11. heinäkuuta 2012

Ampiainen, kimalainen vai mehiläinen? Näin tunnistat ne toisistaan

Lyhyet tuntomerkit

Ampiainen on kirkkaan mustakeltainen, sileä ja kiiltävä, vyötäröltä kapea. Etupäässä lihansyöjä. Pesä on paperinohutta harmaata massaa, kuusikanttisin kennoin.

Kimalainen on iso, pyöreä ja karvainen, väritys tummempi ja sameampi. Takajaloissa näkyy usein siitepölypaketteja. Pesä on maassa, tavallisesti vanhassa myyränkolossa, ja kennot ovat pyöreitä.

Tarhamehiläinen on ampiaista kapeampi ja mattamaisempi, ei kirkkaan keltamusta. Pesii lähes yksinomaan ihmisen rakentamissa pesälaatikoissa.

Alla tarkemmin, ja vastaus siihen, miksi ne pörräävät ympärilläsi vaikka eivät ole pistämässä.

Pölyttääkö ampiainen?

Kyllä. Aikuiset ampiaiset syövät kukkien mettä, ja samalla niihin tarttuu siitepölyä. Ne eivät ole yhtä tehokkaita pölyttäjiä kuin kimalaiset ja mehiläiset, joiden karvat keräävät siitepölyä paljon paremmin, ampiainen on sileä. Mutta hyönteiskadon vuoksi jokaisen pölyttäjän merkitys kasvaa.

Kimalainen on näistä kolmesta tehokkain pölyttäjä pohjoisissa oloissa. Se lentää viileämmässä ja hämärämmässä kuin mehiläinen, ja se on mustikan ja muidenkin metsämarjojen tärkein pölyttäjä.

Kirjoitin erikseen ampiaisten merkityksestä pölyttäjinä ja tuholaistorjujina.

 ***

Monilla menee ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset sekaisin keskenään. Niin minullakin meni ensi alkuun. On helpompi ihailla (ja olla pelkäämättä) näitä hyönteisiä, kun tietää ja tuntee niitä hiukan. Kerron mitä olen niistä oppinut.

Tärkeintä on muistaa että mikään näistä hyönteisistä ei ole syöksymässä myrkkypistin tanassa ihmistä kohti (ellet ole rikkonut tai uhkaa sen pesää). Mehiläinen kuolee pistettyään, koska sen väkäsellinen pistin jää kiinni ja repeytyy irti. Sen kohdalla pistäminen on todella viimeinen keino. Ampiainen ja kimalainen voivat pistää tarvittaessa useammin kuin kerran, mutta nekään eivät tee sitä turhaan. Pistäminen on niille riski ja energian tuhlausta. Ne puolustautuvat, kun pesää uhataan tai kun ne ovat jäämässä puristuksiin. Pörinää ne kyllä pitävät, mutta se ei tarkoita että ne ovat pistämässä.

Miksi nämä hyönteiset sitten usein jäävät ihmisen ympärille pörräämään? Yleensä se johtuu siitä, että ihminen on ilmestynyt hyönteisen normaalille kulku- ja lentoreitille ja hyönteisen on mitattava tielleen tullut este. Ampiaisen, mehiläisen ja kimalaisen on tunnettava lentoympäristönsä ja reitti pesälle ja ruokalähteelle. Sen on tavallaan päivitettävä navigaattorinsa uudestaan: "Okei, 168 cm korkea ja noin puoli metriä leveä este, aurinkoon ja puuhun nähden lounaassa. Selvä. Jatketaan matkaa".

Tavallisesti ihmiset alkavat huitoa ja kiljua tässä kohtaa, jolloin hyönteisen on vaikea ottaa selvää tilanteesta: "120 cm... eikun 180 cm... eiku 80 cm leveä ja paljon heiluvia ulokkeita...eiku, eiku...". Jatkuvasti heiluvasta ja asentoaan vaihtavasta hysteerisestä hahmosta, on äärimmäisen vaikea ottaa selvää, jolloin hyönteisen on viivyttävä kauemmin paikallaan mittaamassa tilannetta, jolloin ihminen on aivan varma, että "Juuri minun kimppuuni se on hyökkäämässä, koska tuossa se koko ajan vaan pörrää!!Apuaaaa!" ja huitoo entistä enemmän. Pattitilanne. Näin ihmisten inho ja pelko säilyy. Jos malttaisi pysyä paikallaan, huomaisi kuinka otus tekisi nopeat mittaukset ja jatkaisi matkaa.

Kun tietää että kädelle tai ruokalautaselle laskeutuva ampiainen ei ole pistämässä, vaan on tullut paikalle ruoan houkuttelemana, pystyy kylmähermoisena seuraamaan mielenkiintoisia vaiheita. Olen viettänyt tuntikausia seuraten kuinka ampiaiset tulevat kaluamaan grillauksen jäljiltä jääneitä ruoantähteitä. Ampiaisella on vahvat leuat, joilla se leikkaa irti luihin jääneitä lihanpaloja. Pikku hiljaa se saa nirhettyä kokoonsa nähden valtavan lihanpalan irti. On hauska seurata, kuinka se kävelee pöydän reunalle, liha leuoissaan ja lähtee lentoon. Saalis on niin painava, että ampiainen tipahtaa ensin maata kohti, kunnes se saa siipiinsä tarpeeksi vauhtia ja roikotettua ruoan pesälle. Se tulee muutaman minuutin kuluttua takaisin, onhan ruokaa tarjolla, reitti selvä ja tarkasti mitattu.

Ampiainen on etupäässä lihansyöjä. Ampiainen on erittäin hyödyllinen syödessään puutarhasta tuhohyönteisiä. Kirjoitin erikseen siitä, miksi ampiaiset ovat korvaamattomia ja mitä ne syövät.

Ampiainen irrottaa laudasta puukuitua pesäaineeksi, mustakeltainen sileä ruumis lähikuvassa.
Huomaa ampiaisen sileä ja kiiltävä pinta ja kapea vyötärö. Tässä kuvassa ampiainen irrottaa laudasta puunkuitua pesäaineekseen. Huomaa kuinka puuhun jää viiru ampiaisen eteen. Ampiainen peruuttaa/vetää ja kerii samalla allensa pientä kuitupalloa, sitten se lentää pesälleen ja pallosta tulee yksi raita paperinohueen pesään. Ampiaispesät ovat usein harmaavalkoisia, mutta joskus pesissä näkee punaisiakin (tai jopa sinisiä tai keltaisia) raitoja. Silloin ampiainen on kerännyt puuaineksen maalatusta laudasta. Ampiainen palaa aina samaan paikkaan hakemaan puukuituainesta ja näin lautaan muodostuu paljon (liki huomaamattomia) viiruja.  Olin 15 cm ampiaisesta eikä se ollut minusta moksiskaan.

Kimalainen punaisen ruusun keskellä, takajalassa keltainen siitepölypaketti.
Tässä kuvassa on kimalainen. Minä kutsun sitä vanhalla englanninkielisellä nimellään Dumbledore. Se on sille paljon kuvaavampi nimi. Kimalainen on pörröisen karvainen. Takajalan keltainen pallukka on siitepölyä ja kertoo, että työtä on tehty jo useilla sadoilla tai tuhansilla kukilla. 
Mitä isommat pallukat takajaloissa on, sen enemmän työtä se on tehnyt ja sen pikemmin se on menossa pesälleen tyhjentämään ne. Jos pallukoita ei näy, se on varmaan juuri tullut pesältä.
 Siitepölypallukat ovat erivärisiä riippuen siitä, mitä kukkia se on pölyttänyt. Siitepöly tarttuu kimalaisen karvoihin kuin sähkömagneettiin ja kun kimalainen ”pyyhkii itsensä”, se saa kerättyä siitepölyn jalkojen taskuihinsa. 
Tässä kuvassa pallukat ovat keltaisia, mutta esimerkiksi pölytettyään parsoja ne ovat kirkkaan oranssit. Dumbledorea lempeämpää pörisijää en tiedä. Sen pesä on usein maassa vanhassa myyränkolossa. Vaikka tömistelisit ihan pesän vierestä, se ei piittaa.


Tarhamehiläinen violetilla metsäkurjenpolven kukalla keräämässä mettä.
Tarhamehiläinen on ampiaista kapeampi ja ruskeahkon karvainen, ei kirkkaan mustakeltainen. Se on käytännössä ihmisen kotieläin. Ihminen on valjastanut sen hunajantuotantoon. Mehiläinen pesii miltei ainoastaan ihmisten rakentamissa laatikoissa, kerää mettä ja siitepölyä ja valmistaa hunajaa. Mehiläiset saapuvat yleensä isoina parvina pölyttämään tietyn alueen kukkasia ja mehiläiset ovat varsin säyseitä.