Mielipidekirjoitus: Miksi sepelkyyhkyjen metsästys aloitetaan pesinnän ollessa kesken?

Sepelkyyhkyjen metsästyskausi alkoi 10. elokuuta, ja asia vaivasi mieltä niin paljon, että oli pakko kirjoittaa mielipidekirjoitus. Sen sijaan että metsästys aloitetaan jo 10.8., sitä pitäisi pikemminkin myöhentää, koska sepelkyyhkyllä on kolmas pesintä menossa. Tekstini on julkaistu useassa lehdessä mm.: Forssan Lehti, Hämeen Sanomat, Nokian Uutiset, Turun Sanomat, Aamulehti, Suomenmaa ja Kaleva.

** 

Kuuntelin 9. elokuuta sepelkyyhkyn soidintelua metsässä. Seuraavana päivänä alkoi sepelkyyhkyjen metsästys. Ei ole oikein, että metsästysaika alkaa, kun sepelkyyhkyllä on pesintä kesken.

Luonnonvarakeskuksen mukaan sepelkyyhkyn metsästyskausi 10.8.–31.10. on ongelmallinen pesimäkierron kannalta, koska osalla pareista on edelleen poikaset ruokittavinaan.

Metsästäjät koettavat perustella toimintaansa väittämällä keskittyvänsä "pelloilla parvissa oleviin lintuihin". Mutta kukaan ei voi varmasti tietää, onko parvessa emolintu, jonka kuolema tarkoittaa poikasten kuolemista pesään. Nuorten lintujen tunnistaminen aikuisista on nopeissa metsästystilanteissa vaikeaa.

BirdLife Suomen mukaan syyskuun puoliväliin mennessä lähes kaikki sepelkyyhkyt ovat lopettaneet pesintänsä. Ei siis ole mitään perusteltua syytä aloittaa metsästystä pesinnän ollessa kesken.

Voisiko Suomen riistakeskus selittää, millä perusteilla metsästysaika on määritelty näin varhaiseksi? Mikä painaa enemmän päätöksenteossa: metsästäjien toiveet vai lintujen pesimärauha?

Nykyisin tiedämme sepelkyyhkyn pesinnästä huomattavasti enemmän kuin metsästysaikoja alun perin määriteltäessä. Kun tutkimustieto osoittaa käytännön olevan haitallinen, sitä on muutettava. Eettinen metsästys tarkoittaa sitä, että lajin lisääntymistä ei vaaranneta. Tämä periaate ei toteudu, kun metsästys aloitetaan kesken pesinnän.

Postilaatikko-operaatio

Rajattu kuva kirjan "Toinen tie" kannesta.

 

Heinäkuussa tuli Postin tiedote, että postilaatikot sijoitellaan muutaman laatikon ryhmiin. Tiedotteessa mainittiin, että ”matka postilaatikolle voi olla haja-asutusalueella enintään 500 metriä yhteen suuntaan asuinrakennuksesta”.

Postin kulun sujuvuudella on minulle erityisen tärkeä merkitys, koska kirjoitan ja lähetän paljon kirjeitä ja minulla on harva se päivä lähtevää postia. Postia jaetaan enää maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Onneksi minulla on noutomerkkipalvelu, koska lähin Postin keltainen postilaatikko on kahdeksan kilometrin päässä.

Minulla on noin 170 metriä pitkä pihatie. Kun aamulla vie lähtevän postin tulee 340 metrin matka ja kun iltapäivällä hakee postin, matkaa on kertynyt jo 680 metriä.

Mittasin Kansalaisen karttapaikasta etäisyydet vaihtoehtoisiin kohteisiin, joihin jompaankumpaan laatikkoni täytyisi sijoittaa. Tien alkuun itäsuuntaan olisi noin 700 metriä ja länsisuuntaan noin 520 m. Vaikutti siltä, että tiedote olikin aiheeton.  

Soitin Postille. Virkailija lupasi jättää soittopyynnön. Se tiesi minulle kurjia aikoja: puhelin piti kantaa mukana ja pitää äänet päällä, ou nou! Varustauduin pienellä olkalaukulla ja kärsin viikon ajan sydämentykytyksiä puhelimen jokaisesta piippauksesta. Miten järkyttävää joutua olemaan jatkuvasti tavoitettavissa ja häirittävissä!

Viikon päästä Posti soitti minulle, kun olin mustikkametsässä (metsässä jos missään puhelimen pitäisi olla kiinni!).

Happaman oloinen henkilö sanoi: "Kyllä laatikko pitää siirtää, me ollaan mitattu." Kun kerroin omista mittauksistani, hän sanoi ettei Kansalaisen karttapaikan mittauksiin voi luottaa eikä sitä mitata asuinrakennuksesta vaan "toisella tavalla".

"Mistä se sitten mitataan, jos ei asuinrakennuksesta?" tivasin.

"Tulen seuraavana päivänä mittaamaan. Tuon säädökset mukanani.", mies sanoi.

Tiedotteessa luki selvästi "asuinrakennukselta". Miksei säädöksiä ollut liitteenä? Olin luonnollisesti ihan hiilenä. Yrittikö Posti löytää "porsaanreiän" säädöksistä ja tulkita asioita arkijärjen vastaisesti?

Postin toiminta menee alaspäin kuin lehmän häntä, palvelupisteet ja postilaatikot ovat vähentyneet merkittävästi, hinnat kallistuneet, postin kulku hidastunut jne. (Tiedättekö muuten, että hallitus haluaa viedä Postin pörssiin? Postinhan pitäisi olla yleishyödyllistä julkista palvelua!)

Seuraavana päivänä mies saapui matkamittarinsa kanssa. Hän näytti kohtaa noin 15 metrin päästä talostani: "Tuossa olisi luonteva paikka, jos laatikko sijoitettaisiin tänne pihaan."

Katsoin miestä holkki auki: "Mutta sitähän ei olla tänne sijoittamassa! Tiedotteessa luki, että se mitataan asuinrakennuksesta. Sieltä lähden postia hakemaan ja sieltä se on mitattava!"

Ehkä puhuin vakuuttavasti, koska mies sanoi lammasmaisesti "selvä" eikä puhunut säädöksistään mitään ja meni talon nurkalle mittansa kanssa. Lähdimme kävelylle kohti postilaatikkoryhmää. Oli siinä ilmeessä pitelemistä, kun mittamies mittasi tiukasti sisäkaarteista, ettei vaan tulisi vahingossakaan ylimääräistä senttiä.

Mies kehotti siirtämään laatikkoni tien alkuun koska sitten voisin ottaa postin mukaan ohiajaessani. Selitin käveleväni tai pyöräileväni enemmän, joten läntinen laatikkoryhmä olisi lähempänä. Kun kerroin että siirtämisestä aiheutuisi 436 kilometriä lisämatkaa vuodessa, mies totesi pysähdysten vähentämisen olevan ekologisempaa. Epäilen tätä. Nyt kymmenet ihmiset hakevat postin autoilla sen sijaan, että yksi postiauto hoitaisi pysähdykset.

Noin 20-30 metriä ennen postilaatikoita mies pysähtyi: "Voimme kääntyä takaisin. 500 metriä tuli täyteen." 

Postilaatikkoni saisi jäädä nykyiselle sijoilleen! Kyllä oli kevyt askeltaa takaisin!

Mitä tästä opimme? Älä usko "auktoriteetteja" sokeasti. Määrätietoinen ihminen voi voittaa byrokratian. Puolustakaa oikeuksianne! Ja pitäkää puhelinta enemmän äänettömällä.