16. heinäkuuta 2012

Terveisiä ryytimaaretkeltä!


Kesä menee kovaa vauhtia eteenpäin. Olisi vaikka minkälaisia blogipostausideoita muttei tarpeeksi malttia istua koneen ääressä toteuttaakseni niitä. Mutta jos nyt edes jostain kertoisi…

On jo kaksi viikkoa siitä, kun osallistuin Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen (Tysy) järjestämään ryytimaaretkeen. Saimme tutustua Ala-Pispalassa ja Tahmelassa sijaitseviin viljelyspalstoihin ja Kurpitsa-yhdistyksen toimintaan. 

Ryytimaan kohtalosta on kovaa vääntöä. Tampereen kaupunki haluaisi rakentaa viljelyspalstojen paikalle, kulttuurihistoriallisesti ja ekologisesti arvokkaalle alueelle, asuintaloja. Miten järkyttävä ajatus! Eikö luonnolla, maisemalla, kulttuurihistorialla, yhteisöllä ja ekologisuudella ole mitään arvoa?

Onneksi kaavoitukseen voi ottaa kantaa! Kaavoitussuunnitelmista voi jättää mielipiteensä ja se onkin yksi tärkeimpiä tapoja varjella luontoa ja omaa elinympäristöään, koska viranomaiset ja päättäjät eivät tunnu kovin kokonaisvaltaisesti asioista ajattelevan.

Ohessa kuvia ryytimaalta. (Oli sateinen päivä, tummahkoja kuvia.) Jos olette Tampereella päin liikkeellä, menkää ihmeessä tutustumaan alueeseen! 

Kurpitsayhdistys on kunnostanut tyhjillään olleen kaupungin omistaman vanhan vuokratalon, joka on ristitty Kurpitsataloksi. Se toimii viljelijöiden taukotupana ja kaikille avoimena kesäkahvilana ja pistäytymispaikkana. 

Kurpitsatalon vieressä on kolmen aarin mallikasvimaa, johon ohikulkijat voivat vapaasti tutustua. Näytekasvimaata viljellään hyödyntämällä viljelykiertoa, olkikatteen käyttöä, viherlannoitusta, ruutuviljelyä ja kumppanuuskasvien käyttöä (kasvit jotka vierekkäin kasvavina edistävät toistensa kasvua

Ryytimaiden välissä sijaitsee Tahmelan lähde. Aiemmin kirkasvetinen lähde (josta sai juomavettä) on muuttunut sameaksi, koska kaupunki päätti rakentaa lähteen viereen pengerryksen pyörätietä varten. Lähteen pohjaa ruopattiin ja satoja vuosia vanha sammalpohja avattiin. Nyt vesi on sameaa ja sieltä on löydetty ulosteperäisiä bakteereja. Tahmelan lähteen tilan muutos osoittaa miten herkkiä pohja- ja lähdevedet ovat ympäristön muutoksille ja erilaisille toimenpiteille.

Keväällä 2011 tehdyissä maaperätutkimuksissa maata ei voitu tutkia poraamalla, sillä riski osua paineisiin pohjavesialueisiin oli niin suuri. Tutkimustulokset osoittavatkin, ettei alue ole hyvää rakennusmaata. Sen sijaan palstaviljelyyn maa on erinomaista.

Mustaa multaa on paikoitellen kuuden metrin syvyydeltä! Voitteko kuvitella sellaista ihmettä?!

Maa oli aivan tavattoman ravinteikasta, pehmeää - ja ihanaa!

Vitsikkäintä kaikessa on, että palstan vuokra on ainoastaan 10 e puolelta aarilta, 19 e aarilta (10 x 10 metriä = 100 neliömetriä) per kausi. Moni olikin vuokrannut monta palstaa, joita viljeli.

Erään palstaviljelijän laittama runokyltti.

Oi voi sentään, miten ihanan näköistä siellä olikaan!

Kuva ei tee oikeutta. Pispalanharju suojaa ryytimaata pohjoistuulelta.

Kuljimme palstojen välissä. Palstoja on noin kaksisataa.

Jokainen niistä on omistajansa näköinen taideteos.

Ihan pistää huokailuttamaan onnesta, kun muistelee sitä retkeä. Ihanaa, että tuollainen paikka on olemassa!

Taustalta näkee millaiseksi alue voisi muuttua, jos sinne rakennettaisiin kerrostaloja... Huh huh, mikä ajatus!

Kaupungissa jokainen luonnonalue on kullanarvoinen. Rakentaisivat ennemmin vaikka viisikymmentäkerroksisia taloja. Ylöspäin riittää tilaa, vaikka kuinka. Mutta ei. Aina pitää mennä sivulle päin ja vallata luonnolta alaa.

Alueella on yhteinen "puistotila", jossa voi kokoontua ja viettää yhdessä aikaa. Tässä lapsille rakennettu maja.

Kaikenlaista muutakin mukavaa ja jännittävää oli lapsille tarjolla.

Kasveista tehty Louhi Lohikäärme.

Jos osaa tarkasti katsoa näkee korkealla horisontissa Pispalanharjun toiselta puolelta siintävän haulitornin.
Oli kyllä tosi kiva retki. Kiitos Tysylle ja Kurpitsayhdistykselle! 
Lisätietoa Kurpitsatalosta ja vuokrapalstoista löytyy Kurpitsatalon ja viljelijayhdistyksen sivuilta.
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen toiminnasta kerrotaan: täällä.