Kytke lemmikkisi!

Nyt eletään taas sitä aikaa vuodesta, että on syytä muistuttaa koirien (ja kissojen) omistajia pitämään lemmikkinsä kytkettyinä. Ihmiset saattavat loukkaantua, kun heitä pyytää rajoittamaan lemmikkinsä elämää. Tarkoitus ei ole hyökätä koiria (kissoja) tai niiden omistajia vastaan tai loukata ketään – nimenomaan päinvastoin. Kun lemmikki on kiinni, kukaan ei loukkaannu tai vahingoitu. Luonnossa on tähän aikaan vuodesta aivan vilisemällä eläinten poikasia. Koirat ovat ihania ja suloisia lemmikkejä ja monien perheenjäseniä, mutta on syytä muistaa, että se on peto, jonka ei kuulu juosta vapaana luonnossa.

Herkästi käy niin, että ihminen ei havaitse luonnoneläimiä. Hän puhuu kännykkään, lenkkikaverilleen tai on omissa ajatuksissaan. Koiralla sen sijaan on kaikki aistit valppaina ja luonto täynnä ihmeellisiä tuoksuja. Vaikka ihminen näkisi esimerkiksi lintuemon, hän ei havaitse niiden poikasia. Ihmisen aistit kun nyt vain eivät ole kovin hyvät. Koiran on. Olkaa siis niin ystävälliset ja pitäkää koiranne (ja kissanne) kytkettynä.

Töyhtöhyyppäemo hautoo munia ja koettaa maastoutua kiveksi. 

Sama kuva suurempana. Katsokaa miten kauniisti maanviljelijä on jättänyt lintuemolle tilaa äestäessään! Tällaisista teoista tulee niin kiitollinen mieli. Mutta mitä se auttaa, jos koirat kulkevat vapaana? Jos emolintu havaitsee koiran, emo nousee pesältä, mutta koira voi syödä tai rikkoa munat. Vaikka koira ei itsessään aiheuttaisi emolle tai munille mitään, se voi vaikuttaa pesinnän tuhoutumiseen välillisesti. Kun koira on karkottanut emon pesältä, pesä on alttiina toisten eläinten (varis, lokki, kettu jne.) hyökkäyksille.

Ajatuksiinsa keskittynyt koiranulkoiluttaja ei näe tässä mitään, koska minullakin kuvanottajana kesti monta minuuttia paikallistaa töyhtöhyypänpoikanen. Valitettavasti koiralle nämä asiat ovat paljon yksinkertaisempia.  

Sama kuva suurempana. Voiko lutuisempaa olla? Toistan itseäni, mutta korostan, että vapaana kulkevat lemmikit aiheuttavat emoeläimille (myös siileille, jäniksille, ketuille, oraville jne.) valtavasti lisähuolta, jota niiden ei tarvitsisi kantaa, jos lemmikkienomistajat ovat vastuullisia.  

  

Joku tässäkin kuvassa luuraa...

 Taas sama kuva suurempana. Juuri pesästä lähtenyt töyhtötiaisenpoikanen on täysin avuton. Se ei osaa lentää vielä vaan pomppii ja loikkii maassa ja pitää jatkuvaa kerjuuääntä yrittäessään kiinnittää emonsa huomion. Onko helpompaa saalista koiralle? Omistaja ei edes tiedä mitä koira sekunnissa nielaisi.

Näyttäisi siltä, että tässä on kaksi pellolla ruokailevaa kurkea.

 

Sama kuva, mutta vasta tosi isolla suurennoksella saa aavistuksen siitä, että emojen välissä on kaksi (keltaista) poikasta. Poikaset ovat lentökyvyttömiä eivätkä mitenkään pääse juoksemalla koiraa pakoon.

Hyvän mielen tarinoita

Ajattelin kertoa teille muutamasta jutusta, joiden ajatteleminen tuo minulle usein tosi hyvän mielen.

Viime keväänä Meidänmetsään ilmestyi varpuspöllönpönttö (joka sopisi kyllä hyvin liito-oravanpöntöksikin.) Olin yllättynyt, mutta mielissäni, että joku oli sen sinne ripustanut ja arvuuttelin kuka ripustaja mahtoi olla. Sitten kevään arvuuttelin kuka pönttöön mahtaisi muuttaa. Minä kun olen sellainen, että vaikka haluaisin tietää kuka pesii missäkin, en ikinä tohdi häiritä lintuja. Pönttöjen avaaminen ei tulisi minulle mieleenkään. Kaikilla pitää olla kotirauha.  

Tuli kesä ja eräänä päivänä sain sähköpostia lintumiesystävältäni. Hän oli käynyt Meidänmetsässä ja kurkistanut pönttöön (hän on ammattilainen eikä pesintä häiriintynyt). Hän ei ollut ripustanut pönttöä mutta ajatteli ohimennen ilmoittaa (synkroniaa!), että varpuspöllönpöntössä asuivat nämä kaverit.

Peräti kahdeksan talitiaisen poikasta!

Tänä keväänä selvisi kuka pöntönripustaja oli ja hän ilmoitti, ettei pöntössä pesi tänäkään vuonna varpuspöllöä vaan todennäköisesti taas talitinttiperhe.

Kerran sain sähköpostia metsässäni käyneeltä lintubongarilta, joka kertoi nähneensä ja kuulleensa metsässämme idänuunilinnun ja pikkusiepon (harvalukuisia lajeja Suomessa). 

Minusta on niin mukavaa, kun ihmiset jakavat kokemaansa luonnon tuomaa iloa. Pieni, ikuiseksi ajoiksi suojeltu alue, tuottaa iloa kaikille lajeille – ei vain ihmislajille. Kuvittelen Meidänmetsänkin hykertelevän riemusta.

Vielä synkroniasta… muistatteko tämän jutun joutsenista ja synkroniasta?

Sain vähän aikaa sitten meiliä henkilöltä, jonka puoliso oli ollut VR:n liikenteenohjauksessa töissä ja pysäyttämässä tuolloin junaliikennettä! :D