai” –ostospäivä ylipäätään on rantautunut Suomeen? Sekään ei riittänyt vaan homma on laajentunut mustaksi viikoksi. Koko ilmiö on häiritsevä ja ristiriitainen. Eikö turhanaikainen kuluttaminen pitänyt olla jo niin menneen maailman juttuja?

En pidä siitä, että ulkomailta tuodaan Suomeen erilaisia keinotekoisia kekkereitä kuten musta perjantai tai vaikkapa Halloween. Minusta suomalaisten hiljainen tapa viettää pyhäin(miesten)päivää viemällä haudoille kynttilöitä on paljon kauniimpi. Jos jokin ilmiö olisi kuitenkin pakko tuoda Suomeen, se voisi olla kiitospäivän henki.

Kiitospäivää (Thanksgiving) vietetään Amerikassa tänään. Kiitospäivänä ollaan korostetun tietoisia kiitollisuuden aiheista, asioista jotka ovat elämässä hyvin ilman että siihen tarvitaan mitään lisää, kuten rakkaus, terveys, läheiset, koti, lämpö ja luonto. Lisäksi päivän henkeen kuuluu jakaa ja antaa omastaan toisille, että kaikilla, huono-osaisillakin, olisi mahdollisuus kiitollisuuteen.  

Eilen kuuntelin Pyöreä pöytä -radio-ohjelmaa. Siinä toimittaja Kaarina Hazard nosti keskusteluun maailmanlopun. Tiedämme, että olemme ilmastonmuutosasian kanssa jo auttamattomasti myöhässä. Kriisit syvenevät ja hädänalaisuus lisääntyy. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen suuntaan, että muuttuisimme vaan pikemminkin siltä ettemme välitä paskaakaan mitä tapahtuu. Hazard kysyi mikä on se ilmapiiri ja miten meidän pitäisi ruveta ajattelemaan, että selviäisimme tästä tilanteesta mahdollisimman rauhanomaisesti?

Hazard sanoi, että hänen ilonsa ovat kokoajan vaatimattomampia: kävely luonnossa, kirjasto ja muut ihmiset. Meidän olisi pystyttävä sitoutumaan tietyntyyppisen vaatimattomuuden ilmapiiriin ja valtavaan ideologiseen muutokseen. Siihen Pekka Seppänen totesi, että valtavaa tekemisen määrää on aiemmin pidetty hyvänä asiana, mutta nyt meidän olisi opittava luopumaan. Tavoitteenamme pitäisi olla tekemättömyys, että ymmärrettäisiin jättää asioita saavuttamatta.

Viisaita sanoja.

Olen kiitollinen, että näistä asioista puhutaan yhä enemmän. Hyvää kiitospäivää kaikille! Koetetaan muistaa osoittaa kiitollisuutta vuoden jokaisena päivänä.