27. kesäkuuta 2014

Kurkien kuulumisia

Kurki soidintaa, nokka auki pää taivutettuna taaksepäin.
Ruotsalainen ornitologi, kirjailija ja luontokuvaaja Bengt Berg on sanonut:

”Kurjenpesän voi löytää kerran tai kahdesti elämässään, jos onni on myötä.”
Minulla on sellainen onni käynyt. Kurjet ovat valinneet asua lähelläni ja olen siitä ikikiitollinen. Varvashiivinnästä on hyötyä. Suurin kiitos kuulunee rannan suurille puille, jotka antavat suojaa eläimille. Leikin etten tiedä missä kurkien pesä on ja vältän menemästä sinne päin, jotta linnut saavat pesiä rauhassa. Kurkien voimakkaat reviirihuudot riemastuttavat ja niiden ääni kuuluu kilometrien päähän.
Kaksi kurkiemoa ja niiden välissä kaksi pientä keltaista poikasta oraspellolla.


Toukokuussa kurjet saivat kaksi poikasta. Yleensä kurjet ovat vieneet poikasensa heti metsään ja pysytelleet siellä kunnes poikaset ovat kasvaneet hiukan isommaksi. Miksi ne eivät tehneet niin tänä vuonna? 

Kurki vihreässä kaislikossa.


Kurjet liikkuivat rannassa. Linnut maastoutuvat korkeaan kasvillisuuteen. Tässä kuvassa on kaksi emoa, toinen on kumartuneena syömään. Poikastilanne jää pitkään arvoitukseksi elleivät kurjet tule avoimelle paikalle. 

Kurkiperhe ui, poikanen ui emojen välissä.


Kesäkuun puolivälissä oli jäljellä enää yksi kurjenpoikanen. Poikaset kulkevat yleensä aina emojensa välissä. Siellä ne ovat parhaimmassa turvassa. Kurjet ovat hyviä uimareita. Poikasen jalat ei taida ylettyä pohjaan, mutta emot kahlaavat.

Kurkiperhe pellolla heinikon seassa, etualalla joulukuusenkoristenauhaa laitettu puutarhan ympärille suojaksi.


Viime viikolla kurjet alkoivat liikkua avoimella kasvimaalla. Kulkureittien valinnoista arvasin, että sitä yhtäkään poikasta ei enää ole. Kurjet ovat paljon varovaisempia poikasten kanssa liikkuessaan, koska poikanen ei pääse lentämällä pakoon kuten emot. Tässä kuvassa kurki maastoutuu ja tarkkailee kun ripustan joulukoristeita kasvimaan ympärille. Se tepsi, kurjet ymmärsivät jättää punasipulini rauhaan.

Kurjet soidintavat siivet levällään vihreällä pellolla.


Nyt kurkien ollessa kahdestaan ne liikkuvat melko näkyvästi. Tarpeen tullen ne vain ottavat siivet alleen. Alkuviikosta valokuvasin kurkia, kun yhtäkkiä alkoi tapahtua. Tunsin itseni etuoikeutetuksi seuratessani seuraavaa tapahtumaa. Kurjet tiesivät, että olen lähellä mutta se ei haitannut tahtia.

Kurkikoiras hyppää siivet levällään kurkinaaraan selkään. Pelto on vihreä ja siinä on valkokeltaisia kukkia.

Kurjet parittelevat pellolla, etualalla kukkia.

Kaksi kurkea vihreällä pellolla.


Tämä parittelu ei johda pesintään ja munintaan, koska kurjet eivät enää mitenkään ehtisi saada poikasia isoiksi ennen syksyä. Kurjet parittelivat ihan muista syistä. 

Kurjet pariutuvat eliniäksi. Tänä kesänä ne eivät saaneet poikasia maailmalle. Loppukesän kurkipari kerää voimia. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella levänneempänä ja vahvempana - jos kurjet selviytyvät kaikista muista kohtaamistaan vastuksista takaisin tutulle pesäpaikalle.