Eikä mistä tahansa metsästä, vaan aivan tietystä Suppilovahveroiden Metsästä.
Suppilovahverot
ovat uskollisia kavereita. Aina syksyn saapuessa ja ilmojen viiletessä
suuntaan sinne tiettyyn metsään ja siellä vahverot odottavat. Tosin ne
ovat hiukan piilottelevia kavereita, suorastaan naamioitumisen
mestareita. Niin tälläkin kertaa. Etenin tutunnäköisessä paikassa
päätäni käännellen mielessäni huhuillen: missä te olette?
Suppilovahverot ilmestyvät aina samaan paikkaan enkä muistanut varmaksi
oliko se tämä notkelma vai tuo. Siirtelin mustikanvarpujakin syrjään
mutta sammaleet ja maahan pudonneet puiden lehdet vain kikattelivat
erehdykselleni. Olinko liian myöhään liikkeellä? Oliko satanut
tarpeeksi? Olinko oikeassa paikassa? Tai pahin vaihtoehto: oliko joku
muu jo käynyt poimimassa ne? Minun aarteeni.
Yhtäkkiä näen yhden suppilovahveroryppään. Hurraten kyykistyn noukkimaan
ne ja sitten näen toisen ja kolmannenkin ryppään. Puhdistaessani niitä
näen yhtäkkiä kymmeniä sieniryppäitä, kuin kukkasia metsänpohjassa.
Siinä ne olivat olleet kokoajan ja melkein seisonkin niiden päällä.
Kuinka hassua miten niitä ei meinaa erottaa. Sitten kun näkee
ensimmäisen, näkee monta. Taikuutta. Suppilovahverot naamioituvat aivan
kuin metsäkauris maastoutuu heinikkoon, västäräkki savipellolle tai
laulujoutsen ruovikkoon. On vain osattava virittää katse oikealle
taajuudelle.
Nyt siis kannattaa mennä metsään ja katsella
tapaisiko niitä jokavuotisia maasta kurkistelijoita. Sitten kun löydät
sen tietyn sienimetsän, pidä paikka visusti omana tietonasi ja paina se
mieleesi tulevien vuosien varalle. Jos kuulet jonkun tulevan, astu askel
puun suojaan. Naamioidu kuin suppilovahvero, metsäpeura, västäräkki tai
laulujoutsen. Seiso paikallasi kuin tatti. Tomerat sauvakävelijät eivät
huomaa mitään, vaikka kävelevät muutaman metrin päästä aarrepaikastasi
ohi, kunhan vain maltat pysyä paikallasi. Kun olet kerännyt monet
proteiinipitoiset aterianainekset talteen, on tärkeää muistaa kiittää
metsää sen tarjoamista antimista.
Sitten sinun täytyy enää
toivoa sormet, varpaat ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että juuri
se tietty metsä on vielä ensi vuonna pystyssä ja tapaatte vielä.
