 | |
| Tässä ikkunanäkymää. En pese ikkunoita jotteivät linnut lentäisi laseja päin. Tämän lisäksi pidän kaikenlaisia roikottimia ikkunoiden edessä ihan varmuuden vuoksi. |
Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen. Olin
kiitollinen unesta ja levosta. Yhtenäinen uni on minulle aika harvinaista.
Sitten minua nauratti, kun tajusin heränneeni käpytikan koputukseen. Se oli
löytänyt ikkunaristikkoon kiinnittämäni lintujen ruokintalaitteen, otti
siemenen nokkaansa ja siirtyi hirsiseinälle takomaan.
Ulkona paistoi aurinko. Etelän ikkunassa roikkuva
kristalli sinkoili prisman värejä pikkuiseen torppaani. Yöllä oli ollut
pakkasta. Sisällä oli viitisentoista astetta lämmintä. Laitoin tulet takkaan.
Iloitsin, kun puut syttyivät heti. Nykyajan sanomalehti syttyy huonosti. Takan
vieressä oli kannettuna moneksi päiväksi polttopuita.
Vein tuhka-astian ulos ja ruokin linnut. Käpytikka päästi
aivan viereensä, se tunnistaa minut vaarattomaksi. Kun avasin huussin oven,
talitiainen lensi ulos. Se oli siirtänyt ja nostellut hyllyn tavaroita,
tiputtanut pari koriste-esinettä ja nyppinyt vessapaperirullaa, jos jostain
löytyisi talvehtivia hämähäkkejä.
Tintit tuntevat hyvin elinympäristönsä ja sen
pienimmätkin muutokset. Ulos ei tarvitse jättää kuin hetkeksi mikä tahansa
tavara, niin talitiaiset ovat parin minuutin sisällä nyppimässä ja tutkimassa
mistä on kyse. Huussin aukinaisen oven ne tunnistavat heti. Se on merkki, että
nyt olisi pähkinää tarjolla. Hyvä kun ehdin istuutua ja avata pähkinäpurkin,
kun kahdeksan tiaista tuijotti minua puiden oksilla odottavan näköisenä.
Viileyteen karaistuu nopeasti. Huussissa venähtää
talvellakin eläinten käyttäytymistä seuratessa pitkä aika. Orava tömähti
tuomesta huussin katolle, jatkoi matkaansa koivuun, teki siitä pienen loikan
omenapuuhun, jatkoi sieltä helposti talon katolle ja seinää pitkin ikkunalaudan
ruokinnalle. Maahan oravan ei tarvinnut laskeutua kertaakaan.
Elämä keskittyy monilla siihen miltä elämä
ulkoisesti näyttää ja mitä omistaa
Rikoin vesiastiaan muodostuneen jään, jotta
eläimet pääsisivät juomaan. Sitten menin itsekin syömään. Aamupalaksi paistettuja perunoita. Ystäväni kantoi
minulle edellisviikolla kummassakin kädessään kymmenen kilon perunasäkkiä
kuultuaan, että itsekasvattamani olivat loppu. Vesimyyrillä oli juhlat tänä
vuonna. Kun sain lämmitettyä ja takanpellit kiinni, menin
jatkamaan kesken jääneen viirupöllönpöntön rakentamista.
Monet ihmiset kummastelevat elinolosuhteitani ja näkevät
elämäni jotenkin puutteellisena. Elämä keskittyy monilla siihen miltä elämä
ulkoisesti näyttää ja mitä omistaa.
Eikö ole kummallisempaa, että aiemmin pienessä
torpassa pärjäsi kymmenenkin ihmistä ja nyt pienet perhekunnat tarvitsevat
satojen neliöiden lukaaleja? Elintaso on eri asia kuin elämänlaatu.
Sen sain tuta aikoinaan sairaanhoitajan työssäni.
Harvoin sain toteuttaa parasta osaamistani ja käyttää asiantuntemustani
asiakkaideni hyväksi. Ajan, energian, varojen ja järkevien toimintatapojen
puutteen vuoksi jouduin useimmiten hoitamaan sairastavien ihmisten oireita, en
(elintaso)sairauksien syitä.
Jatkuvat suorituspaineet ja riittämättömyyden
tunteet aiheuttivat sen, että minäkin sairastuin ja väsyin. Tämä oli
elimistöltäni terve reaktio epäterveeseen elämäntapaan. Loin itselleni
luonnonläheisemmän, kohtuuteen pyrkivän, elämän. Kaupunkiasuntoni vaihtui
pieneen torppaan ja jatkuva kiire maaseudun rauhaan.
Kotini on pieni, mutta se jatkuu ulkona. Ei ulkoisissa
asioissa vaan maassa ja taivaassa, luonnossa
Pyrin nauttimaan elämästä joka päivä enkä
"sitten joskus".
Ulkovessa, puulämmitys ja luonnoneläinten
läheisyys maadoittavat minua ja pitävät minut lähellä perusasioita. Nämä
puitteet luovat minulle ylellisyyttä: minun ei tarvitse sitoa itseäni isoon
asuntolainaan tai kokopäivätyöhön.
Tämä elämänmuoto antaa minulle mielenrauhaa, ei
vie sitä. Kotini on pieni, mutta se jatkuu ulkona. Ei ulkoisissa asioissa vaan
maassa ja taivaassa, luonnossa.
Luonnon ympäröimänä elämä on rikasta. Kunnioitus
ja kiitollisuus antaa henkistä tyydytystä ja vapauttaa nauttimaan elämästä.
Sain viirupöllön pöntön rakennettua
kotoa löytyvillä aineksilla. Siitä tuli perin hassun näköinen ja painava
hökötys. Taas nauratti. Tätä pönttöäkään ei arvioida ulkonaisten
ominaisuuksiensa perusteella.
Vaikka pönttöön ei koskaan muuttaisi pöllöä, vaan
vaikkapa orava, naakka, telkkä tai isokoskelo, se on jo täyttänyt tehtävänsä:
se tarjoaa jollekulle kotia kaipaavalle suojan ja sitä rakennettaessa ja
ripustettaessa on maailmaan luotu iloa, mukavia unelmia, hyvän odotusta ja
toivoa.
