 |
| Liity BirdLifen lintujen suojelu ja -harrastusjärjestöön! |
BirdLifeSuomen ja Elenian laulujoutsenaiheinen
kirjoituskilpailu on nyt päättynyt ja voittajat on julkaistu uusimmassa TIIRA-lehdessä (s. 20 alkaen).
Oli tosi kiva olla mukana tuomaroimassa tekstejä, twiittejä
ja runoja. Ei ole paljon hienompaa kuin lukea laulujoutsenia rakastavien ihmisten
kirjoituksia. :)
Samaan lehteen tuli sattumalta viimekesäinen kertomukseni
lintujenlaskennasta (sivulla 24). Laitan
sen tähänkin liitteeksi, jos Tiira-lehti ei kaikkia tavoita.
Tiira-lehdessä (2/2015) oli kirjoitus: Mistä tiedetään että pajulintu ja peippo ovat Suomen runsaimmat lintulajit? Siinä todettiin, että ”Laskenta on mukava rauhallinen kävelyelämys suomalaisessa luonnossa aamun tuoksuineen, sumuineen ja luontoelämyksineen.”
***
Lintulaskenta - Mukava ja rauhallinen
kävelyelämys in thö finnish neitsö
Olipa kerran
suomalainen mies ja venäläinen ja amerikkalainen nainen. He rakastivat lintuja
ja olivat eräänä kesäkuun aamuyönä tekemässä lintulaskentaa.
Sovittiin,
että suomalainen merkitsisi kaavakkeisiin havaitut linnut, venäläinen seuraisi
navigaattoriin merkittyä violettia viivaa, ja amerikkalainen tulkitsisi
paperikarttaa. Kaikki tekisivät lintuhavaintoja. Lintulaskennan aikana ei saisi
keskustella, jotta linnut kuuluisivat hyvin. Puheliaammat ulkomaiset naiset
kuitenkin päättelivät, että kuusi korvaa kuulisi enemmän kuin yksin linjaa
kiertävä hiljainen suomalainen mies, joten he voisivat välillä vaihtaa muutaman
sanan. Linturetki käytiin tönkköenglannilla. Suomalaisen ja venäläisen
pariskunnan yhteinen kieli oli englanti. Amerikkalainen oli asunut jo niin
kauan Suomessa, että kuulosti enemmän suomalaiselta kuin amerikkalaiselta.
Havaintojen ilmoittamista
kirjurina toimivalle suomalaiselle helpotti se, että venäläinen opetteli
hänelle aiemmin vieraaksi jääneitä lintuja, sekä niiden nimiä, suomeksi. Kenenkään
ei tarvinnut tietää lintujen englannin- tai latinan-kielisiä nimiä. Suomalaiselta
tämäkin olisi onnistunut, mutta hän vaikeni kolmella kielellä - lukuun ottamatta
hetkiä, jolloin hän halusi tietää navigaattorin ilmoittamia tietoja:
- Hau meni
miiters tu tö next töörningpoint? Wat tö hell? Wii wöör suppous tu töörn
hier. Gou moor tu tö left!
Seurue teki
kiltisti 90 asteen kulman oikealle ja suuntasi kohti tiheintä ryteikköä.
- -Huu meiks
thiis mäps? naiset ihmettelivät
- – Thei aar given rändömli. Wii häv nou chois but to follou thö orders.
-
– Lisön! It is
ö mustarastas! And ö sepelkyyhky! venäläinen pääsee vauhtiin.
- – And ö
metsäviklo and peukaloinen! amerikkalainen jatkaa.
- – Did juu hier
thät härkälintu? suomalainen yllättää.
- – Wat is thät?
venäläinen kysyy outoa linnun nimeä.
- – Härkälintu is silkkiuikku´s frend... Or not a frend, but ö casön.
Amerikkalainen
jää miettimään millaisen mielikuvan venäläinen mahtaa saada linnusta, joka on
”silkkiuikun ystävä tai serkku”.
Seurue harppoo
hakkuuraiskioiden yli.
-
– Wai thei kat
sou meni triis? venäläinen ihmettelee.
- – Bikoos finnish
aar säd and häv lost their neitsö connektsjön“, amerikkalainen valistaa.
- – Sou thät wii
häv toilet peipper, suomalainen kommentoi.
– Lisön, a cricket böörd,
venäläinen kuulee.
Finnish män känt hier a thing.
– Juu aar ketting
ould, venäläinen toteaa.
Sitten
suomalaiselle selostetaan onko kyseessä tulitikkumaista kovaa viitasirkkalinnun
rahinaa vai linnun pään käännön myötä vaimenevaa pensassirkkalinnun siritystä.
– –
Haard tu tell. It is laik ö criket, naiset sanovat.
Alkaa sataa.
Tuhannet hyttyset tekevät hyökkäyksiään. Navigaattori temppuilee. Amerikkalainen
tulkitsee karttaa ylösalaisin. Kaatuneita puunrunkoja käytetään leveiden ojien
ylittämiseen. Viimeisen kilometrin aikana amerikkalaisen lonkkaa alkaa särkeä.
–
– Kän juu imägen if wii duu this böörd caunt
ögen next yier, wii will bii van yier oulder.
Suomalainen
mies ei sano mitään, vaan kirjaa havaintoja, kävelee päin kantoa ja kaatuu.
Viiden
tunnin taivaltamisen jälkeen he löytävät takaisin lähtöpisteeseen (navigaattoreista
ja kartoista huolimatta) vain sen ansiosta, että suomalainen muisti valtaosan
reitistä ulkoa edellisvuodelta. Kaikki huokaavat helpotuksesta.
– –
Ounly kreisi
finnish piipul kän du this kaind of staf, amerikkalainen toteaa.
Venäläinen
nyökkää vakuuttuneena. – Ai nou. Meibii wii will duu
this nevö ögen.
Sitten
aamukasteisesta metsästä hyppää metsätonttu heidän eteensä ja lupaa täyttää
yhden toivomuksen, koska he ovat antaneet arvokkaan vapaaehtoisen panoksensa
suomalaiselle linnustonseurannalle.
– –
I vant to
gou houm, amerikkalainen sanoo.
– –
Mii tuu,
sanoo venäläinen.
Heidän
toiveensa täytettiin.
Suomalaisesta ajatus lintulaskennasta ilman venäläistä ja
amerikkalaista tuntui yksinäiseltä, joten hän toivoi heidät takaisin.
Kuuden kilometrin
laskentamatkalla havaittiin 47 lintulajia ja tehtiin yli 350 lintuhavaintoa.
